tiistai 11. tammikuuta 2011

Vedän takaisin

Tässä arjessa mitään ihanaa ole. Jäätävää tihkua sataa vaakasuoraan ja mulla on dilemma meidän arkipyörityksen kanssa. Ongelmana on nimittäin pitkään nukkuvat lapset. Joo-o, sekin voi olla ongelma. Juho on siis päiväkodissa, jotta oppii hieman norjaa ja tutustuu siinä samalla myös samanikäisiin norjalaislapsiin (ja koska äiti ei ole mikään varsinainen askartelijapaskartelijaleikki-ihme). Norjassa on muutenkin sellainen meininki, että katsotaan ihmetellen, jos yli 2-vuotias lapsi on vielä kotihoidossa. Epäsosiaalinen kummajainenhan siitä tulee. Mutta tämä ei nyt ollut tämän kirjoituksen pointti vaan se, että nämä kaksi aamutorkkua ja päiväkoti ovat huono yhdistelmä. Tänäänkin Juho heräsi klo 8.45 ja Lassen kävin herättämässä puoli kymmeneltä, että Juho edes lounaaksi ehtisi päiväkotiin. Syövät jo klo 10.30. No, rauhaton ja kaoottinen tilannehan se Juhon päiväkotiin jättäminen taas oli. Lasse huusi vaunuissaan, koska ei kai sitä nyt heti pitkien yöunien jälkeen nukuta. Luontaista olisi varmaan olla hetki hereilläkin heräämisen jälkeen. Ja Juho pisti jarrut päälle päiväkodin pihassa, eikä olisi halunnut sinne jäädä. Pitkien taukojen jälkeen tällaista vastustusta on ollut havaittavissa, mutta pois haettaessa poika on kyllä ihan hyvällä tuulella ja sanoo, että oli kivaa. Muisti vaan on niin lyhyt, että jo seuraavana aamuna harmittaa.... Koska Lasse protestoi vaunuissa, ei mulla ole liikaa aikaa selitellä Juholle päiväkotiin jäämistä ja koko tilanne on jotenkin rauhaton ja stressaava. Eikä sitä yhtään ainakaan helpota se, että kaikki muut lapset on jo "työn" touhussa ja Juho tulee ihan keskelle sitä tohinaa. Tomi lähtee töihin yleensä jo ennen kuin Juho edes on herännyt, viimeistään puoli kahdeksalta. Työmatkaan käytetty aika helposti tuplaantuu, jos lähtee noin kasilta.

Tässä siis muuttujat yhtälöön, joka toimiakseen vaatii nyt jonkun muuttujan joustoa. (Matemaattiset termit ei ole ihan ydinosaamistani, pahoittelut siis mahdollisista asiavirheistä.) Pääni sisällä kuuluu aina Lassea herättäessä ohje: älä herätä nukkuvaa lasta. Ja sama tietty koskee myös Juhon herättämistä Tomin aikatauluun. Ainahan me tietenkin voidaan koittaa aikaistaa Juhon nukkumaanmenoa. Tosin nytkin menee jo noin kahdeksalta. Meillä taitaa olla kriisipalaverin paikka illalla :)

edit. Onneksi pikkuvauvojen kanssa mikään päivärytmi ei ole kovin pysyvää. Pikkumies nukahti yöunilleen noin tuntia aiempaa aikaisemmin, joten ehkäpä huomenaamuna täällä ei olla niin unikekoja.

3 kommenttia:

  1. Tuo ON dilemma. Täällä vähän samanlaista ihan sen yhdenkin kanssa. Sen jälkeen kun heppu vihdoin keksi, ettei nukkuminen olekaan hullumpaa, niin mieleen on kuitenkin jäänyt "älä herätä nukkuvaa lasta". Ja aamut kestää... ja äiti on taas vähän myöhässä töistä - tai tullut korottaneeksi ääntään useamman kerran aamun edetessä, kun vauhti on varsin etanamainen. Itsehän olen toki niin aamuvirkku =D. No, luotan että valon lisääntyessä aamuisin homma helpottuu taas! Ehkä sielläkin. Mikäs muuten Lassen koko nimeksi nyt sitten tuli?

    VastaaPoista
  2. Lasse Oskari :)
    Joo, täytyy toivoa, että kevät (ja aika...) tuo helpotusta aamuihin.

    VastaaPoista
  3. No, et kyllä itsekään kovin aamuvirkku tai vähäuninen ole ollut ;) Joskus olisi kiva edes hieman venyttää aamua yli kuuden, mutta ei onnistu, kun täällä Axel-serkku on tikkana pystyssä. Ja vaikka onkin jo 7v, niin eihän hän osaa hiljaa olla, vaan ilmoittaa kaiken tekemisensä tyyliin: mä meen nyt vessaan, voinko ottaa jo aamupalaa, koska voin soittaa kavereille, voitko säkin jo nousta, voinko kohta lähteä kouluun (kysyy 1,5h ennen koulun alkua) jne jne. Vauva-aikaan sentään pieni parannus; silloinhan hän heräsi viimeistään viideltä...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.