maanantai 28. helmikuuta 2011

Pikalounas

Usein tuskaillaan, kun ei ehditä valmistaa kunnollista ruokaa. Pöh, sanon minä. Ei itse tehdyn ruuan tarvitse aina olla mitään kovin ihmeellistä ja aikaavievää. Muutamalla hyvällä raaka-aineella saa tehtyä ihan oikeaa ruokaa tarvittaessa hyvinkin nopeasti. En oikeastaan ollenkaan kuvitellut kirjoittavani tämän päiväisestä vauhdissa kehitellystä lounaastani, mutta kun tajusin, että ruoka valmistui alle 10 minuutissa ja maistui sekä jopa näyttikin hyvältä niin tännehän se sitten päätyi. Muistuttamaan muitakin, että pikaruokaa saa tehtyä ilman mikroa ja eineksiäkin :)




Lautaselle päätyi pala pannulla paistettua lohta, kuskusia, turkkilaista jogurttia, korianteria ja papuja. Ei todellakaan mitään ihmeellistä, mutta silti oikein hyvää. Korianteri jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta minulle se kyllä maistuu. Pavut löytyivät pakastimesta. Tuoreet olisivat toki parempia ja niiden keittämiseen saa varata ehkä hieman enemmän aikaa. Lohesta tuli ehkä vähän liiankin rapsakka pinnaltaan, koska päätin ruokarauhan turvatakseni ruokkia pienimmän pojan paistamisen ohessa.

Loppuun vielä kuva Juhon ja Tomin lumihommista eiliseltä. Lumitöitä on kyllä jouduttu saatu tehdä ihan riittävästi tänä talvena. Jokohan lumentulo vähitellen riittäisi ja maaliskuu toisi kevään tullessaan..?

 

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Tuolta se tuli ja tuonne se meni

Hirvi meinaan. Jolkotteli meidän pihan poikki. Ei kyllä ihan jokapäiväinen näky täällä meillä! Sattui kyllä hyvin, että meillä oli juuri tänään suomalaisia lapsi- ja äitikavereita kylässä todistamassa hirven kaupunkireissua. Ja kyllä tätä tapausta varmaan muistellaan vielä useaan otteeseen :) Kävimme sitten myöhemmin vielä pihalla ihmettelemässä hirven jälkiä ja löytyipä sieltä pari hirven karvaakin.


Smidig som en älg
Tänään starttasivat myös hiihdon MM-kisat Holmenkollenilla. Nähtäväksi jää, seuraammeko niitä kotisohvalta vaiko sittenkin ihan paikan päältä.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Mieto vai tulinen?

Olen viikon sisään bongannut kahdestakin eri lehdestä ruokaohjeita, joihin liittyy pitaleipää ja erilaisia kastikkeita ja siitähän se ajatus sitten lähti. Tehdään itse kebabia. Ja tietenkin niitä pitaleipiä ja erilaisia kastikkeita.

Muistin lukeneeni vuosia sitten suosikkiruokablogistani kotitekoisesta kebabista ja ajatus on jäänyt muhimaan mieleeni. Kebabin himon iskiessä muutaman kerran vuodessa on tähän asti ollut jokseenkin näppärämpää kipaista Turkin poikien kioskille. Tämä pikaruoka kun ei kotikeittiössä synny ihan tuossa tuokiossa. Täällä Norjassa en ole vielä törmännyt kovinkaan kummoiseen versioon tästä mättöruuasta, joten uskaltauduin sitten vihdoin testaamaan tämänkin ruokalajin ihan omin pikku kätösin tehtynä. Ja kyllä kannatti! Itse tehty kebab hakkasi mennen tullen norjalais-kebabit :)




Ohjeistus kebabiin löytyy tuolta linkin takaa ja sitä noudattelinkin melko tarkkaan. Pitaleivät pyöräytin niin ikään Pastanjauhajien ohjeella. Tomaattikastike, joka ei muuten ollut mieto eikä tulinen vaan jotain siltä väliltä, koostui tomaattimurskasta ja -pyreestä, valkosipulista, sipulista, chilistä, sokerista, mustapippurista ja suolasta, joita keittelin vajaan tunnin ja survaisin sitten sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisukkeena oli myös tsatsikia (turkkilaista jogurttia, kurkkua ja mausteita), salaattia, kurkkua ja tomaattia. Kerrassaan toimiva setti.

Uusi kamera ei näköjään poistakaan silmäpusseja

Ihan uskottavan näköinen pitakebab, eikö?

perjantai 18. helmikuuta 2011

God helg!

Viikko on vierähtänyt nopeasti, vaikkei edes olla tehty mitään erityisen mullistavaa. Juho on ollut kolmena päivänä päiväkodissa, yhtenä päivänä teimme odotetun retken suomalaisten leikkikavereiden luokse ja tänään parannellaan eilen alkuillasta noussutta kuumetta. Lämpöä tuntuisi olevan vieläkin hieman, mutta muuten Juho ei vaikuta erityisen kipeältä. Päiväkotiuran alettua on näitä pieniä räkätauteja ollut kyllä harmillisen paljon, mutta toivotaan, että tämäkin menee päivässä, parissa ohitse.

Luvassa siis todennäköisesti melko rauhallinen viikonloppu. God helg!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Viikonloppu kuvina

Olipa mahtava viikonloppu, niin kelien kuin seurankin puolesta! Saimme talon täyteen kavereita Suomesta ja Oslo näytti kyllä parhaat puolensa aurinkoisessa talvisäässä. Muutuimme jälleen lapsiksi ja laskimme Holmenkollenilla pari kilometriä pitkän Korketrekkeren-kelkkamäen. Ja noustiin sitten kelkkoinemme metrolla takaisin ylös :) Only in Oslo.


Täytyyhän sitä lunta vähän maistaa



Frognerseterenin terassilla


Sunnuntaibrunssilla

Nämä ilmestyivät tarkkailemaan ruuanlaittoa

Ystävänpäiväterveinen perunapussista


Norjassa on tänään vietetty äitienpäivää, mutta me päätimme viettää sitä vasta toukokuussa :) Huomenna kuitenkin on yhteinen juhlapäivä niin Suomessa kuin Norjassa, joten
Hyvää ystävänpäivää!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Kolaa ja vohveleita

Täällä sateli melko reippaasti lunta eilisen illan ja yön aikana. Jopa niin paljon, että naapuri näki aiheelliseksi käynnistää lumilinkonsa sekä illalla klo 22 että aamulla klo 6. Arvatkaa, olisinko halunnut herätä klo 6?



Meillä ei ole lumilinkoa vaan ihan perinteinen Fiskarsin lumikola. Silläpä me sitten Juhon kanssa putsattiin pihaa ja nautittiin lumesta ja aurinkoisesta kelistä. Syötiin jopa lounas terassilla lampaantaljan päällä istuen. "Lounaaksi" meillä oli norjalaisten kansallisruokaa pølse med lompe eli makkara (Juhon termein nakkara) käärittynä perunarieskaan tai johonkin sen tapaiseen.



Välipalalla jatkoimme norjalaisten suosikkiruokien parissa, kun paistoin meille vohveleita. Osaako joku kertoa, mistä johtuu tämä norjalaisten viehtymys vohveleihin? Niitä kun on siis tarjolla ja myynnissä ihan kaikkialla. Kadunvarrella, uimarannalla, urheilukisoissa, kahviloissa ja kodeissa kahvipöydässä. Onhan ne ihan hyviä vastapaistettuina, mutta useimmiten ainakin kahviloissa vohvelit ovat jo tovin seisseet tarjolla ja ovat lähinnä sellaisia rapsakkuutensa menettäneitä ja kylmiä lörpäkkeitä. Suurta herkkua on tietenkin tarjoilla vohveli ruskean juuston kanssa... Meillä oli tänään mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja tulee jatkossakin olemaan.





Jälleen kerran siis ihan normipäivä poikien kanssa kotona. Huomenna on tarkoitus lähteä seikkailemaan bussilla ja metrolla Oslon toiselle puolelle treffaamaan suomalaisia leikkikavereita.


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ihan tavallinen viikonloppu

Tälle viikonlopulle ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, mikä olikin ihan hyvä, sillä muutamat viime yöt ovat olleet tavallista hieman levottomampia. Otettiin siis ihan rennosti ilman sen suurempaa suorittamista.

Lauantain illallinen piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan olla "jotain yksinkertaista ja nopeaa". Ihmettelin itsekin ruokaa laittaessani, että mahtaako karitsan sisäfileet, rosmariinikermaperunat ja papu-pekonihöystö ihan mennä tuohon kategoriaan. Sellaista meillä kuitenkin lauantaina syötiin ja hyvää oli, jälleen kerran. Lampaiden marinadin avainsanat ovat Parhialan Lammasmauste, valkosipuli ja hunaja. Muita aineksia voi sitten roiskia sekaan ihan fiiliksellä. Kermaperunoita olemme viime aikoina tehneet siten, että perunaviipaleita keitellään ensin jonkin aikaa kermassa ja sitten hieman pehmenneinä kipataan uunivuokaan ja uuniin. Kiitos vaan anopille ideasta :)



Tähtikokkimme sai uudet ammattivaatteet ja niitähän piti sitten tietenkin heti testailla. Tositoimiin vaatteet pääsivät sunnuntaina suomalaisen lastenkerhon tapaamisessa, jossa koristeltiin Runebergin torttuja ja leivottiin pullia. Pienen leipurin kiinnostus tosin lopahti jo ennen pullien leipomista. Taisi kerhopaikkamme lelut kiinnostaa enemmän kuin leipominen.




Juho sai myös ensimmäiset luistimensa tänä viikonloppuna. Tänään niitä sitten testailtiin, mutta jätettiin nyt kuitenkin sirklaamisen opettelu vielä ensi kertaan. Ehkä jopa sitä seuraavaan.



Poikien keskinäisen suhteen kehittymistä on hauska seurailla. Juho on kovin kiinnostunut pikkuveljestään ja menee usein pitämään Lassea kädestä kiinni tai vie tälle leluja. Usein kuultu lause Juhon suusta on myös "ei hätää, Lasse". Tällä Juho siis rauhoittelee itkevää pikkuveljeään. Lasse sitten taas vuorostaan seuraa silmä tarkkana isoveljen tekemisiä. Eipä aikaakaan, kun pojilla on varmaankin jo yhteiset leikit.




Juhon sanoin: Hyvää Hyötä!


torstai 3. helmikuuta 2011

Arjen ihanuutta

Viime yö olikin normaalia tapahtumarikkaampi. Kello 01 heräsin siihen, kun Lasse alkoi kakomaan sängyssään ja seuraavaksi sitten illan aikana tankatut maidot lensivät kaaressa tyynylle, lakanalle, patjalle, unipussille, yöpaidalle, siis kaikkialle. Nice. Koko setti vaihtoon, uusi tankkaus ja poika viereen nukkumaan. Paitsi että tätä nukkumista kesti korkeintaan kymmenen minuuttia, ennen kuin laatoitus otettiin uusintana. Nice indeed. Kolmatta kertaa ei onneksi tullut ja saatiin muutama tunti nukuttuakin, kunnes nälkä herätteli aamuyöstä. Lassella on ollut reissusta kotiutumisesta asti jonkinlaista limaista yskää ja luulisin, että siitä tämä yöllinen oksentelukin johtui. Poika on muuten ihan hyvävointinen ja hyväntuulinen, syö normaalisti, eikä ole kuumetta. Poikkesin silti aamupäivän kauppareissulla neuvolassa kysäisemässä, olisiko syytä tehdä jotain ja he ohjeistivat ottamaan yhteyttä lääkäriin, kun on kuitenkin näinkin pienestä vauvasta kyse. Lääkäri kuunteli keuhkot, eikä niissä tuntunut mitään erityistä olevan. Ja kun Lasse ei yön jälkeen ole oksennellut, ohjeisti hän vaan seurailemaan vointia. Meidän omalääkäri on hieman kallellaan antroposofiseen lääketieteeseen ja niinpä hän kirjoitti reseptin johonkin homeopaattiseen "yskänlääkkeeseen". Voipi olla, että jää käyttämättä... Joka tapauksessa Lasse vaikuttaa nyt olevan ihan kunnossa.


Kuva on otettu jo ennen joulua, mutta sama ilme on tänäänkin ollut näkyvissä. Ei tarvitse mummujen olla huolissaan :)

Illalla Juho sai mieluista leikkiseuraa Jakobista ja minä hänen äidistään. Tässä talossa on tapana tarjota vieraille ruokaa ja niinpä pöytään päätyi melko yllätyksettömästi kattilallinen pastaa. Tämänkertainen on parin vuoden takaisesta Glorian Ruoka&Viini-lehdestä, vaikka eipä näin simppeli pasta juuri edes reseptiä tarvitsisi.

TOMAATTI-MOZZARELLAPASTA
500 g penne-pastaa (vähempikin riittää)
250 g mozzarellaa (mieluiten mozzarella di bufalaa)
1 dl parmesaania
basilikaa
Kastike
4 valkosipulinkynttä
3/4 dl oliiviöljyä
2 prk (à 400 g) kuorittuja säilyke(kirsikka)tomaatteja
2 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl sokeria (saattaa tarvita enemmänkin, maistele)
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
(1 dl mustia oliiveja)
(1 tl pieniä kapriksia)

Tee ensin kastike. Kuori valkosipulit. Kuullota niitä oliiviöljyssä pannussa keskilämmöllä kunnes ne hieman ruskistuvat. Lisää pannuun tomaatit liemineen, oregano, sokeri, suola ja pippuri. Anna seoksen hautua kannen alla keskilämmöllä noin 25 minuuttia. (Pidempikään haudutus tuskin on pahasta) Poista valkosipulit kastikkeesta. Halutessasi lisää oliivit ja kaprikset kastikkeeseen. (Itse en yleensä laita, hyvää on ilmankin) Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan väljässä, suolalla maustetussa vedessä. Valuta pasta lävikössä ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Kääntele pastaa 1-2 minuuttia, jotta kastike tarttuu kauttaaltaan
pastaan. Kuutioi mozzarella ja lisää pastan joukkoon. Koristele ruoka basilikanlehdillä tai hienonnetulla basilikalla ja tarjoile parmesaanin kera.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kuninkaalliset hepat

Aamu valkeni tänään kivan aurinkoisena ja pakkasta oli pari astetta eli vaikutti täydelliseltä ulkoilukeliltä. Niinpä ajattelin, että Juho skippaa päiväkodin ja lähdetään poikien kanssa pienelle retkelle. Sitä ennen tein pikaisesti lohikeiton lounaaksi ja sit menoksi.



No tietty samalla sekunnilla, kun me astuttiin ulos ovesta, aurinko katosi koko taivaan peittävän pilviverhon taakse. Kerrankin säätiedotus valitettavasti piti paikkansa. Olimme kuitenkin päättäneet retkelle lähteä, joten mitäs yhdestä auringosta. Hyppäsimme bussiin ja otimme suunnaksi Oslon puolella olevan Bygdøyn. Bygdøy on Oslon edustalla oleva saari (tai sen tapainen, norjaksi halvøy) ja siellä on mm. kuninkaan "kesämökki" ja maatila, useita museoita, uimarantoja ja ymmärtääkseni diplomaattien asuntoja. Ja toki ihan tavallisten tallaajienkin asumuksia. Tai niin tavallisia tallaajia kuin nyt mm. Porsche Cayennella ajelevat tyypit on. Bygdøylla on myös paljon vaunuystävällisiä kävelyreittejä sekä pari kivaa kahvilaa. Niin ja ne kunkun hepat.



Aikamme käveltyämme suuntasimme Hemma Hos -nimiseen kahvilaan, joka on samalla myös sisustusmyymälä. Kaikki kahvilan huonekalut ovat myös myynnissä, mutta epäilen, mahtaako kukaan haluta ostaa kangaspäällysteistä antiikkituolia, johon Juholta saattoi hieman tipahtaa kermavaahtoa. Kahvilan asiakaskunta oli hauskan kahtiajakautunutta; joko äitejä vauvoineen tai sitten tyylikkäitä diplomaatinrouvia. Joka tapauksessa varsin kiva paikka, vaikka 75 kruunua ihan tavallisesta omenapiirakanpalasesta onkin aika yläkanttiin. Mutta eipä tässä maassa kahvila- tai ravintolakäynnit koskaan kovin edullisia ole.



'

Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä ihmettelemässä Moai-patsasta ja sen hattua. Bussissa Juhoa ihmetytti, kun siellä ei ollutkaan telkkaria. Aika korkeaan varustelutasoon vissiin tottunut tuo nuorimies... Toinen tämän päivän ihmetyksen aihe on ollut se, mitä mikäkin eläin syö. Mitä muuten syö muurahainen?




Kotona jatkui taas legoleikit. Mukaan pääsi myös serkkupoika :)


tiistai 1. helmikuuta 2011

Chili-katkarapu tagliatelle a.k.a. lihapasta

Meillä on tavoitteena hieman tyhjentää pakastinta sinne jemmatuista lihakönteistä ja muistakin ruuista ennen kuin ne syväjäätyvät ihan syömäkelvottomiksi. Eilen kaivelin pakastimen uumenista pari naudan ulkofilepalaa ja tein niistä tänään päivälliseksi pastaa, joka kulkee meillä kaikessa yksinkertaisuudessaan nimellä lihapasta. Ei tosin ehkä kaikkein veden kielelle nostattavin nimi...

Kyseinen pasta on erittäin kaukaista sukua täältä löytyvän pastan kanssa. Tein joskus tuota sinänsä kyllä erittäin maistuvaa katkarapupastaa, mutta koska taloudessamme asuu yksi vedessä uiskenteleville elikoille vahvasti (mutta vain henkisesti) allerginen henkilö, päätin joskus hieman tuunata reseptiä lihansyöjällekin soveltuvaksi. Tässäkin ohjeessa ensiluokkaisilla raaka-aineilla on suuri vaikutus lopputulokseen; pahoista aurinkokuivatuista tomaateista ei vaan tule hyvää pestoa. Ja ne vuoden päivät huoneenlämmössä majailleet pinjansiemenetkin voi mieluummin syöttää vaikka puluille kuin laittaa tähän pestoon.

Lihapasta

pastaa (alkuperäisessä ohjeessa nauhapastaa, mutta ylenmääräisen sotkun välttämiseksi meillä käytetään mieluummin jotain muuta)
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja
2 tl pinjansiemeniä
1 rkl raastettua parmesaania (= pieni palanen; eiköhän se tehosekoittimessa muutu raasteeksi...)
5 lehteä tuoretta basilikaa
1 pieni valkosipulinkynsi
vajaa 1 dl oliiviöljyä
n. 200-300 g naudan ulkofilettä hyvin ohuina suikaleina
1 sipuli suikaloituna (ei siis ihan pientä silppua)
10 pientä latva-artisokansydäntä
tuoretta rucolaa
mustapippuria
(suolaa)
parmesania

Soseuta aurinkokuivatut tomaatit, valkosipuli, pinjansiemenet, basilika ja parmesaani tahnaksi oliiviöljyn kera. Keitä ja valuta pasta. Laita pasta takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon punainen pesto. Paista lihasuikaleet nopeasti öljyssä kuumalla pannulla. Mausta lihat mustapippurilla ja suolalla ja kippaa pestopastan sekaan. Paista sipulit ja artisokat myös nopeasti pannulla ja kippaa nekin pastan joukkoon. Sipulit saa mieluusti jäädä hieman rapsakoiksi. Sekoittele vielä joukkoon rucola. Tai halutessasi sen voi lisätä vasta lautasella annoksen päälle. Mausta mustapippurilla ja parmesanilla.



Hmm, mä en vaan osaa... Annoin jo Tomille luvan laittaa paremman pokkarikameran hankintaan. Siis vikahan on tietenkin kamerassa, ei kuvaajassa :) Mutta kuvankäsittelyä olen jo hieman harjoitellut!

Ha det bra!