tiistai 1. helmikuuta 2011

Chili-katkarapu tagliatelle a.k.a. lihapasta

Meillä on tavoitteena hieman tyhjentää pakastinta sinne jemmatuista lihakönteistä ja muistakin ruuista ennen kuin ne syväjäätyvät ihan syömäkelvottomiksi. Eilen kaivelin pakastimen uumenista pari naudan ulkofilepalaa ja tein niistä tänään päivälliseksi pastaa, joka kulkee meillä kaikessa yksinkertaisuudessaan nimellä lihapasta. Ei tosin ehkä kaikkein veden kielelle nostattavin nimi...

Kyseinen pasta on erittäin kaukaista sukua täältä löytyvän pastan kanssa. Tein joskus tuota sinänsä kyllä erittäin maistuvaa katkarapupastaa, mutta koska taloudessamme asuu yksi vedessä uiskenteleville elikoille vahvasti (mutta vain henkisesti) allerginen henkilö, päätin joskus hieman tuunata reseptiä lihansyöjällekin soveltuvaksi. Tässäkin ohjeessa ensiluokkaisilla raaka-aineilla on suuri vaikutus lopputulokseen; pahoista aurinkokuivatuista tomaateista ei vaan tule hyvää pestoa. Ja ne vuoden päivät huoneenlämmössä majailleet pinjansiemenetkin voi mieluummin syöttää vaikka puluille kuin laittaa tähän pestoon.

Lihapasta

pastaa (alkuperäisessä ohjeessa nauhapastaa, mutta ylenmääräisen sotkun välttämiseksi meillä käytetään mieluummin jotain muuta)
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja
2 tl pinjansiemeniä
1 rkl raastettua parmesaania (= pieni palanen; eiköhän se tehosekoittimessa muutu raasteeksi...)
5 lehteä tuoretta basilikaa
1 pieni valkosipulinkynsi
vajaa 1 dl oliiviöljyä
n. 200-300 g naudan ulkofilettä hyvin ohuina suikaleina
1 sipuli suikaloituna (ei siis ihan pientä silppua)
10 pientä latva-artisokansydäntä
tuoretta rucolaa
mustapippuria
(suolaa)
parmesania

Soseuta aurinkokuivatut tomaatit, valkosipuli, pinjansiemenet, basilika ja parmesaani tahnaksi oliiviöljyn kera. Keitä ja valuta pasta. Laita pasta takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon punainen pesto. Paista lihasuikaleet nopeasti öljyssä kuumalla pannulla. Mausta lihat mustapippurilla ja suolalla ja kippaa pestopastan sekaan. Paista sipulit ja artisokat myös nopeasti pannulla ja kippaa nekin pastan joukkoon. Sipulit saa mieluusti jäädä hieman rapsakoiksi. Sekoittele vielä joukkoon rucola. Tai halutessasi sen voi lisätä vasta lautasella annoksen päälle. Mausta mustapippurilla ja parmesanilla.



Hmm, mä en vaan osaa... Annoin jo Tomille luvan laittaa paremman pokkarikameran hankintaan. Siis vikahan on tietenkin kamerassa, ei kuvaajassa :) Mutta kuvankäsittelyä olen jo hieman harjoitellut!

Ha det bra!

5 kommenttia:

  1. Mulla on ollut omituinen ruoka-blääh (=ei jaksa keksiä mitään kivaa JA nopeaa, kun muitakin blääh-asioita roikkuu ilmassa), mutta onneksi on Normipäivä ja pastaohjeet :) Mä jo sain hienon pokkarin joululahjaksi, ja nythän mä otan sit hirveesti kuvia. Öh, tai näin vois luulla.

    VastaaPoista
  2. Hyvältä pastalta kuulostaa ja näyttää! Munkin kuvien vikana on ehdottomasti kamera, eikä kuvaaja. Tosin pokkari on oikeasti saanut lapsilta aikamoista käsittelyä osakseen... Kuvankäsittelyä en jaksa edes aloittaa, kun muutenkin tulee vietettyä liikaa tietokoneen äärellä. Mutta uusi ja hienompi kamera tietenkin ratkaisee kaikki kuvausongelmat :) heh Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
  3. Heli, tuota katkarapuversiota mä muuten tarjosin joskus taannoin sulle! Silloin mammat myös nauttivat lounaallaan hieman valkoviiniä :)

    Teresa, tuosta katkarapupastasta tulis varmaan muuten ihan älyttömän hyvää tuoreista katkoista. Niitähän täällä olis helposti saatavissa.

    VastaaPoista
  4. Pitääpä kokeilla. Meillä ei onneksi ole ketään vedeneläville allergista!

    VastaaPoista
  5. Ah, niin, silloin :) No mutta hapantunuthan se muuten olisi, avoin pullo...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.