perjantai 23. joulukuuta 2011

God Jul!

Juho ja mummu tekivät tänään tämän hienon lumiukon takapihalle. Sää oli juuri noin suhruinen kuin kuvasta välittyy. Useampi päivä täällä olikin mukavaa pikkupakkasta, mutta tänään oli ihan suojasäätä.

Lumiukon lisäksi tänään valmistui myös piparkakkuja. Niin ja uusi erä saaristolaisleipää sekä porkkanalaatikko ja Tomille rusinakeittoa riisipuuron seuraksi. Ja lohikin on vihdoin graavaantumassa, kunhan ensin löysin tarpeeksi tuoretta kalaa. Enpä olisi uskonut, että tuoreen kalan saaminen voisi olla tässä maassa ongelmallista. Kylässämme on ihan hyvin varusteltuja ruokakauppoja kalatiskeineen, mutta lohi oli kalastettu jo kolme päivää sitten, joten en arvannut sitä graavattavaksi hankkia. Niinpä teimme mummun ja poikien kanssa vähän aiottua pidemmän lenkin lähitaajaman kalakauppaan saakka, josta onneksi löytyikin eilen kalastettua lohta.

Aamulla täytyy viedä väkertää parit laatikkoruoat ja paistaa minikokoinen kinkku. Ja sitten on aika vain nauttia joulusta, hyvästä ruoasta ja seurasta :)


HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JOULUA KAIKILLE!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Jouluaskartelua

Pieni nuhanenänkin tepsutteli paikalle katselemaan ihmettä.

Tämä alkaa olla jo vakavaa. Meikäläinen askarteli! Naapurin mummo antoi meille viisi pientä hyasinttia ja joitain niistä piti keksiä. Laitoin yhden lasipurkkiin, purkin pistin paperipussiin ja kietaisinpa vielä punaista nauhaa ympärille. Ennenkuulumatonta luovuutta minun suunnaltani :) Varokaa vaan, tätä menoa jakelen vielä neuleohjeita joku päivä!

Tämän nissen pipo näköjään vähän kiristää

Juhon päiväkodissa oli tänään Nisse-fest eli tonttujuhlat. Jokainen lapsi toi mukanaan jonkun vanhan lelunsa, jotka jaetaan Pelastusarmeijan kautta vähäosaisemmille lapsille. Samansuuntainen ajatus siis kuin Suomessa Joulupuu-keräyksessä. Tänään oli myös vuoden viimeinen päiväkotipäivä. Isovanhemmat saapuvat illalla meille joulunviettoon ja muutenkin lomailemme vuodenvaihteeseen saakka.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Saaristolaisleipää



Jouluumme (ja usein myös juhannukseemme) kuuluu ehdottomasti saaristolaisleipä, johon tutustuin vuosia sitten kuoroystäväni Anssin leipomana. Kyseinen leipä, tai limppu, on niittänyt ansaittua mainetta ja niinpä Anssi sen joskus laittoi nettisivuilleenkin lukuisten reseptikyselyiden vuoksi. Sieltä kannattaa kurkata yksityiskohtaiset ja kuvalliset teko-ohjeet. Tässä ohje lyhennettynä:

Saaristolaisleipä


1 l piimää
1 1/2 palaa hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl tummaa siirappia
3 dl karkeita maltaita ("Tuoppi")
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
n. 10 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. (varo ylikuumentamasta, sillä piimä juoksettuu helposti) Murenna ja sekoita hiiva joukkoon. Lisää sekaan kaikki muut ainekset ja sekoita hyvin. Kaada tahmeahko taikina hyvin voideltuihin leipävuokiin ja anna kohota liinan alla noin 1/2 tuntia. Paista tunti 175 asteisessa uunissa. Loppuvaiheessa voit laittaa leivinpaperin suojaksi, jos (ja kun) leivät tummuvat liikaa. Kumoa vuoista ja paista vielä toisinpäin noin vartin verran. Uunin lämpötilaa voi tässä vaiheessa jo vähän laskeakin. Itse ole pitänyt leipiä vielä jonkin aikaa uunin jälkilämmössä, jotta varmasti kypsyvät kunnolla sisältä. Tämä toki riippuu varmasti niin uunista kuin käytettävistä leipävuoista.

Leipä on tosi helppo ja nopea valmistaa ja säilyy pitkään. Tällaisen makean leivän makupariksi sopii mielestäni aivan loistavasti suolainen graavikala. Tällä erää graavasin lohen pienen inkiväärilisän kera. Turun kauppahallin Herkkunuotta valmistaa ja myy vastaavaa graavilohta ja kokeilin tehdä sellaista nyt itsekin. Erittäin hyvin onnistuikin! Inkivääri ei kovin vahvasti kalassa maistu, mutta tuo pientä raikkautta ja leikkaa lohen rasvaisuutta mukavasti. Toi ehkä jopa hienoisen sushimaisen vivahteen!

Inkiväärigraavattu lohi


500g ruodotonta lohifilettä nahkoineen
n. 1 rkl karkeaa merisuolaa
n. 1/2 rkl sokeria
valkopippuria myllystä
pala tuoretta inkivääriä raastettuna
(tilliä)

Hiero mausteet kalan pintaan, kääri kala voipaperiin ja laita kala (painon alle) jääkaappiin tekeytymään noin vuorokaudeksi. Kaavi mausteet pois ja viipaloi lohi ohuiksi siivuiksi.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Muutaman ajatuksen olen jo suonut jouluruuille ja näitä ajatuksia voisin täälläkin jakaa, jos joku muukin saisi ideoita omaan joulupöytäänsä. Veikkaan myös, että joulun alla on niin hösis päällä, ettei silloin juurikaan kuvailla tai ainakaan naputella ohjeita blogiin. Fiksuhan toki tekisi pakastimen piukkaan laatikoita ja hyvissä ajoin, mutta tuollainen fiksuus nyt ei ollenkaan ole minua. Uskon viime hetken stressiin ja paniikkiin.

Sen verran kuitenkin ennakoin, että kaivelin mainioksi todetun bataatti-vuohenjuustolaatikon ohjeen esille jo nyt enkä sitten siinä kiirepaniikissa. Tämä on muuten siitäkin oiva laatikko, että se melkein korvannee imelletyn perunalaatikon, jos joskus jollekin sattuisi käymään esim. niin, ettei se perunalaatikko imeltyisikään. Niin kuin vaikka minulle ehkä on joskus mahdollisesti saattanut käydä.

Bataatti-vuohenjuustolaatikko (Glorian R&V 8/2009)

1 kg bataatteja
200 g (tanko)vuohenjuustoa (esim. Chèvrus)
n. 1 dl ruokakermaa
1/2 dl vaaleaa siirappia
1/4 tl chilijauhetta
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi
korppujauhoja
voinokareita

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kuori ja lohko bataatit. Keitä bataattilohkot vähässä, suolalla maustetussa vedessä (1tl suolaa / 1 l vettä) kypsiksi noin 20 minuuttia lohkojen koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä veitsellä.
Kaada bataattien keitinvesi pois, mutta säästä tilkka soseen ohentamiseen. Soseuta bataatit sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella. Ohenna tarvittaessa keitinvedellä. Murustele juusto joukkoon. Lisää kerma, siirappi, chili, suola ja pippuri. Sekoita.
Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripota korppujauhoa ja lisää voinokareita pinnalle. Kypsennä laatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 1 1/2 tuntia.

Punajuurta tulee joulupöytäämme aivan varmasti jossain muodossa. Jo klassikon asemaan on noussut punajuuri-homejuustovuoka, mutta uutena tulokkaana voisin kokeilla joko punajuuri-vuohenjuustosalaattia tai vuohenjuustoisia uunipunajuuria. Tässäpä niihinkin ohjeita:

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti (Gloria joulukuu 2009)

4-8 punajuurta
Glaseeraukseen
3-4 rkl voita
1/2 dl sokeria
1 rkl tuoretta, silputtua timjamia
1 rkl tuoretta, silputtua rakuunaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
2-3 rkl vettä
suolaa
ripaus mustapippuria
Lisäksi
300g vuohenjuustoa

Kääri punajuuret folioon ja kypsennä uunissa 200 asteessa, kunnes ne ovat melkein kauttaaltaan pehmeitä. Kuori ja leikkaa lohkoiksi.
Glaseeraa punajuuret. Kuumenna voi ja sokeri kattilassa. Lisää punajuuret ja muut ainekset. Sekoittele punajuuria seoksessa muutaman minuutin ajan. Lisää tarvittaessa vettä. Pilko päälle silputtuja, tuoreita yrttejä.
Kun punajuuret ovat hieman jäähtyneet, murenna niiden päälle vuohenjuustoa ja tarjoile. Lehden kuvassa salaatin päälle oli vielä ripoteltu ainakin pinjansiemeniä ja ilmeisesti ohuiksi siivutettuja retiisejä. Ehkei reseptin laatija, Hans Välimäki, halunnut paljastaa kaikkia jippojaan :)

Vuohenjuustoiset uunipunajuuret (Maku 6 / 2011)

600g punajuurta
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

Tarjoiluun
150 g vuohenmaitojuustoa
3 dl rucolaa
2 rkl siirappia (balsamico)

Kuori ja lohko punajuuret. Ripottele punajuurille suolaa ja pippuria. Lorauta joukkoon öljy ja sekoita. Levitä lohkot uunipellille leivinpaperin päälle ja ripottele päälle timjamia. Kypsennä punajuuria 200 asteessa noin 40 minuuttia. Kumoa lämpimät punajuurilohkot tarjoiluastiaan. Koristele vuohenjuustolla ja rucolalla. Lorauta päälle balsamicokastiketta. Tarjoa heti.


Jouluruokia suunnitellessa piti päästä hieman joulutunnelmaan, johon piparit ja Aura Gold sopivat täydellisesti :)

tiistai 13. joulukuuta 2011

Lucian päivä

Tänään on vietetty Lucian päivää eli valon juhlaa. Kieltämättä valoa tähän päivään on kaivattukin, sillä niin harmaata on ulkona. Se niistä lumista tällä erää. Vettä sataa vaakasuoraan ja tiet ovat muuttuneet luistinradoiksi.



Juhon päiväkodissa juhlinta aloitettiin heti aamusta ja olimme tietenkin Lassen kanssa seuraamassa Lucia-tågia sekä syömässä lasten itse tekemiä lussekatteja eli Luciapullia. Alunperin pullilla ei kai ollut mitään tekemistä Lucia-neidon kanssa vaan niillä on häädetty kissa-asuista paholaista, Luciferia. Lussekatteja tein sitten aamupäivällä itsekin kotona ja pyysin myös naapurin 87-vuotiaan Astrid-mummon maistelemaan. Tosin pullat jäi melkein leipomatta, koska sahramia ei meinannut kaupoista löytyä. Täällä tuntuu olevan pula nyt yhdestä jos toisestakin ruokatarvikkeesta. Voi on ollut loppu jo pidemmän aikaa, enkä löytänyt siirappiakaan viime kauppareissulla. Ei luulisi olevan niin kovin vaikeaa ennustaa, että ennen joulua on kysyntää niin siirapille kuin sahramillekin. Ranskalaista voita sentään yhdestä kaupasta löytyi, joten meidän joulu lienee pelastettu :)


Onnea vielä synttärisankarille Helsinkiin!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Lunta!

Itsenäisyyspäivän iltana se sitten alkoi, siis lumisade. Ja ihan hyvin sitä illan ja yön aikana satelikin. Maisema muuttui kertaheitolla paljon kauniimmaksi ja valoisammaksi. Tosin pihaa kolatessa palautui kyllä se kolikon toinenkin puoli mieleen...


Harjoittelinpa vähän tällaista kollaasin tekoakin näillä lumikuvilla. Huomatkaa yläkerran ikkunasta näkyvä Holmenkollenin hyppyrimäki. Ja samasta ikkunasta toiseen suuntaan siintää jossain kaukana vuono, jos oikein tarkasti osaa katsoa :)

Eilen juhlistimme Suomen itsenäisyyspäivää ruotsalaisen ystäväperheemme kanssa täällä meillä. Koitin kovasti miettiä jotain suomalaista ruokaa, mutta kun en sopivaa keksinyt, tarjosin uuniperunoita erilaisilla täytteillä. Jälkiruuaksi oli sentään perisuomalaista leipäjuustoa lakkahillon kera. Ja oli meillä myös mustaleimaista emmentaalia ja Aura Goldia herättämässä ruokahalua sekä Fazerin suklaakonvehteja makeaksi lopuksi.


Melko epämääräisen näköisiä tahnoja, mutta maku oli ihan kohdillaan.Täytteiden ohjeet ovat yhdistelmiä ja sovelluksia vähän sieltä sun täältä, joten en siksi viittaa mihinkään lähteeseen :)

Kinkkutäyte
1 prk ranskankermaa
100 g palvikinkkua hienonnettuna
1 maustekurkku kuutioina
1 sipuli hienonnettuna ja voissa / öljyssä kuullotettuna
sinappia (esim. honey dijon)
ripaus ruokosokeria
persiljaa hienonnettuna
mustapippuria
(suolaa)

Jokiraputäyte
1,5-2 dl maustamatonta jugurttia (mielellään paksua, turkkilaista)
1 dl majoneesia
muutama ruokalusikallinen ranskankermaa
1 (pieni) punasipuli hienonnettuna
yhden sitruunan kuori raastettuna
hieman sitruunanmehua
n. 1/2 punttia tilliä hienonnettuna
100 g jokiravunpyrstöjä karkeasti paloiteltuna
mustapippuria
(suolaa)

Herkkusienitäyte
200 g herkkusieniä (itselläni oli ruskeita herkkusieniä)
1 pieni sipuli
voita paistamiseen
1 /2 dl persiljaa
n. 2 tl balsamicoa (tai maun mukaan)
2 dl ranskankermaa

Paloittele sienet melko hienoksi ja paista ensin kuivalla pannulla. Nesteen haihduttua, lisää voita ja hienonnettu sipuli. Lisää sitten balsamico, sekoittele ja hetken päästä sekaan myös ranskankerma ja hienonnettu persilja.

Kylmäsavulohitäyte
n. 100 g kylmäsavulohta
n. 1 dl ranskankermaa
tilliä
sitruunanmehua
mustapippuria

Hienonna lohi esim. monitoimikoneessa ja lisää muut ainekset joukkoon.

Synttäritervehdys

Oikein hyvää syntymäpäivää vaarille Suomeen!

video

Jostain syystä minulla oli aikamoisia teknisiä vaikeuksia tämän videon lataamisen kanssa. Siis en jostain syystä saanut siirrettyä videota nykyisestä kamerastani tietokoneelle lainkaan. Mitkään videot eivät ikään kuin löytyneet ollenkaan muistikortilta. Piti siis kaivella vanha kamera ja muistikortti esiin ja johan homma alkoi pelittää. Jos joku keksi, mikä asetus on uudessa kamerassa (tai muistikortissa tai missä lie) pielessä, niin saa opastaa.

Joka tapauksessa, lämpöisiä ajatuksia sinne mummulaan! Tänne satoi muuten illalla ensilumi :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Hoosianna, saltimbocca ja elämäsi paras risotto

Tästä pyhästä kolminaisuudesta oli tämä sunnuntai tehty. Sekä karjalanpiirakoista, joita käytiin leipomassa, tai siis syömässä suomalaisessa lastenkerhossa. Ehdimme paikalle sopivasti siinä vaiheessa, kun piirakat oli jo paistettu ja siirryttiin suoraan nauttimisvaiheeseen. Oh well, sellaista sattuu...

Ensimmäiseen adventtiin kuuluu tietenkin ehdottomasti Hoosianna, joka soikin sopivasti Jouluradiossa heti aamulla. Siinä on muuten joululaulu, tai oikeammin virsi, jonka soisin kuulevani muulloinkin kuin ensimmäisenä adventtisunnuntaina. En yhtään ihmettele, että kyseinen veisu vetää adventtina ihmisiä myös kirkkoon, kuten Hesari tänään uutisoi.



Saltimbocca ja elämäsi paras risotto olivat tänään pääosassa illallislautasellamme. Risoton lisänimi (sekä ohje) on napattu suoraan Glorian ruoka&viini -lehdestä (7/2011), ja kieltämättä tämä risotto sieltä paremmasta päästä olikin. Kyseessä on maa-artisokkarisotto, johon maa-artisokkapyree tuo oman, pehmeän täyteläisen makunsa. Saltimboccamme oli valmistettu luomubroilerista ja hyvältähän sekin maistui. Selitin Juholle ruokapöydässä, että saltimbocca on italiaa ja tarkoittaa "hyppää suuhun". Hetken mietittyään Juho totesi, että päiväkodissa hän voi sitten sanoa "hopp inn der" ja osoitti suutaan. Kyllä vain, hopp inn i munnen.

Maa-artisokkarisotto


Risottopohja
3 pientä sipulia
3 valkosipulin kynttä
4 rkl rypsiöljyä
3 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
n. 6 dl kasvislientä (minulla menee kyllä yleensä aina ohjeistusta enemmän)

Lisäksi
4 rkl voita
n. 3 dl maa-artisokkapyreetä
1 dl raastettua parmesaania
1 tl suolaa
2 tl sitruunan mehua

Valmista ensin maa-artisokkapyree (ohje alla). Tee risottopohja. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä kasarissa tai kattilassa öljyssä pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota pari minuuttia, kunnes riisi saa lasimaisen pinnan. Varo ruskistamasta riisiä. Lisää viini ja anna sen imeytyä riisiin.
Lisää kasvislientä 1 dl kerrallaan ja anna sen imeytyä riisiin välillä sekoittaen ennen uuden erän lisäämistä. Hauduta risotto al denteksi eli napakan kypsäksi, noin 20 min. Lisää tarvittaessa lientä.
Kun rakenne näyttää pehmeän risottomaiselta, lisää voi ja maa-artisokkapyreetä maun mukaan. Risotto saa olla löysää. Lisää parmesaani ja nosta kattila liedeltä. Mausta suolalla ja sitruunamehulla. Tarjoa heti.

Paahdettu maa-artisokkapyree
(noin 6 dl)

2 sipulia
10 isoa maa-artisokkaa
1 rkl öljyä
2 rkl voita
3-5 dl vettä

Hienonna sipulit. Kuori ja leikkaa maa-artisokat isoiksi paloiksi. Paahda maa-artisokka kattilassa öljyssä kauniin tummanruskeaksi; se saa paahtua reilusti. Lisää voi ja sipuli ja paahda vielä minuutti. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät. Hauduta kypsäksi, noin 10 min.
Siivilöi kasvikset liemestä ja soseuta ne tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella paksuksi pyreeksi. Ohenna pyreetä tarvittaessa hieman liemellä.

Saltimbocca valmistui ilman sen tarkempia ohjeita kahdesta todella isosta broilerin rintafileestä, jotka leikkasin 2-3 osaan ja nuijin melko ohuiksi. Sitten maustoin nuijitut palat suolalla ja mustapippurilla, lisäsin jokaisen lihapalan päälle 1-2 salvianlehteä sekä prosciuttoa ja kiinnitin nämä cocktail-tikulla.



Lihat paistettiin voissa ensin paljaalta puolelta ja sitten kinkkupuolelta ja siirrettiin odottelemaan uunivuoassa uuniin. Uunissa ei siis ollut tarkoitus enää kypsentää, koska ohuet leikkeet kyllä kypsyvät pannullakin, mutta uunissa nuo pysyivät lämpimänä. Sitten kuumalle paistinpannulle lorautettiin rannemitalla valkoviiniä, valkopippuria, suolaa sekä muutama silputtu salvianlehti ja keiteltiin kasaan. Sitten lisättiin köntti voita ja maistelun päätteeksi lorautettiin vielä hieman kermaa sekaan. Ei varmastikaan kovin oikeaoppista, mutta hyvää se silti oli. Lopuksi kastike kaadettiin broilerileikkeiden päälle ja ruoka oli valmista. Inn i munnen.


perjantai 25. marraskuuta 2011

Valohoidossa

Oli kyllä todella hyvä idea lähteä viikoksi reissuun juuri marraskuun pimeimpään aikaan. Auringonvalo ja lämpö tulivat tarpeeseen ja akut latautuivat. Oikein hyvä loma siis! Lomakohdevalintakin oli onnistunut ja voimme hyvillä mielin suositella paikkaa muillekin. Eli siis Playa de las Americas ja hotelli Marylanza.

Loma alkakoon!

Olimme varanneet eturivin paikat, joka olikin varsin fiksu veto. Lasse viihtyi osan aikaa jalkatilassa (!) ja muutenkin oli väljempää. Tosin istuivathan nuo veljekset välillä samallakin penkillä ihan sopuisasti. Lennot sujuivat jälleen tosi mallikkaasti ja matkan päätteeksi käytävän toiselta puolelta joku norjalaispariskuntakin ihmetellen ihasteli näitä meidän maailmanmatkaajiamme. Saimme muuten menomatkalla palvelua ihan suomeksi, koska koneessa sattui olemaan suomalainen stuertti. Ei ehkä kovin todennäköistä, jos siis on varannut pakettimatkan Teneriffalle Norjasta.

Näkymä allasalueelle huoneistomme ovelta

Golfkenttä oli suoraan parvekkeemme edessä.

Terassilta pystyi seurailemaan pelaajien avauksia ihan paraatipaikalta. Uskomattomin oli yksikätinen mies, jonka swingi oli vähintään sata kertaa parempi kuin meikäläisen, vaikka minulla sentään on kaikki raajat tallella. Tomillakin oli vakaa aikomus (ja lupa vaimolta!) pelata yksi kierros, mutta niinpä se sitten kuitenkin jäi.

Sää oli oikeastaan koko viikon tällainen puolipilvinen ja lämpöä keskimäärin 23 astetta. Ihan passeli ja riittävä meille. 



Mennään tonne!



Kato, äitin aurinkolasit!

Teimme myös retken saaren pohjoispuolelle Loro Parque -eläinpuistoon. Oikein kiva paikka, josta äidin mieleen jäivät erityisesti miekkavalaat. Niin ja tietenkin ne papukaijat (=loro), jotka pitivät sietämättömän kovaa metakkaa häkeissään...






Kuvat ovat näköjään kovin vesieläinpainotteisia, mutta toki puistossa oli myös mm. gorilloita ja tiikereitä.

Nyt on d-vitamiinivarastot hetkeksi täytetty, joten eiköhän tällä jouluun ja seuraavaan lomaan asti sinnitellä :) Vaikka on tuolla ulkona vaan ankean pimeää...

tiistai 22. marraskuuta 2011

Odotusta

Nimittäin joulun odotusta :)

Äiti väänsi tortut. Heh... Eihän täällä tietenkään valmista torttutäytettä myydä, mutta kuivatuista luumuista saa kyllä näppärästi keiteltyä ihan oikean makuista hilloa.

Joulutorttujen lisäksi ajattelin virittäytyä vähitellen joulunodotustunnelmiin kuvan joulukirjan parissa. Eihän tässä ole enää viikkoakaan ensimmäiseen adventtiin.

Tuskin vieläkään löydän itsestäni mitään askartelijanäpertelijää, mutta kauniita kuvia on silti kiva katsella.

Reissustakin on muuten kyllä tulossa jotain juttua, kun vaan saan kuvat jonkinlaiseen ojennukseen.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Hyvää isänpäivää!

Meillä aloitettiin isänpäivänjuhlinta jo perjantai-iltapäivänä, koska lähdemme sunnuntaiaamuna (liian) aikaisin reissuun, emmekä siksi ehdi juhlimaan oikeana päivänä, ainakaan perinteisen kaavan mukaan. Syy, että juhlimme jo perjantaina, oli osittain se, että tämä lauantai oli varattu pakkailulle, mutta myös se, että näin pystyimme syömään isänpäiväkakkua kahtena päivänä ja saimme sen jopa tuhottua ihan kokonaan :) Tämän tosiasian hoksasin tosin vasta perjantaisella kauppareissulla ja niinpä mukaan tarttui valmis kakku paikalliselta Baker Hansenilta. (No, totuuden nimissä, kakkujen leipominen ei muutenkaan ole ihan mun juttu...)




Juhon mielestä kakussa pitää tietenkin olla aina kynttilä ja hän mielellään auttaa myös puhaltamisessa. Tomi sai isänpäivälahjaksi kuvassakin näkyvän hienon hamahelmi-dinosauruksen sekä liput The Real Groupin joulukonserttiin Oslon konserttitalolle. Lahjan antajalla saattoi olla hieman omakin lehmä ojassa tämän lahjan suhteen...

Illalliseksi nautimme sienileikkeitä, joita siskoni joskus vuosia sitten valmisti muistaakseni äitienpäivänä lapsuudenkodissamme. Hyvältä maistuu yhä vaan, joten kiitoksia siskolle vinkistä! Ohje löytyy luultavasti jostain erittäin vanhasta Gloriasta, mutta myös Glorian parhaasta ruokakirjasta vuodelta 1996. Tämä on erittäin simppeli kanaruoka (tai vaikka vasikanliharuoka, jos jostain vasikkaa onnistuu käsiinsä saamaan), mutta valkoviinin ja smetanan yhdistelmä nostaa ruuan jotenkin ihan omalle, juhlavalle tasolleen. Suosittelen!

Sienileikkeet

4 vasikanleikettä, broilerinrintaa tai kalkkunan rintaviipaletta.
1/2 sitruunan mehu
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
2 rkl ruokaöljyä
4 rkl voita
Kastike:
500 g herkkusieniä
valkopippuria
salottisipuli
purkki smetanaa
noin 1,5 dl valkoviiniä

Nuiji leikkeitä nyrkillä vähän litteämmiksi, jos se on tarpeen. Hiero ne runsaalla sitruunamehulla ja mausta suolalla. Kääntele vehnäjauhoissa. Paista kauniin kullanruskeiksi öljyn ja voin seoksessa molemmin puolin. Ohuet leikkeet kypsyvät nopeasti.
Viipaloi herkkusienet ja paista nekin kauniin kullanruskeiksi pannulla. Lisää hiukan sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria. Lisää hienonnettu salottisipuli ja anna senkin kuullottua. Kaada sitten joukkoon valkoviini ja smetana. Anna seoksen kiehua kunnes se sakenee. Lisää leikkeet kastikkeen joukkoon ja tarjoa heti.

Mielestäni puolikkaan sitruunan mehu ei kyllä riitä alkuunkaan, mutta kannattaa silti olla maltillinen, ettei kastikkeesta tule liian sitruunaista ja kirpeää. Smetanaa (tai Norjassa rømmeä) voi olla reippaamminkin, kunhan sitten vastaavasti lisää ehkä myös hieman valkoviiniä. Valkoviinin tulisi maistua hienostuneen hedelmäisen pirskahtelevana :) Lisukkeena voi tarjota vaikka risottoa tai röstiperunoita, joita me tällä kerralla viritimme hieman homejuustolla. Nuo röstiperunat löytyivät suoraan kaupan pakastealtaasta, vaikka tulisihan niistä itse tehden paljon parempia. Joskus vaan täytyy yleisen hyvän nimissä hieman oikaista.

Tjaa, näyttää vähän epämääräiseltä läjältä, mutta on kyllä oikeasti erittäin hyvää. Niin ja salottisipulia ei nyt juuri sattunutkaan olemaan kaapissa, joten sen korvasimme punasipulilla.

Kuten jo totesin, aamulla on lähtö edessä. Täältä tullaan, aurinko, meri ja lämpö! Näkymisiin reilun viikon päästä!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Päivä kuvina

Blogi on ollut ihan hunningolla, mutta korjataan tilanne nyt pikimmiten. Syytä radiohiljaisuuteen ei sen suuremmin ole tai siis kirjoittaja ei nyt vaan ole saanut aikaiseksi mitään naputella. Pitkäksi venyneen tauon aikana on mm. sairastettu ja parannuttu, saatu ystäviä Suomesta vierailulle, käyty treffeillä (ooh!) ja vietetty ihan normipäiviä.

Aurinko näyttäytyi eilen todella pitkästä aikaa ja intouduin siksi tallentamaan päivämme kulkua valokuvin. Ajattelin, että nämä meille ihan arkiset asiat voisivat olla muiden silmiin ihan hauskaa katseltavaa, joten tässäpä seuraa varsinainen kuvapläjäys eiliseltä.

Ryhmä valmiina viemään Juhoa päiväkotiin. Auringonpaisteesta huolimatta aamulla (öh, tai aamupäivällä) oli jo sen verran kylmää, että minäkin kaivelin pipon esille. (Kuvitelkaa nuo romuläjät laatikoston päältä pois. Mistä lie ilmaantuneet.)

Päiväkotiin on noin 5 minuutin kävelymatka. Ainakin silloin, kun Juhokin istuu rattaissa.

Siellähän se barnehage jo näkyykin.

Takaisin kotona. Me siis asutamme tuota etummaista taloa.

Pikainen pastalounas.

Ja taas mennään. Tosin ennen metroon hyppäämistä kiepattiin vielä kirjakaupan ja postin kautta lähettämässä pikkuinen paketti vaarille. Lasse kylläkin simahti jo ennen kuin oli edes päästy pois kotipihasta.

Metro vei meidät jälleen kerran Holmenkollenin maisemiin. Matkaseuranikin heräsi sopivasti perille päästyämme, sillä olihan siirtymiseen mennyt kaikkien mutkien kanssa jo pitkälle toista tuntia. Tässä olemme Øvresetertjernin rannalla.

Välipalan nautimme tietenkin Frognerseterenillä Kafe Seterstuassa. Blogin ylätunnisteen kuva on napattu samaisen kuppilan ikkunasta eli näkymät ovat varsin kohtuulliset.

Matkalla Frognersetereniltä voi ihailla näkymää alas Osloon sekä mm. mäkihyppytorneja. Upeat maisemat eivät vaan valitettavasti kovin hyvin välity näistä valokuvista.

Tämän suurmäen ohi nyt ei vaan voinut kävellä kuvaa nappaamatta, vaikka hyppyrimäkeä on täällä blogissakin jo aiemmin esitelty.

Norjalaistalojen katolla saattaa näköjään kasvaa heinän lisäksi myös pieniä puita.

Aurinko alkoi jo laskea, kun otimme metron Holmenkollenin pysäkiltä keskustaan päin.

Päivän toinen pastaruoka, hups... Mutta kun oli jo aika nälkä ja piti saada nopeasti ruokaa pöytään.

Lasse ihmettelee takkatulta. (Ja taas voi kuvitella, ettei tuolla taustalla ole yhtään leluja lattialla levällään.)

Nukkumaanmenoaika! Tästä kului noin 2 minuuttia, kun uni jo tuli.

Hiljaisuus laskeutui.

Näyttää olevan toinen aurinkoinen päivä putkeen, joten me lähdetään tästä Lassen kanssa ulos. Tällä kertaa kuitenkin pysytään lähimaisemissa.