maanantai 23. tammikuuta 2012

Kalamakkarakeitto

Maanantai on muodostunut meillä soppapäiväksi ja tänään oli vuorossa lohikeitto. Juho tosin vaikutti hieman pettyneeltä, kun äiti tekikin kalakeittoa eikä makkarakeittoa, mutta onneksi myyntihenkinen siippani heitti Hampurista käsin idean, että kyseessähän on tietenkin kalamakkara. Ja kikkahan toimi! Soppaa lusikoitiin vauhdilla ja kohta jo kuului: "saanko lisää kalamakkaraa". Kolmannen lautasellisen kohdalla tämä ihmeellinen keitto oli jo nostettu lemppariruuan asemaan. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Jatkossa meillä syödään aina kalamakkarakeittoa! Kun vaan keksisi vielä sen kikan, jolla kalakeiton saisi myytyä itse myyntimiehelle...

Kalamakkara on etäistä sukua lohelle, kuten kuvasta huomannee.


tiistai 17. tammikuuta 2012

Kahvilla

Otsikko voisi viitata olotilaan, jollaisessa tämä bloginpitäjä aika ajoin (no aika useinkin) on, mutta tällä kertaa kuvakertomusta tämän tiistaisen talvipäivän kävelylenkiltä rantakahvilaan.


Täällä olemme käyneet useasti, niin kesällä kuin talvella. Aina yhtä kivannäköistä. Pakkastakin on ollut sen verran, että vuono alkaa jäätyä.

Kuvan Norge-lasipurkki lienee paikallinen versio Riihimäen lasin ilves-purkista. Tuommoinen voisi olla hauska muisto näistä vuosista eli täytynee pitää silmät auki, jos vaikka jostain vanhantavaran liikkeestä löytyisi. Jos vaan joskus sellaisissa kävisin... Pulla oli hyvää ja kahvi erinomaista eli ei ollut turha kävelylenkki!

Lenkkiseurani heräsi luonnollisesti tasan sillä hetkellä, kun sain kahvin nenän eteeni. Eipä tuo haitannut, kun seura on näin mainiota ja omatoimista.

Paluumatkalla bongattiin tämä hieman iäkkäämpi menopeli. Kikkailin sitten vähän kuvankäsittelyohjelman kanssa. Ihan vaan, jos ette huomanneet :)


"Se on varmaan menossa Suomeen", kuten Juho totesi päiväkodin jälkeen katsellessaan samanlaista lentokoneen vanaa taivaalla.

Tällaiset talvipäivät on aivan mahtavia. Koitan pitää tämän mielessä, jos talvi jossain vaiheessa alkaa tökkiä. Ja todennäköisesti alkaa.


keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Perushuttua

Ennen joulua olin ihan kypsä arkirutiineihin ja päiviin, jotka toistavat itseään. Aika pian joulun jälkeen kuitenkin oikein jo odotin, että arki taas alkaisi kaikkine rutiineineen! Ja kun vihdoin olemme suurin piirtein terveinä koko porukka niin arki tuntuu vieläkin mukavammalta.

Tämä rutiini toistuu keskimäärin 3-4 kertaa viikossa eli viemme Lassen kanssa Juhon päiväkotiin. Joka ikinen kerta tulee kiire, vaikkei se nyt onneksi niin minuutin päälle olekaan, milloin päiväkodissa pitäisi aamulla olla.

Normipäiviin kuuluu tietenkin myös keittiössä puuhastelu. Tomin kanssa sovimme jo aikoja sitten, että kunhan saan erittäin sekaisen kuiva-ainekaappimme raivatuksi, saapuu keittiöömme yleiskone. Aika kului ja kaappi täyttyi entisestään. Joulupukki ajatteli kai hieman nopeuttaa projektia ja toi Kenwoodin yleiskoneen porkkanaksi, mutta pakettia ei saanut avata ennen kuin kaappi oli tyhjennetty turhasta (ja vanhentuneesta) roinasta ja ruokatarvikkeista. Viime viikonloppuna tämä ihme tapahtui ja kone pääsikin sitten jo testiajoon. Ensimmäisenä tekeleenä syntyi sämpylätaikina ja sämpylöistä tuli ehkä parhaita koskaan tekemiäni. Onnistuneen lopputuloksen takasi luultavasti erittäin löysäksi jättämäni taikina, josta oli jopa hieman vaikeaa pyöritellä tahmaisuutensa vuoksi sämpylöitä.


Porkkanasämpylät

5 dl maitoa
n. 30g hiivaa / 1 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
3 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
0.5 l porkkanaraastetta
1-2 dl kauraleseitä
n. 10 dl vehnäjauhoja (voi varmasti olla jotain karkeampaakin laatua, jos kaapeista löytyy)
n. 3 rkl rypsiöljyä

Hiiva liuotetaan kädenlämpöiseen maitoon ja sekoitellaan vehnäjauhoja ja öljyä lukuunottamatta kaikki ainekset sekaan. Jauhot alustetaan joukkoon vähitellen ja rasva lisätään alustuksen loppuvaiheessa. Jätä niin löysäksi kuin uskallat :) Annetaan kohota kaksinkertaiseksi. Leivotaan sämpylöiksi (tarvinnee jauhoja) ja kohotetaan vielä hyvin pellillä. Paistetaan 225 asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Nautitaan lämpimänä hyvän voin ja ehkä juustoviipaleen kera.

Ja jottei äidin ruuanlaitto vaan olisi liian yksitoikkoista, tuo pieni keittiöapulainen hieman lisäpuuhaa availemalla vetolaatikoita ja tyhjentämällä keittiön matolle niin tomusokeria, kaakaojauhetta kuin riisiäkin. Tai jos äiti on ollut niin tylsä, että on napannut kaikki avonaiset purkit pikkukäsien ulottumattomille, niin ainahan voi mennä itse sinne laatikkoon.


Lopuksi vielä yksi kuva, josta välittynee tämänpäiväinen ihanan aurinkoinen ilma. Oli suorastaan pakko lähteä kävelylenkille! no ehkä siinä sivussa vähän lounastamaan ja kahvittelemaankin...


Toivottavasti näitä aurinkoisia talvipäiviä riittää vielä paljon tälle talvelle!




sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Talviriehaa

Tänään oli juuri sellainen päivä kuin talvella kuuluukin olla: muutama pakkasaste ja auringonpaistetta. Niin ja sen verran lunta, että pääsee pulkkailemaan.


Suuntasimme pulkkinemme Holmenkollenille, tai tarkemmin vielä Tryvannin maisemiin. Ylempänä oli luntakin selvästi enemmän kuin meillä kotona. Ulkoilemaan tänä aurinkoisena sunnuntaina oli tainnut lähteä vähintään puoli-Osloa, mutta onneksi olimme kuitenkin sen verran aikaisin liikkeellä, että saimme auton parkkiin pulkkamäen lähellä olevalle parkkipaikalle.


Lasse istui ensimmäistä kertaa pulkassa ja laski mäkeä. Naama pysyi aika peruslukemilla, mutta kai hän silti tykkäsi. Äiti ainakin tykkäsi.


Mäenlasku ja raikas talvisää sai koko porukan nälkäisiksi ja niinpä Tomi viritteli nuotion, jossa paistettiin joululahjamakkarakepillä pølset. Ja ne tietenkin kääräistiin tuttuun tapaan lompen sisään. Lasse tosin nautti omansa ihan sellaisenaan hyvällä ruokahalulla.



Mukana pulkkailemassa oli mainiot ruotsalaiset ystävämme lapsineen. Perheen äiti reippaili pulkkailun päätteeksi vielä reilun 20 kilometrin hiihtolenkin. Kunnioitettavaa hiihtohulluutta.


Missä norjalainen, siellä vohvelikärry. Olen aiemminkin maininnut tästä norjalaisten viehtymyksestä vohveleihin ja kuinka niitä myydään mitä mielikuvituksellisimmissakin paikoissa. Tämä pulkkamäen vierus ja hiihtoladun varsi oli tietenkin ihan itsestäänselvä paikka ja kauppa kävi. Meillekin.


Reippaan pulkkailun päätteeksi oli helppo nukahtaa vatsa täynnä pølseä ja vohvelia. Ja mikäs tuossa nukkuessa.

Tällaisia talvipäiviä lisää, kiitos!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Villaa ylle

Norjaksi tietenkin pitäisi olla ull, mutta se nyt vaan ei toimi yhtä hyvin otsikossa, joten olkoon tuolla toisella skandinaavisella kielellä tällä kertaa.

Havaitsin tuossa taannoin, että olin hankkinut pojille vaikka kuinka paljon ihania villavaatteita, mutta omassa vaatekaapissani oli selvästi ainakin villakerraston mentävä aukko. En tiedä, onko Suomessakin tässä parin vuoden aikana villavaatteiden tarjonta kasvanut, mutta Norjassa tarjonta on kyllä tältä osin vähintäänkin kattava. Ja minä olen aivan haltioissani! Keksin helposti tarpeita vaatekappaleille, jossa lukee 100% ull. Eilen sitten hankin itselleni villaisen alusasun ja paita on mielestäni sen verran nätti, että se päällä kehtaa näyttäytyä vaikka ulkolenkin jälkeen kahvilassa (tai jos joskus pääsisi vaikka laskettelemaan niin rinneravintolassa). Itselleni ei ainakaan ihan välittömästi tule tästä mielleyhtymää takavuosien kalsaripaitoihin :)

Hah, alusvaatekuva!

Paita on merkkiä Moods of Norway, jonka tavaramerkki on tuo paidan rinnuksessakin oleva traktori. Muutenkin heidän vaatteensa ovat melko humoristisia. Vai mitä sanotte tästä paidan niskaosasta?

Ja ei, en ole vaihtamassa kansalaisuuttani, mutta ei se estänyt hankkimasta tätä. Voisihan tuohon tietenkin kirjailla sanan "not". Heh. Etenkin kun nuo kirjontahommat on just mun erityisalaani. Toinen heh.


Alla vielä yksi vanhempi kuva pojista uusissa villavetimissään. Paidat ja sukat löytyi Polarn O. Pyretistä ja villahousut ja kypärämyssyt (eli Finlandshette på norsk) norjalaisesta Nøstebarnista. Jopa noissa Juhon Hestra-hanskoissa on villavuori. 

Ull er gull!

Tämä ei (valitettavasti) ollut maksettu mainos, vaikka sisälsikin huomattavan määrän tuotemerkkejä :) Ja hei, onko nyt luotava uusi kategoria tunnisteisiin eli vaatteet? Hämmentävää.

Lämpöistä loppiaista (jota täällä ei vietetä) ja viikonloppua!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Uuteen vuoteen

Mutta sitä ennen pitänee käsitellä tuo vanha pois alta. Kesti lähestulkoon näin kauan, ennen kuin kykenin katsomaan joulukuvia voimatta pahoin. Kävi nimittäin niin, että sain aattoillan päätteeksi sellaisen joululahjan, josta sain nauttia vielä monta päivää joulun jälkeenkin. Maailman kamalimman vatsataudin. Mysteeriksi jäi, mistä se oikein tuli, sillä kukaan muu ei sairastunut. Onneksi.

Mutta vaikka äiti olikin pois pelistä, sujui joulumme muilta osin varsin perinteisellä kaavalla. Joulupukki kävi nopeasti juuri sillä välin, kun Juho ja Tomi olivat saunassa. Pukin porot olivat karanneet, joten hänellä oli kiire juosta niiden perään. Lahjasäkit sentään ehti heittää olohuoneeseen.

Stiga, legot ja Salama-aiheiset tavarat olivat joulun hittejä.

Tästä taisi tulla uusi lempparipaita. Ranteessa pukilta toivottu Salama-kello. Äiti tutkii taustalla yhtä lahjaksi saamistaan keittokirjoista.

Tässä vielä skumppa maistuu.

Pikkulegot olivat joulun uusi juttu ja niistä isä (ja poika) rakentelivat joulu- ja välipäivinä hienoja laivoja, lentokoneita ja linnoja. 

Välipäivinä aurinkokin välillä näyttäytyi ja Juho kävi testaamassa, miltä se luistelu oikein tuntuikaan. Eipä Juho nyt vielä varsinaisesti luistele, mutta tasapaino on viime talvesta kyllä parantunut huomattavasti. Juho sai lahjaksi myös jääkiekkomailan, mutta tajusimme luistelukentällä, että eihän täällä kukaan mitään jääkiekkoa pelaa. Kaikilla oli tietenkin jääpallomailat! Onpa sentään yksi talvilaji, jossa suomalaiset peittoaa norjalaiset :)

Joulun tienoon säät olivat varsin vaihtelevia. Joulun alla satoi lunta, joka pysyikin nipin napin maassa jouluaaton yli. Tapaninpäivän myrsky (joka ei siis täällä Oslon seudulla ollut kovinkaan tuhoisa) vei mennessään viimeisetkin lumet ja välipäivinä oli sadetta ja liukkaita kelejä. Vanha vuosi päättyi maa mustana, mutta uusi vuosi alkoi kunnon lumipeitteellä, tosin suoja- sellaisella. 

Olemme naapurustossamme lähes ainoita, jotka lykkivät lumia ihan perinteisellä tavalla. Huomatkaa naapurin lumilinko taustalla :) Oli hän kuitenkin ihan reilu, ja linkosi koneellaan meidän pihan ja tien välisen aurausvallin.

Noin. Nyt voin siirtyä hyvillä mielin uuteen blogivuoteen, kun mennyt vuosi on loppuunkäsitelty. Hyvää uutta vuotta vielä kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!