maanantai 28. toukokuuta 2012

Hyvä päivä

Retki rannalle ja päivällinen ystävien seurassa. Siitä on hyvä päivä tehty.




Hellekelit loppuivat tietenkin sopivasti meidän kotiinpaluuseemme, mutta siitäkin huolimatta teimme retken Kalvøyalle ruotsalaisystäviemme seurassa. Ja oikein hyvä retki siitä tulikin. Isommat pojat kahlailivat meressä ja Lasse tutustui rantahiekkaan ja vedenrajaan. Ja äidit ehtivät hieman jopa kahvitella :) Retken päätteeksi pääsimme valmiiseen pöytään nauttimaan grillin antimista ja hyvästä seurasta. Onnea on hyvät ruotsalaisystävät kävelyetäisyydellä!

Tähän oli hyvä päättää lomailu. Mukavaa alkuviikkoa sinnekin kaikille!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Arrivederci nelle Marche!



Italian sanavarastoni koostuu joistakin kymmenistä ruokasanoista, muutamasta lukusanasta, parista verbistä ja lukuisista käsimerkeistä, mutta jotenkin ihmeen kaupalla selvitin pääasiassa vain italiaa puhuvien marchelaisten kanssa sitä sun tätä. Niin kuin vaikkapa kyläkaupan lihatiskin sedältä kyselin, onko kylän ainoa ravintola tänään (siis silloin keskiviikkona) kiinni ja olihan se. Chiuso per turno. Nyt saa valaista, miksi se oli kiinni, sillä tuohon ei kielitaitoni enää venynyt. Tuskin ravintolahenkilökunta oli kuitenkaan lähtenyt turneelle.

Me kuitenkin teimme turneen Civitanova Marchen rantakaupunkiin, joka tosin oli vielä tyhjä rantalomailijoista. Kävimme siitäkin huolimatta kävelemässä rannalla ja katsomassa Adrianmerta. (katso merta, hih. ymmärrä, jos ymmärrät)

Koko ranta oli tällaisten pienten, sileäksi hiotuneiden kivien peitossa. 

Rannalla oli oikeasti ihan lämmintä, vaikka aurinkoa ei näkynytkään.

Civitanova Marchesta löytyi Luigi! Kaikki pikkupoikien vanhemmat ymmärtänevät, mistä on kyse :)

Lounaspastani oli yksinkertaisuudessaan oikein maistuvaa. Ricottatäytteisiä ravioleja, kesäkurpitsaa, sitruunaa ja jättikatkaravun pyrstöjä. Voisi tehdä itsekin joskus.

Vuokratalomme (Villa Barchetta) oli sen verran syrjässä maaseudulla, että vastaan saattoi mutkittelevilla pikkuteillä tulla melkein mitä vaan. Niin kuin vaikka porsas.


Hetken päästä possun perässä juoksi myös isäntä ja possu pääsi takaisin kotiinsa. Lampaitakin tuli vastaan toistamiseen.


Talomme läheltä löysin myös piikkisian piikin todisteeksi, että niitäkin seudulla asustaa. Olisi ollut hauska nähdä piikin omistajakin, siis jostain etäämmältä.

Olin juuri ennen matkaamme lukenut Saku Tuomisen Basta! -keittokirjasta, että heidän Italian kotinsa lähiravintola (ja siis yksi heidän suosikkinsa) ei ole kovinkaan kaukana lomatalostamme. Niinpä teimme Tomin kanssa kahdestaan tutkimusmatkan tuohon kyseiseen ravintolaan eli Urbisaglian kylässä sijaitsevaan Le Loggeen. Oikein hyvä ravintola se olikin, tosin olimme kyllä loppua kohden jo tosi väsyneitä asiakkaita. Olimme nimittäin perillä Urbisaglian kylässä jo kuuden aikoihin ja ravintola ei suinkaan avautunut klo 19, kuten ounastelin, vaan vasta klo 20. Kaiken lisäksi ravintolaan pamahti kymmenen hengen ryhmä jossain antipastojemme loppuvaiheessa ja palvelu keskittyi aika pitkäksi toviksi heihin, jolloin jouduimme odottelemaan secondejamme huomattavan (lue: liian) pitkän ajan. Suomalaiselle (ja pienten lasten vanhemmille...) nämä myöhäiset illalliset vaativat kyllä opettelua. 

Ruuassa ei kyllä oikeastaan ollut moitteen sanaa ja voinkin lämpimästi suositella kyseistä ravintolaa, jos joku sattuu noille nurkille :) Muutaman hätäisen kuvankin räpsäisin ennen kuin kameran akku väsähti.

Mascarponea, luumukastiketta, pistaasipähkinöitä ja pinjansiemeniä / parsaa ja pecorinoa / naudanlihaa (entrecotea?), rucolaa ja kirsikkatomaatteja / melonia, mozzarellaa ja basilikaa / papuja (mitä?) ja fenkolia.

Fenkolista oli käytetty vain nuo vihreät osat ja ne muistuttivat hämäävästi tilliä. Antipastoista ensimmäinen jäi kuvaamatta, koska kuvaaja taisi olla jo aika nälkäinen. Se oli kuitenkin jotain hyvin paikallista leikkelettä soijakastikkeella ja unikonsiemenillä varustettuna. Kaikki ruuat noudattivat kyllä hyvin tuota Tuomisen Basta! -kirjan linjaa eli vähemmän on enemmän. Muutama loistava raaka-aine ja hyvää on. Tosin nämäkin annokset olivat kyllä paljon piperretympiä kuin kotikylämme ainokaisen ravintolan ruuat, jotka myöskin olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hyviä. Niitä lampaankyljyksiä olisi pitänyt kyllä mennä toistamiseen syömään...

Kotiin emme juurikaan kantaneet tuliaisia, mutta muutama ruokamuisto sentään tuli mukanamme.

Kuivattuja tatteja, parsa- ja artisokkarisottosekoituksia sekä pieni pullo ensiluokkaista (ja arvokasta...) balsamicoa. Tämä ei sitten ole mitään rypälemehua vaan aitoa tavaraa :)

Oikein onnistunut loma ja lomailu sen kuin jatkuu täällä kotonakin. Huominen maanantai eli toinen helluntaipäivä on nimittäin Norjassa pyhäpäivä. Niin ja tänne oli muuten viikon aikana tullut ihan täysi kesä; lämpötilakin huitelee toistaiseksi pitkälle päälle 20 asteessa.


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tunnelmapaloja Marchesta

Tässä tulee kuvapläjäys viime päivien tunnelmista, olkaapa hyvät!

Naapurikylä auringonlaskun aikaan. Näkymä takapihaltamme. 

Ryytimaa, jossa kasvaa rehottaa rosmariinia, salviaa, timjamia ja minttua. Taustalla näkyy myös vuokrapakumme. Ehkä me vielä joskus huristellaan täällä urheilullisella avoautolla :)

Samainen naapurikylä päivänvalossa 

"Meidän koti" 

Unikkoja kasvaa valtavasti joka paikassa. 





Kapea kuja kotikylässämme

Yhtäkkiä tupsahti lauma lampaita vastaan. Onneksi kuski oli hereillä. 

Prosecco :) 



Basilikaa ei löytynyt kaupasta. Kai sitä sitten kasvaa kaikkien pihoilla riittävästi.

Saltimboccan salviat onneksi löytyivät omasta pihasta. 

"Meidän" kylä, Monte San Martino 

Kaunis kaupunki, Ascoli Piceno 

Kyseinen piazza löytynee lähes jokaisesta italialaisesta kaupungista, veikkaan. 



Lisää unikkoja

Ihanan tuoreita parsoja

Eiköhän me tänäänkin lähdetä katsomaan joku lähikylistä ja testataan illalla pizzeria, joka sijaitsee keskellä ei mitään. Täytyy olla hyvät pizzat, että se pysyy pystyssä :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Salve!



Terveisiä tällaisista maisemista! Sijainti on Le Marchen maakunta, Italia. Pienen pieni kylämme on nimeltään Monte San Martino ja tämän viikon lomailemme täällä koko perheen ja mummun ja pappan kera. Netti toimii kovin italialaisittain, joten saapi nähdä, tuleeko täältä tämän enempää bloggauksia :) Matkakuvia kuitenkin luvassa ennemmin tai myöhemmin, se on varma.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Synttärit, osa II

Koska olimme Juhon syntymäpäivänä Bergenissä, juhlimme synttäreitä vasta tänään, parin viikon viiveellä. Tai siis johan meillä muutama päivä sitten juhlittiin päiväkotikavereiden kesken, mutta itse ainakin mielsin nämä tämän päivän juhlat "varsinaisiksi" synttärijuhliksi.


Synttäreitä juhlittiin 10 lapsen (ikähaitarilla 6 vkoa - 5 vuotta) ja 11 aikuisen voimin. Yhtä alkuperäisväestön edustajaa lukuunottamatta kaikki vieraat olivat suomalaisia, jotka kaikki asuvat Oslon seudulla. Jälleen kerran iloitsen siitä, kuinka mukavia ihmisiä tänne onkaan sattunut muuttamaan :)


Lahjapaketeista paljastui vaikka mitä kivoja juttuja: Cars-pikkulegoja, Nalle Puh -peli, Ransu paloasemalla -kirja sekä bemari-prätkä ja Audi-auto. Nuo jälkimmäiset toki ihan leluversioina, heh :)

Aiemmassa postauksessa mainitsemani vatkaukset ja sekoitukset jalostuivat lopulta Auto-kakuksi, kakkutikkareiksi ja whoopie pieksi (mitähän nämä olisivat suomeksi?!). En ole koskaan aiemmin kuorruttanut kakkua millään kaulittavalla massalla, joten lopputulos oli ihan kohtuullinen. Tosin en ole kyllä eläissäni kovin montaa täytekakkuakaan tullut pyöräyttäneeksi, joten senkin suhteen ilmassa oli hyvin monta epävarmuustekijää. Juhlasankari oli ainakin kovin vakuuttunut, joten eiköhän se kakku ihan hyvä ollut, niin sisältä kuin ulkoa. Myös kakkukriittinen puolisoni kommentoi maun olleen kohdillaan.

Idea tähän kakkuun on pöllitty ihan suoraan täältä. Kiitos vielä! Täytteeseen löysin ohjeistuksen Kinuskikissan sivuilta. Täytteenä oli raparperihilloketta, tuoreita mansikoita ja valkosuklaalla maustettua kermavaahtoa.

Näiden kakkutikkareiden (= cake pops) kanssa meinasi välillä jo usko loppua. Ei nämä nyt varsinaisesti kovin vaikeatekoisia olleet, mutta kuorrutusvaiheessa olisi styroksinpalanen kyllä todellakin ollut tarpeen. Siihen tikut olisi voinut näppärästi iskeä pystyyn. Eli vinkiksi vaan, jos joku näitä joskus tekee: don't try this without styrox. Ohjeita näihin tällä hetkellä varsin trendikkäisiin sokeripommeihin löytyy luultavasti pilvin pimein niin netistä kuin ruokalehdistä; omani valmistin Liemessä-ruokablogin ohjeistuksella.


Toinen trendiherkku (ymmärtääkseni!) on nämä whoopie piet. Niihin nappasin ohjeen huhtikuun Gloriasta.

Whoopies (20 kpl)

100 g huoneenlämpöistä voita
1 1/2 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 prk (120 g) smetanaa (itse käytin rømmeä)

Väliin
100 g valkosuklaata
1 dl tomusokeria
200 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
(muutama tippa punaista elintarvikeväriä, nonparelleja)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne haarukkavatkaimella voi-sokerivaahtoon. Lisää smetana muiden aineiden joukkoon. Pursota tai lusikoi taikinasta leivinpaperilla päällystetylle pellille pieniä, cocktaillihapullan kokoisia nokareita. Paina niitä kevyesti kädellä hieman litteämmiksi. Paista uunissa 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
Tee täyte. Sulata paloiteltu valkosuklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Siivilöi tomusokeri kulhoon. Lisää tuorejuusto ja vatkaa seos sileäksi sähkövatkaimella. Lisää suklaasula. Värjää täyte halutessasi elintarvikevärillä. Lusikoi tai pursota seosta puolelle leivonnaisista ja paina loput kansiksi. Ripottele halutessasi nonparelleja täytteen reunoille.

Nyt on melko sokerikuorrutettu olo ja makeannälkä tuli täytettyä kuukausiksi eteenpäin. Suolaiset asiat on kyllä niin paljon enemmän mun juttu; niitä varmaankin lähiaikoina taas lisää, sillä ainakin pari hyvää pastaohjetta on jo mielessä.

Kukka äidille


Lapselta saatu kukka on kyllä kaikkein liikuttavin. Tässä virtuaalikukka myös omalle äidilleni sekä lasten molemmille mummuille, koska emme valitettavasti nyt ole paikan päällä antamassa ansaitsemaanne kukkaa.

Ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille! Täällä juhlitaan "työn" merkeissä. Kakkutehdas on pyörinyt aamuvarhaisesta lähtien, sillä tänään juhlitaan vielä kertaalleen Juhon syntymäpäiviä. Niistäkin ehkä tulee vielä juttua myöhemmin. Ja nyt taas vatkaamaan ja sekoittamaan!

torstai 10. toukokuuta 2012

Synttärit 24 lapselle

Huhhuh, tulipa sitten sellainenkin koettua. Synttärit koko 24 lapsen ryhmälle.

Täällä päin on tapana kruunata synttärisankari. Kruunamassa Juhon päiväkodin hoitajia.

Juhon päiväkodissa on sellainen sääntö, että synttäreille pitää kutsua joko koko ryhmä tai kaikki tytöt tai kaikki pojat. (Ettei vaan kenellekään tule paha mieli... :)) Tyttöjä ja poikia on yhtä paljon ja yhteensä lapsia on ryhmässä 24. Päätimme kutsua koko ryhmän ikään kuin retkelle takapihallemme päiväkotipäivän aikana, jolloin siis myös päiväkodin tädit ja setä tulivat mukaan. Alun perin synttäreitä piti juhlia heti vapun jälkeen, mutta Juho sairastui juuri sopivasti edellisenä päivänä ja kekkerit piti sillä erää perua. Tuo alkuperäinen päivä oli tietenkin mitä lämpimin ja aurinkoisin... Tämän viikon alussa sitten tutkin tarkasti sääennusteita ja kovin sateisen viikon torstaipäivän piti olla poutainen ja sille päivälle sovimme päiväkodin kanssa retken meille. Vaan tiistainapa tuo ennuste oli radikaalisti muuttunut ja torstaille oli luvassa suorastaan kaatosadetta. En tohtinut enää perääntyä, joten koko alkuviikon jännitin sitä, saammeko kaikki 24 lasta juoksentelemaan sisätiloihin vai onnistuisiko puutarhajuhlat sittenkin. Tiukille meni, mutta onnistui! Noin 20 minuuttia juhlien loppumisen jälkeen nimittäin alkoi se rankkasade.

Nuorin juhlija iski silmänsä (ja kyntensä) pølseen

Tarjoiluiden suhteen koitin päästä mahdollisimman helpolla. Norjassa lähes pakollista juhlatarjottavaa on pølse med lompe ja niitä makkaroitahan minäkin sitten grillailin. Tarkoitukseni oli leipoa heti aamulla suklaamuffinsseja, mutta joku olikin käyttänyt jääkaapistamme melkein kaikki kananmunat. Hetken pyörittelin erilaisia skenaarioita mielessäni ja tuskailin kilpajuoksua kelloa vastaan, kunnes hoksasin, että voinen lainata päiväkodin keittiöstä kaksi kananmunaa samalla, kun vien Juhon sinne. Tein muffinssitaikinan yleiskoneella ja jostain ajatuskatkoksesta (ja kiireestä) johtuen päätin käynnistää koneen myös vatkaimen ollessa pois kulhosta, täynnä taikinaa. En suosittele. Taikina lentää yllättävän pitkälle. Onneksi mitään muuta leivottavaa en ollut suunnitellutkaan, joten valmiiden Cars- ja Muumi-keksien tarjolle laitossa en juuri pystynyt mokailemaan. Mikropoppareitakaan en saanut käräytettyä. Hieman kätevämpi emäntä olisi tietenkin loihtinut vaikka mitä herkkuja, mutta minä päätin tämän olevan ihan riittävää.

Hyvin tuntui nämäkin tarjoilut tekevän kauppansa. Kaikilla lapsilla oli onneksi sadekamppeet päällä, joten nurmikolla istuskelu ei ollut ongelma.

Tytöt on niin tyttöjä kuravaatteissakin :) Tytöille oli prinsessa-aiheinen lahjapussi, josta paljastui tarroja, Muumi-suklaakolikko, Muumi-rusinoita ja muutama karkki. Poikien pussit olivat Cars-aiheisia samalla sisällöllä. Ainakin nämä kuvan prinsessat olivat luultavasti tyytyväisiä, että päätin viime hetkellä hankkia tytöille erilaiset pussit. 


tiistai 8. toukokuuta 2012

Raparperiraparperiraparperi

Ennen kuin pääsen tuohon otsikon asiaan niin vilautan nopeasti viime viikon tunnelmia. Nekin toki olivat kovasti ruokapainotteisia, olihan vierainamme varsinaisia herkkusuita ja mestariruuanlaittaja :)


Jos en vielä ole muistanut mainita niin Pascalista saa mielestäni aivan parhaita macaron-leivoksia. Tämä siis kaikille oslolaisille tiedoksi. Mums mums.


En ole vielä keksinyt, millä logiikalla tämä Oslon raatihuoneen rannassa oleva katkarapulaiva on auki (siis muulloinkin kuin klo 7 aamulla), mutta kerrankin osuimme paikalle oikeaan aikaan. Ja voi jösses, aivan mahtavia katkarapuja olivatkin. Suosittelen. (kuva on napattu joskus talvella, tänne ei siis tullut takatalvi)


Meriahven. Hy-vää.


Salsiccia menossa grilliin. Monesti olen tätä kaupassa katsellut sillä silmällä, joten nyt oli aika napata se mukaan. Kannatti.


Paahtopaisti saamassa paistopintaa itseensä. Tämäkin on ruokalaji, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt, koska tuollaisen ison lihaköntin syömisessä meillä menisi oman perheen kesken varmaan viikko. Ihan pienestä lihapalasta tätä ei nimittäin kannata valmistaa, jottei paisti kuivu. Niin ja jos ihan tarkkoja ollaan, en minä kyllä tälläkään kertaa tätä ruokaa valmistanut...


Ja pakollinen turistikierros tietenkin Holmenkollenille :)

Nyt sitten tuohon otsikon asiaan eli raparperiin. Raparperimme alkavat olla jo aika vakuuttavissa mitoissa, joten väsäsin niistä kevään ensimmäisen raparperipiirakan. Olen jumittunut yhteen ja samaan ohjeeseen, jolla aina teen tuon piirakan ja tässäpä tuo ohje sitten tulee. Peräisin Maku-lehdestä.

Raparperipiirakka

Murotaikina
100 g voita
1 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 muna

Täyte
10 dl raparperia (paloiteltuna)
(2 rkl maissitärkkelystä)
2 dl ranskankermaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Tee murotaikina. Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet. Nypi seos muruiksi, eli puristele seosta sormillasi, kunnes se on tasaista murua. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi.

Voitele ja jauhota piirakkavuoka. Taputtele taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät pakastettuja raparperipaloja, sekoita niiden joukkoon maissitärkkelys. Sekoita keskenään ranskankerma tai kermaviili, muna ja sokerit.

Paista pohjaa ensin noin 5 minuuttia ilman täytettä. Levitä raparperit pohjalle ja kaada päälle ranskankermaseos. Paista raparperipiirakkaa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja raparperit ovat pehmeitä.

Minusta tämä piirakka on parasta hieman levänneenä, jopa vasta seuraavana päivänä.


tiistai 1. toukokuuta 2012

Viikonloppu Bergenissä

No niin, vihdoin sain selattua Bergenin kuvat läpi ja voin tarjoilla teillekin muutaman räpsäisyn reissultamme. 

Bergen oli tosi hieno! Olin toki ennalta aavistellutkin, että kaupunki on kaunis ja viehättävä, mutta siltikin Bergen taisi ylittää odotukset. Bergen on Norjan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee tasan vastakkaisella rannalla Oslosta katsoen. Eli siis Norjan länsirannikolla. Bergen on vanha hansakaupunki ja tämä näkyy vahvasti kaupunkikuvassa vielä nykypäivänäkin.


Bryggen satamamakasiinit lienevät Bergenin suosituin nähtävyys. Näissä on tehty jo hansakauppaa aikanaan ja nykyään niissä on monenlaisia vaate-, sisustus- ja lahjatavarakauppoja. Toki tulipalot ja sodat ovat runnoneet näitä rakennuksia, mutta onneksi niitä on kunnostettu ennalleen. Talojen välistä pääsee kapeita kujia pitkin sisäpihoille ja hetken voi luulla tehneensä aikahypyn keskiajalle.



Bryggen makasiinien lisäksi myös muualla Bergenissä on upeasti säilytetty vanhoja puutaloja. Kaupungissa oli paljon tällaisia näiden kuvien kaltaisia kapeita kujia, joiden varrella oli viehättäviä taloja rinta rinnan eri väreissä. Minulle suurin elämys reissullamme taisikin olla juuri nämä ihanan pittoreskit kujat. Vuokraamamme asunto oli juurikin tämän kadun varrella, tuosta lyhdyn kohdalta sisäpihalle. Jälleen kerran totesimme, ettei tällä kokoonpanolla kannata mennä hotelliin, vaan ehdottomasti vuokrata vähintään kaksio. Meillä oli nyt pieni kolmio ja maksoimme siitä jopa vähemmän kuin hotellihuoneesta. Valmiin aamiaisen korvasi kyllä omat makuuhuoneet ja isompi elintila.




Juho sai etukäteissyntymäpäivälahjaksi potkulaudan ja se oli kyllä todella näppärä kulkuväline tällaisella kaupunkilomalla. Juho ei ehkä olisi jaksanut kävellä kaupunkia ristiin rastiin, mutta potkuttelemalla matka taittui ihan huomaamatta. Lassella rattaat ja Juholla potkulauta oli siis oikein toimiva kombo.

Jos äiti tykkäsi kapeista kujista, taisi akvaario olla eniten poikien mieleen. Toki vanhempienkin mielestä oli ihan hauskaa katsella värikkäitä kaloja, pingviinejä ja, no, käärmeitäkin ehkä.

Kato, lentokone!



Luultavasti lähes jokainen turisti käy Bergenissä myös Fløyfjelletillä, jonne pääsee Fløibanella (köysiratajuna tms.) suoraan Bryggen tuntumasta. Mekin tietenkin kävimme ihailemassa maisemia tuon vuoren päällä. Sattui vielä aivan mahtava kelikin!



Voin kyllä suositella Bergeniä oikein lämpimästi kaikille! Kaupunki ei ole suuren suuri, mutta juuri sopivan kokoinen, jotta sen ehtii ja jaksaa kävellä viikonlopun aikana ympäri. Tai ainakin sen keskusta-alueen. En edes kovin tarkkaan pysty kuvailemaan, mikä Bergenissä viehätti, mutta jotenkin koko kaupungista jäi hyvä fiilis. Se kai se on tärkeintä.