lauantai 22. lokakuuta 2011

Terveisiä keittiöstä

Tästä uhkaa nyt tulla vallan ruokapainotteinen blogi, mutta silläkin uhalla laitan taas muutaman ohjeen jakoon. Uusimassa Glorian ruoka&viini -lehdessä oli ohje porkkana-cashewpihveihin ja niitähän sitten tänään tein meille lounaaksi. Ihan mukiinmeneviä, vaikkakin melkoisen hankalia paistaa, koska taikina oli erittäin löysää. Ensimmäisen paistoerän jälkeen lisäsinkin hieman korppujauhoja taikinaa tukevoittamaan.

Porkkana-cashewpihvit (noin 12 kpl)

500 g porkkanoita
1 dl cashewpähkinöitä
2 rkl ananas- tai appelsiinimehua
2 kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä
2 dl hienonnettuja yrttejä (esim. korianteri, persilja tai minttu)
2 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa (eli jeeraa)
1 tl jauhettua korianteria
2-3 rkl vehnäjauhoja

paistamiseen voita ja öljyä

Mittaa cashewpähkinät ja mehu kulhoon ja anna liota 5 min. Kuori porkkanat ja raasta hienoksi raasteeksi. Mittaa cashewpähkinät liemineen, porkkanaraaste, kananmunat, oliiviöljy, yrtit, hunaja, suola, mausteet ja vehnäjauhot monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi taikinaksi. Porkkanoiden mehukkuudesta riippuu, kuinka paksua taikinasta tulee. Jos taikina tuntuu liian juoksevalta, lisää vähän vehnäjauhoja joukkoon. (Tai vaikka korppujauhoja.) Kuumenna pieni nokare voita ja tilkka öljyä lettupannun koloissa. Lisää noin 3 rkl taikinaa koloihin ja tasoita pinta. Paista 3 min molemmin puolin.

Meillä tämä tarjoiltiin ihan vaan ronskisti perunamuusin sekä kylmän kermaviilikastikkeen kanssa. Hyvin maistui vegeruoka kaikille pojillekin :) (No illalla otettiin kyllä vähän takaisin uunimakkaran muodossa...)




Naputtelenpa nyt samalla pari kalaruokaakin, joita kokkailin tässä joskus aiemmin. Ensimmäinen niistä on jonkinlainen versio perinorjalaisesta kalapihvistä (=fiskekake). Tosin en kyllä koskaan ole sellaista syönyt ja kieltämättä kaupan valmiskalapihvit ei ihan heti syömään houkuttelekaan kalvakkaalla ulkonäöllään. Mutta siis kaikesta huolimatta, kuvittelen niiden ehkä olevan (parhaimmillaan) jotain valmistamieni kalapihvien kaltaisia. Ohjeen näihin löysin Ruokatorstai-kirjasta.

Kalamurekepihvit (12-14 kpl)

500-600 g tuoreita, nahattomia kalafileitä (itse käytin turskaa ja ruijanpallasta eli kveiteä)
1,5 dl korppujauhoja
2 dl (kevyt)ranskankermaa tai ruokakermaa
1/2 sitruunan mehu
1 tl kuivattua tilliä (korvasin tämän tuoreella, kun ei kuivattua löytynyt kaapeista)
1 ruukku ruohosipulia
1 sipuli
1 rkl öljyä
2 munaa
1 tl suolaa
1/2 tl sitruunapippuria
öljyä paistamiseen

  1. Mittaa kulhoon korppujauhot ja sekoita niihin ranskankerma tai ruokakerma, sitruunamehu, tilli ja silputtu ruohosipuli.
  2. Silppua sipuli hienoksi ja paista pehmeäksi öljyssä. Lisää sipulit ja munat kulhoon ja sekoita.
  3. Jauha ruodottomiksi käsitellyt ja paloitellut kalafileet monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa hienoksi. Jos et ole poistanut lihasruotoja, jauha kala lihamyllyssä kahteen tai kolmeen kertaan.
  4. Lisää kala ja suola sekä sitruunapippuri kulhoon muiden aineiden joukkoon ja sekoita hyvin.
  5. Kuumenna pannu. Lisää öljyä kuumalle pannulle. Paista ensin pieni koepihvi ja maista, onko suolaa sopivasti. Muotoile kalamureketaikinasta pulleita pihvejä ja laita ne pannulle kypsymään. Vähennä lämpöä ja paista pihvit kypsiksi sekä kauniin ruskeiksi molemmin puolin.
Näidenkin kanssa taisin tarjota perunamuusia sekä tillipestoa, johon googlailin ohjeita ja lopulta sovelsin ja sävelsin hieman omasta päästäni. Hyvää tuli, vaikken muistakaan, miten sen tein.



Toinenkin kalaruokaohje on peräisin Ruokatorstai-kirjasta. Siihenkin käytin turskaa (no kun kerran Norjassa ollaan!) sekä ihan uteliaisuuttani seitä, jota täällä myydään tietenkin myös tuoreena.

Kalaa kookosmaidossa

500 g kalafileetä
200 g katkarapuja
2 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta mietoa thai-chiliä
1 tl inkivääriä
2 pientä laakerinlehteä
4 neilikkaa
1/2 tl murskattuja kardemummansiemeniä
1/2 tl jeeraa
4 dl kookosmaitoa (1 tlk)
1 tl tummaa sokeria
1,5 tl suolaa
tuoretta korianteria

  1. Silppua sipuli ja valkosipulit, hienonna chilit, raasta inkivääri, murskaa laakerinlehdet ja neilikat ja kuullota niitä sekä kardemummaa ja jeeraa kuumassa öljyssä muutaman minuutin ajan. Chilillä voit säädellä seoksen tulisuutta.
  2. Lisää kookosmaito, hieman sokeria ja suola. Kiehauta.
  3. Leikkaa kalafilee reiluiksi paloiksi. Voit käyttää useampaakin erilaista kalaa.
  4. Lisää kalapalat kastikkeeseen ja kypsennä lempeällä lämmöllä kannen alla 5-7 minuuttia. Lisää katkaravut vasta lopuksi, vain kuumenemaan.
  5. Hienonna pinnalle tuoretta korianteria ja tarjoa keitetyn riisin kera.
Mausteita lisäsin hieman reilummallakin kädellä.Tosin chilin kanssa pihistelin, koska tarjosin tätä myös Lasselle ja ajattelin, että ehkä on viisainta totuttaa pikkumies tulisempiin mausteisiin vähän kerrallaan. Hyvin kyllä maistui jälleen molemmille pojille ja oli mukavaa vaihtelua sille "lohta uunissa" -tyyppiselle vakioratkaisulle. Kuvaa tästä ruuasta ei valitettavasti löytynyt, mutta toivottavasti joku uskaltautuu tätä sokkonakin kokeilemaan :)

Täällä vietetään rauhallista viikonloppua, sillä Juholle nousi päivällä kuume ihan puskista. Toivottavasti menee yhtä pian pois kuin tulikin, koska sairastelu nyt vaan on niin tylsää.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Lemppariruokaa monessa polvessa

Yksi lempiruuistani lapsena oli äitini tekemä kana-riisivuoka eli kanaherkku, kuten se on seuraavan sukupolven keskuudessa nimetty. Joku tässä ruuassa vetoaa etenkin lapsiin, eikä meidänkään pojat tee tämän suhteen poikkeusta. Tänään taas tätä kanaherkkua valmistin ja molemmat pojat kauhoivat ruokaa menemään huomattavia määriä ja jopa poikkeuksellisen vauhdikkaasti.


















Varsinaista ohjetta tähän kanaruokaan ei kyllä ole olemassa tai sitten se on niin salainen, etten sitä ole äidiltäni saanut. Jonkin verran olen kuitenkin saanut urkittua ohjeistusta ja päätellyt loput itse. Alun perin (siis vuosikymmeniä sitten) ruoka tehtiin pakastekanasta (siis tosiaankin luultavasti kanasta eikä mistään broilerista), mutta sen verran saa oikoa, että broileriksi käy vallan mainiosti myös kaupassa valmiiksi grillattu versio. Kastikkeen nesteenä on kai alkujaan ollut pelkkää kermaa, mutta kanaliemellä jatkettuna ruuasta ei tule liian tuhtia. Toki onhan sitä kermaa tässäkin versiossa ihan riittävästi...

Kanaherkku

1 kokonainen grillattu broileri
n. 150-200 g riisiä (voi olla kokojyväriisiäkin)

Kastike
n. 50 g voita / margariiniä
n. 1 dl vehnäjauhoja
n. 5 dl kanalientä
n. 2-3 dl kermaa
currya
mustapippuria

(juustoraastetta)

Keitä riisiä noin puolet siitä ajasta, mitä ohjeessa lukee. Riisit kyllä kypsyvät uunissa muhiessaan. Paloittele broileri sopivan pieniksi suupaloiksi. Kaada riisi riittävän syvän (ja voidellun) uunivuoan pohjalle ja kippaa broileripalat päälle. Sulata voi (teflon)kattilassa. Lisää sekaan jauhot hyvin sekoitellen. Lisää kanalientä vähitellen, koko ajan voimakkaasti vispaten. Lisää seuraavaksi kermaa, kunnes kastikkeen koostumus on sopiva; ei liian tönkkö, mutta ei myöskään liian juokseva. Mausta maltillisesti currylla ja mustapippurilla ja kiehauta. Kaada sitten kastike riisien ja broileripalojen päälle ja lisää vielä halutessasi pinnalle hieman juustoraastetta. Sitten vaan vuoka uuniin (200 astetta) noin puoleksi tunniksi tai kunnes pinta saa hieman väriä.



Kiitos äidille ja mummulle tästäkin ruuasta!

torstai 13. lokakuuta 2011

Siivouspäivä


Siis onneksi mulla on tää pikkuapuri. Eihän täällä muuten tulis siistiä ollenkaan. Tervetuloa vaan, serkut! Vessa on ainakin puhdas :)


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Patailma

Yksi hyvä puoli syksyssä ja talvessa on se, että voi taas syödä pataruokia. Kukaan ei kai kiellä niitä syömästä keväällä ja kesälläkään, mutta itse kyllä miellän kaikenlaiset pitkään haudutettavat ruuat nimenomaan kylmän ja pimeän kauden syötäviksi. Tänään ilma on ollut viimeisen päälle syksyinen; muutama lämpöaste, kova pohjoistuuli ja tuntikausia jatkunut sade. Eli täydellinen patailma!

Me teemme burgundinpadan aina jotakuinkin Pastanjauhajien ohjetta seuraillen. Ja näinhän se suurin piirtein kuuluu:

n. 500 g naudanpaistia
pari porkkanaa
pari sipulia (tai kourallinen pikkusipuleita / shalottisipuleita)
paketillinen pekonia
200 g herkkusieniä
2 rkl tomaattipyrettä
pullo punaviiniä (+ toinen pullo juotavaksi!)
lihaliemikuutio
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja
timjamia (ja / tai muita yrttejä)
laakerinlehti
(ehkä ripaus sokeria)
(valkosipulikaan ei ole pahitteeksi)

Pilko raaka-aineet, mutta ei ihan pieneksi silpuksi. Ruskista pekoni osissa ja paista kaikki ainekset vuoron perään pekonista irronneessa rasvassa. Siirrä ainekset ruskistuksen jälkeen isoon, uuninkestävään kannelliseen pataan. Pyörittele lihapalat ennen paistamista vehnäjauhoissa. Huuhtele paistinpannu lopuksi vesitilkalla ja kaada sekin pataan. Lisää pataan myös tomaattipyre ja mausta lihaliemikuutiolla, pippurilla ja yrteillä. Kaada joukkoon punaviiniä niin paljon, että ainekset peittyvät. Hauduta pataa uunissa miedossa lämmössä (noin 175-200 astetta) ainakin 2-3 tuntia. Tarkkaile välillä, ettei pata pääse kuivumaan ja lisää tarvittaessa vettä.



Seuraksi hyvää punaviiniä ja pöytään muutama kynttilä lämmittämään tunnelmaa. Näillä eväillä harmaa syyspäiväkin muuttuu asteen verran kirkkaammaksi :)



Lämmintä syysviikon alkua kaikille!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Maatilan eläimiä kaupungissa

Aurinkoisen syyspäivän kunniaksi teimme poikien kanssa retken kotieläintilalle Oslon Ekebergiin. Samaisessa paikassa kävimme jo heinäkuun lopussa, mutta eläimiähän nyt on aina kiva nähdä uudelleenkin. Kotieläinpihalla pääsee kävelemään eläinten sekaan ja kaikki eläimet ovatkin hyvin kesyjä ja kilttejä. Riikinkukko ja minipossu tosin olivat ehkä liiankin rohkeita ja meinasivat viedä eväät käsistämme.

Alkuun Juhoa hieman jännitti ainakin se minipossu, mutta uteliaisuus kuitenkin voitti ja pian olimmekin jo kanien kanssa samassa häkissä.

Mitähän tässä jutellaan vuohipukille?


Tämä oli se hieman jännittävä minipossu, joka tosin otti välillä myös aika lunkisti. Kuvaajakin pääsi mukaan kuvaan :)

Tämä oli kyllä varmasti pienin koskaan näkemäni hevonen. Tai siis poni. Ilmeisesti shetlanninponin varsa. Juho asiantuntevasti esitteli norjalaiselle tädille norjaksi myös tämän vauvaponin äidin ja isän. On kyllä tosi hauska kuulla, kun Juho puhuu norjaa ja uskaltaa tosiaan jutella sitä jo vieraillekin.

Juho halusi myös ratsaille, joten täytyihän sitä sitten testata. Eikä kuulemma edes yhtään pelottanut.

Leppoisaa viikonloppua!



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ut på tur



Mikä voisikaan olla paljon sen norjalaisempaa kuin søndagstur. Uansett vær, uansett årstid. Søndagsturen er et av Norges sunneste kulturfenomen. (lisää aiheesta vaikkapä täältä) Mekin olimme pienellä retkellä, paitsi emme sunnuntaina vaan jo eilen lauantaina, koska sääennusteiden mukaan sunnuntairetkestä olisi tullut kovin vetinen. Mukaan retkelle saimme houkuteltua myös ruotsalaisen ystäväperheemme, joten Juholla (no miksei Lassellakin) oli myös leikkiseuraa mukanaan.

Ulkoilumahdollisuudet ovat täällä todella hyvät ja lyhyitä päiväretkikohteita on pilvin pimein. Ja vieläpä sellaisia, joihin pääsee helposti vaunuilla. Eilen starttasimme matkaan Linderudkollenin tuntumasta määränpäänämme Trollvannstua, jossa on sekä nuotiopaikkoja että kahvimaja. Ja toki myös uimaranta, mutta se jäi kyllä meiltä testaamatta.

Matkalla riitti ihmeteltävää. Tässä kai ihmettelyn aiheena lampeen virtaava vesi.

Ja tässä muurahaisten koti.

Kivaa!

Perheessä työnjako kohdallaan...

Norjalainen sää teki taas tepposet ja aurinko peittyi hetkessä paksun sumuverhon taakse. Mutta eipä tuo makkaran(nakin)paistoa haitannut. Asiaankuuluvina lisukkeina tietenkin kätevä lompe eli perunalettunen, jonka sisään tuo pølse kietaistaan.

Masut täynnä retkieväitä ja hiihtomajan vohvelia. Paluumatka voi alkaa.

Tässä se järvi vielä tullessamme oli...

Tässä lukulistani tämänhetkinen top3. Tosin tuo Oslon kartta on kuulunut vakilukemistooni ihan tänne muutostamme saakka. Piti jo ostaa päivitetty versiokin, kun ensimmäinen oli puhki luettu :)

Toivottavasti kaunista ja kuivaa syyskeliä jatkuisi vielä pitkään, jotta ehdimme testaamaan muitakin kohteita vielä ennen lumentuloa. Tosinorjalainenhan tietenkin siirtyisi sitten suksien päälle ja pakkaisi lapset ahkioon, mutta siihen meistä ei kyllä toistaiseksi taida vielä olla.