tiistai 28. helmikuuta 2012

Talobongausta

Olen näköjään jo marraskuussa napannut kuvia erilaisisista taloista kävelylenkkini varrella ja ajatellut kirjoittelevani niistä tänne blogiin. Talot ja asuinalueet ja niiden erilaisuus Suomeen verrattuina nimittäin olivat ensimmäisiä asioita, joihin tänne muuttaessa kiinnitin huomiota. Teksti on kuitenkin jäänyt tähän asti tekemättä, koska muutama mielestäni oleellinen norjalaistalo jäi uupumaan otoksistani. Olin melkein jo unohtanut koko jutun, kunnes Norjalaisen päiväkirjan Heli kirjoitteli hetki sitten ihan samasta aiheesta ja niinpä minäkin päätin juttuni tehdä, puutteista huolimatta.

Olen ottanut kuvia taloista useampaankin otteeseen tässä meidän lähiympäristössä ja joka kerralla on ollut ihan rikollinen olo kuvatessa. Kuvien laatu voi osittain siitäkin syystä olla vähän mitä sattuu, koska kovin pitkään en tohtinut tähtäillä ja hakea parempia kuvakulmia. Toivottavasti näistä nyt kuitenkin vähän saa jotain käsitystä, millaisissa asumuksissa norjalaiset asuvat. Tai tarkemmin nämä bærumlaiset, joilla Norjankin mittakaavassa on taloasiat ilmeisesti aika mallillaan.


Tässä on jotenkin tosi tyypillinen talorykelmä meidän nurkillamme. Valkoisia puutaloja on huomattavan paljon ja miltei joka talon pihassa liehuu viiri Norjan lipun väreissä. Puutaloja täällä on muutenkin merkittävä määrä ja ihan oman havaintoni mukaan myös uudisrakentamisessa puu on muita materiaaleja suositumpaa. Itselläni on sellainen kuva, että Suomessa uudet talot hyvin usein ovat jonkinlaista kiveä ja paljon modernimpia ulkonäöltään. Täällä uudetkin talot tehdään perinteisen näköisiksi.


Siinähän se stalker itse on kuvassa... Tällaisia kartanotyylisiä taloja täällä on myös paljon. Nämä ovat kadunpätkältä, jota nimitän Wisteria Laneksi. Etenkin etupihan puolelta tiettyä yhdennäköisyyttä on vieri vieressä olevissa taloissa hyvinhoidettuine pihoineen. Mahdetaanko tuolla kuitenkaan viettää ihan Täydellisten naisten kaltaista elämää...


Tähän kuvaan yritin havainnollistaa ensinnäkin maaston kumpuilevuutta sekä (osittain tietenkin edellisestä johtuvaa) talojen sijoittelua ei-ruutukaavamaisesti. Tämähän on pelkästään viehättävää, kun vertaa suomalaiseen tiukan säänneltyyn tonttien ja talojen sijoitteluun. Etualan talossa on muuten täkäläisittäin yllättävän iso tontti. Rakennuskelpoinen maa on kallista ja niinpä tontteja lohkotaan ja taloja rakennetaan vieri viereen. Norjaan muuttaessamme kävimme katsomassa mm. sellaista omakotitaloa, jonka pihaan talon omistaja oli rakennuttanut kolmen asunnon rivitalon ja myynyt asunnot sitten arvatenkin hyvään hintaan eteen päin. Minua kyllä hiukan häiritsi ajatus, että istuessani talon terassilla, olisi kolmesta melkein kosketusetäisyydellä olevasta asunnosta pystynyt esteettömästi seurailemaan touhujani.

Lisää valkoisia puutaloja ja mansardikattoja. Auringossa paistattelevassa talossa näkyy muuten täkäläisten talojen ihan normivarustus eli hillitön terassi, mieluiten vielä useammassa tasossakin. Onhan se tietenkin ihan ymmärrettävää, jos pihat ovat pieniä ja usein myös jyrkkiä, kun on rakennettu rinteeseen.

No jotain muuta kuin valkoista! Tässä nyt vaan oli herkullisia värejä, ei sen kummempaa.


Tässä yksi harvoista modernimmista taloista. Ja aivan hirvittävän ruma leikkihökötys pihassa...

White picket fence, heh :) No ihan soma talo sinisine ikkunaluukkuineen.

Yritin tähän kuvaan havainnollistaa yhtä jännää ilmiötä, mutta tuo mänty ja pikkukuuset vähän pilasivat yritystäni. Joka tapauksessa, tässä on rakennettu vanhempaan puutalo-osaan lisäosa täysin eri materiaaleista. Muutenkin kaikenlaisten elintasosiipien rakentelu tuntuu olevan hyvin yleistä (ja villiä!). Voi sitä kilkatusta taas pääsiäisen tienoilla, kun vähän joka talossa tehdään pientä pintaremonttia! Siis puolalaisten rakennusmiesten toimesta tietenkin.

Pystyisin ehkä asumaan tässä maisemassa.

Nämä pääsivät mukaan hauskan hevoskuvionsa ja värityksensä vuoksi.

Vielä kerran, valkoista kartanotyyliä.

Ja sitten tyystin erilaista. Tällaisia vanhoja hirsitalojakin on yllättävän paljon. Tai ei varsinaisesti juuri tämännäköisiä, mutta perusajatukseltaan samanlaisia kuitenkin. Tässäkin on joku viikinkilaivakuvio ikkunamosaiikissa. Joistakin tämäntyylisistä norjalaisista taloista tulee ensimmäisenä mieleen jonkun alppikylän mökit.

Ja kuin aasinsiltana edelliseen, esittelen lopuksi sveitserhusin sekä dragestiliä edustavan talotyypin. Näitä en onnistunut itse kuvaamaan, mutta tällaisiakin täällä jonkin verran yhä on. Kuvat kävin nappaamassa täältä ja täältä.


Semmoinen talopaketti tällä erää :) Nyt nukkumaan!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Sunnuntaitunnelmia

Pulkkamäkeä ja ravintolaruokaa. Ei kai sunnuntaina sen enempää tarvitsekaan tehdä?



Tämä maisema löytyy naapurikunnasta Askerista, Vollenin kylästä. Vuonon rannalla on idyllinen Vollen Handelssted, jossa on pieniä putiikkeja, kiva kahvila sekä tänään testaamamme ravintola M&M. Kyseisen ravintolan toinen toimipaikka onkin testattu moneen otteeseen jo aiemmin ja ihan hyväksi havaittu.

Nämä kuvat halusin vain jakaa ennen kuin Nukku-Matti saapuu :) Pirteää alkavaa viikkoa!

lauantai 25. helmikuuta 2012

Lauantairesepti

Leppoisan lauantain ainekset:

1 kpl hyvin nukuttuja öitä (erittäin tärkeä ainesosa ja tätä voidaan lisätä ohjeeseen äärettömästi)
4 kpl täysiä vatsoja hotelliaamiaisella (etenkin Holmenkollen Park Hotel Rica sopii tarkoitukseen mainiosti)
ihan vähän stressitöntä kurahousushoppailua
riittävästi hyväntuulista ruokaostosten tekoa
väh. 1 h kävelyä auringonpaisteessa
jonkin verran luistelua
tarpeeksi ulkohommia (piha lumeton ja jäätön!)
poskettomasti macaroneja ja kahvia
määrittelemättömästi oleilua, löhöilyä, hölmöilyä ja pelleilyä koko perheen kesken
sopivasti ruuanlaittoa (myös hiiligrillausta!)
paljon syömistä ja ruokapöydässä viihtymistä
2 kpl helposti nukahtavia poikia

Sekoitetaan ja nautitaan.





torstai 23. helmikuuta 2012

Ruotsalaista retroruokaa

Pääsimme joitakin viikkoja sitten tavallisena tiistai-iltana valmiiseen pöytään lähes naapuriin, ruotsalaisten ystäviemme luokse. Perheen äiti tarjosi meille ruotsalaista klassikkoruokaa suoraan 70-luvulta ja hyvin se kyllä upposikin. Tämä on jälleen kerran sarjassamme helppoa ja hyvää nopeasti. Ei kai lopputuloksesta voi kovin huonoa tullakaan, jos ruoka sisältää pekonia, sieniä ja kermaa...? Tässä minun versioni ohjeesta testattuani tätä pari päivää sitten.

FLYGANDE JAKOB eli Lentävä Jaakoppi


1 valmiiksi grillattu broileri
150 g pekonia
200 g tuoreita herkkusieniä, viipaloituina
2-3 dl (ruoka)kermaa
n. 1 dl ranskankermaa
0,5-1 dl chilikastiketta (itse käytin Heinzin chili saucea)
1 dl suolapähkinöitä
mustapippuria

Paloittele broileri pienemmiksi paloiksi ja levitä palat voidellun uunivuoan pohjalle. Paloittele pekoni ja paista kevyesti paistinpannulla. Pekoni kannattaa laittaa kylmälle pannulle, jolloin lämpötila nousee vähitellen ja rasva irtoaa eikä pala. Laita paistetut pekonit talouspaperin päälle hetkeksi lepäämään. Paista myös herkkusieniviipaleet paistinpannulla.
Sekoita kerma, ranskankerma, chilikastike ja mustapippuri. Kaada puolet kermaseoksesta broileripalojen päälle, lisää herkkusienet ja pekonit ja kaada loput seoksesta vuokaan.
Gratinoi uunissa 225 asteessa 15-20 minuuttia ja ripottele maapähkinät puolivälissä ruuan päälle. Tarjoillaan keitetyn riisin kanssa.

Googlaamalla löytyy ohjeita pilvin pimein. Joissakin ohjeissa lisätään vielä banaaniviipaleitakin päälle, mutta itse jätin ne pois. Kaikissa lukaisemissani ohjeissa neuvotaan lisäämään kermaseos vain kanojen päälle ja pekonit ja sienet päällimmäisiksi. Epäilin niiden kovasti kuivahtavan siten, joten rohkenin hieman muokata ohjetta tältä osin. Luultavasti mamma Svensson nyt kääntyy haudassaan.

Jälleen yksi epämääräinen ruokakuva... Mutta jos vieressä kiljuu kaksi nälkäistä pikkupoikaa niin eipä siinä kovasti stailailla :)

Ja loppuun vielä pari kuvaa meidän laskiaistiistain pulkkaretkeltä, kun en niitä aiemmin saanut aikaiseksi postailla.

Kevät tulee kohisten! Nyt on ollut koko viikko lämpötilat plussan puolella ja ennusteiden mukaan jatkuu vaan, joten näinköhän tässä jo kevät alkaa puskea päälle?





tiistai 21. helmikuuta 2012

Kaikilla mausteilla

Laskiaisena kuuluu kai käydä keskustelua siitä, miten pullansa syö. Siis mantelimassalla vai hillolla. Nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että olen ollut hillotyyppiä, mutta ehkä en kyllä ihan varmuudella ole edes siihen mantelimassapullaan koskenut. Ennen kuin nyt. Täällä oli ohje itse tehtyyn mantelimassaan ja heureka -olin myyty!

Tässäpä tuo ohje nyt sitten vielä kertaalleen, jos ei jaksa klikata linkkiä auki :)



Mantelimassa (n. 2-2,5 dl)

100 g kuorettomia manteleita
1,5 dl tomusokeria
1 kananmunanvalkuainen

Laita mantelit tehosekoittimeen tai yleiskoneeseen ja jauha jauheeksi. Lisää joukkoon tomusokeri ja sekoita hyvin.
Kaada manteli-sokeriseos kulhoon ja lisää valkuaista vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mieleisesi. Helpoiten saat massan tasaiseksi ”nyppimällä” valkuaisen sormin manteli-sokeriseoksen joukkoon. Laskiaispullia varten voi laittaa kokonaisen valkuaisen, sillä hieman löysempi mantelimassa sopii niihin hyvin. Jos kuitenkin haluat esim. muovailla mantelimassasta jotain, voit tehdä siitä hieman kovempaa lisäämällä valkuaista vähemmän.

No eipä ollut kovin monimutkaista, mutta ei ollut koskaan käväissyt mielen vieressäkään valmistaa mantelimassaa itse.

Tällä kerralla myös pullat onnistuivat ihan yli odotusteni. En pidä itseäni kovin kummoisenakaan pullaleipurina, mutta nyt tuli hyviä pullia! Ohjeen nappasin Myllyn Paras -nettisivuilta ja uskoakseni onnistunut lopputulos johtui todella pitkästä alustuksesta. Yleiskone vaivasi taikinaa hetken jos toisenkin samalla, kun lämmittelin jo nälkäisille pojille edellispäiväistä lasagnea ja autoin pienempää poikaa myös vähän ruuan haarukoinnissa. Välillä kävin vain lisäilemässä hieman jauhoja taikinakulhoon. Koskaan aiemmin ei ohjeessa annettu jauhomäärä ole riittänyt, mutta nyt laitoin tasan ohjeen mukaisesti, enkä käyttänyt edes pullien pyörittelyvaiheessa jauhoja. Taikina ole pehmeää, mutta ei liian tahmeaa. Täydellistä siis.

Tai ehkä kuun ja tähtien asento vaan oli kohdallaan ja taikina siksi onnistui.


Mitäs sitä kursailemaan, kun laskiaispullia kerran vuodessa syödään. Ihan hyvin sopii niin mantelimassa, hillo kuin kermavaahtokin pullan sisälle. Siis samanaikaisesti.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Laskiaissunnuntai

Tänään oli jälleen laskiaisrieha, jonka järjestivät yhteistyössä Oslon suomalainen lastenkerho ja Norsk-Finsk Forening. Sää oli viimevuotiseen tapaan suotuisa ja ohjelmassa oli niin mäenlaskua kuin hiihtelyäkin. Ja tietenkin hernekeiton ja laskiaispullien nauttimista.

Juho sai testata murtsikkasuksia ja hyvältähän tuo meno näytti. Nyt tässä pohdimmekin, että olisiko kuitenkin syytä hankkia pojalle omat sukset vielä täksi talveksi. Tosin sitten pitäisi ehkä laittaa hankintaan myös yhdet aikuisten sukset. Vanhemman esimerkki kun lienee paras hiihdonkin oppimisessa. Jokohan ne verenmakuiset kouluhiihtomuistot olisivat unohtuneet? Päällimmäisinä tuntemuksina koulun hiihtotunneista ovat valitettavasti jääneet kipakassa pakkasessa veren maku suussa lipsuvilla suksilla hinkutetut lenkit. Jospa Juhon kanssa ei tuota veren makua ainakaan ihan alkuun olisi luvassa :)

Norjalaistumista havaittavissa... Kannoimme muutaman klapin mukanamme, jotta saimme pølset grillattua. Taustalla sentään asiaan kuuluvat Suomen liput :)


Nuotioon päätyi myös suklaata sisuksiinsa saanut banaani. Näyttää erittäin härskiltä epäilyttävältä, mutta on oikeasti tosi hyvä retkiherkku.


Helmikuu on Norjassa myös karnevaalikuukausi ja myös Juhon päiväkodissa karnevaaleja juhlittiin perjantaina. Norjassa asuvan suomalaiskaverini kanssa pohdittiin, että karnevaalit ovat katolista alkuperää ja liittyvät paaston alkamiseen. Päiväkotijuhlissa oli myös piñata, joka sekin uskoakseni viittaa katoliseen kulttuuriin. Miten tämä juhla sitten on Norjaan päätynyt, jäi avoimeksi.

Norjalaiseen karnevaalijuhlintaan kuuluu olennaisena osana naamiaisasut ja Juhon valinta oli tällä kertaa erittäin helppo: palomies. Palomiestä leikitään meillä muutenkin päivittäin ja kummisetä joulupukki toi sopivasti hienon puvun joululahjaksi.

Juho totesi kuvaa otettaessa, että palomiehet eivät hymyile. No, vakavalla naamalla sitten vaan.

Tulta päin! Tai no ainakin uuteen viikkoon.

torstai 16. helmikuuta 2012

Pollo limonello


Tämä kanapasta oli jo päässyt ihan unohduksiin, kunnes se pompsahti eteeni selaillessani joululahjaksi saamaani keittokirjaa eli Elina Halttusen Äidiltä tyttärille -kirjaa. Ruoka on ymmärtääkseni peräisin helsinkiläisestä Bar9:stä, jonka listoilla se vieläkin taitaa olla. Itse bongasin ohjeen vuosia sitten (mistäs muualtakaan kuin) Pastanjauhannasta. Ja nyt se oli sitten päätynyt myös tuohon Halttusen keittokirjaan.

Yksinkertaista, hyvää ja vähän erilaista. Kokeile itse.

POLLO LIMONELLO eli Kanaa sitruuna-jogurttikastikkeessa (4 annosta)
3 broilerin rintafilettä
50 g voita ja/tai liraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunan mehua
yhden sitruunan raastettu kuori (tätä ei ollut Pastanjauhajien ohjeessa)
2 rkl hunajaa
3 rkl fariinisokeria (tätäkään ei ollut Pastanjauhajien ohjeessa)
suolaa
2 dl maustamatonta jogurttia

400-500 g pastaa (esim. nauhapastaa)
raastettua parmesania tai pecorinoa
tuoreita yrttejä (esim. lehtipersiljaa)

Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki. Laita tässä välissä pasta kiehumaan. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja -kuori, hunaja ja fariinisokeri. Jatka kypsennystä hiljaisella tulella. Lisää lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan. Sekoita kastike hyvin valutetun pastan joukkoon. Tarjoa ruoka syviltä lautasilta, ripottele päälle juustoa ja koristele annokset lehtipersiljalla tai muilla tuoreilla yrteillä.


Pollo pääsi pöytään ystävänpäivänä ja jälkkäriksi nautimme hempeitä porkkanamuffinsseja (ei siis mitään muffineja!) päivän teeman mukaisesti.Ohje löytyy täältä.


tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää!

Kukkakimppu kaikille ystäville!


Tulppaanit on ihan mun lempikukkia ja niinpä niitä päätyi myös lähes viiden vuoden takaiseen hääkimppuuni.
Kuva on otettu Studio Auran Kuvassa ja lisää kuvia löytyy vieläkin Studio Auran Kuvan sivuilta täältä.

Aurinkoista ja iloista päivää tänäänkin, ystäväiset!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Vauhtia meidän päivistämme ei kyllä totisesti nykyään puutu! Lasse on keksinyt kiipeilyn jalon taidon ja niinpä tuo pikkuapina on yhdessä vilauksessa keikkumassa milloin missäkin. Veitsiä, saksia tai muuta pikkusormille sopimatonta ei nykyään parane unohdella mihinkään näkösälle, sillä ennen kuin asiaa ehtii tajutakaan, on Lasse jo löytänyt ne käsiinsä.

Tietokonetta on jo näpelöity, mutta miltähän tuo kahvi maistuisi?

Pojat leikkivät jo ihan kivasti yhdessä. Muutamaan otteeseen ovat jopa menneet yhdessä yläkertaan Juhon huoneeseen leikkimään ja pysyneet siellä pitkän tovin. Ihan outo tunne, kun pojat ovat kotona, mutta mitään ei kuulu eikä näy! Tämän pienen hengähdystauon hintana on toki aivan hyrskyn myrskyn oleva huone, mutta ehtiihän sen raivata sitten joskus myöhemmin. Tänä aamuna pojat keksivät leikkiä veneleikkiä lelulaatikoilla. Tai siis Lasse meni ensin lelulaatikkoon ja Juho sitten perässä toiseen selostaen, että he soutelevat veneillä.



Veneestä puheenollen, Juho väkersi duploista allaolevan veneen, jossa on kuulemma isi ja isin kavereita. 


Ja jotta koko postaus ei koostuisi surkean suhruisista sisäkuvista, niin lisätään loppuun vielä muutama luistelukuva eiliseltä. Olimme suomalaiskaveriperheen luona naapurikylässä ja Juho pääsi taas testaamaan luistelemista. Luistimilla pystyssä pysyminen ja kävely sujuu jo hyvin, enää pitäisi hoksata liukuminen.


Kiitoksia vielä seurasta ja mukavasta päivästä Lommedalenissa!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Hyvää helposti

Ihan vaan nopeasti ajattelin tulla toivottelemaan viikonloppuja ja vinkkaamaan hyvästä ja helposta ruoasta, jota tässä pari päivää sitten tekaisin. Oli niin hyvää, ettei ehditty kuvaakaan ottamaan :)

Vuohenjuustolasagne (ohje täältä, omat lisäykset kursiivilla)

lasagnelevyjä (parhaimmiksi valmislevyiksi olen havainnut Barilla-merkkiset; valmistuu jopa 20 minuutissa)


Jauhelihakastike
400 g naudan paistijauhelihaa
1 iso sipuli
vähintään 4 valkosipulinkynttä
3-4 (ainakin 6) aurinkokuivattua tomaattia
1 rkl öljyä
1 tlk yrtti-tomaattimurskaa (tai sitten ihan vaan tavallista ja yrtit sekaan erikseen)
3 dl vettä (noin puolet vettä ja puolet punaviiniä)
1 tl suolaa
mustapippuria
2 tl timjamia
1 tl basilikaa
2 tl oreganoa
ripaus sokeria


Vuohenjuustokastike
3 rkl margariinia / voita
1 dl vehnäjauhoja
9 dl täysmaitoa
1/2 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää
1 rs (150g) vuohenmaitotuorejuustoa (Chavroux tms.)
noin 70-100 g tankovuohenjuustoa (Chèvre)


Pinnalle
1 dl emmental-mozzarellajuustoraastetta (riittävästi juustoraastetta, jossa sekaisin raastettua mozzarellaa, emmentalia ja parmesania)


Silppua sipulit ja paloittele aurinkokuivatut tomaatit. Kuumenna öljy paistokasarissa. Ruskista jauheliha ja lisää joukkoon sipulit. Kaada kasariin tomaattimurska. Huuhtele tölkki vedellä ja viinillä ja kaada vesi ja viini kasariin. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, suola, mustapippurirouhe, timjami ja basilika ja muut mausteet. Anna kastikkeen hautua noin 1/2 tuntia kannen alla.

Sulata rasva pinnoitetussa kattilassa vuohenjuustokastiketta varten. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää puolet lämmitetystä maidosta ja sekoita, kunnes kastike kiehahtaa. Lisää loppu maito ja sekoita koko ajan. Keitä pari minuuttia sekoittaen. Mausta suolalla ja vuohenmaitotuorejuustolla ja murustele tarvittaessa lisämakua tuomaan palanen vuohenjuustotangosta..

Kaada voidellun lasagnevuoan pohjalle jauhelihakastiketta. Peitä kastike kerroksella lasagnelevyjä. Levitä päälle jauhelihakastike- ja vuohenjuustokastikekerros. Seuraavaksi tulee lasagnelevykerros. Jatka näin vielä kaksi seuraavaa kerrosta.

Levitä päällimmäiseksi lasagnelevykerros ja loppu vuohenjuustokastike. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia (Lasagnelevyistä riippuen saattaa valmistua nopeamminkin.). Lasagne saa vetäytyä hetken ennen tarjoamista.

Yleensä teen lasagnen suurin piirtein tällä ohjeella, joten tämä oli varsin mukavaa vaihtelua. Usein teen myös niin, että hauduttelen lasagnen jauhelihakastikkeen jo hyvissä ajoin, jolloin itse lasagnen kokoamiseen ei tuhraudu kovin pitkää aikaa. Jauhelihakastike kun voi ihan hyvin olla kylmääkin kasaamisvaiheessa, joten sen voi valmistaa vaikka jo edellisenä päivänä odottelemaan. Itse asiassa maut mielestäni vain syvenevät tästä lepäämisestä!

Me täällä vietetään poikien kanssa viikonloppua kolmistaan, koska nyt on Tomin vuoro humputella viikonlopun verran Suomessa. No totta puhuakseni, oma parin viikon takainen Suomen reissuni oli kyllä täyttä huvittelua, kun taas Tomilla reissuun liittyy hieman talonhoidollisiakin velvoitteita. Hyvin me täällä pärjäillään :) Tänään käytiin purkamassa energiaa sisäleikkipuistossa ja huomenna varmaankin pulkkamäessä.

 Kamera ei millään pysynyt vauhdissa mukana

Vauhdikasta viikonloppua sinnekin kaikille!

ps. Sain paristakin blogista haasteen, jossa piti nimetä 5 lukemaani blogia, joissa ei ole yli 200 lukijaa. Blogit, joita silmäilen, ovat kaikki aika suosittuja ja omaavat siis ison lukijakunnan, joten passaan nyt tämän haasteen liian haastavana :) Sen sijaan sain vihdoin listattua tuohon oikealle sivupalkkiin niitä seurailemiani blogeja, vaikka hermot meinaskin temppuilevan bloggerin kanssa mennä. Käyttäjässä ei tietenkään ollut mitään vikaa.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kansikuvaruokaa

Uusimman Glorian ruoka&viini-lehden kannessa oli sen verran houkutteleva kuva, että resepti piti laittaa testaukseen. Etenkin, kun sekä hyvä ystäväni että Pastanjauhajat olivat ohjetta jo testanneet ja hyväksi havainneet.



Sitruunaglaseerattu broileri, sinapinsiemenperunat ja sitruunamajoneesi (Glorian r&v 1 / 2012)

800 g broilerinkoipia / nuijia
1 (luomu)sitruuna
3 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä

Sitruunaglasyyri
1 (luomu)sitruuna
1/2 dl hunajaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl cayennepippuria

Sinapinsiemenperunat
600 g suuria jauhoisia perunoita (esim. rosamunda)
400 g suuria porkkanoita
8 salottisipulia
5 rosmariininoksaa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl sinapinsiemeniä
1 tl (sormi)suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Sitruunamajoneesi
1 kananmunankeltuainen
1,5 tl dijonsinappia
1 (luomu)sitruunan hienoksi raastettu kuori
2-3 tl sitruunan mehua
3/4 tl sokeria
1/4 tl suolaa
1 dl rypsiöljyä
1-2 rkl vettä

Esivalmistele sinapinsiemenperunat, mutta älä laita niitä vielä uuniin.
Valmista glasyyri: Raasta sitruunankuori ja purista mehu pieneen kattilaan. Lisää hunaja ja mausteet. Keitä muutama minuutti, kunnes seos on siirappimaista.
Halkaise sitruuna ja paista halkaisupintaan väri paistinpannussa voissa. Lisää voita ja paista broilerinkoivet kullanruskeaksi ja rapeaksi. Laita broilerinkoivet ja sitruuna uunivuokaan. Mausta koivet suolalla ja pippurilla ja valele pinta reilusti glasyyrilla. Sipaise sitruunan pintaan hunajaa.
Kypsennä broilerinkoipia ja perunoita 220-asteisessa uunissa noin 45 min, kunnes perunat ovat ruskistuneet ja broileri paahtuneen kiiltävää. Valele broileria vuokaan valuneella glasyyrilla molemmin puolin 10 min välein. Kääntele perunat kerran kypsentämisen aikana.

Perunat:
Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Pese perunat ja porkkanat huolella ja leikkaa reiluiksi lohkoiksi. Kuori ja halkaise sipulit. Laita perunat, porkkanat ja sipulit kulhoon. Nypi puolet rosmariininlehdistä joukkoon ja lisää loput kokonaisina. Lisää öljy ja sinapinsiemenet ja sekoita.
Levitä laakeaan uunivuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä uunissa pehmeiksi, noin 45 min. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.


Majoneesi:
Sekoita keltuainen, sinappi, sitruunankuori ja -mehu sekä sokeri ja suola sauvasekoittimella. Lisää öljyä ensin tipoittain samalla sekoittaen ja lopuksi pienissä erissä, jotta rakenteesta tulee tasainen. Lisää vettä, kunnes majoneesi on sopivan löysää. Laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.

Tarjoa broilerinkoivet ja perunat majoneesin ja vihreän salaatin kanssa. Dippaa koipia halutessasi kevyesti sitruunaan.


Olihan tämä kyllä oikein maistuvaa. Perunoista jäi kenties aika olennainen osa pois, kun en löytänyt sinapinsiemeniä, mutta ihan hyviä ne olivat ilmankin. Niin ja tuore rosmariini korvautui kuivatulla, kun en muistanut hankkia rosmariinipuskaa kaupasta. Sellaiset pienet, nuijamaiset broilerinpalat toimisivat varmaankin vielä paremmin, mutta sellaisiakaan en tähän hätään lähikaupoistamme onnistunut löytämään. Sitruunamajoneesi sopi dippailuun kuin nenä päähän, joten se kannattaa myös ehdottomasti valmistaa, jos tätä ruokaa aikoo kokeilla.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Retkipäivä

Eiliselle, eli perjantaille, oli luvattu aurinkoista säätä, joten suunnittelin jonkinlaista retkeä tuolle päivälle poikien kanssa. Pakkasasteita tuntui kuitenkin olevan sen verran rapsakasti (no ei kuitenkaan enempää kuin -14 astetta, mutta onhan siinäkin riittävästi), joten kokopäiväulkoilu jäi pois laskuista. Retkiseuramme, eli Oslossa asuva suomalaisäiti lapsineen, ehdotti kohteeksi Oslon Reptilparkia, joten sinnepä sitten suuntasimme. Tosin käärmeet ja muut matelijat eivät varsinaisesti ole suosikkieläinteni listalla, mutta mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi :)

Iloiset metromatkaajat

Reptilpark, "matelijapuisto", sijaitsee ihan Oslon keskustassa, josta voinee päätellä, että kyseessä ei kovin mittava eläinpuisto ole. Paikka oli oikeastaan todella pieni ja itseäni jäi hieman vaivaamaan vaikkapa krokotiilin pieni asumus. Jotenkin jäi vaikutelma, ettei se kroko mahtunut edes kääntymään pienessä ammeessaan... Käärmeitäkin toki oli, samoin hämähäkkejä, sammakoita, liskoja, etanoita, kipikonnia, torakoita, silkkiapinoita ja papukaija. Epäselväksi jäi, mitä tekemistä näillä viimeksi mainituilla on matelijoiden kanssa, mutta etenkin nuo silkkiapinat oli kyllä ihan söpöjä otuksia. Toisin kuin se käärme, jota hoitaja ulkoilutti päiväkotilasten iloksi ja pääsi yllättämään samalla myös yhden suomalaisäidin. Taisin hypätä puoli metriä taaksepäin, kun tämä työntekijä ilmestyi viereeni käärme käsivarsillaan kysyen, haluaisiko Juho laittaa käärmeen kaulaansa. No ei halunnut, vaikka toki olisi halutessaan saanutkin kokeilla tuota luikertelevaa kaulahuivia. 

Mikä lie gekko

Matelijoiden jälkeen retkiseurueemme siirtyi kahvittelemaan erittäin rauhallisissa ja harmonisissa merkeissä Litteraturhusetiin. Meno oli ihan just niin leppoisaa kuin kahden 3-vuotiaan, toisiaan villitsevän pojan ja kahden, joka paikkaan ehtivän 1-vuotiaan kanssa voi olla. Tätä kokemusta piti hieman sulatella ulkoilmassa, joten kävelin poikien kanssa linnanpuiston kautta, Raatihuoneen ohitse Aker Bryggelle, josta löytyi Juhon jo kaipailema leikkipuisto. Tässäpä siis pieni turistikuvapläjäys:

Kunkulla on kattoremppa meneillään

Vaikkei tämä raatihuone ehkä kaunis ole, niin kellotornista soitetaan tasatunnein kivoja melodioita :) Tämän talven biisilista löytyy täältä. Kesällä ohjelmistossa oli muistaakseni hieman kevyempääkin populaarimusiikkia ja näköjään kesäkuukausina esitetään sunnuntaisin ihan konserttikin kellotornista. Kaikkea sitä!

Tämäkin kuuluu osastoon "pitäisi joskus kokeilla".

Satamakello (?), jonka takana näkyy Akershus festning

Ai niin pitikö niitä kuvia ottaa pois päin auringosta?

Leikkipaikka melko keskeisellä paikalla

Näillä aurinkoisilla kuvilla onkin hyvä toivotella aurinkoista viikonlopun jatkoa!