sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulutervehdys


Tänä vuonna emme lähettäneet lainkaan joulukortteja vaan lahjoitimme kortteihin käytettävät rahat Lastenklinikoiden kummeille. Toivotankin nyt näin blogin välityksellä oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille tutuille ja tuntemattomillekin!


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Terveisiä Kööpenhaminasta

Reissusta tosin on jo yli viikko, mutta jotenkin en vaan ole ehtinyt tänne asti siitä raportoimaan ja myös tietokoneeni on hieman temppuillut asettaen lisähaasteita blogin päivittämiselle. Nyt kuitenkin luvassa paikasta ja asiasta toiseen poukkoileva matkaraportti kuvineen.

Olimme Kööpenhaminassa kahdestaan Tomin kanssa torstaista lauantaihin tavoitteenamme syödä hyvin ja katsella rennosti kaupunkia ympäriinsä kävellen. Tavoitteet täyttyivät (kuten myös vatsat), eikä edes harmaa ja kolea sää pahemmin haitanneet. Mitä nyt valokuvat ovat tavanomaistakin suhruisempia.


Ei kai Kööpenhaminassa voi käydäkään näitä karvahattuja näkemättä? Vahdinvaihto kuninkaanlinnan edessä on kyllä niin turistitouhua, mutta kaikessa kliseisyydessään ihan viihdyttävää. Joulun odotuksen kunniaksi vetäisivät sikermän joululaulujakin pilleillään. Tai pikkolohuiluilla ja rummuilla kai tarkemmin ajatellen.

Ja tässä Pietarinkirkko  ...eikun Kööpenhaminassahan me oltiinkin. Kuvassa Marmorikirkko, jonka esikuvana Vatikaanin Pietarinkirkko on ollut.

Kaunista kaupunkikuvaa matkalla Rosenborgin linnan ohitse Amalienborgiin.

Rosenborgin linnan edustalle, Kongens have -puistoon, toivat väriä nämä punaiset koristekirsikat (?)

Nyhavnin satamamakasiinit olivat omalla "must see" -listallani melko korkealla. Nyhavnissa lämmittelimme itseämme hetken glögin ääressä ennen kuin taas jatkoimme kävelykierrostamme.


Tämä talo oli ikuistettuna myös ostamassani astiapyyhkeessä.


Idyllinen sisäpiha, jossa joku Urpå Turisti tutkii kivannäköisen l'Alsace-ravintolan ruokalistaa. Jos listalta olisi löytynyt ranskalaista sipulikeittoa, olisimme välittömästi menneet lämmittämään sillä sisuskalujamme. Vaikka pakkasasteita ei montaa ollut, oli ilma niin kostea, että kylmyys tunki luihin ja ytimiin saakka.

Ja kun nyt ruuasta tuli puhe, niin vinkkaanpa käyntikohteeksi Kööpenhaminan kauppahallin (tai hallit) eli Torvehallerne. Siellä nautimme hyvän aamiaisen sekä silmänruokaa lukuisista eri myyntipisteistä. Tuliaisiksi mukaan tarttui kaksi isoa pinjamännyn käpyä (!) joulukoristeiksi sekä Summerbirdin suklaata.

 Tivoliin halusimme mennä nimenomaan illalla, jotta näemme huikean jouluvalaistuksen. Tunnelma oli kyllä aika satumainen ja näyttävä.

Hotel Nimb (ei kuitenkaan meidän hotellimme)



Itsenäisyyspäivän kunniaksi nautimme mahtavan illallisen Michelin-ravintola Era Orassa. Italialaista fine dining -ruokaa, joka vei kielen mennessään. Ravintolassa ei ollut minkäänlaista ruokalistaa vaan kaikille tarjoiltiin sama, erittäin pitkä menu.


 No Meat, but lots of Love

Sunset on a Purple Sky

Kaiken tämän syötyämme emme varsinaisesti edes harkinneet poikkeamista pølsevognille paluumatkalla hotellille. Ruoka oli loistavaa ja palvelu ensiluokkaista. Ravintola ei ollut liian hieno pönötyspaikka, vaan enneminkin tunnelmallinen ja intiimi. Erittäin suositeltava paikka!

Toisena iltana söimme vietnamilaisessa ravintolassa nimeltään Lê Lê Nha Hang. Oivallinen ravintola sekin. Ja jossain välissä ehdimme nauttia nuudelit Wagamamassa. Lyhyillä kaupunkilomilla on aina se sama ongelma: niin paljon hyvää ruokaa ja niin vähän aikaa. Onneksi Kööpenhamina on kuitenkin sen verran lähellä, että sinnehän pääsee joku toinen kerta uudelleen testailemaan muita hyviä ravintoloita ja löytämään uusia kivoja kadunpätkiä ja sisäpihoja.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Viikonloppu kuvina

Musta ja pimeä marraskuu jäi taakse ja marraskuun viimeisen päivän Antti-tuisku (heh...) toi mukanaan lumen, valon ja pakkasen. Sen verran oli raikas talvisää tuon lumimyrskyn myötä, että illalla teki mieli jotain erityisen lämmittävää talviruokaa. Yhtäkkiä muistin, että fondue-patamme on tainnut käydä koskemattomana kääntymässä Norjassa, joten nyt viimeistään se pitää kaivella jostain varaston perukoilta käyttöön. Oli kyllä ihan täydellinen keli juustofonduen syöntiin; tuuli ulisi nurkissa ja lumi pöllysi ulkona. (Kuva vaan on kamalan pimeä, kun ei valo eikä taidot riitä kuvaamiseen.)


Loppuviikon lumimyrsky viimeisteli myös jo hetken aikaa mielessäni kypsyneen ajatuksen auton hankkimisesta. Pystyisin vielä taistelemaan lähes kelissä kuin kelissä pojat päiväkotiin, mutta ihan jo matka Turkuun pelkkien julkisten kulkuneuvojen (eli bussien) varassa on tehty lähes mahdottomaksi. Ja kuulemma bussivuoroja on tarkoitus vielä entisestään karsia. Koita tässä nyt sitten vähentää yksityisautoilua... Lauantaina vietimmekin aamupäivän autokaupassa paria eri automallia vertaillen ja koeajaen. Melko leppoisaa puuhaa parin pojanviikarin kanssa :)

Ai niin, aamulla sai tietenkin kurkistaa jo joulukalenteriinkin. Tonttu oli piilottanut sinne lego-osia ja pikkuisen Hemulin. Ettei vaan olis tonttu hankkinut Lego- ja Muumi-kalenteria ja tyhjentänyt sisällöt tuohon taskukalenteriin...?



Lauantai-illalle kehkeytyi melkein huomaamatta jonkinlaiset ex tempore -pikkujoulut, kun maistelimme ystäväperheen kanssa jouluisia herkkuja ja glögiä. Blossan alkoholiton perusglögi maistui ainakin omaan suuhuni varsin hyvältä. Blossan SE glögi odottelee vielä sopivaa korkkaushetkeä kylmiössämme.



Nyt voi taas piirtää rastin seinään: minä askartelin! Tai no ainakin kieputin tuollaista narua kynttilöiden ympärille ja kiinnitin niihin adventtinumerot. Ja vieläpä sommittelin vadille käpyjen kera. Tällä menolla kudon vielä ennen pitkää sukkia tai dreijaan savikippoja.




Pojat kaivelivat pulkat esille heti perjantaina ja jatkoivat tänään mäenlaskua. Lounaaksi grillasimme takapihalle viritetyssä nuotiossa makkarat ja tikkupullat.





Lassen päiväunien aikana askartelimme Juhon kanssa lumihiutaleita ikkunaan. Juhon näkemys aiheesta ehkä hieman poikkesi äidin ajatuksesta...


Mukavaa viikon alkua kaikille!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Sairauspäivän puuhia

Niinhän siinä sitten kävi, että äidin niistäminen ja yskiminen siirtyi kuumeen muodossa myös Juhoon ja niinpä jäimme poikien kanssa viettämään sairauspäivää kotioloihin. Lasse on toistaiseksi välttynyt taudilta, mutta näin parhaimmaksi pitää hänetkin kotona. Muutoin olisimme joutuneet Juhon kanssa lähtemään puolikuntoisina pyörälenkille viedessämme Lassea päiväkotiin.

Koitin kehitellä jotakin rauhallista sisäpuuhaa ja mieluista sellaista on tietenkin pipareiden leipominen. Tajusin myös, että ei ole vielä edes joulukuu ja silti olemme leiponeet pipareita jo kahteen otteeseen... Olisinpa muissakin jouluvalmisteluissa yhtä hyvissä ajoin liikenteessä. Nämä piparit leivoimme Sunnuntain valmistaikinasta, mutta lähiaikoina pitänee tehdä itse taikinaa pakastimeen odottelemaan seuraavaa leipomiskertaa.

Silmänräpäyksessä oli muumi jo kadonnut Lassen suuhun. Siis ennen kuin se ehti edes uuniin.


Meikähän on ihan stailannut :)

torstai 22. marraskuuta 2012

Kriisiapua

Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta nuhanenäisen raitapaidan.

Olen metsästänyt täydellistä kanakeittoa ja tähän pyrkiessäni testannut ties kuinka monta versiota tästä klassisesta lohturuuasta, jonka pitäisi tehota niin flunssaan kuin sydänsuruihinkin. Tähän asti keittelemykseni ovat olleet aina jollain tavalla vähän pliisuja. Melkein kelvolliseen tulokseen olin jo liemen suhteen päässyt, kunnes tajusin yhden yksinkertaisen, mutta kokonaisuuden kannalta olennaisen asian. Kanan tulee olla kypsää ja siis mieluiten grillattua. Olin ehkä sivullisten mielestä turhankin innoissani tämän yksinkertaisen asian tajutessani, mutta nyt minulla on se; täydellisen kanakeiton ohje! Ja koska en ole mikään kovin innovatiivinen amatöörikokki, menee kunnia tästä ohjeesta ruokablogiin suolaa&hunajaa, jota näköjään nyt oikein urakalla linkitän.

Opiskelen tällä hetkellä mm. terveyden ja mielenterveyden psykologiaa ja kriisityöhön liittyvällä luennolla luennoitsija totesi näin: Traumaattisen kriisin reaktiovaiheessa oleva ihminen tarvitsee kanakeittoa. Ei tällä keitolla ehkä kokonaan kuitata kriisityötä, mutta tuskin se ainakaan haitaksi on. Lämmittääpä se mukavasti myös tämän nuhaisen tenttiinlukijan oloa. Kaikki lämpöä, lohtua ja hyvää mieltä tuovat ruuat ovat varmasti enemmän kuin tervetulleita tässä marraskuun pimeydessä. Täydellisen kanakeiton ohjeen etsimisen voi lopettaa, se on tässä:

Täydellinen kanakeitto

3 rkl voita
1 sipuli
2 porkkanaa
2 tl keltaista currytahnaa (tai maun mukaan)
pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna
8-10 dl kanalientä
1/2-1 grillattu broileri
2 dl pakastemaissia
2 dl kermaa
n. 1,5 dl raakaa riisiä (esim. jasmiini)
korianteria tarjoiluun

Pilko sipulit ja porkkana pienenpieniksi kuutioiksi. Sulata voi kattilassa. Lisää sipuli, porkkana ja curry ja hauduttele erittäin miedolla lämmöllä kannen alla 25 minuuttia. 
Jos haluat keittoon riisiä, kuullota sitä hetki tässä vaiheessa ja lisää sen jälkeen kanaliemi. Lisää kana paloiteltuna. Keitä kunnes riisi on melkein kypsää ja lisää sen jälkeen maissi. Keitä kunnes maissi on kypsää ja lisää lopuksi kerma. Kuumenna vielä keitto. Lisää annoksen päälle korianteria.

Mikäli teet keittoa koko kattilallisen ja sitä jää mahdollisesti myös seuraavan päivän lounaaksi, kannattaa riisi keitellä erikseen ja lisätä sitä sitten valmiiseen keittoon. Muussa tapauksessa riisit imaisevat liemen keitosta ja muuttuvat ehkä muutenkin hieman mössöksi. Riisin voi myös jättää kokonaan pois, jos siltä tuntuu. Valkosipuli sopisi varmasti myös oivallisesti flunssakeittoon.

Torstai on toivoa täynnä ;)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sunnuntain hidasta ruokaa



Omalla to cook -listallani on jo hetken ollut kahteen kertaan paistetut ranskalaiset sekä jonkinlainen ylikypsä lihaköntti possusta. Ankean harmaa sunnuntai oli oivallinen päivä molempien ruokien testaukseen ja kieltämättä lähes koko päivä menikin enemmän tai vähemmän keittiössä hääriessä. Tekemistä ei ehkä ollut ihan joka hetkeen, mutta ajallisesti tämä toisaalla pikaruuaksi kutsuttu ateria vei kyllä hyvän tovin. Eipä mennyt kuitenkaan ajankäyttö hukkaan, sillä sen verran hyvää vatsantäytettä näistä syntyi!

Riivitty, ylikypsä possu eli pulled pork on tullut vastaan useasta ruokablogista ja -lehdestä ja saanut myös mahtavan suomenkielisen vastineen nyhtöpossu. Kunnia tästä uudissanasta kuuluu Campasimpukka-blogille. Riivittyä possua on kai useimmiten tarjottu jonkinlaisen leivän päällä tai välissä ja meidänkin possumme päätyi hampurilaissämpylöiden väliin. Ohjeistusta vilkuilin sekä suolaa&hunajaa -blogista että Kulinaarimurulasta ja lopputuloksena oli suurin piirtein näiden ohjeiden välimuoto.

Pulled pork

Rubiin:
1 rkl fariinisokeria
2 tl paprikajauhetta
2 tl karkeaa suolaa
reilut pyöräytykset Santa Marian roasted garlic & pepper -maustemyllystä
1/4 tl chilijauhetta
mustapippuria

Mausteliemeen:
n. 1-1,5 kg porsaan kassleria
1 dl sherryä
2 rkl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
4 rkl ruskeaa ruokosokeria
5 cm:n pätkä inkivääriä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1/2-1 punainen chili
1 tähtianis

BBQ-kastike:
2 dl coca colaa
1/2 dl ketsuppia
1 limen mehu
2 rkl ruokosokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 sipuli
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattipyrettä
kuivattua chiliä (myllystä)

Leikkasin edellisenä iltana noin kiloisen kasslerköntin kolmeen osaan ja hieroin morttelissa murjotut rubin ainekset lihan pintaan. Siirsin lihat kylmiöön maustumaan ja odottelemaan jatkokäsittelyä seuraavaan aamupäivään saakka.

Seuraavana päivänä muistin siirtää lihat huoneenlämpöön noin tunniksi ennen kuin laitoin ne hautumaan mausteliemessä uunin lämpöön. Mausteliemen sipulit, chili ja inkivääri pilkotaan ronskisti ja lisätään pikkukattilassa pikaisesti kuumennettujen muiden ainesosien sekaan ja lopulta koko soosi lihapalojen päälle uuninkestävään vuokaan tai pataan. Vuoka peitetään foliolla (tai pata kannella) ja lykätään tunniksi 250-asteiseen uuniin. Tunnin päästä lihat käännellään ja lämpotila lasketaan 175 asteeseen. Lihaa kypsennetään pari tuntia, käännetään jälleen ja jatketaan hauduttelua vielä noin pari tuntia. Tarkoitus on, että liha hajoaa ihan käsiin.

Lihan muhiessa uunissa ehtii hyvin valmistaa barbecue-kastikkeen sekä karamellisoidut punasipulit hampurilaisen lisukkeiksi. Ai niin ja leipoa ne hampurilaissämpylätkin tietenkin. Myös perunat voi pestä, kuivata ja pilkkoa sopiviksi tikuiksi ranskalaisia varten. BBQ-soosin sipuli ja valkosipuli pilkotaan ja lisätään muiden aineksien kanssa kattilaan hiljakseen kiehumaan noin puoleksi tunniksi, jonka jälkeen keitos survaistaan sauvasekoittimella sileäksi.

Kun liha on kypsää ja hajoavaa, riivitään se hieman jäähtyneenä esim. kahden haarukan avulla pieneksi muhjuksi. Riivityn lihan sekaan sekoitellaan maun mukaan barbecue-kastiketta sekä siivilöityä maustelientä ja laitetaan liha foliolla tai kannella peiteltynä edelleen uuniin noin puoleksi tunniksi 175 asteeseen.


Hampurilaissämpylät (Heléne Johansson: Leipä)

5 dl täysmaitoa
75 g hiivaa
12 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
1 rkl suolaa

Liota hiiva lämpimään maitoon ja lisää loput ainekset. Vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia.

Jaa taikina noin 12 osaan. Pyörittele paloista sämpylöitä. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota kaksinkertaisiksi huoneenlämmössä 1 1/2 tunnin ajan.

Paista sämpylöitä 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.


Karamellisoidut punasipulit

noin 20 g voita
2 punasipulia renkaiksi leikattuina
2 rkl ruokosokeria
2 rkl punaviinietikkaa / valkoviinietikkaa/ balsamicoa
suolaa
mustapippuria
(vettä)

Sulata voi pannulla ja kuullota sipuleita hetki miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää etikka. Keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä tarvittaessa hieman vettä. Hauduta sipuleita, kunnes ne ovat pehmeitä.


Kahteen kertaan paistetut ranskalaiset (Glorian ruoka&viini)

6–8 Rosamunda-perunaa
n. 1 l rypsiöljyä
1–2 tl sormisuolaa

Pese ja kuivaa perunat huolellisesti. Leikkaa niistä suorakaiteen muotoisia paksuhkoja tankoja (noin 6 x 1 cm). Kaada kattilan pohjalle noin 5 cm rypsiöljyä. Kuumenna öljy 150-asteiseksi, käytä apuna paistolämpömittaria.

Friteeraa eli uppopaista perunoita öljyssä kauhallinen kerrallaan, n. 5–10 min. Nosta perunat reikäkauhalla tai friteerauskorissa talouspaperin päälle valumaan. Anna jäähtyä. Nosta öljyn lämpö 180 asteeseen. Paista perunat öljyssä kullankeltaisiksi. Valuta perunat ja mausta suolalla. Kahteen kertaan paistetuista perunoista tulee erityisen rapeita ja maukkaita.

Hyvää oli, ihan kaikki. Ranskalaisista tuli rapsakoita, hampurilaissämpylöistä muhkean kuohkeita ja lihasta ihanan mehevää ja maistuvaa. Jos nyt jotain negatiivista tästä löydän niin ranskispaistelun jälkeen itselläkin oli sen verran uppopaistettu olo, että syönnin jälkeen oli pakko mennä suihkuun ja laittaa koko vaatekerta pesuun.


torstai 8. marraskuuta 2012

Bierstuberuokaa

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta Tessa Kirosin keittokirjan Hillasoilta oliivilehtoihin ja löysin sieltä ruokalajin, jonka olemassaolon olin ihan tyystin unohtanut. Leivitetyt porsaanleikkeet, wieninleikkeet tai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Juho nimesi nämä possuista tehdyiksi kalapuikoiksi. Siitäkin huolimatta, etteivät kovin puikkomaisia olleet. Mahtavaa löytää ja innostua tällaisista klassikoistakin välillä!

Tuo epämääräinen läjä tuossa etuoikealla sisältää keittämisen jälkeen voissa paistettuja punajuurilohkoja. Muina lisukkeina hapankaalia ja maustekurkkuja. Niin ja perunamuusia tietty myös.

Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjassa leikkeet ohjeistetaan valmistamaan näin:

PORSAANLEIKKEET
(3 annosta)

2 kananmunaa
1 valkosipulinkynsi (hienoksi .silputtuna)
1/2 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariininlehtiä (hienoksi silputtuna)
6 viipaletta porsaan ulkofilettä (à n. 60 g, paksuus n. 1 cm)
50 g korppujauhoja
voita paistamiseen
sitruunanlohkoja tarjoiluun

Vatkaa munat suuressa kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon valkosipuli, paprika ja rosmariini. Laita porsaanfileviipaleet munaseokseen, kääntele kunnolla ja jätä marinoitumaan ainakin 15 minuutiksi.
Levitä korppujauhot lautaselle. Nostele lihaviipaleet marinadista, valuta liika neste pois ja korppujauhota viipaleet kummaltakin puolelta; painele reilusti kämmenellä, jotta jauhot tarttuvat kunnolla.
Sulata voi pannulla; jos pelkäät voin kärähtämistä, lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Laita jauhotetut leikkeet pannuun ja paista ne ripeästi kummaltakin puolelta niin, että pinta on kullanruskea ja liha läpikypsä

Tällaista tuhtia äijäruokaa edelsi hieman kevyempi lounassalaatti, jonka kasasin kaapeista löytyvistä aineksista. Granaattiomenaa en ollut koskaan aiemmin omaan keittiöön hankkinut, mutta nyt sellainen tarttui kauppareissulla mukaan muutaman ruokablogin innoittamana. Kivasti toi väriä ja pirteyttä tähän salaattiin.


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Sunnuntaitunnelmissa

Tänään oli pitkästä aikaa sunnuntaipäivä ilman ohjelmaa ja/tai vesisadetta, joten suuntasimme koko perheen voimin päiväkävelylle naapurikaupunkiimme. Tuttua, entistä kotikaupunkiakin, katseli ehkä hieman uusin silmin kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Kauniita maisemia meillä täällä Suomessakin on.

Levollinen tunnelma joen varrella 

Harmi, ettei tämä hurmaavan oloinen kahvila ole sunnuntaisin auki. Fabbes Cafe Tehtaankadulla kannattaa kuulemma ehdottomasti käydä testaamassa ;) Fabben sijaan kävimme brunssilla Fontanassa, eikä sekään huono vaihtoehto ollut.

Jokirantaan olivat poikenneet myös nämä jampat. Kyseessä on taideteos Tapaaminen Turussa 1812, joka julkistettiin elokuun lopussa Venäjän keisari Aleksanteri I:n ja Ruotsin kruununprinssi Karl Johanin tapaamisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Lisätietoa aiheesta löytyy vaikkapa täältä.

Illalliseksi herkuttelimme tänään Viskilän tilan kukonpojasta valmistamaani "kukkoa viinissä". Oli kyllä ehdottomasti parasta koskaan tekemääni coq au vin'iä. Tosin koskaan aiemmin en olekaan tehnyt tätä ruokaa kukosta vaan broilerista. Jos siis törmäät Viskilän kukkoihin niin kannattaa ehdottomasti hankkia omaan keittiöön! Kukonpojat (tai kukonpojan rintapalat) valmistin suurin piirtein täältä löytyvää ohjetta noudatellen.




Vatsat täynnä uuteen viikkoon!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kurpitsajuhlat

Batman ja Robin :)

Vaikka Halloween-juttuja kuuluisi varmaankin vastustaa suomalaiseen perinteeseen kuulumattomina, on minusta kuitenkin ihan hauskaa, että lapset saavat syksyn pimeimpään ajankohtaan yhden hauskan juhlan lisää. Poikien päiväkodissa juhlittiin perjantaina halloweenia naamiaisten merkeissä. Juho halusi olla Batman, Lasselta ei kysytty. Kuopus peri isoveljen lohikäärme/dinosaurusviitan ja asiaankuuluvat monsterisukat.

Suomessa tämä Halloweenin juhlinta on tosin hyvin pientä Norjaan verrattuna. Tai ainakin meidän Norjan naapurustossa panostettiin kurpitsajuhlaan ihan täysillä. Useassa pihassa oli kurpitsalyhtyjä ja muita Halloween-koristeita ja ovellamme kävi lukuisia lapsia keppostelemassa hurjissa asusteissaan. Tänä vuonna ovellamme kävi kaksi pikkuhirviötä, joiden namukorit täydentyivät meillä kurpitsa- ja silmämunasuklailla.

Viime viikonlopun lumet sulivat parin päivän päästä ja nyt on jälleen sellaista kuin loka-marraskuussa yleensäkin on. Märkää ja pimeää. Joulua ja jouluvaloja odotellessa...

Ja valoista aasinsilta kameraan ja valoon. Otin hetken mielijohteesta Tomin järkkärin käteeni ja nappasin sillä kuvan tänään pyöräyttämistäni korvapuusteista. Voi vitsit, kylläpä on kameroissa eroja! Pitänee perehtyä aiheeseen vähän enemmänkin, sillä vaikka en järjestelmäkameran säädöistä juuri mitään ymmärrä niin onhan tämä allaoleva kuva ainakin omasta mielestäni ihan omaa luokkaansa juuri valon suhteen. (Ja ihan vaan huomautuksena, että tuo ylläoleva poikien kuva on ihan tarkoituksella käsitelty kellertäväksi, ikään kuin 60-luvun Batman-hengessä.)


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Mitäs tänne kuuluu?

Kun ei mitään erityisen kummallista kuulu, niin ei ole tullut tännekään mitään päiviteltyä. Täällä vietetään kliseisesti ihan normipäiviä :) Molemmat pojat viihtyvät oikein hyvin päiväkodissa, äiti opiskelee ja hoitaa arjen pyöritystä ja isikin nauttii uuden työnsä haasteista. Kotona sisätiloissa jatkuu yhä pienimuotoinen remppa ja uusia remonttikohtia keksitään lisää sitä mukaa kuin edelliset hommat valmistuvat. Ikuisuusprojekti...

Loppuviikosta Varsinais-Suomeenkin tuli talvi. Yön aikana maa sai ihan kunnon lumipeitteen ja Juho totesikin heti herättyään, että nyt on talvi. Ja seuraava kysymys oli, että onko nyt joulu. Äidinkin olisi kannattanut uskoa, että talvi tuli rytinällä, eikä testata polkupyörän olemattomia talviajo-ominaisuuksia päiväkotireissulla. Onneksi vain äiti sai mustelmia liukastelun seurauksena.

Lassen 2-vuotissynttäreitä on juhlittu pariinkin otteeseen. Oikeana synttäripäivänä olimme mummulassa juhlimassa ja varsinaisia synttäreitä vietettiin tänä viikonloppuna kotioloissa. Rekka, traktori ja muut ajoneuvot olivat mieluisia lahjoja. Lasse sai myös oman mopon, joten enää ei tarvitse taistella isoveljen kanssa kulkuneuvosta. Aikamoista rallia veljekset sitten mopoillaan kyllä ajelivatkin ympäri taloa.




Pulkat kaiveltiin esille heti, kun nurmikko peittyi lumeen. Pulkkailun jälkeen virittelimme nuotion takapihalle ja grillasimme tikun nokassa makkarat. Nuotion äärellä istuskellessa olisi voinut kuvitella olevansa metsän keskellä kauempanakin asutuksesta, kun tikka lennähti lähipuuhun hakkaamaan, pikkulinnut rapistelivat männynrungoilla ja oravakin hyppeli puiden oksilla. Ihan kelpo makkaranpaistoretki tämäkin.



torstai 11. lokakuuta 2012

Väriä keittiöön (ja sormiin, paitaan ja pöytäliinaan...)

Otsikosta voi joku nokkela päätellä, että täällä on sotkettu punajuurien kanssa. Minulla on melko tuore suhde punajuureen ja kuuleman mukaan olin appivanhemmilleni joskus seurustelumme alkuvaiheessa todennutkin, että olen kaikkiruokainen, mutta punajuuresta en liiemmin välitä. Tämä tietenkin aiheutti luultavasti kulmakarvojen hienoista kohoamista, sillä Tomin perheessä on pitkät perinteet juuri tämän kyseisen juureksen nauttimisesta. Puolustuksekseni voin kuitenkin kertoa, että tuolloin punajuuri tarkoitti minulle etikkapunajuurta, josta en kyllä edelleenkään suuremmin pidä. Jostain käsittämättömästä syystä en kai ollut syönyt tuolloin reilu kymmenen vuotta sitten ihanan makeaa tuoretta punajuurta lainkaan, joten olipa onni, että tämä seikka korjaantui Tomiin tutustumisen myötä.

Pitkähkön johdannon jälkeen sitten itse asiaan eli helppoon ja maistuvaan punajuuripestopastaan.


Punajuuripesto (noin 2:lle)

2 keitettyä ja keittämisen jälkeen kuorittua keskikokoista punajuurta
1/2 dl oliiviöljyä
pieni siivu parmesaania
2 rkl pinjansiemeniä
1 pieni valkosipulinkynsi
muutama tippa sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä sileäksi tahnaksi. Keitä spagetti (tai muu pasta) kypsäksi, valuta ja sekoita punajuuripesto joukkoon. Itse murustelin pastan sekaan vielä hieman homejuustoa, koska se nyt vaan sopii niin älyttömän hyvin yhteen punajuuren kanssa. Lisäksi kipasin hakemassa takapihan metsästä muutaman suppilovahveron, jotka paistoin pastan oheen. Hyvää oli.

Hesarissa oli tänään juttu avokadopastasta, josta on tullut varsinainen hitti sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-keittokirjassa ohjeistetusta pastasta, joka toden totta onkin ällistyttävän hyvä pasta. Minäkin tätä joskus taannoin testailin, mutta jostain syystä (luultavasti luokattoman huonon kuvan vuoksi) jäi tänne postaamatta. Kamalan huonosta kuvasta huolimatta laitan ohjeen jakoon, jos joku vielä on tältä voinut välttyä :)


Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi
1/2 chili (siemenet poistettuna)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
n. 1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia


Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko val­ko­si­pu­li ja chi­li, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avul­la kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te.

Pis­tä hom­ma se­kai­sin lu­si­kan avul­la, mais­ta. Kas­tik­kees­sa tu­lee ol­la tar­peek­si suo­laa, muu­ten lop­pu­tu­los on mau­ton.
Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta lä­vi­kös­sä.
Lo­rau­ta osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyö­rit­te­le spa­get­ti kas­tik­keen kimp­puun.
Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.

torstai 4. lokakuuta 2012

Pullaa!

Tulinpa vaan toivottamaan hyvää korvapuustipäivää! Nyt kiskaisen sadekamppeet niskaan ja polkaisen hakemaan pojat hoidosta näitä pullia syömään.