tiistai 29. maaliskuuta 2011

Terassikauden avajaiset

Reissumme aikana oli kotiimme saapunut kaksi (!) uutta perheenjäsentä. Kaasu- ja pallogrilli. No pitihän niitä (tai tarkemmin kylläkin vain tuota kaasuversiota) testata, etenkin kun viikonloppuvisiitille oli saapunut kaksi lihansyöjää Suomesta. Koeponnistukseen päätyi naudan-, karitsan- ja broilerinlihaa, possun ribsejä, koskenlaskija-pekoni-sieniä ja kasviksia. Hyvin tuntui pelittävän.


Itse en tällä kertaa osallistunut edes marinadien tekoon, mutta salaatin teko oli sentään vastuullani. Eikä minkä tahansa salaatin vaan jo legendaarisen parsakaalisalaatin. Vinkkasin tästä salaatista joskus viime vuonna suosikkiruokabloggaajilleni Pastanjauhajille ja hekin tästä salaatista innostuivat, kuten tästä voinee päätellä. Kiitos ja kunnia kuuluu kuitenkin siskolleni, joka tämän ensimmäiseksi lehdestä bongasi ja testasi.

PARSAKAALI-CASHEW-SALAATTI (Glorian ruoka&viini 5/09)
(10 annosta!)

1 kg parsakaalia
4 pientä salottisipulia (olen käyttänyt myös uutta sipulia ihan menestyksellä)
2 dl (paahdettuja) cashew-pähkinöitä
2 pkt (à 150 g) pekonia

Kastike
2,5 dl majoneesia
0,5 dl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa (voi olla enemmänkin)
1 tl mustapippuria myllystä

Irrota parsakaalin nuput. (Ohjeessa ei käsketä keittämään parsakaaleja lainkaan, mutta itse olen ne kyllä kevyesti höyryttänyt ja jättänyt sellaisiksi napakoiksi) Kuori ja hienonna sipuli. Halutessasi paahda pähkinöitä kuivassa, kuumassa pannussa muutama minuutti tai kunnes ne saavat kauniin värin. Liikuttele pähkinöitä pannussa, etteivät ne pala.
Tee kastike yhdistämällä kaikki kastikkeen ainekset keskenään. Laita parsakaalinnuput ja sipulit kulhoon ja sekoita kastike joukkoon.
Anna salaatin marinoitua noin 2 tuntia.
Kuutioi ja paista pekoni rapeaksi (ja valuta enimmät rasvat talouspaperin päällä). Lisää pekoni ja pähkinät salaattiin juuri ennen tarjoamista.

Söinkö tosiaan kaiken tämän ja vielä pari ribsiäkin päälle?!


Lopuksi vielä muutama muukin kuva viikonlopulta. Ylimmäisenä niistä Juhon nimeämät kaverukset Ville Fisu ja Kalle Kala. Niidenkään valmistamisessa minulla ei ollut osaa eikä arpaa, mutta Juhon kummisetä taisi täyttää tunturitaimenet sitruunalla ja yrteillä sekä tietenkin suolalla ja pippurilla. Hyvältä ne ainakin maistuivat.






Kyllä muakin harmittaisi


sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Terveisiä mansikkamaalta

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Näköjään suomalaisten sananlaskujen siteeraus jatkuu. Tosin kyllä mulle maistuu ihan nuo molemmat marjat. Suomessa on kiva käydä ja tavata sukua ja ystäviä (sekä seota ruokakaupoissa), mutta tällä hetkellä koti on Norjassa ja toki tänne oli myös kiva palata. Olimme siis pikkupoikien kanssa vajaan viikon Helsingissä. Juho oli innoissaan, kun sai olla monta päivää serkkujensa, kummitätinsä ja pari päivää mummunkin kanssa. Äiti taas oli edellä mainittujen lisäksi innoissaan, kun pääsi ihmettelemään Stokkan Herkkuun kaikkia ihania ruokia. Totesinkin, että kantaisin siihen kauppaan luultavasti pienen omaisuuden, jos asuisimme Helsingissä. Kivaa oli myös tavata pitkästä aikaa ystäviäni lapsineen ja onnistuimme jopa parina päivänä hieman shoppailemaankin poikien kanssa. Norjaan matkasi Rukkan kurarukkasten lisäksi myös koivusokeria ja Åbyn kartanon kuminanäkkäriä. Niin ja käytiinhän me myös Sea Lifessa ihastelemassa kaikenkirjavia kaloja ja muita mereneläviä. Juhon mielestä tosin isoimmat kalat olivat hieman pelottavia.

Matkat menivät poikien kanssa ihan uskomattoman hienosti. Menomatkalla sain ottaa Lassen turvakaukalon koneeseen saakka ja se kyllä helpotti toimimista niin kentällä kuin itse koneessakin. Kerrankin oli kädet vapaina lennon aikana :) Juho viihtyi kokeneena matkaajana rusinoiden, pähkinöiden ja tarrakirjojen seurassa. Paluumatkalle osui check in -tiskille nuori virkailija, joka ei ilmeisesti uskaltanut yhtään joustaa ohjeistuksista ja jouduimme pakkaamaan myös turvakaukalon ruumaan. Onneksi olin varmuuden vuoksi pakannut kantorepun käsimatkatavaroihin, joten kädet eivät loppuneet kesken kentällä. Tosin, jos vielä matkustan poikien kanssa yksin ennen kuin Lasse oppii istumaan tai seisomaan, saatan varmuuden vuoksi hankkia myös Lasselle istumapaikan, jolloin turvakaukalon saa varmasti ottaa koneeseen. Stressasin etukäteen jonkin verran tuota reissua, mutta kaikki sujui kuin elokuvissa. Varmasti tilannetta auttoi se, että olin varannut rutkasti aikaa, jolloin ei tullut kiire, stressi ja hiki vaan pysyimme kaikki hyvällä tuulella koko reissun ajan.


Koneessa herkuteltiin myös sipseillä

Lasselle riitti pehmonalle
Nemokaloja



Päivät olivat täynnä ohjelmaa, joten silloin piti huilata, kun tilaisuus tarjoutui
Muumihahmoja kotiinviemisiksi
Seuraavaksi polkaistaan käyntiin terassikausi Suomesta saapuneiden kummisetien kanssa. Leppoisaa sunnuntain jatkoa kaikille!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Lits läts

Meinasin laittaa otsikoksi "kevät keikkuen tulevi", mutta tutkittuani, mitä tuo sanonta oikeasti tarkoittaa, tulinkin toisiin aatoksiin. Koko sanonta kuuluu: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristääpi. Tällä on siis jotain tekemistä keväisen keripukin ja yleiskunnon heikkenemisen kanssa, jolloin kulkukin muuttuu keikkuvaksi hoiperteluksi eli ei kuulosta kovin positiiviselta sanonnalta :) Kevään tulo sen sijaan ON positiivinen asia!

Juho pääsi eilen päiväkodissa kuralätäkköleikkien makuun ja kotiinviemisinä odottelikin hoitotätien ystävällisesti muovipussiin pakkaama talvihaalari. Nyt taisi alkaa kumihaalarikausi.


Eilen kyllä olikin ihanan keväinen päivä ja auringon paistaessa teinkin ex tempore retken Oslon puolelle. Alla pari kuvaa tuolta retkeltä.





Reittini kulki kuninkaanlinnan ohi ja linnanpuiston läpi kahville sekä tutustumaan Litteraturhusetiin. Sinne voisi joskus mennä uudestaan molempien poikien kanssa, koska Juhon ikäisille näyttäisi olevan ohjelmaa sekä kivannäköinen leikki- ja lukupaikka.

Jahans, nyt onkin aika lähteä katsomaan, missä kunnossa Juhon haalari tänään kotiutuu :)


lauantai 12. maaliskuuta 2011

Urbaaniretki

Olipa taas niin mahtava keli, että oli suorastaan pakko lähteä pienelle urbaaniretkelle! Juhokin ihan oma-aloitteisesti totesi, että "mennään retkelle" ja "isi vetää pulkkaa". Eihän siinä sitten muu auttanut kuin pakata eväät mukaan ja suunnata retkelle. Paikaksi valikoitui Sandvikan kupeessa oleva Kalvøya, jossa arvelimme aivan oikein olevan helppoa kulkea myös vaunuilla. Kiersimme saaren ja istuimme kallion päällä penkillä nautiskellen eväsleipiä ja lämmintä mehua. Ei hassumpaa :)





Täydellinen voileipä

Tämän kuksan sain ylioppilaslahjaksi partiolippukunnaltamme ...joskus kauan sitten

Käytiin nakurannallakin

Kotimatkalla päätimme poiketa vielä kahvilla Strand-ravintolan leipomo-kahvilassa, koska jonkun lehtijutun perusteella paikka vaikutti varsin mielenkiintoiselta. Kahvila oli näin aurinkoisena päivänä ihan täynnä (ja meillä oli ehkä asteen verran liian reippaat asut noinkin tyylikkääseen paikkaan), joten otimme baakkelsit mukaan ja menimme nauttimaan kahvit omalle terassille. Kahvila sekä bistrotyyppinen ravintola ovat varmasti kuitenkin uusintakäynnin arvoiset.


Oli hyvät baakkelsit :)

Mukavan päivän kruunasi illalliseksi syömämme kaalikääryleet, jotka Tomi omin pikku kätösin väänsi viime kesänä pakasteeseen. Kaalikääryleiden tekemisestä onkin tullut isältä pojalle periytynyt jokakesäinen traditio. Viime kesänä kääryleitä syntyi 120 kappaletta.

Lautaselle olisi ehdottomasti kuulunut myös itse tehtyä maustekurkkua, mutta ne on jo tähän aikaan vuodesta syöty parempiin suihin


Onnistuneeseen päivään ei lopulta tarvita kuin kiireetöntä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta :) Ja niitä kaikkia oli tänään rutkasti tarjolla. Paras päivä ikinä! (Joku saattoi hoksata, että meillä on viime aikoina kuunneltu ja katseltu jatkuvalla syötöllä Herra Heinämäen lato-orkesteria...)

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Maalaiskananpoika

Kaupasta tarttui mukaan pari isoa maalaiskananpojan rintaleikettä. Olen jo aiemminkin katsellut maalaiskananpoikia kaupassa sillä silmällä, että ne pitäisi ottaa testiin. Että onko ne sitten maistuvampia kuin normibroilerit. No, ei mielestäni olleet, valitettavasti. Seuraavaksi nappaan testiin luomumaalaiskananpojan. Jos ei sekään maistu miltään niin sitten saatan lopettaa broilerin syönnin kokonaan.

Mutta se ruoka siis, joka oli kyllä joka tapauksessa ihan hyvää, vaikkei kananpoika tajuntaa räjäyttänytkään.

Timjami-paprikabroileri (Maku-lehti 2/2009)

4 annosta

1 kg broilerin rintaleikkeitä

Maustevoi
50 g voita
100 g grillattuja paprikoita (pakaste) (kuutioituna)
1 kpl valkosipulinkynttä (murskattuna)
1/2 dl tuoretta timjamia (silputtuna)
2 rkl hunajaa
1 tl sitruunankuoriraastetta
1 tl suolaa
1/4 tl chilijauhetta

Pinnalle
1 kpl sitruunaa (viipaloituna)
2 rkl tuoretta timjamia

Kuivaa broilerileikkeet talouspaperiin. Vedä terävällä veitsellä syviä vinoviiltoja broilerin lihaan. Siirrä palat voideltuun uunivuokaan. Sekoita maustevoin ainekset ja painele sitä viiltoihin. Nosta broileripaloille sitruunaviipaleita ja timjaminoksia. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Valele broilerileikkeitä välillä vuokaan kertyneellä liemellä.

Broilerin seuraksi tein risottoa, johon laitoin parmesanin lisäksi hieman myös pecorinoa ja vuohenjuustoa sekä broilerista jäljelle jääneet timjamit. Hyvän perusrisoton ohje löytyy vaikka täältä.


Maistuvaa viikonloppua!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Liukasta laskiaista

Olimme tänään Suomi-seuran lastenkerholaisten kanssa viettämässä laskiaissunnuntaita Oslon Skullerudissa. Ja aivan mahtavassa kelissä saatiinkin laskea mäkeä ja syödä hernekeittoa ja laskiaispullia! Juho nautti pulkkailusta sekä toisten lasten seurasta ja Lassekin viihtyi, tosin suurimman ajan joko vaunuissa tai kantorepussa nukkuen. Oikein onnistunut ulkoilupäivä siis!

Elämäni ensimmäinen itse tehty hernekeitto. Ja oli muuten hyvää!

Yksi meistä on kuvassa unten mailla





Kyllä meistä puolet sitä mäkeäkin laski, vaikkei kuvamateriaalia aiheesta olekaan. Tosin eväiden syöminenhän oli vähintään yhtä tärkeä osa retkeä :)

Näissä tunnelmissa kohti uutta viikkoa, jota saamme viettää torstaihin saakka visiitille Suomesta lastensa kanssa saapuvan ystäväni seurassa. Toivottavasti säät ovat yhtä suosiolliset kuin tänään, jotta nähdään Holmenkollenilla muutakin kuin tv:stä tuttua sumua.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Naamiaiset

Koko viikko on mennyt vähän matalalla profiililla, koska Lasse on ollut flunssassa ja tukkoisen nenän vuoksi nukkunut hieman kehnosti. Lisäksi vielä Tomi sattui olemaan 3 päivää työmatkalla, joten ylimääräistä energiaa tässä äidissä ei juuri ole ollut. Onneksi meille on sattunut (terveinä ollessaan) suht hyvin nukkuvat lapset, sillä minä olen jo muutaman huonommin nukutun yön jälkeen aika zombie.

Tänään Juholla on päiväkodissa naamiaiset tai karnevaalit, kuten niitä täällä kutsutaan. Juho ilmoitti haluavansa olla palomies, mutta kaupoista en valmiina löytänyt kuin jotain kokomuovisia kammotuksia, enkä valitettavasti omaa minkäänlaisia kädentaitoja (enkä mielikuvitusta) tehdä pukua itse. Yhdestä lelukaupasta löysin kuitenkin kivan lohikäärmeviitan ja sen sitten hankin toivoen, että myös Juho kelpuuttaa asun. Ja kelpasihan se, onneksi! Viitta vaikuttii olevan sen verran laadukas, että luulisin sen kestävän leikeissä mukana pidempäänkin. Suurin osa kauppojen valmispuvuista oli meinaan aika laaduttomia keinokuituhärpäkkeitä.

Aamulla tuli taas sen verran kiire, etten ehtinyt kotona edes kuvaa nappaamaan pienestä lohikäärmeestä. Pari kuvaa sain sentään päiväkodissa otettua. Juho taisi olla vähän hämmennyksissä kaikista pikkuprinsessoista, nalle puheista ja hämähäkkimiehistä, kun on naama noin vakavana.



Leppoisaa viikonloppua!