perjantai 30. syyskuuta 2011

Aurinkoista viikonloppua!


Juholla on tänään päiväkodissa merirosvojuhlat ja sinne sai tietenkin pukeutua asianmukaisesti. Kävi kerrankin tuuri ja tuo merirosvoasu oli tuntuvassa alennuksessa yhdessä lelukaupassa. Muuten olisikin kyllä saanut jäädä kauppaan ja merirosvomaahan olisi sujuvasti marssinut yksi lohikäärme, jollaiset asusteet meillä siis entuudestaan jo oli. Norjassa on lasten keskuudessa ihan älyttömän suosittu tarina/näytelmä/elokuva Kaptein Sabeltann ja sitähän he ilmeisesti aika usein päiväkodissakin leikkivät. Pitäisi varmaan hieman itsekin perehtyä aiheeseen, vaikken niin kovin innoissani näistä merirosvojutuista olekaan. Mutta joillekin asioille ei kai vaan voi mitään.

Aurinkoista viikonloppua, ilmat ovat kai suotuisat niin täällä Norjassa kuin Suomessakin!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Päiväkotiruokaa

Mun on jo pidemmän aikaa pitänyt kirjoitella Suomen ja Norjan eroavaisuuksista, joten aloitan nyt lähimpänä sydäntä olevasta aiheesta eli ruuasta. Ja vielä tarkemmin päiväkotiruuasta ja -ruokailusta.

Suomessa keskustellaan kai lähinnä siitä, että millaista ruokaa lapsille päivähoidossa tarjoillaan, mutta täällä tuo keskustelu tyrehtyisi aika lyhyeen. Kun ei tarjoilla. Siis ruokaa. Norjassa on hyvin vahvassa "matpakke-kulttuuri" eli lapset kantavat kotoa eväät mukaansa niin päiväkotiin kuin kouluunkin. Ja koska kylmäsäilytys- ja lämmitysmahdollisuuksia ei yleensä ole, ovat eväät pääsääntöisesti leipää, leipää ja vielä kerran leipää. (No yläkouluikäiset ovat havaintojeni mukaan vaihtaneet kotoa kuljetettavat eväät kaupasta ostettavaan pullaan ja limsaan...) On siinä suomalaisella, lämpimiin lounaisiin tottuneella hieman ihmeteltävää! Tosin ihan yhtä lailla norjalaiset ihmettelevät sitä, että me syömme kaksi kertaa päivässä lämmintä ruokaa. Eikös siinä ihan vallan lihokin?! Sanoi avoimen päiväkodin täti, joka söi lounaakseen vehnäleipää maksapasteija- ja juustopäällysteellä ja nappasi sitten vielä pullankin kassistaan...

Vähitellen tässä on parin vuoden aikana tottunut näihin leipälounaisiin, mutta vieläkään en ymmärrä, että lasten pitää pärjätä pelkällä leivällä pitkälle iltapäivään saakka. Toki kekseliäät vanhemmat täyttävät noita matpakkeja muullakin kuin pelkällä leivällä, mutta lämmintä ruokaa lapset harvemmin kuitenkaan saavat. Joissakin päiväkodeissa tarjoillaan joinakin päivinä lämmin ruoka (yleensä kai keittoa tai puuroa), joissakin tarjotaan ehkä sitä leipää, mutta on myös päiväkoteja, joissa ei tarjoilla mitään ruokaa. Kaikkeen kai tottuu, mutta olen silti moneen otteeseen kiitellyt, että meidänpä ei tarvitse aamulla väsätä eväitä mukaan ollenkaan. Juhon päiväkoti on nimittäin norjalaisittain ihan kummastus; siellä tarjoillaan kaikki kolme päivän ruokaa ja joka päivä lämmin lounas. Nyt voisi olettaa, että ihan varta vasten valitsimme tämän päiväkodin juuri tämän ruokatarjoilun vuoksi, mutta täytyy myöntää, että ihan munkilla meni. Meille selvisi vasta jälkeenpäin, että päiväkodissa tarjoillaan kaikki ruuat ja toisaalta, emme ehkä edes hakuvaiheessa vielä tajunneet, että moinen on kovin harvinaista täällä. Jopa niin harvinaista, että norjalaisen Foreldre & Barn -lehden Mat & Helse -julkaisussa (01/2011) oli juttu Juhon päiväkodista. Ja sattuipa olemaan juuri Juhon ryhmästäkin.

Kuvan Leah-tyttö on yksi Juhon parhaimmista päiväkotikavereista

Juhon päiväkodissa on tosiaan oma kokki, joka tekee kaikki ruuat alusta lähtien. Ilmeisesti hyvää ruokaa tekeekin, ainakin Juhon mielestä. Juho saisi päiväkodissa aamupalankin, mutta niin aikaisin emme kyllä yleensä ole liikenteessä, joten Juho syö siellä lounaan ja välipalan. Välipalalla on yleensä aina hedelmiä sekä sitä leipää mitä mielenkiintoisemmilla päällysteillä. Juho syö ihan mukisematta (ja siis oikeasti tykkää paljonkin) mm. mätitahnat, makrillitahnat ja ruskeat juustot. Omaan makuhermooni nuo eivät oikein iske.

Että ollaanpa siellä Suomessa ihan tyytyväisiä, että lapsille sentään tarjoillaan ruokaa niin päiväkodissa kuin koulussakin. Vai kuinka moni vanhempi ilolla laittaisi joka päivä maittavat ja monipuoliset eväät mukaan lapsilleen...? Jotka vielä mahdollisesti palautuisivat syömättöminä kotiin, kun kaverilla oli paremmat eväät :)

Pirteän syksyistä alkuviikkoa!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Parturi-kampaamo Hups ja Oho

Ja sen ensimmäinen, tyytyväinen (?) asiakas.

Koskaan aiemmin en ole kenenkään hiuksia saksinut, mutta norjalaisparturien hintataso laittoi tämmöistäkin nyt kokeilemaan. Parturissa saa nimittäin pahimmillaan maksaa melkein kolminkertaisen hinnan Suomeen verrattuna! Kuvassa Lassen hiukset kyllä ovat jo yhden yön verran pöyhityt, mutta siistiytyipä pikkumies kuitenkin huomattavasti. Eikä ole enää hiukset silmillä ja korvilla kutittamassa. Isoveljensä tavoin Lassella on otsalla tosi voimakas pyörre, joten ihan sama kai, miten nuo etuhiukset leikkaa. Pystyssä ne on kuitenkin.

Aurinkoista keskiviikkoa! Nämä lähtee nyt "ut på tur"!

torstai 15. syyskuuta 2011

Arkiruokaa

Minulta kysyttiin tänään, millaista ruokaa me arkisin syömme. (Terveisiä vaan T:lle, jos tätä lueskelet!) Enpä kyllä ihan äkkiseltään osannut vastata. Eilen syötiin sushia, tänään jauhelihakeittoa. Eli skaala taitaa olla aika laaja :)


Ei nyt ehkä ihan oikeaoppisesti mene haarukalla, mutta sushi maistui kuitenkin.

Löysin koneelta useammankin kuvan viime viikkojen arkiruuista, joten kun aiheesta nyt oli juttua ja jäin tätä pohtimaan niin naputtelenpa tännekin jotain ohjeiden tapaisia. Jos vaikka joku muukin saisi ideoita ruokapöytäänsä ja ihan itsellenikin muistutukseksi, mitä ruokia voisi taas joskus tehdä.


Punajuuripasta

4-5 keskikokoista punajuurta
muutama siivu pekonia
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl kermaa
n. 100 g sinihomejuustoa
mustapippuria
rucolaa
pastaa (esim. fusilli tai penne)

Pese ja keitä punajuuret pehmeiksi. Kuori punajuuret ja suikaloi / paloittele ne sopiviksi suupaloiksi. Keitä pasta. Paista pekonit sopivan rapsakoiksi ja siirrä lautaselle talouspaperin päälle odottelemaan. Kuullota sipulisilppu pekoninrasvassa (tai öljyssä), lisää murskatut valkosipulit ja punajuurisuikaleet. Kuullota hetken aikaa ja lisää sitten kerma. Anna hautua hetki ja lisää homejuusto muruina joukkoon. Mausta mustapippurilla. Sekoita pasta ja kastike keskenään. Lisää pekonisilppu ja rucola annoksen päälle lautasella ja halutessasi vielä hieman homejuustoa. (Tähän ei ollut mitään varsinaista ohjetta, joten hieman muistelemiseksi meni. Ehkä se kuitenkin jotenkin näin valmistui :) )


Tyytyväinen asiakas



Tämä ruoka on vohkittu keittiöömme loistokokki-H:lta. Kiitoksia vaan :) Alun perin taitaa olla peräisin Yhteishyvän ruokalehdestä. Eipä tämä kai kovin afrikkalaista ole nimestään huolimatta, mutta ihan kivoja makuja tässä kuitenkin on, etenkin kun lisää mausteita vähän ohjetta reippaamalla mitalla.

Afrikkalainen jauhelihakuskus (eli Juhon mukaan vis-vis)

1 rkl öljyä
2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
400 g (vähärasvaista) jauhelihaa
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
0,25 tl kanelia
0,75 dl rusinoita
0,75 dl neljän hedelmän mehua
1 tl suolaa
0,5 dl vettä
100 g pakastepapuja

kuskusta
maustamatonta jogurttia
tuoretta korianteria


Kuumenna öljy kasarissa. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja leikkaa porkkana tikuiksi. Ruskista liha öljyssä, lisää loppuvaiheessa valkosipuli ja porkkana. Lisää mausteet, rusinat, nektari, suola ja vesi. Hauduta ilman kantta noin 10 minuuttia. Lisää pakastepavut ja anna hautua vielä 5 minuuttia, kunnes pavut ovat kypsiä. Tarjoa pakkauksen ohjeen mukaan tehdyn kuskusin, jogurtin ja korianterin kanssa.


Onpas suhruinen kuva, eikä keiton stailausyrityskään ihan onnistunut...

Bataattikeitto (Valion ohje hieman tuunattuna)

8 dl vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
1 sipuli
1-2 bataattia (yht. noin 500g)
3 porkkanaa
1 valkosipulin kynsi
1/2 pkt Koskenlaskijaa
1 dl kermaa
tuoretta rakuunaa
mustapippuria
(suolaa)

tarjoiluun
paahdettua pekonia
ranskankermaa

Kuori ja kuutioi sipuli, bataatti ja porkkanat. Lisää ne kiehuvaan kasvisliemeen valkosipulin kynnen kanssa. Keitä kypsäksi, n. 30 min.
Soseuta keitto. Lisää juusto nokareina sekä kerma. Sekoittele ja anna kiehua kunnes juusto on sulanut, n. 3 min. Lisää hienonnettua rakuunaa ja mustapippuria myllystä. (Mausta suolalla.) Ripottele lautasella keiton päälle pekonisilppua ja lisää nokare ranskankermaa.



Aasialainen spydäri eli paistettua riisiä (ohje lainattu täältä)
3-4 dl valmiiksi keitettyä jasmiiniriisiä (mielellään päivän tai pari vanhaa)
2 rkl kookos- tai oliiviöljyä
2 kesäsipulia varsineen
3 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
2 porkkanaa
2 tomaattia
kourallinen tuoreita herneitä
kourallinen cashew-pähkinöitä
2 kananmunaa
2 tl soijakastiketta (tai maun mukaan)
ripaus ruokosokeria
suolaa
valkopippuria
tuoretta korianteria tai thaibasilikaa
2 lohkoa limeä
tarjoiluun: kurkkua

Pilko kesäsipuli, valkosipuli, porkkana ja tomaatti melko pieniksi kuutioiksi.
Kuumenna pannulla öljy ja lisää kesäsipuli, valkosipuli, inkivääri ja porkkana. Kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sen jälkeen riisi, tomaatti ja herneet ja paistele viitisen minuuttia. Lisää cashew-pähkinät ja paista hetki.
Työnnä riisi lastalla pannun toiseen päähän ja riko tyhjään päähän kananmunat. Anna kypsentyä hetki ja sekoita kananmunat lastalla kokkeliksi. Sekoita riisin joukkoon. Mausta soijakastikkeella, ruokosokerilla, suolalla ja valkopippurilla. Silppua lopuksi päälle hieman tuoretta korianteria tai thaibasilikaa.
Tarjoile limelohkon ja halutessasi kurkun kanssa.

Jätin herneet pois, mutta lisäsin maustamatonta suikaloitua kanaa sekä sieniä. Taisin lorauttaa sekaan myös hieman sweet chili saucea. Tämä maistui myös Lasselle, kun otin hänen annoksensa erikseen ennen soijalisäystä.


Tämä ruoka syntyi tänään, kun katsoin, mitä kaapeista löytyy. Yllättävän hyvää tästä tuli tämmöiseksi pyttipannuhenkiseksi pastaksi.

Kana-fetapasta

n.300g marinoimatonta broilerinfilettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
noin 5 aurinkokuivattua tomaattiviipaletta
1/2 prk tomaattimurskaa / paseerattua tomaattia tms.
n. 1dl kermaa
n. 100g fetaa kuutioina
kuivattua oreganoa ja timjamia
mustapippuria
(ripaus sokeria)
suolaa
pastaa (vaikka penneä)
basilikaa
parmesania

Kuullota sipulisilppu öljyssä, lisää murskatut valkosipulit ja kuutioidut tomaatit sekä ohuiksi paloiksi suikaloidut kanat. Ruskista hetki. Lisää tomaattituote, kääntele hetki ja lisää sitten kermaloraus. Kippaa hetken päästä sekaan fetapalat sekä kuivatut yrtit. Anna hetki tekeytyä ja maistele. Saattaa tarvita ripauksen sokeria makua pyöristämään. Mausta mustapippurilla ja ehkäpä suolalla. Lisää silputtua basilikaa. Sekoita keitetyn pastan kanssa ja tarjoile heti. Raasta päälle parmesania.

Lasse ihastui tähän pastaan ihan tosissaan ja söikin ihan itse ison annoksen.

 Maistui se hyvin isoveljellekin.

Siinäpä kunnon pläjäys meidän keittiöstämme. Jääkaappiin jäi vielä yksi kaalinpää ja pakasteeseen paketti lampaanjauhelihaa, joista ajattelin huomenna väsäillä kaalilaatikkoa. En mä kyllä vieläkään osaa vastata, mitä meillä arkisin syödään. Ruokaa? :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Se päivä vuodesta



Eilen oli taas vuotuisen kaalikäärylesavotan aika. Tämä projekti on aina Tomin heiniä ja perinne on toistunut jo monta vuotta. Kaalikääryleiden resepti on kulkenut isältä pojalle, tai tarkemmin vielä isänäidiltä isän kautta pojalle. Ehkäpä (ja toivottavasti) joskus vuosien päästä tämä perinne siirtyy taas yhdelle sukupolvelle :)

Maestro työn touhussa.


Siinäpä niitä, kääryle poikineen. Päivän saldo oli 98. Osa syötiin heti ja loput pakastettiin kypsentämättöminä.

Kiitos vaan pappalle reseptistä!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Iltalenkki


Lähdimme eilen iltapäivällä "ihan vaan nopeasti" katsomaan maisemia Kongens utsiktilla naapurikunnassa Holessa. Näköalapaikka on yli 400 metrin korkeudella merenpinnasta ja vaikka suurimman osan matkasta taitoimme autolla (Kleivstualle saakka), jäi kävellenkin kivuttavaa vielä 1,5 km ja korkeuseroa 80 metriä eli keskimääräisen suomalaisen laskettelurinteen verran. Jälkikäteen tohdin Tomille myöntää, että matkan pituus ja rankkuus pääsivät ehkä vähän yllättämään. Minä kun olin etukäteen todennut, että käydään vaan nopeasti tsekkaamassa tuo paikka, eikä se nyt mikään pitkä lenkki ole. Toki lisäpainot (=pojat) molemmilla sekä erittäin kivikkoinen ja viime päivien sateista liukas polku lisäsivät myös hieman vaikeuskerrointa. Mutta olipa tuo hikinen iltalenkki kuitenkin tekemisen arvoinen :)




Nämä kaksi kuvaa on otettu autotien varrelta matkalla Kleivstualle. Sää oli vielä mukavan aurinkoinen tuossa vaiheessa.

Perillä näköalapaikalla (ja hölmö ilme...) Taustalla näkyy jo uhkaavat sadepilvet tunturien päällä. Popsimme pikaisesti eväämme ja harpoimme takaisin autolle.

Reppu edessä ja takana. Sade alkoi juuri, kun pääsimme takaisin autolle. Melko täydellinen ajoitus!

Holen kuntahan on valitettavasti tunnettu myös siksi, että Utøyan saari sijaitsee siellä. Itse asiassa ihan tuossa kuvissakin näkyvässä vuonossa. Ajoreittimme kulki ihan rannan tuntumassa ja niinpä mekin näimme tuon saaren omin silmin. Menomatkalla auringon vielä paistaessa siniseltä taivaalta, näytti vuono niin idylliseltä, että tuntui ihan absurdilta, että siellä on voinut tapahtua jotain niin kamalaa. Toki teot tuntuvat kamalilta, vaikka ne olisivat sattuneet ankeammissakin maisemissa, mutta jotenkin kontrasti vaan tuntui ihan käsittämättömältä. 


 Paluumatkalla pysähdyimme ottamaan kuvan tien varren muistopaikalta. Utøya näkyy taustalla.

Onneksi tässä maassa riittää kaunista katseltavaa yllin kyllin, joten keskitytään mieluummin niihin. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!