sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Se päivä vuodesta



Eilen oli taas vuotuisen kaalikäärylesavotan aika. Tämä projekti on aina Tomin heiniä ja perinne on toistunut jo monta vuotta. Kaalikääryleiden resepti on kulkenut isältä pojalle, tai tarkemmin vielä isänäidiltä isän kautta pojalle. Ehkäpä (ja toivottavasti) joskus vuosien päästä tämä perinne siirtyy taas yhdelle sukupolvelle :)

Maestro työn touhussa.


Siinäpä niitä, kääryle poikineen. Päivän saldo oli 98. Osa syötiin heti ja loput pakastettiin kypsentämättöminä.

Kiitos vaan pappalle reseptistä!

7 kommenttia:

  1. En ole koskaan tehnyt kaalikääryleitä, mutta nyt tuli mieleen, että voisin kokeilla ja testata, miten ne sopivat norjalaiseen makuun. Näyttävät hyviltä :)

    VastaaPoista
  2. Ne ON hyviä! Ja kaikki aineksetkin löytyvät helposti Norjasta. Mutta eipä nuo ilmeisesti ihan tuntemattomia Norjassakaan ole, tai ainakin yksi norjalainen tunnusti syöneensä jotain vastaavaa nimellä kålruletter.

    VastaaPoista
  3. :( kirjoitin pätkän tekstiä ja se katosi johonkin.
    Onko resepti perhesalaisuus vai onko sitä mahdollista saada?

    VastaaPoista
  4. Kyllä se taitaa hieman perhesalaisuus olla :) Mutta uskallan ehkä sen verran paljastaa, että uskoisin salaisuutena olevan ensinnäkin kääryleiden sisälle jauhelihan ja riisin lisäksi piilotettu pitkään siirapin kera haudutettu jämäkaali. Tärkeimpänä ohjeena lienee kuitenkin: hiljaa hyvä tulee. Uunissa nuo kääryleet saavat hautua tuntitolkulla ja niitä aina välillä valellaan lihaliemen ja siirapin seoksella. Ja lopuksi lorautetaan kermaa päälle.

    VastaaPoista
  5. Men åh så gott det där såg ut!!!!! /Anna

    VastaaPoista
  6. Nää on ihan sairraan hyviä!! Meitsin kärsivällisyydellä vaan ei kovin montaa kertaa vuodessa kypsytellä niitä - ja valella - ja valella :) Tosin on se vaivan väärtti.
    Asiasta viidenteen, että vähänkö siisti pääsivun kuva. Ihan kuin siinä olis jonkun ufo-hahmon ääriviivat, kissan korvat ainakin. Maisematkin on kyl mahtavat.

    VastaaPoista
  7. Kaalikääryleitä on pitänyt kommentoida... Löysin kaalikääryleiden ohjeen myös norjalaisesta ruokakirjasta, joka on vuodelta 1985, joten aivan tuntematon ruoka se täälläkään tosiaan pitäisi olla. Tarjosin kerran kaalikääryleitä vieraille, mutta eivät kelvanneet norjalaisille lapsille, vaikka kuinka yritin selostaa, että ovat lihapullia kaalin sisällä. Mutta aikuiset eivät ainakaan kehdanneet olla syömättä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.