Hjemme igjen

Täällä ollaan taas. Viikko Arguineguìnin auringossa hujahti vauhdilla, mutta onpa kotonakin ihan mukava taas olla. Tosin lunta ja pakkasta en erityisemmin ikävöinyt ja noin 10 pakkasastetta Oslon lentokentän parkkipaikalla tuntui kyllä melkoisen ankealta tennareissa ja kesätakissa ilman pipoa ja hanskoja. Olo oli kuin pikkulapsella, jolle ensin oli annettu kiva lelu ja sitten se otettiinkin pois. Kaikesta huolimatta akut on nyt ainakin hetkeksi ladattu aurinkoenergialla :) Ja kohtahan se kevätkin jo tulee, eikö?

Molemmat pojat käyttäytyivät lentokoneessa varsin mallikkaasti. No toki Juho on kyllä ikäänsä nähden ehtinyt jo huomattavan paljon matkustaakin, joten kokemustakin on. Olimme varanneet ykkösrivin paikat, joten Lasse sai näppärän seinään kiinnitettävän sängyn, jossa hän nukkui molemmilla lennoilla sopivasti mm. ruokatarjoilun ajan. Juho viihtyi iPadin seurassa ja osaakin käyttää sitä nykyään paremmin kuin äitinsä...

Vielä hieman unenpöpperöistä porukkaa

Lasse matkusti Las Palmasiin asti yöpaidassa :)

Hotellimme oli erittäin lapsiystävällinen Sunwing, eikä siellä tainnut juuri muita kuin lapsiperheitä ollakaan. Asiakkaat olivat hyvin norjalais- ja ruotsalaisvoittoisia täydennettynä muutamalla tanskalais- ja suomalaisperheellä. Kaikki tuntuivat puhuvan ruotsia (tai jotain ruotsinsukuista kieltä); jopa minimarketin Carlos kertoi ostosten loppusumman ruotsiksi. Kielestä puheenollen, oli todella hämmentävää kuulla suomea! Lasse itki vaunuissa hississä ja kanssamatkustaja siinä sitten puheli itsekseen tai puoliksi puolisolleen, että mikäs nyt pikkuista niin itkettää. Pari sekuntia olin ihan hiljaa ja alkuun vaan hymistelin ja hymyilin tyhmänä, ennen kuin tajusin, että kyllä mä tähän osaan vastata ihan kokonaisella lauseellakin! Alkureaktio oli jokseenkin sama, kun joku tuntematon norjalainen haastelee jotain small talkia. Eli ymmärrän kyllä, mistä on puhe, mutta oma vastailu jää "joo, sellaistahan se vähän on" -asteelle.

Myrskyä kuvattuna meidän terassilta

Lomaviikkoon mahtui monenlaista säätilaa: aurinkoa pilvettömältä taivaalta, rajuja sadekuuroja, ukkosta ja myrskyä. Voisi luulla, että lomafiilis olisi ollut kateissa ilmojen puolesta, mutta oikeastaan ei haitannut ollenkaan. Pelkkä auringonpalvonta kun ei olisi Lassen kanssa kuitenkaan ollut mahdollista. Kova tuuli oli ainoa hieman haasteellinen keli, koska Lasse ei tuntunut tuulessa viihtyvän. Onneksi meillä oli kuitenkin iso ja viihtyisä huoneisto, jossa saattoi oleskella sään vaihtumista odotellen. Eikä se aurinko koko lomaa tee. Ihan jo se, ettei tarvitse pukea villahousuja ja toppahaalareita sekä koko perheen kiireetön yhdessäolo sai reissun tuntumaan onnistuneelta lomalta.

Olen tähän asti vältellyt ja jopa ylenkatsonut all inclusive -paketteja, mutta tällä kokoonpanolla se oli kyllä ihan oikea valinta. Pinna olisi luultavasti muutamaan otteeseen kiristynyt etsiessämme joka ilta sopivia ruokapaikkoja ja koittaessamme ajoittaa syömistä poikien uni-valve-rytmiin. Nyt pystyimme tarvittaessa vaikka hieman porrastamaan ruokailun aloittamista ja jos Lasse oli hereillä, eikä viihtynyt muualla kuin sylissä, ei syömisestä siltikään tullut sen suurempaa härdelliä. Toki täytyy myöntää, että eipä reissumme mitään kummoisia gourmet-elämyksiä tarjonnut, enkä ihan hetkeen kaipaa seisovaan pöytään. Tällä kerralla vaivattomuus meni elämysten edelle, ensi kerralla sitten ehkä toisin.

Kaiken kaikkiaan oli onnistunut loma. Juho nautti lämmöstä, uimisesta, lastenohjelmasta ja mummun ja pappan seurasta :) Koko porukka muuten nukuttiin viikon ajan paljon paremmin kuin kotioloissa. Ilmeisesti koko päivä ulkona auringossa tuuditteli meidät sikeään uneen.

Joku tämmönen valas rantautui meidän terassille nauttimaan valkkaria

Kivaa!!!

Levänneinä ja rentoutuneina sitten vaan kevättä kohden!

Hasta la vista, baby

Voisi olettaa, että tähän ikään mennessä olisi jo oppinut, että pakata voi muullakin tavoin kuin pinna kireänä ja kamalalla kiukulla viimeisenä iltana. Mutta ei, taas kerran jäi viime hetkille laukkujen täyttäminen (äärimmilleen) ja muutama vaate pitää vielä muistaa aamulla napata mukaan pyykkinarultakin. Aamulla on ihan liian aikainen herätys, pikaisesti kamat ja jengi autoon ja keula kohti Gardermoenia. Ja sitten tätä:

Heippa vaan toppahaalari, nähdään viikon päästä!

kuvan lainasin täältä

Välillä talvikin on ihan kiva

Ihana ilma tänään! Muutama pakkasaste ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Alla muutama räpsäys Oslon ja Bærumin rajoilta Lysaker bryggeltä. Nappasin kahvilasta tuplalatten mukaan ja imin aurinkoa ja kauniita maisemia itseeni :)

Oikealla Bygdøy, suoraan edessä Oslon keskustaa

Huomenna onkin tiedossa tiukkaa pakkaamista, sillä perjantaina nää lähtee imemään itseensä lisää aurinkoenergiaa!

Barselgrupp

Tänään olimme Lassen kanssa jälleen barselgruppimme tapaamisessa. Barselgrupp on neuvolan toimesta perustettu ryhmä, jossa on ainakin täällä meidän kunnassa 5-10 äitiä, joiden vauvat on suht samaan aikaan syntyneitä. Bærumissa lapsia ilmeisesti putkahtelee aika taajaan, sillä meidänkin ryhmän 7 vauvaa ovat kaikki syntyneet 10 päivän sisään ja ryhmiä perustetaan muistaakseni lähes joka toinen viikko. Kaksi ensimmäistä tapaamiskertaa meillä oli marras-joulukuun vaihteessa neuvolassa ja terveydenhoitaja oli niissä mukana. Sen jälkeen olemme jatkaneet tapaamisia viikottain vuorotellen toistemme kodeissa. Barselgrupp-toiminnalla on ilmeisesti jo aika pitkät perinteet Norjassa, sillä ruotsalaisen ystäväni norjalainen vuokraemäntä kokoontuu vieläkin vuosittain teini-ikäisen tyttärensä barselgruppin kanssa. Vertaistukea parhaimmillaan!

Yritän roikkua mukana tuossa ryhmässä, vaikka toki olen ajoittain (no, aika usein...) hieman pihalla. Ymmärrän kyllä melko hyvin, mistä puhutaan, mutta keskusteluun osallistuminen on ainakin vielä toistaiseksi aika satunnaista. Juuri, kun olen muotoillut järkevän kommentin mielessäni, on keskustelu ajautunut jo jonnekin ihan toisaalle. Toki nämä muut äidit varmasti puhuisivat englantia, jos niin pyytäisin, mutta kun olen tähänkin asti halunnut toimia täällä norjalla tai ruotsilla tai jollakin niiden sekoituksella, en nytkään halua vaihtaa kieltä englanniksi. Vuosi sitten en tainnut ymmärtää vielä oikein mitään puhutusta norjasta, mutta nyt pysyn jo aika hyvin kärryillä, joten kyllä kai se oma puhekin alkaa vähitellen luistaa. Hankalinta on nimenomaan isommissa ryhmissä. Kahdenkesken on aina paljon helpompi itsekin puhua, mutta heti kun on useampi norjalainen keskustelemassa, jään enemmän kuuntelijan rooliin. Mutta niinhän se kai aina menee vieraan kielen kanssa.

Se tällä erää kieliasioista, joista siiryn (erittäin huojuvalla aasinsillalla) kieli pitkällä ruoka-asioihin. Tänään päivällispöydässämme vieraili Pollo limonello eli sitruunainen kanapasta. Ohjeen löysin muutama vuosi sitten Pastanjauhajien blogista.

Pollo Limonello
3 broilerin rintafileetä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl kuohukerma
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl hunajaa
2 dl maustamatonta jogurttia
(suolaa)
pastaa
parmesania tai pecorinoa
tuoreita yrttejä

Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne rasvassa pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri ja kuullota hetki.
Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunamehu ja hunaja. Jatka kypsennystä hetki miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi jogurtti ja tarvittaessa suolaa. Sekoita kastike hyvin valutetun pastan joukkoon. Tarjoa parmesanin tai pecorinon kanssa. Päälle voi vielä ripotella tuoreita yrttejä (esim. lehtipersiljaa).

Nää mun pastakuvat on näköjään aina yhtä ...pastoja

Juhon lautaselta katoaa pastat ja parmesan aina ekaksi, mutta kyllä kaikki meni, jopa santsiannos.

Menipä myöhäiseksi tämä postaus. Kauniita unia!

Talviruokaa

Tänään(kin) herättiin aamulla lumen saartamina ja kaksi isompaa poikaa reippaili pihan puhtaaksi. Sillä välin valmistin meille lounaaksi sipulikeittoa, joka sopii tällaiseen talvipäivään kuin nenä päähän. Vielä kun olisimme olleet hiihtämässä tai mäessä niin keitto olisi kenties toiminut vieläkin paremmin. Keiton seuraksi bongasin aamupalalla lukemastani tammikuun Gloriasta mozzarellaleivät, jotka pääsivät siis heti testaukseen. Ihan ok ne olivatkin, mutta ehkä vielä virittelisin jotain tomaattista leipien väliin. Tai sitten salami/pepperoni voisi olla paljon mausteisempaa kuin jääkaapistamme löytynyt.

Kuorrutettu kolmen sipulin keitto (ohje Valion "Rohkeasti keittiöön" -keittokirjasta)
300g purjoa
2 sipulia
5-10 valkosipulin kynttä
50g voita
2 rkl vehnäjauhoja
8 dl kasvislientä
2 dl valkoviiniä
suolaa
mustapippuria
4 paahtoleipäviipaletta
150g juustoraastetta (kirja ohjeistaa laittamaan mustaleimaa)

Viipaloi purjo ja sipuli, murskaa valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit voissa. Sekoita jauhot joukkoon ja lisää kasvisliemi. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Paahda ja kuutioi leivät. Jaa keitto uunin kestäviin annoskulhoihin, lisää leipäkuutiot ja lusikoi päälle vielä hieman keittoa. Ripottele päälle juustoraaste. Kuorruta 250 asteessa muutama minuutti. Tarjoa heti.

Ja huom. ihan kaikissa ruuissani ei ole valkoviiniä, vaikka siltä ehkä vahvasti vaikuttaakin :)

Mozzarella-pepperonileivät
8 isoa viipaletta paahtoleipää
2 pkt (á 125g) mozzarellaa
12 viipaletta pepperonimakkaraa tai
8 viipaletta salamia
muutama basilikanlehti
2 dl (täys)maitoa
1 dl vehnäjauhoja
2 munaa
suolaa, mustapippuria
paistamiseen öljyä

Leikkaa leivistä reunat irti. Viipaloi mozzarellat. Laita juusto- ja pepperoniviipaleet ja basilikat kahden leivän väliin siten, ettei juustoa tule reunojen yli. Purista leipien reunat yhteen. Kaada maito syvälle lautaselle. Mittaa jauhot toiselle ja munat kolmannelle lautaselle. Vatkaa munien rakenne rikki ja mausta suolalla ja pippurilla. Kasta leivät ensin kevyesti maidossa, pyörittele sitten jauhoissa ja upota lopuksi munaan. Paista öljyssä pannulla miedohkolla lämmöllä hitaasti kummaltakin puolelta, kunnes leivät ovat rapeita. Puolita ennen tarjoilua.


Tämä lienee jonkinlainen muunnos italialaisesta mozzarella in carrozza -leivästä, jossa ymmärtääkseni yksinkertaisimmillaan leipien välissä on pelkkää mozzarellaa. Jos en ihan väärin muista niin Jamie Oliver jossain keittokirjassaan kertoili kyseisten leipien olevan Italiassa yleinen välipala koululaisilla. Saatan muistaa kyllä ihan väärinkin.

Tämän päivän kokkailut eivät toki jääneet tähän. Illalliseksi söimme Mysi Lahtisen ohjeistamaa Moskovan pataa ja valmistinpa huomiseen lasagneen jo lihakastikkeenkin valmiiksi. Sen syömiseen saan suomalaista äiti- ja lapsiseuraa :)

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Perjantaikevennys

Kerrankin olin kameran kanssa oikeaan aikaan oikeassa paikassa :)

HAUSKAA VIIKONLOPPUA!

Leikkipäivä

Olipa hauska ja vauhdikas päivä! Juholla riitti touhua suomalaisen leikkikaverinsa kanssa ja minäkin sain vaihteeksi aikuista lounas- ja kahvitteluseuraa. Niin ja Lassellakin oli ikäistään seuraa, vaikka tuskin hän sitä juuri ymmärsikään.

En sitten ole vielä jaksanut opetella sitä kuvankäsittelyä. Tai edes kuvaamista...

Oslon seudulla on kyllä ihan kiitettävästi suomalaisia lapsiperheitä torjumassa pahinta Suomi-ikävää. Joka toinen viikko treffaammekin Suomi-seuran lastenkerhossa ja toki välillä muutenkin. Tavallaan on tosi hauskakin ilmiö tämä "omiensa" pariin hakeutuminen. Tulinpa sitten Norjaan tutustumaan toisiin suomalaisiin... Mutta yhteinen kieli ja synnyinmaa vaan kovasti yksinkertaistavat asioita ja ystävystymistä. Ja kun kaikki olemme samassa tilanteessa, vieraalla maaperällä, toki sekin vaikuttaa. Todennäköisesti monessa muussakin maassa suomalaiset ovat ainakin jollakin tavoin verkoittuneet keskenään.

Asiasta ihan toiseen. Tänään paikallinen omakotitaloyhdistys tms. keräsi taas naapuruston joulukuuset. Tosi fiksu systeemi! Maksamalla yhdistyksen vuosimaksun (200 NOK), yhdistyksen puuhamiehet käyvät keräämässä tammikuussa joulukuuset, keväällä ja syksyllä puutarhajätteen ja vielä erikseen kaikenlaista romua. Meillä ei ole kompostia, joten olisimme kyllä syksyllä olleet ihmeissämme, mihin kaikki lehdet ja mädät omenat olisimme lykänneet. Toinen fiksu systeemi on se, että täällä tullaan kolmen viikon välein noutamaan paperi-, pahvi- ja muoviroskat kotipihalta. Paperi/pahviroskiin luetaan myös mm. maitopurkit. Tuo muoviroskien kierrätys on kyllä hyvä juttu ja vähentää sekajätteen määrää huomattavasti. Pisteet Norjalle!

Meillä kyllä muuten syödään (ja tehdään) päivittäin ruokaa, mutta en ole viime aikoina tehnyt mitään mielestäni ohjeen jakamisen arvoista. Katsotaan, jos viikonloppuna kokkailisin jotain jauhelihakeittoa eksoottisempaa :)

Vedän takaisin

Tässä arjessa mitään ihanaa ole. Jäätävää tihkua sataa vaakasuoraan ja mulla on dilemma meidän arkipyörityksen kanssa. Ongelmana on nimittäin pitkään nukkuvat lapset. Joo-o, sekin voi olla ongelma. Juho on siis päiväkodissa, jotta oppii hieman norjaa ja tutustuu siinä samalla myös samanikäisiin norjalaislapsiin (ja koska äiti ei ole mikään varsinainen askartelijapaskartelijaleikki-ihme). Norjassa on muutenkin sellainen meininki, että katsotaan ihmetellen, jos yli 2-vuotias lapsi on vielä kotihoidossa. Epäsosiaalinen kummajainenhan siitä tulee. Mutta tämä ei nyt ollut tämän kirjoituksen pointti vaan se, että nämä kaksi aamutorkkua ja päiväkoti ovat huono yhdistelmä. Tänäänkin Juho heräsi klo 8.45 ja Lassen kävin herättämässä puoli kymmeneltä, että Juho edes lounaaksi ehtisi päiväkotiin. Syövät jo klo 10.30. No, rauhaton ja kaoottinen tilannehan se Juhon päiväkotiin jättäminen taas oli. Lasse huusi vaunuissaan, koska ei kai sitä nyt heti pitkien yöunien jälkeen nukuta. Luontaista olisi varmaan olla hetki hereilläkin heräämisen jälkeen. Ja Juho pisti jarrut päälle päiväkodin pihassa, eikä olisi halunnut sinne jäädä. Pitkien taukojen jälkeen tällaista vastustusta on ollut havaittavissa, mutta pois haettaessa poika on kyllä ihan hyvällä tuulella ja sanoo, että oli kivaa. Muisti vaan on niin lyhyt, että jo seuraavana aamuna harmittaa.... Koska Lasse protestoi vaunuissa, ei mulla ole liikaa aikaa selitellä Juholle päiväkotiin jäämistä ja koko tilanne on jotenkin rauhaton ja stressaava. Eikä sitä yhtään ainakaan helpota se, että kaikki muut lapset on jo "työn" touhussa ja Juho tulee ihan keskelle sitä tohinaa. Tomi lähtee töihin yleensä jo ennen kuin Juho edes on herännyt, viimeistään puoli kahdeksalta. Työmatkaan käytetty aika helposti tuplaantuu, jos lähtee noin kasilta.

Tässä siis muuttujat yhtälöön, joka toimiakseen vaatii nyt jonkun muuttujan joustoa. (Matemaattiset termit ei ole ihan ydinosaamistani, pahoittelut siis mahdollisista asiavirheistä.) Pääni sisällä kuuluu aina Lassea herättäessä ohje: älä herätä nukkuvaa lasta. Ja sama tietty koskee myös Juhon herättämistä Tomin aikatauluun. Ainahan me tietenkin voidaan koittaa aikaistaa Juhon nukkumaanmenoa. Tosin nytkin menee jo noin kahdeksalta. Meillä taitaa olla kriisipalaverin paikka illalla :)

edit. Onneksi pikkuvauvojen kanssa mikään päivärytmi ei ole kovin pysyvää. Pikkumies nukahti yöunilleen noin tuntia aiempaa aikaisemmin, joten ehkäpä huomenaamuna täällä ei olla niin unikekoja.

Ihana arki!

Juhlapyhät ja juhlat muutenkin ovat toki piristäviä, mutta juuri nyt tuntuu oikein hyvältä palata taas arkeen ja tuttuihin rutiineihin. Juhollakin tuli melkein kuukauden tauko päiväkodista, koska oli ensin ennen joulua yli viikon kipeänä kotona ja meni nyt vasta tänään ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella hoitoon. Minä olen purkanut laukkuja ja pessyt pyykkiä. Ja yrittänyt kesyttää tätä kotona vallitsevaa kaaosta, melko huonoin tuloksi tosin. Meillä on vielä joulukuusen raatokin tuossa olkkarin nurkassa, koska ei ehditty (=jaksettu) heivata sitä pihalle ennen Suomen reissua. Tänään se lähtee.

Kotiinpaluu oli eilisiltana melko karu. Täällä oli sitten tosiaan lyhyen Suomi-lomamme aikana satanut aika reippaasti lunta ja niinpä pihamme oli liki puolimetrisen (no ainakin 30 senttisen) lumihangen peittämä. Ja kun keli oli vielä plussan puolella, oli lumi myös erittäin painavaa. Ensitöiksemme oli siis lapioitava edes jonkinlainen kulkureitti sisälle. Sisällä odotti toinen ylläri: makuuhuoneissa oli lämpöä noin 16 astetta. Tämä on ihan kummallinen talo lämmityksen suhteen; yleensä täällä on joko liian kylmä tai liian kuuma, harvemmin täysin sopiva. Olen kyllä kuullut, että muutkin ovat tuskailleet norjalaistalojen lämpösysteemien kanssa.

Juho keskittyy olennaiseen

Suomen reissulla suurin osa lähisuvusta ja osa kavereista näki Lassen ensimmäistä kertaa ja vietettiinpä samalla myös Lassen ristiäisiä vanhempieni luona. Tilaisuus sujui varsin mutkattomasti ja Lasse sai kivat kummit :) Muutenkin oli tietenkin ihana käydä pitkästä aikaa Suomessa, vaikka harmittavan lyhyt reissu tällä kertaa olikin.

Suomessa täytyy tietenkin aina käydä ruokakaupassa ja hankkia sieltä jotain tuliaisiakin mukaan. Tuo HK:n bleu on ihan vitsi, mutta eiköhän sekin tässä joku päivä ruoaksi valmisteta. Syötiin muuten vanhempieni luona varsinaista lähiruokaa. Äidin tekemä, maailman paras imelletty perunalaatikko oli luonnollisesti tehty oman maan perunoista ja palvikinkku oli naapurin possua ja samassa kylässä palvattu. Palvilammas juoksenteli vielä kesällä kotitilan niityllä, samoin kuin hirvipaistin vasa lähimetsissä (ennen kuin sattui veljeni kiväärin tielle...). Nyt vasta myöhemmin olen osannut antaa arvoa sille, että lapsuudessani tällainen lähiruoka oli ihan arkipäivää. Silloin tosin meillä otettiin omat joulukinkut kesällä kasvamaan jouluksi. Sisarusteni lapsille ei hennottu kertoa, että heidän hyvällä ruokahalulla syömänsä joulukinkku oli se samainen suloinen pieni porsas, jota he olivat kesällä rapsutelleet ja syöttäneet. He elivät pitkään siinä uskossa, että possut eivät viihdy kylmässä ja lähtevät talveksi aina Ibizalle. Sieltä ne sitten palaavat alkukesästä laihtuneina, koska ovat olleet hieman huonolla ravinnolla.

Tää jatkaa nyt ihanaa arkipäivää nauttimalla lasin skumppaa.

Juhannukseen on alle puoli vuotta!

Tällaisena päivänä, jolloin raikas talvisää on lunta tulvillaan ja naapurit pärryyttää lumilinkojaan, lienee paikallaan muistella viime kesää. Kas tässä, pieni kuvapläjäys kesältä 2010.



pølse i brød, lähes kansallisruoka



Helvetinkolulla, nuotiolle päätymässä Saarioisten roiskari :)




Helvetinkolu





Lapsuudenkotimaisemia



mummonmökki Korppoossa




ennätyshelteet Suomessa





Toscana





Pieni häävieras Toscanassa





Oslonvuono




Toinen versio kansallisruoasta, pølse med lompe





kaasugrilliautomaatti :)




etualalla oopperatalo





Vigelandsparken



Kyllä se kesä sieltä taas tulee! Ja nää lähtee huomenna syömään ruisleipää, karjalanpiirakoita ja leipäjuustoa. Jee!

Nyhjää tyhjästä

Pyhien jälkeiset maanantait ovat kaltaiselleni suunnittelukyvyttömälle henkilölle oiva tilaisuus improvisointiin keittiössä. Otetaan sitä, mitä kaapista löytyy ja katsotaan, mitä niistä syntyy. Tällä kertaa lounaaksi itselleni ja Juholle syntyi kermainen lohipasta, johon kaapeista löytyy yleensä aina tarvittavat ainekset. Etenkin, kun olen viime aikoina jemmannut ensimmäistä kertaa elämässäni pakasteeseen pakastekalaa. Loogista, kun kerran asutaan maassa, jossa tuorettakin kalaa on varsin kattavasti tarjolla... Ihan muuten kuriositeettina, norjalainen lohi maksaa Norjassa enemmän kuin Suomessa. Mutta se pasta:

Lohipasta

lohta kuutioina / suikaleina (esim. noin 125g / hlö)
1 sipuli hienonnettuna
öljyä
kermaa
valkoviiniä
katkarapuja
tilliä
suolaa
mustapippuria
pastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja lisää pastat aikanaan joukkoon. Kuullota sipuli öljytilkassa. Lisää lohi ja paista ihan pieni hetki. Lisää loraus valkoviiniä. (voinee laittaa vaikka sitruunamehua, jos ei kaapista löydy sopivasti valkkarinjämiä) Lisää kermaa loraus ja keitä hieman kasaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja heitä katkaravut joukkoon ihan loppumetreillä. Valuta kypsä pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Lisää tillisilppua päälle. Valmista tuli, noin vartissa!

Tämä oli kyllä parempaa, miltä näyttää.

Katkarapuja ei löytynyt kaapeista, sillä jostain kumman syystä tässä maassa ei myydä valmiiksi kuorittuja katkarapuja pakasteena. Kokonaisia kuorellisia kyllä löytyy joka kaupasta, tuoreena ja pakastettuna, mutta en jaksa niitä nysväillä yhtä pastaa varten. Ainoat kuoritut katkaravut lilluu suolaliemessä ja niitä käytän useimmiten. Mutta eihän ne ole ollenkaan niin käteviä kuin pakasteet, joita voi sulatella sitten vaan tarvitsemansa määrän. En ymmärrä tämänkään asian logiikkaa... Eikä meillä myöskään ollut tilliä, koska tämä martta ei ole jaksanut tuoreesta tillipuntista saksia silppua pakastimeen juuri näitä hetkiä varten. Heitin pastakastikkeen joukkoon myös ranskankerman (eli creme ranskan ;)) jämät. Parmesan ei varmaankaan ihan oikeaoppisesti kuulu kermaisen kalapastan päälle, mutta ei tässä keittiössä ihan aina olla niin tarkkoja.

Leppoisa sunnuntai

No jopas, päivitystiheyshän on ihan huima! Alkuhuumaa...

Vuosi on alkanut varsin maltillisilla pakkaslukemilla, joten ollaankin ulkoiltu runsaasti viikonlopun aikana. Juho sai ensimmäiset "suksensa" ja niitähän piti tietenkin testata. (auto kävi tänään pesulla)

Juho esittelee myös vaihtoehtoisia keinumismuotoja. Oikeasti taisi vaan mennä hermot, kun keinu heilahti aina pois pepun alta.

Legoista valmistui legokeittiössä ruokaa. Ja oikeassa keittiössä syötiin raclettea. Jälkkäriksi liekitettiin banaaneja jäätelön seuraksi. Ja tajusin vasta jälkikäteen, että liekityksestä olis saattanut saada melko näyttävää kuvamateriaalia... Ehkä mä vähitellen muistan pitää kameran valmiudessa.

 

 

Laitanpa tähän vielä Glorian ruoka&viini -lehdestä napatun ja hyväksi todetun marinadi-reseptinkin jakoon. Liha racletteen oli siis marinoitu tässä.

Teriyakimarinadi naudanlihalle

2 valkosipulinkynttä

1 dl teriyakikastiketta

1 rkl miriniä tai valkoviinietikkaa

1 tl mustapippuria

Simppeliä, mutta maistuvaa :)

Reipasta viikon alkua!