tiistai 26. heinäkuuta 2011

Oslossa on niin paljon muutakin

Tässä jälleen kuvakertomusta puuhistamme ennen viime perjantaita, perjantaina traagisten tapahtumien aikana sekä niiden jälkeen.

Huono päivä

Kun kerta muutkin lapset kahlasi suihkulähteessä, niin pitihän sinne sitten päästä. Kuvat ovat siis Oslon suosikkipuistostani, Frognerparkenista, jossa vietimme aurinkoista torstaipäivää suomalaisten ystäviemme kanssa.

Tämä laite pumppasi "verta" oman sydämen sykkeen mukaisesti
Perjantaina olimme Oslon pommi-iskun aikaan tekniikkamuseossa eli Norsk Teknisk Museumissa. Iskusta saimme tietää vasta, kun suomalainen kaverimme kysyi tekstiviestillä, olemmeko kunnossa. Viestin jälkeen surffasimme kännyköillä vimmatusti tietoa, mitä Oslossa oikein onkaan tapahtunut. Tapahtumien koko kauheus selvisi kuitenkin vasta myöhemmin illalla kotiin saavuttuamme. 


Tomi ja Juho koittivat saada sisäelimiä mahtumaan mallinuken sisälle. Muutama tais jäädä yli.


Tekniikkamuseossa oli toki myös mm. autoja, lentokoneita ja tämä hieno vanha veturi. Kaiken kaikkiaan monipuolinen, mielenkiintoinen ja hieno museo jopa minun mielestäni :)


Sunnuntain starttasimme perinteisesti hotelliaamiaisella. Siis eikös perinne toki muodostu jo kahdesta perättäisestä kerrasta... Tällä kertaa söimme Holmenkollen Park Hotellissa, joka on osittain upea linnamainen puurakennus Holmenkollenin mahtavissa maisemissa. Ja upea oli myös aamiainen. Totesimme, että tällä kokoonpanolla tällaiset sunnuntaiaamiaiset ovat varmaankin paljon leppoisampia kuin vaikkapa ravintolapäivälliset, sillä kaikki ovat pääsääntöisesti hyvällä tuulella ja virkeitä sekä ruokaa saa nopeasti ja valinnanvaraa riittää. Lassekin viihtyy syöttötuolissaan, kun buffet-pöydästä voi hakea monenlaista murusteltavaa omin käsin syötävää. Suosittelen!

Maanantaina vietettiin koko Norjassa (ja monessa muussakin maassa, Suomi mukaanlukien) hiljainen hetki perjantain tapahtumissa menehtyneiden muistoksi. Itse halusin tuolla hetkellä olla mieluiten luonnon rauhassa ja siksi suuntasimme retkikuntamme Sæteren gårdiin.




Rauhassa saimme kyllä ollakin, sillä paikalla ei aitauksessa olevien pupujen lisäksi näkynyt ketään muita. Matkalla sentään näimme muutaman lenkkeilijän ja pyöräilijän. Mukana olleiden eväiden lisäksi täytimme vatsamme villivadelmilla, joita oli polunvarret piukassa. Matka ei alkuun meinannut edetä lainkaan, kun piti vähän väliä pysähdellä noukkimaan vadelmia parempiin suihin.

Tänään tiistaina uskaltauduin vihdoin lähtemään Oslon keskustaan. Ihmisiä näytti olevan liikkeellä ihan tavalliseen tapaan, eikä katukuva äkkiseltään poikennut aiemmasta. Tarkemmin katsoessa huomasi kuitenkin monen kantavan kukkakimppua tai yksittäistä kukkaa kädessään. Kukat päätyivät todennäköisesti Tuomiokirkon edustalle, joka oli valtavan kukkameren peittämä.
 Eihän näitä katsellessa voinut muuta kuin herkistyä.

Oslon retken päätarkoituksena oli kuitenkin käynti Ekebergin ratsastuskoululla ja kotieläinpuistossa. Kotieläinpuistossa kanat, possut, lampaat ja vasikat käyskentelivät ihan vapaana, joka oli Juhosta melko jännittävää. Ehkä jopa karvan verran pelottavaa. Käsi äidin kädessä antoi kuitenkin sen verran turvaa, että pystyimme eläimiä ihailemaan. Juho on näköjään ilmeisesti iän myötä alkanut hieman pelätä eläimiä, sillä vielä reilu vuosi sitten sama poika viihtyi kovasti lampaiden karsinassa mummulassa.

 Viehkeä vasikka

Lopuksi vielä pari kuvaa ihan kotinurkistakin. Välillä sentään täällä kotonakin piipahdetaan :)

Juholta taisi päästä sammakoita suusta

Ja mitä tekeekään sillä välin Lasse...

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Hiljainen hetki

Perjantain traagiset tapahtumat Oslossa vetävät kaikessa kauheudessaan hiljaiseksi. Meillä (ja kaikilla tuntemillamme ihmisillä täällä) on kaikki hyvin ja pojat pitävät huolen, että päivät rullaavat ihan normitahtiin, mutta en silti koe juuri tällä hetkellä aiheelliseksi kirjoitella tänne blogiini arkista ja tyhjänpäiväistä huttua. Sytytän siis kynttilän ja kunnioitan pienellä hiljaisella hetkellä kaikkia tämän järjettömän teon uhreja ja läheisiä.

"Om én mann kan vise så mye hat, tenk hvor mye kjærlighet vi alle kan vise sammen."

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Viikonlopun turistikierros

Torstain rantakeleistä ei enää perjantaiaamuna ollut tietoakaan, kun sade ropisi ankeasti ikkunoihin. Koska sateen pitäminen neljän seinän sisällä ei juuri houkuttanut, pakkasin taas pojat kärryihin ja suuntasimme Oslon luonnontieteelliseen museoon eli naturhistorisk museumiin. Perille pääsimme yllättävän näppärästi ja nopeasti yhdellä bussilla ja yhdellä metrolla. Elokuussa metron pitäisi vihdoin vuosia kestäneiden radan korjaus- ja muutostöiden jälkeen saavuttaa meidän "kylämme" ja silloin aukeaa ihan uusi maailma meillekin :). Vielä vuosi sitten lähes kaikki Osloon kulkevat bussit olivat vanhanaikaisia, ei-matalalattiaisia busseja, jonne siis rattaatkin piti nostaa rappuset ylös. Viime syksynä bussikalusto sentään uusittiin ja ihan kohta pääsemme helposti metrolla vaikka minne. Ja hieman myöhemmin ymmärtääkseni ratikkakin ajelee meille saakka. On tätä odotettukin!


Museossa riitti katseltavaa tuntikausiksi ja varmasti nähtävää jäi vielä seuraavallekin kerralle. Itse olisin mielelläni katsellut eläimiä hieman tarkemminkin (jopa lukenut opastekstejä!), mutta Juholla oli tietenkin kiire eteen päin katsomaan ja ihmettelemään aina vaan uusia eläimiä. En siis yhtään ihmettele, että museoon myydään suht edullista kausikorttia :) Kiitos muuten seurasta A & N, jos satutte tätä lueskelemaan!

Lauantaina aurinko jälleen näyttäytyi, joten pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme koko porukka Oslon puolelle Sognsvannetille. Sognsvann on pieni järvi, jossa on lapsiystävällisiä uimarantoja, helppokulkuinen kävelyreitti järven ympäri sekä fasiliteetit kunnossa. Lisäksi perille pääsee helposti autolla tai metrolla, joten ei ihme, että paikka on suosittu. Olimme kuitenkin sen verran aikaisin liikenteessä, että saimme leirillemme hyvän paikan rannan tuntumasta.



Vähänkö ollaan turisteja...

Sunnuntain ohjelmassa oli hiihtomuseo Holmenkollenilla. Museossa oli näytteillä mm. esihistoriallisia suksia ja monoja, mutta mielenkiintoisinta oli kuitenkin käydä ylhäällä hyppytornissa ihailemassa huimia näkymiä yli Oslon. Yleensä poden jonkinlaista korkeanpaikankammoa, mutta ylhäällä tornissa ei huimannut yhtään. Mutta eipä minua kyllä sieltä hyppäämään saisi! Tosin hyppyri näyttää alhaalta katsottuna jotenkin paljon hurjemmalta kuin ylhäältä päin. Tomi kävi testaamassa myös hyppy/hiihtosimulaattorin, joka ilmeisesti oli ihan kokemisen arvoinen sekin.


Kuvat eivät valitettavasti välitä tornista avautuvaa näkymää kovin onnistuneesti. Tosin sääkin oli hieman harmaa, joka varmaan osaltaan sumentaa maisemaa.


Loppuun vielä kuva, jossa ollaan norjalaisuuden ytimessä; hiihtoanorakki, Kvikk Lunsj ja appelsiini. Kuulemma (hiihto)retki ei ole retki ollenkaan ilman Kvikk Lunsj -suklaata. Ja ihan jokaisen hiihtäjän/patikoijan repusta löytyy appelsiini.


Onpa meillä tosiaan Oslossakin vielä paljon nähtävää ja oli ihan mukava olla välillä turistinakin. Eiköhän turistikierros saa kesän mittaan vielä jatkoakin.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Rannalla

Eilen aamu valkeni sen verran aurinkoisena, että päätimme lähteä poikien kanssa rannalle. Ja mikä kumma siinä on, että meidän lähdöt aina menee siihen, että lopulta juostaan bussipysäkille...? Mietinkin, että joku naapuri saattaisi huvittaa itseään seurailemalla meidän aamutouhuja. Ensin syödään aamiaista rauhassa, äiti surffailee netissä (siis retkikohteita ja bussiaikatauluja!) ja sitten alkaa hillitön säntäily edes takaisin tavaroita etsiskellen ja pakaten. Sitten pojat rattaisiin ja juoksujalkaa pysäkille. Joka ikinen kerta.



Tällä kertaa bussi vei meidät Sandvikaan, josta kävelimme Kalvøyalle ja siellä uimarannalle. Uiminen jäi kyllä vähiin, mutta rantavedessä sentään kahlailtiin ja läiskyteltiin. Ja eväitä tietty syötiin hartaudella :)




Hankittiin tällainen uv-suojattu "laavu" ja ihan pätevältä se tällä ensitestauksella vaikutti. Lasse tosin oli aina ryömimässä syömään hiekkaa, kun äidin silmä vähänkään vältti. Eli retkemme ei sisältänyt ehkä ihan niin rentoa rannalla makoilua, mutta ihan näkyvät rusketusrajat sain silti hankittua itselleni. Minä kun mitään suojakertoimia suotta käytä... No joo, pitäisi kyllä.


Kalvøyalla on (ihan omien havaintojeni mukaan) paljon lehtokotiloita. Kuuluu muuten aika veikeä poksahdus, kun tuollaisen päältä ajaa vahingossa vaunujen kanssa... Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt puhkesi rengas, mutta sitten havaitsin märän läntin ja kuoren kappaleita renkaan alla. Sorry, ei ollut tarkoitus.

Aurinkoinen retkipäivämme huipentui perheen yhteiseen tapasteluun Sandvikaan hiljattain avatussa tapas-baarissa sekä jälkkärikahveihin mainiossa Kanelissa.


Näitä lisää! Tosin ainakin vielä tällä hetkellä ensi viikko näyttää sääennusteiden mukaan valitettavasti aika sateiselta.



tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kaljatölkkikana

Tai kaljap****kana, joksi sitä myös kutsutaan. Sitä tehtiin taas pitkästä aikaa, kun saimme lauantaina kavereita kylään. Ideana tuossa on siis se, että kokonainen kana istutetaan puoliksi juodun kaljatölkin päälle ja tölkissä kuumentuva (ja kiehuva?) olut maustaa ja kosteuttaa kanaa sisältä päin. Lisäksi tein jonkinlaisen mausteseoksen sitruunankuoresta, tuoreesta rosmariinista, valkosipulista, sitruunasuolasta ja mustapippurista, jota hieroin nahan ja lihan väliin. Lopuksi tungin samaiseen paikkaan vielä sitruunan viipaleita ja muutaman timjaminoksan. Kaljatölkkiin (huom. Suomesta tuotua Sandelsia!) Tomi taisi laittaa hieman tabascoa ja worcesterkastiketta sekä rosmariinia. Ehkä myös valkosipulia.

Sitten vaan tölkki kanan ahteriin (tai no puoliksi kanan sisälle) ja koko komeus grilliin. Kanan pintaan voi vielä sivellä hieman öljyä. Epäsuoralla lämmöllä grillaten kanat valmistuivat noin tunnissa. Kypsää liha on, kun reiteen tökätystä viillosta valuu kirkasta nestettä. Siis sen kanan reidestä...



Kanan seuraksi tarjosimme perunasalaattia, avokado-parmankinkku-pähkinäsalaattia, marinoituja paprikoita, superpampuloita (eli koskenlaskijalla täytettyjä pekoniin kiedottuja herkkusieniä) sekä maisseja. Laitanpa nyt sitten taas ohjeistustakin näihin.

Ranskalainen paahdettu perunasalaatti (Glorian ruoka & viini, 04/2008)

1 kg uusia perunoita
3 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
250 g litteitä sokeriherneenpalkoja tai vihreää parsaa
Sinappikastike:
2 salottisipulia (tai uutta sipulia)
3 rkl dijonsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl valkopippuria myllystä
1 tl suolaa
1 dl öljyä
1 dl hienonnettua, tuoretta rakuunaa tai muuta yrttiä (yleensä käytän rucolaa)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese ja raaputa perunat puhtaiksi. Viipaloi perunat reiluiksi viipaleiksi ja levitä ne leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Valuta päälle öljyä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda perunoita uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.
Keitä sokeriherneet tai parsat napakan kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Anna jäähtyä ja viipaloi.
Valmista kastike. Kuori ja hienonna sipulit. Sekoita ne sinapin, etikan ja mausteiden kanssa. Lisää joukkoon öljyä tippa kerrallaan siten, että saat muodostumaan paksun emulsion. Viimeistele kastike halutessasi tuoreella yrtillä.
Tarjoa salaatti haaleana tai kylmänä esimerkiksi grillatun broilerin kanssa.
Kastiketta valmistuu ohjeella reilu desilitra. Jos et halua käyttää kaikkea salaattiin, voit säilyttää sen viileässä. Säilyy jääkaapissa noin viikon.

Marinoidut paprikat (SK Gourmet 2/04)

Erivärisiä paprikoita
1 dl oliiviöljyä
3-4 rkl balsamicoa
1-2 rkl hunajaa
1-2 murskattua valkosipulinkynttä
suolaa, mustapippuria

Lohko paprikat reiluiksi paloiksi ja grillaa niitä nahkapuolelta grillissä tai uunissa, kunnes ne hieman mustuvat. Laita muovipussiin jäähtymään ja poista sitten nahka. Sekoita marinadin ainekset ja anna paprikoiden maustua liemessä mielellään yön yli.


Avokado-parmankinkku-pähkinäsalaattiin ei ollut ohjetta, mutta koitin muistella juhannuksena syömäämme hieman vastaavaa salaattia, jonka ohje löytynee suht tuoreesta Viinilehden numerosta. Alkuperäisessä ohjeessa taisi aika keskeisessä osassa olla viinisuolaheinä, mutta enhän minä nyt sellaista täältä tietenkään löytänyt. Käytin sen sijaan tammenlehväsalaattia sekä kahta muuta salaattia, joille en kyllä keksinyt nimiä. Pyörittelin ensin salaatit sitruunavinaigrettessa ja lisäsin sitten salaattipohjan päälle paahdettuja parmankinkkupalasia, sitruunamehussa pyöriteltyä avokadoa sekä kevyesti karamellisoituja pekaanipähkinöitä. Ihan toimiva kombinaatio. (P&K: ne pähkinät toimi muuten sittenkin ihan hyvin karamellisoituina!)

Mainiot ruotsalaisvieraamme hoitivat jälkkäriosuuden ja saimmekin nautiskella aterian hienoksi päätökseksi lime-pannacottaa mansikoiden kera. Nam! Kyllä syöminen on kivaa :)




torstai 7. heinäkuuta 2011

Treenit Semsvannetilla

En ollut pätkääkään suunnitellut lähtevämme tänään poikien kanssa retkelle, mutta niinpä vain hetken mielijohteesta (ja hieman kaoottisen ja pikaisen pakkausoperaation päätteeksi) juoksin pojat kärryissä kaupan kautta bussipysäkille. Suunnaksi otimme Askerissa sijaitsevan Semsvannetin. Semsvannet on pieni järvi, jonka ympäri kulkee kävelyreitti ja pari uimarantaakin sieltä löytyy. Rantaniityillä laiduntaa lehmiä ja hevosia ja yhdessä kohdin reitti kulkeekin jälkimmäisten aitauksen läpi. Maisemat ovat aika jylhät jyrkkien vuorenrinteiden reunustaessa järveä hieman etäämmällä. Pituutta järven ympärikävelylle tulee noin 5 kilometriä, mutta paikoin hyvinkin jyrkät ylämäet ja osittain melko kivikkoinen polku takasivat äidille kyllä ihan hyvän treenin. Etenkin, kun työnsin tuplakärryjä, joissa poikien lisäksi painona oli varmaan lähemmäksi kymmenen kilon edestä eväitä, juomia, piknikhuopaa, aurinkokatosta, varavaatetta ja muuta tuiki tarpeellista varustetta.

Alkumatkasta tie oli vielä näin leveä ja hyväkuntoinen...




Puolipilvisestä kelistä huolimatta ilma oli todella lämmin. Itse asiassa oikein passeli keli tällaiselle retkelle.

Bongaa kuvasta Lasse


Semmosen nimen sitten antoivat päiväkodille... Suomalaisen korviin hilpeähköltä kuulostava nimi tulee kylläkin ihan vaan sanoista natur, kultur ja helse. On muuten aika hienolla paikalla päiväkoti ihan järven rannalla.


Karavaani kulkee... Aika tiukille kyllä meni, että mahduttiin ylittämään tämä vesiputouksen aikaansaama virtapaikka.


Jälleen kerran oikein kiva retki poikien kanssa. Paluumatkalla bussissa oli kyllä aika väsynyttä porukkaa, eikä ollut kaukana, ettei äitikin olisi nukahtanut poikien lailla penkilleen.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kyl määki Turuus


Kotiinpaluustamme on vierähtänyt jo melkein viikko, mutta vasta nyt ehdin purkamaan kuvia kamerasta ja lisäilemään niitä tänne blogiinkin. Reissumme oli todella onnistunut ja haaveeni kaupunkiloman vietosta ihanassa Suomen Turussa toteutui. Kiersimme turisteina muutamia nähtävyyksiä, kävelimme paljon jokirannassa ja näimme samalla muutamia kulttuuripääkaupunkivuoden teoksia, tapasimme kavereita ja kävimme myös Muumimaailmassa. Juhannustakin pääsimme viettämään perinteisesti mökille veden äärelle. Mitäpä sitä muuta voi onnistuneelta reissulta toivoa.

Perinteisellä Turku-Åbo -risteilyllä. Loman alkupäivinä meitä helli suorastaan helteinen keli, joka muuttui loman kuluessa viileämmäksi ja sateisemmaksi. Sää ei kuitenkaan vaikuttanut millään tavoin lomanviettoomme; onhan sadesuojat ja sateenvarjot keksitty!

Merikeskus Forum Marinumin edessä oli Förin pienoismalli, jossa Juho viihtyi leikkimässä kahteenkin otteeseen.

Myös tämä jättimäinen päivänkakkara löytyi Forum Marinumin edestä. Kukka on yksi lukuisista kulttuuripääkaupungin teoksista.

Jokirannassa puissakin killui laivoja.

Yleisö osana taideteosta :)

Suomalaisia leikkipuistoja tulee Norjassa kyllä ikävä. Tai ylipäänsä lapsille suunnattua runsasta ohjelmatarjontaa. Seikkailupuistossa sattui olemaan sopivasti Seikkisrock heti lomamme ensimmäisenä viikonloppuna ja Juho pääsi näkemään suosikkinsa Herra Heinämäen lato-orkesterin ihan elävänä. Muutenkin viihdyimme Seikkailupuistossa useampaankin otteeseen ja moni muukin leikkipuisto ehdittiin testata. Norjassa leikkipuistoja tuntuu olevan todella harvakseltaan, eikä niissä kokemuksemme mukaan juuri koskaan ole muita lapsia leikkimässä.


Muumimaailmakin on nyt sitten koettu ja kokemus oli oikein positiivinen. Vierailuajankohtamme oli ilmeisesti täysin oikea (eli ennen juhannusta), sillä muuta yleisöä ei ollut mitenkään ahdistavan paljon, mihinkään ei tarvinut jonottaa ja kaikkialle mahtui oikein hyvin. Lisäksi sääkin oli varsin passeli puolipilvinen, eli ei tullut hiki ja tuska.







Juhannusta vietimme Uudenkaupungin suunnalla kaverimme vanhempien mökillä tai oikeammin ehkä kesäparatiisissa :) Paikan nimi, Lintukoto, on kyllä oikein osuva. Juhannukseksi ei ennusteiden mukaan pitänyt kovin kaksista keliä olla tiedossa, mutta loppujen lopuksi sää oli kyllä mitä mainioin. Joskus näinkin. Kaksi vuotta sitten vietimme meinaan samassa paikassa juhannusta pipot päässä...




Kesäilta, juhannuskokko, suomalainen luonto, hyvä seura. Iso kiitos kaikille asianosaisille!

Kesänviettomme jatkuu ainakin koko heinäkuun ajan Norjassa. Kesäsuunnitelmiin kuuluu lyhyempiä retkiä lähimaisemissa sekä luultavasti parin päivän mittaiset reissut etelä- ja länsi-Norjaan. Juho pitää ainakin kolmen viikon tauon päiväkodista heinäkuussa, joten keksimme varmasti poikien kanssa jotain pikkuretkiä sillä välin, kun Tomi on töissä. Loppuun vielä yksi kuva tällaiselta pienretkeltä Sauejordetista, jossa kävelyreitti kulkee lammas-, lehmi- ja hevosaitauksen keskellä. Melko hauskaa!