tiistai 31. heinäkuuta 2012

Helppo, hyvä ja nopea


Tämän lounaan valmistamiseen ei juuri varttia kauemmin aikaa kulu. Sopii siis oikein hyvin tilanteisiin, kun kaksi nälkäistä pikkupoikaa toteaa, että nälkä on NYT. Tänään kävi ehkä jotakuinkin noin ja tuon ruuanlaittoon kuluneen vartin aikana pojat söivät nälissään alkupaloiksi kärttämäänsä parmesania.

Tässä ohjeessa oikaistaan ja käytetään valmista tuoretäytepastaa. Toki vielä parempaa varmasti tulisi itse tehden, mutta sitten voi ainakin unohtaa tuon otsikon sanan "nopea". Suurin piirtein alla oleva ohje on peräisin norjalaisesta ruokablogista Trines matblogg.

Raviolia sitruuna-parmesankastikkeessa

2 pakettia täytettyä tuorepastaa (ei ehkä kuitenkaan lihatäytteisiä)

2 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
n. 50 g raastettua parmesania
1/2-1 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
rucolaa / basilikaa

parmesania lastuina
kirsikkatomaatteja puolitettuina
(ohuita suiroja sitruunankuorta)

Keittele kana/kasvilientä ja kermaa niin kauan, että jäljellä on noin kolmannes. Lisää juusto, sitruunamehu, suola ja mustapippuri. Sekoita hetki.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jaa pastat lautasille, lisää rucolaa ja/tai basilikaa ja lopuksi kastiketta. Laita lautasille myös kirsikkatomaatinpuolikkaita ja pastan päälle parmesanlastuja. Halutessasi voit korostaa sitruunan makua raastetulla sitruunankuorella.


Loppuun täytyy vielä lisätä kuva pienestä mustikkapiirakan nautiskelijasta. Ei ehkä ihan fiksuin veto äidiltä tarjota mustikkapiirakkaa kylvyn jälkeen...


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Sørlandet


Meillä on ollut jo kahtena kesänä tarkoitus reissata Etelä-Norjaan (eli Sørlandetiin), mutta jostain syystä reissu on tähän asti jäänyt tekemättä. Tämäkin kesä meinasi jo mennä ohi, kunnes kuluneen viikon tiistai-iltana keksimme (tai no, keksin), että mitäs sitä sen enempää suunnittelemaan; mehän lähdemme sinne heti seuraavana aamuna! Iltakymmeneltä surffailin vimmatusti netissä ja löysin meille passelin kolmion loistavalla sijainnilla ihan Kristiansandin keskustasta. Päätöksentekoon vaikutti myös lupaavan aurinkoiseksi ja lämpimäksi ennustettu sää sekä se, että Tomi pystyi helposti ottamaan loppuviikon lomaa töistä. Norjassa kaikki (paitsi joku outo suomalainen) ovat lomalla heinäkuussa ja tälle kesälomalle on ihan oma terminsäkin, fellesferie.





Kristiansand on reilulla 80.000 asukkaallaan Norjan viidenneksi suurin kaupunki, mutta ainakin näin kesäaikaan erittäin elävä ja idyllinen merenrantakaupunki. Ymmärtääkseni monelle norjalaiselle Kristiansand ja muut pienemmät kaupungit ja kylät sen ympärillä ovatkin perinteistä kesänviettoaluetta. Kristiansandissa on myös yksi Norjan suosituimmista turistikohteista eli Dyreparken, jossa mekin viihdyimme yhden päivän ajan. Dyreparken eli eläintarha on tosin hieman harhaanjohtava nimi, sillä kyseessä on ennemminkin suuri teemapuisto, jossa on toki niitä eläimiäkin, mutta myös mm. Kardemumma-kylä, Kaptein Sabeltannin merirosvomaa sekä huvipuistolaitteita. Me ainakin olimme oikein vaikuttuneita näkemästämme ja kokemastamme, vaikka emme yhdessä päivässä toki kaikkea ehtineet nähdäkään. Tein muuten mielenkiintoisen huomion: en kuullut kenenkään muun vierailijan puhuvan mitään muuta kieltä kuin norjaa. Tosin Etelä-Norjan murre kuulostaa melkein enemmän tanskalta kuin norjalta minun korviini :)


Kardemumman kaupunki oli omasta mielestäni tietenkin se mielenkiintoisin paikka, sillä Kolme iloista rosvoa oli jo omasta lapsuudestani tuttu satu. Ja hieno kylä se olikin! Kylän taloissa olisi voinut jopa yöpyä.


Kardemommelov: Man skal ikke plage andre, man skal være grei og snill, og for øvrig kan man gjøre som man vil. (Kardemummanlaki: Täytyy aina olla kiltti, muita kiusata ei saa, muuten sopii tehdä mitä huvittaa.)


 Vanhan Topiaan torni



Näkyihän ne rosvotkin, kun ryöstivät Kardemumman raitiovaunun.


Tässä vielä kesyä menoa karusellissa. Hetkeä myöhemmin Juho oli isin kanssa ihan innoissaan niin hurjassa tukkijoessa, ettei äiti olisi kyllä uskaltanut edes tulla mukaan. Enkä olisi kyllä meinannut edes päästää poikaa sinne...

Seepra, minä ja pojat 

Kaptein Sabeltannin merirosvolaiva. Kyseinen kapteeni on norjalaislasten keskuudessa hurjassa suosiossa ja jopa päiväkodissa on vietetty Sabeltann-juhlia. Juho hieman pelkää hurjannäköistä merirosvoa, mutta halusi silti muistoksi merirosvokiikarin, silmälapun ja muuta pientä merirosvorekvisiittaa. Tosin hän ei kuulemma ole Kaptein Sabeltann vaan sen kiltti kaveri. Ihan hyvä niin.

Kotimatkalla poikkesimme vielä muutamaksi tunniksi Kristiansandin lähellä sijaitsevaan pieneen ja kauniiseen Lillesandin kylään. Halusin uskoa, että lounaaksi syömäni sinisimpukat olivat juuri hetkeä aiemmin napattu vieressä liplattavasta merestä... Hyviltä ne ainakin maistuivat.










Osui kyllä kelit kohdilleen noiden parin päivän osalta. Jostain luin, että siinä ne tämän kesän lämpimät päivät sitten olivatkin. Kiva. Mutta tulipahan nyt ainakin koettua ihanan aurinkoinen ja kaunis Etelä-Norja, tai ainakin pieni osa sitä. Näitä kuvia katsellen jaksaa ehkä taas muutaman sateisenkin päivän :)

torstai 19. heinäkuuta 2012

Pellillinen patonkia



Jostain syystä vuosia sitten ostamani Anna & Fanny Bergenströmin Rakkautta, oliiveja ja timjamia -keittokirja oli päässyt hautautumaan johonkin kaapin perukoille lähes koskemattomana. Pari kuukautta sitten löysin tuon ihanuuden ja ihmettelin tosissani, miten olin moisen loisto-opuksen noin tyystin ohittanut. Vieläkään en siihen täysin ole ehtinyt syventyä, mutta juttelin kuitenkin ohimennen kirjasta jotain ruotsalaiskaverini kanssa (jonka kirjahyllystä tämä ruotsalaiskirja tietenkin myös löytyy) ja hän vinkkasi testaamaan kirjasta löytyvää patonkiohjetta. Javisst, hyviä tuli!


Annan kaurapatongit
(4 kpl)


1/2 pakettia hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
6 dl haaleaa vettä
2 1/2 dl kauraleseitä tai kauraplus-hiutaleita
10-10 1/2 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon, ripottele päälle suola ja nokare hunajaa. Kaada päälle vähän vettä ja liuota hiiva siihen. Kaada sekaan loput vedestä. Lisää kauraleseet tai kuidulla rikastetut kaurahiutaleet ja lopuksi vehnäjauhot. Vaivaa kaikki tasaiseksi taikinaksi (yksinkertaista puuhaarukalla). Ripottele päälle 1-2 rkl vehnäjauhoja ja peitä kulho pyyhkeellä. Kohota taikinaa 1-2 tuntia.

Kuumenna uuni 260 asteeseen. Pane leivinpaperi pellille. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Älä vaivaa! Se on tärkeää, etteivät kaikki pienet ja suuret taikinassa olevat kuplat tuhoudu. Leikkaa vain taikina 4 osaan. Muotoile taikinapalat pitkiksi, kapeiksi patongeiksi - pellin pituisiksi.

Jauhota leipiä kevyesti ja nosta leipä kerrallaan pellille ja väännä kierteelle. Paista heti 15 minuuttia. Alenna sitten lämpöä 150 asteeseen ja paista vielä 12-15 minuuttia.


Tack för tipset, Anna!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Vähemmän on enemmän



Viikonlopun jäljiltä jääkaapin sisältö oli melko laihanlainen (tai ainakin kovin sekalainen), joten ajattelin pyöräyttää lounaaksi pyttipannuhenkisen pastan. Kasasin keittiösaarekkeelle broileria, sipulia, parsakaalia, tomaattimurskaa, fetaa, valkosipulia ja varmaan jotain muutakin, kunnes pysähdyin hetkeksi miettimään lounasta vielä toiseenkin kertaan. Mitäs, jos en tunkisikaan sen seitsemää sorttia sekaisin, jolloin oikeastaan mikään ei maistu miltään, vaan yksinkertaistaisin ja valitsisin vain muutaman aineksen. Alan ehkä vähitellen päästä jyvälle tästä ajatuksesta, että vähemmän voi tosiaan olla enemmän. Ja niinpä syntyi simppeli ja nopea, kesäinen lounaspasta.

Spaghettia ja sitruunapestoa

pastaa (nauhapastaa tai mitä nyt sattuu löytymään)

noin yhden sitruunan mehu
hieman raastettua sitruunankuorta
loraus oliiviöljyä (ehkä pari ruokalusikallista)
valkosipulin kynsi
kourallinen basilikanlehtiä
noin 50 g parmesania
suolaa, mustapippuria

kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
kourallinen herneitä
pieni pala fetajuustoa / vuohenjuustoa

Keitä pasta kypsäksi ja tee sillä välin sitruunapesto. Pesto syntyy helpoiten monitoimikoneessa, jolloin kaikki ainekset voi mitata suoraan leikkurikulhoon ja surauttaa tahnaksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Valuta pasta, lisää joukkoon pesto ja herneet. Annostele lautasille ja lisää päälle pinjansiemenet sekä murusteltu feta- tai vuohenjuusto.

Ja nyt tämä porukka lähtee pyörällä leikkipuiston kautta kauppaan hankkimaan tuonne jääkaappiin jotain täydennystä. Äiti polkee ja pojat istuvat peräkärryssä :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Sun, sea & sand


Tänäänkin olimme Oslonvuonon rannalla. Tällä kertaa Filtvetissä, jossa on aivan uskomattoman hieno keidas Villa Malla. Tämä oli toinen vierailumme tuolla ja yhä paikka sykähdyttää kauneudellaan. Sijainti on upea aivan meren äärellä, majakka kaunis ja Villa Malla itsessään kuin tupsahtanut palmuineen suoraan Välimereltä tai jostain Tuhannen ja yhden yön sadusta. Ja myös ruoka on erinomaista. Tarjolla on Välimeren ja Lähi-idän makuja henkivä buffet-pöytä. Täydellistä! (Jos tarjolla on aurinkoa, merta ja hyvää ruokaa, olen yleensä aika tyytyväinen :) )


Laiturin päässä on varmuuden vuoksi myös helikopterin laskeutumispaikka. Viime kerralla sinne tosiaan myös laskeutui helikopteri! 

Norjassakin kasvaa palmuja!

Pojat testasivat myös valkeahiekkaisen uimarannan.


Väkisinkin vetää suun muikeaksi :)

Tällä kertaa sai pitää lippiksen päässä ruokapöydässäkin.

Sinne siis! Suosittelen ehdottomasti! 

Pitkin poikin vuonoa

Viikonlopun teemana on ollut pitkälti Oslonvuono. Lauantaina kävimme Juhon ja hänen lempiserkkunsa kanssa perinteisellä turistiristeilyllä, jollaiselle en vielä ollut päässytkään. Risteilimme parin tunnin ajan ympäri Oslonvuonoa isolla, vanhalla purjealuksella (moottorin voimin tosin) ja näimme rannan tärkeimmät nähtävyydet.

Oslon ylpeys, oopperatalo, tuli nyt nähtyä mereltäkin päin.
 


Uimamajoja Nesoddenissa. Jos oikein kuulin selostuksesta, niin nämä on rakennettu aikana, jolloin ei ollut sallittua esiintyä alastomana ja niinpä näistä uimamajoista pystyi pulahtamaan omista rappusista huomaamatta veteen. Saattoi jopa olla niin, että aikoinaan rappuset rakennettiin suoraan majan pohjasta mereen. Näitä uimamajoja oli vieri vieressä kymmenittäin tällä rannalla.



 Jos en jo olisi naimisissa, voisin harkita avioituvani tässä viehättävässä (entisessä) majakassa Bygdøyn edustalla. Paikan nimi on Dyna fyr ja on kuulemma erittäin suosittu hääpaikka. Täällä järjestetään toki myös muita yksityistilaisuuksia, mutta muuten paikka ei valitettavasti ole yleisölle avoinna.

Jollakin kalastajalla on näköjään pokkaa erottua joukosta :)

Ihan suositeltava tapa viettää pari tuntia aurinkoisessa säässä Oslon edustalla. Ja tulipahan nyt tämäkin kohta suoritettua :)


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kesäkiertue

Niinhän siinä sitten kävi, että Suomen lomamme aikana oli niin paljon muutakin (tärkeämpää) tekemistä, ettei aikaa blogin päivittämiseen jäänyt. Nyt seuraakin sitten tiukka tiivistelmä lähes kuukauden mittaisesta reissusta, jonka aikana näimme ja koimme yhtä sun toista. Ehdimme tavata ison joukon ystäviä ja sukulaisia, vierailla yllättävän monessa turistikohteessa ja -nähtävyydessä, viettää laatuaikaa niin kahdestaan kuin koko perheenkin voimalla, kokea kaupunkiasumisen hyvät ja huonotkin puolensa sekä nauttia niin uuden sadon perunoita ja mansikoita kuin loistavia ravintola-annoksiakin. Mahtiloma siis!



Eläintarhassa kävimme sekä Ähtärissä että Korkeasaaressa. Ähtärin eläinpuisto oli oikein positiivinen kokemus ja eläimiä pääsi näkemään monin paikoin todella läheltä. Kuvan hirvikin oli ihan kosketusetäisyydellä, mutta varmuuden vuoksi jätin kuitenkin rapsuttelut väliin.

Tämä alppivuohi majailee Korkeasaaressa.

Muumimaailma oli jälleen ihan hitti. Lassekin hihkui innoissaan nähdessään muumeja ja ryntäsi oitis halaamaan ja antamaan yläfemmaa.


Helsingissä majailimme Töölöntorin varrella. Kaikkialle oli lyhyt matka, mutta auton parkkeeraus oli yhtä tuskaa. Eipä me kyllä kovin montaa kertaa autoa tuon Helsingin viikon aikana onneksi tarvinneetkaan. Näimme ja koimme mm. Linnanmäen, Korkeasaaren, Mustasaaren, Sibelius-monumentin, Temppeliaukion kirkon, ravintoloita (Gaijin, Ilona, Boathouse, Mamma Rosa) sekä muutamia leikkipuistoja matkan varrella. 

Sen verran huomasin jo norjalaistuneeni, että jaksoin hämmästellä kauppojen lähes ympärivuorokautista ja päivittäistä aukioloa (sekä runsasta valikoimaa) ja sitä, ettei julkisissa liikennevälineissä tosiaan tarvitse lastenrattaiden kera matkustaessa maksaa mitään. Kerrassaan yli ymmärryksen menee puistoruokailu! Siis ettäkö lapset saavat leikkipuistossa ILMAISEN ja LÄMPIMÄN lounaan?! Hyvä ettei Norjassa joudu maksamaan siitäkin, että edes pääsee sisälle leikkipuistoon...




Lomamme oli erittäin onnistunut. Paljon ohjelmaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja onhan tässä kesää vielä vaikka kuinka jäljellä Oslonkin päässä! Kunhan vaan nuo sadepilvet häipyisivät muille main häiritsemästä...