Perushuttua

Ennen joulua olin ihan kypsä arkirutiineihin ja päiviin, jotka toistavat itseään. Aika pian joulun jälkeen kuitenkin oikein jo odotin, että arki taas alkaisi kaikkine rutiineineen! Ja kun vihdoin olemme suurin piirtein terveinä koko porukka niin arki tuntuu vieläkin mukavammalta.

Tämä rutiini toistuu keskimäärin 3-4 kertaa viikossa eli viemme Lassen kanssa Juhon päiväkotiin. Joka ikinen kerta tulee kiire, vaikkei se nyt onneksi niin minuutin päälle olekaan, milloin päiväkodissa pitäisi aamulla olla.

Normipäiviin kuuluu tietenkin myös keittiössä puuhastelu. Tomin kanssa sovimme jo aikoja sitten, että kunhan saan erittäin sekaisen kuiva-ainekaappimme raivatuksi, saapuu keittiöömme yleiskone. Aika kului ja kaappi täyttyi entisestään. Joulupukki ajatteli kai hieman nopeuttaa projektia ja toi Kenwoodin yleiskoneen porkkanaksi, mutta pakettia ei saanut avata ennen kuin kaappi oli tyhjennetty turhasta (ja vanhentuneesta) roinasta ja ruokatarvikkeista. Viime viikonloppuna tämä ihme tapahtui ja kone pääsikin sitten jo testiajoon. Ensimmäisenä tekeleenä syntyi sämpylätaikina ja sämpylöistä tuli ehkä parhaita koskaan tekemiäni. Onnistuneen lopputuloksen takasi luultavasti erittäin löysäksi jättämäni taikina, josta oli jopa hieman vaikeaa pyöritellä tahmaisuutensa vuoksi sämpylöitä.

Porkkanasämpylät

5 dl maitoa
n. 30g hiivaa / 1 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
3 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
0.5 l porkkanaraastetta
1-2 dl kauraleseitä
n. 10 dl vehnäjauhoja (voi varmasti olla jotain karkeampaakin laatua, jos kaapeista löytyy)
n. 3 rkl rypsiöljyä

Hiiva liuotetaan kädenlämpöiseen maitoon ja sekoitellaan vehnäjauhoja ja öljyä lukuunottamatta kaikki ainekset sekaan. Jauhot alustetaan joukkoon vähitellen ja rasva lisätään alustuksen loppuvaiheessa. Jätä niin löysäksi kuin uskallat :) Annetaan kohota kaksinkertaiseksi. Leivotaan sämpylöiksi (tarvinnee jauhoja) ja kohotetaan vielä hyvin pellillä. Paistetaan 225 asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Nautitaan lämpimänä hyvän voin ja ehkä juustoviipaleen kera.

Ja jottei äidin ruuanlaitto vaan olisi liian yksitoikkoista, tuo pieni keittiöapulainen hieman lisäpuuhaa availemalla vetolaatikoita ja tyhjentämällä keittiön matolle niin tomusokeria, kaakaojauhetta kuin riisiäkin. Tai jos äiti on ollut niin tylsä, että on napannut kaikki avonaiset purkit pikkukäsien ulottumattomille, niin ainahan voi mennä itse sinne laatikkoon.

Lopuksi vielä yksi kuva, josta välittynee tämänpäiväinen ihanan aurinkoinen ilma. Oli suorastaan pakko lähteä kävelylenkille! no ehkä siinä sivussa vähän lounastamaan ja kahvittelemaankin...

Toivottavasti näitä aurinkoisia talvipäiviä riittää vielä paljon tälle talvelle!