Hjemme igjen

Täällä ollaan taas. Viikko Arguineguìnin auringossa hujahti vauhdilla, mutta onpa kotonakin ihan mukava taas olla. Tosin lunta ja pakkasta en erityisemmin ikävöinyt ja noin 10 pakkasastetta Oslon lentokentän parkkipaikalla tuntui kyllä melkoisen ankealta tennareissa ja kesätakissa ilman pipoa ja hanskoja. Olo oli kuin pikkulapsella, jolle ensin oli annettu kiva lelu ja sitten se otettiinkin pois. Kaikesta huolimatta akut on nyt ainakin hetkeksi ladattu aurinkoenergialla :) Ja kohtahan se kevätkin jo tulee, eikö?

Molemmat pojat käyttäytyivät lentokoneessa varsin mallikkaasti. No toki Juho on kyllä ikäänsä nähden ehtinyt jo huomattavan paljon matkustaakin, joten kokemustakin on. Olimme varanneet ykkösrivin paikat, joten Lasse sai näppärän seinään kiinnitettävän sängyn, jossa hän nukkui molemmilla lennoilla sopivasti mm. ruokatarjoilun ajan. Juho viihtyi iPadin seurassa ja osaakin käyttää sitä nykyään paremmin kuin äitinsä...

Vielä hieman unenpöpperöistä porukkaa

Lasse matkusti Las Palmasiin asti yöpaidassa :)

Hotellimme oli erittäin lapsiystävällinen Sunwing, eikä siellä tainnut juuri muita kuin lapsiperheitä ollakaan. Asiakkaat olivat hyvin norjalais- ja ruotsalaisvoittoisia täydennettynä muutamalla tanskalais- ja suomalaisperheellä. Kaikki tuntuivat puhuvan ruotsia (tai jotain ruotsinsukuista kieltä); jopa minimarketin Carlos kertoi ostosten loppusumman ruotsiksi. Kielestä puheenollen, oli todella hämmentävää kuulla suomea! Lasse itki vaunuissa hississä ja kanssamatkustaja siinä sitten puheli itsekseen tai puoliksi puolisolleen, että mikäs nyt pikkuista niin itkettää. Pari sekuntia olin ihan hiljaa ja alkuun vaan hymistelin ja hymyilin tyhmänä, ennen kuin tajusin, että kyllä mä tähän osaan vastata ihan kokonaisella lauseellakin! Alkureaktio oli jokseenkin sama, kun joku tuntematon norjalainen haastelee jotain small talkia. Eli ymmärrän kyllä, mistä on puhe, mutta oma vastailu jää "joo, sellaistahan se vähän on" -asteelle.

Myrskyä kuvattuna meidän terassilta

Lomaviikkoon mahtui monenlaista säätilaa: aurinkoa pilvettömältä taivaalta, rajuja sadekuuroja, ukkosta ja myrskyä. Voisi luulla, että lomafiilis olisi ollut kateissa ilmojen puolesta, mutta oikeastaan ei haitannut ollenkaan. Pelkkä auringonpalvonta kun ei olisi Lassen kanssa kuitenkaan ollut mahdollista. Kova tuuli oli ainoa hieman haasteellinen keli, koska Lasse ei tuntunut tuulessa viihtyvän. Onneksi meillä oli kuitenkin iso ja viihtyisä huoneisto, jossa saattoi oleskella sään vaihtumista odotellen. Eikä se aurinko koko lomaa tee. Ihan jo se, ettei tarvitse pukea villahousuja ja toppahaalareita sekä koko perheen kiireetön yhdessäolo sai reissun tuntumaan onnistuneelta lomalta.

Olen tähän asti vältellyt ja jopa ylenkatsonut all inclusive -paketteja, mutta tällä kokoonpanolla se oli kyllä ihan oikea valinta. Pinna olisi luultavasti muutamaan otteeseen kiristynyt etsiessämme joka ilta sopivia ruokapaikkoja ja koittaessamme ajoittaa syömistä poikien uni-valve-rytmiin. Nyt pystyimme tarvittaessa vaikka hieman porrastamaan ruokailun aloittamista ja jos Lasse oli hereillä, eikä viihtynyt muualla kuin sylissä, ei syömisestä siltikään tullut sen suurempaa härdelliä. Toki täytyy myöntää, että eipä reissumme mitään kummoisia gourmet-elämyksiä tarjonnut, enkä ihan hetkeen kaipaa seisovaan pöytään. Tällä kerralla vaivattomuus meni elämysten edelle, ensi kerralla sitten ehkä toisin.

Kaiken kaikkiaan oli onnistunut loma. Juho nautti lämmöstä, uimisesta, lastenohjelmasta ja mummun ja pappan seurasta :) Koko porukka muuten nukuttiin viikon ajan paljon paremmin kuin kotioloissa. Ilmeisesti koko päivä ulkona auringossa tuuditteli meidät sikeään uneen.

Joku tämmönen valas rantautui meidän terassille nauttimaan valkkaria

Kivaa!!!

Levänneinä ja rentoutuneina sitten vaan kevättä kohden!