Ihana arki!

Juhlapyhät ja juhlat muutenkin ovat toki piristäviä, mutta juuri nyt tuntuu oikein hyvältä palata taas arkeen ja tuttuihin rutiineihin. Juhollakin tuli melkein kuukauden tauko päiväkodista, koska oli ensin ennen joulua yli viikon kipeänä kotona ja meni nyt vasta tänään ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella hoitoon. Minä olen purkanut laukkuja ja pessyt pyykkiä. Ja yrittänyt kesyttää tätä kotona vallitsevaa kaaosta, melko huonoin tuloksi tosin. Meillä on vielä joulukuusen raatokin tuossa olkkarin nurkassa, koska ei ehditty (=jaksettu) heivata sitä pihalle ennen Suomen reissua. Tänään se lähtee.

Kotiinpaluu oli eilisiltana melko karu. Täällä oli sitten tosiaan lyhyen Suomi-lomamme aikana satanut aika reippaasti lunta ja niinpä pihamme oli liki puolimetrisen (no ainakin 30 senttisen) lumihangen peittämä. Ja kun keli oli vielä plussan puolella, oli lumi myös erittäin painavaa. Ensitöiksemme oli siis lapioitava edes jonkinlainen kulkureitti sisälle. Sisällä odotti toinen ylläri: makuuhuoneissa oli lämpöä noin 16 astetta. Tämä on ihan kummallinen talo lämmityksen suhteen; yleensä täällä on joko liian kylmä tai liian kuuma, harvemmin täysin sopiva. Olen kyllä kuullut, että muutkin ovat tuskailleet norjalaistalojen lämpösysteemien kanssa.

Juho keskittyy olennaiseen

Suomen reissulla suurin osa lähisuvusta ja osa kavereista näki Lassen ensimmäistä kertaa ja vietettiinpä samalla myös Lassen ristiäisiä vanhempieni luona. Tilaisuus sujui varsin mutkattomasti ja Lasse sai kivat kummit :) Muutenkin oli tietenkin ihana käydä pitkästä aikaa Suomessa, vaikka harmittavan lyhyt reissu tällä kertaa olikin.

Suomessa täytyy tietenkin aina käydä ruokakaupassa ja hankkia sieltä jotain tuliaisiakin mukaan. Tuo HK:n bleu on ihan vitsi, mutta eiköhän sekin tässä joku päivä ruoaksi valmisteta. Syötiin muuten vanhempieni luona varsinaista lähiruokaa. Äidin tekemä, maailman paras imelletty perunalaatikko oli luonnollisesti tehty oman maan perunoista ja palvikinkku oli naapurin possua ja samassa kylässä palvattu. Palvilammas juoksenteli vielä kesällä kotitilan niityllä, samoin kuin hirvipaistin vasa lähimetsissä (ennen kuin sattui veljeni kiväärin tielle...). Nyt vasta myöhemmin olen osannut antaa arvoa sille, että lapsuudessani tällainen lähiruoka oli ihan arkipäivää. Silloin tosin meillä otettiin omat joulukinkut kesällä kasvamaan jouluksi. Sisarusteni lapsille ei hennottu kertoa, että heidän hyvällä ruokahalulla syömänsä joulukinkku oli se samainen suloinen pieni porsas, jota he olivat kesällä rapsutelleet ja syöttäneet. He elivät pitkään siinä uskossa, että possut eivät viihdy kylmässä ja lähtevät talveksi aina Ibizalle. Sieltä ne sitten palaavat alkukesästä laihtuneina, koska ovat olleet hieman huonolla ravinnolla.

Tää jatkaa nyt ihanaa arkipäivää nauttimalla lasin skumppaa.