Uuteen vuoteen

Joulu oli ja meni ja vuosi vaihtui täälläkin, vaikken asiasta olekaan erikseen raportoinut. Syitä on joka lähtöön (en jaksanut, ei huvittanut, vanha tietokoneeni irtisanoutui lopulta kokonaan hommistaan, uusi kone ei ole vielä täysin yhteistyökykyinen kanssani ja jonkinlainen käänteinen Midaksen kosketukseni sai ilmeisesti kameran muistikortinlukulaitteenkin hajoamaan..), mutta yritän nyt tällä postauksella ja muutamalla valokuvalla kuitata niin joulun kuin alkuvuodenkin kuulumiset.

Joulua vietimme kotonamme neljän sukupolven voimin. Joulupukin tuloa odotti sekä Lasse (2 v.) että Iso-Pappa (86 v.) ja etenkin nuorimmat joulunviettäjät olivat kyllä aika tohkeissaan, kun Joulupukki viimein ilmestyi ikkunasta näkyviin.

Pukin pyytäessä Juhoa laulamaan, haki poika kirjan mallisen soittorasian, joka soittaa Joulupukki-laulua ja kuuntelutti sitä Joulupukilla. Juho ei ainakaan vielä ole varsinaisia laulumiehiä, vaikka musiikki muuten kovasti kiinnostaakin. Ensi vuodeksi lupasimme kuitenkin treenata ihan oikean lauluesityksenkin. Lasse sen sijaan ajatteli tarjoilla Joulupukille leikkikahvia ja haki leluhuoneesta ison laatikollisen leluruokia ja -astioita.

Lahjapaketeista paljastui mm. sukset, joita testailtiinkin kotipihassa heti joulupäivänä. Harmillisesti tuo lumitilanne vaan on joulun jälkeen heikentynyt huomattavasti.

Joulusta selviydyttyämme poikkesimme muutamaksi päiväksi myös omien vanhempieni luokse Pirkanmaalle, jossa säätila vaihteli 20 pakkasasteesta plussan puolelle. Alla olevat kuvat ovat arvatenkin pakkaspäivältä.

Savusauna lämpiämässä

Tänään aamupäivällä aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa, joten pakkasimme nopeasti luistimet ja pojat pulkkaan ja lähdimme läheiselle luistelukentälle testaamaan, miten se luistelu tällä kerralla sujuu. 

Äiti koittaa havainnollistaa, että missä asennossa niiden jalkojen oikein pitäisi olla. Tosi paljon Juho oli taas edistynyt harjoituksissaan. Tasapaino on jo oikein hyvä ja kärsivällisyyskin on kasvanut.

Lassekin sai joululahjaksi luistimet ja niitä testattiin tänään ensimmäistä kertaa. Vaikka tasapainoa ei luistimet jalassa vielä oikein ollutkaan, voi positiiviseksi puoleksi varmasti laskea sen, että poika ylipäänsä jaksoi hienosti olla pitkän pätkän luistimet jalassaan. Muistaakseni Juhon kohdalla ensimmäinen luistelukerta loppui hyvin lyhyeen, kun luistimet piti saada äkkiä pois jaloista. Pitänee ehkä Lassen kanssa ensin seisoskella eteisen paksun maton päällä luistimet jalassa, jotta hän saa niihin paremmin tuntumaa. Tänään jalat olivat vielä aikamoista makaroonia.

Äitikin pysyy jo melko hyvin pystyssä luistimillaan. Nämä noin 6 vuotta sitten joululahjaksi saamani luistimet ovat muuten ensimmäiset omat, uudet luistimeni! Sisarus- ja serkkuparven nuorimmaisen traumoja...

Tästä alkaa taas paluu arkeen. Ihan jo hyvillä mielin odotan normipäivien rutiineja :)