keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Vähän parempaa pastaa

Tarkoitukseni oli eilen väsätä jokin pikainen pasta ja käyttää siihen joskus Italiasta tuomaamme sydämenmallista pastaa, koska Juho on jo useampaan kertaan niitä kärttänyt. Silmiini osui kuitenkin viimeisen myyntipäivän korvilla oleva durumjauhopussi ja siitähän se ajatus tällä kertaa sitten lähti. Sain päähäni testata, että vieläkö sujuu pastan vääntäminen tältä kotikokilta.


Pastataikinan teko on erittäin yksinkertaista. Ainakin munapastan, jollaista aina teen. Minä käytän aina koko kananmunan, mutta halutessaan voi käyttää vain pelkät keltuaiset tai kokonaisten kananmunien lisäksi muutaman keltuaisen. Minä olen kuitenkin pitänyt homman simppelinä ja käyttänyt kokonaista kananmunaa kohden aina 100 grammaa durumjauhoja. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, voi siihen lisätä tilkan vettä. Oikeaoppisesti jauhot pitäisi kai kasata keoksi pöydälle, tehdä kasan keskelle kuoppa ja rikkoa munat kuoppaan. Olen tätäkin tapaa testannut ja todennut aika sotkevaksi. Helpommalla pääsee, kun mittaa jauhot isoon kulhoon ja tekee sen kuopan munia varten sinne. Minulla kuoppa hieman falskasi, kuten kuvasta näkee. Lopputulokseen tuolla kai ei ole yhtään mitään vaikutusta, sillä tarkoitus on joka tapauksessa sekoittaa jauhot ja munat ja saada niistä aikaan sileä taikina. Taikinaa saa siis veivata ihan ronskisti jonkin aikaa. Sen jälkeen taikinapallo kelmun sisään lepäämään viileään noin puoleksi tunniksi.

Tämän jälkeen taikinasta otetaan noin pienen kämmenen kokoisia paloja, litistetään niitä ensin käsin hieman litteämmiksi ja ajetaan pastakoneen läpi telan ollessa leveimmässä asennossa. Taikina taitellaan kolmeen osaan (eli sivut keskelle) ja taas ajellaan telojen läpi. Taittelua jatketaan pari kertaa ja sitten pienennetään telojen leveyttä. Enää ei siis taitella vaan taikina ajetaan pastakoneen läpi, jolloin pastalevy pitenee ja ohenee. Käyttötarkoituksesta riippuu, kuinka ohueksi levyn kaulii. Itse tein mahdollisimman ohutta ja käytin pastakoneeni pienintä asetusta ja lopuksi vielä ajelin taikinan leikkuriterien läpi, jolloin sain aikaiseksi nauhapastaa. Koska keittelin nämä pastat lähes välittömästi, laitoin ne vain kasaksi keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan. Jos pastat joutuvat odottelemaan kauemmin, on niihin syytä ripotella hieman jauhoa, jotta eivät tartu kiinni toisiinsa. Kuivumisen estämiseksi päälle kannattaa laittaa kelmua tai kostutettu keittiöpyyhe. Jos taas halua kuivattaa pastat eli tehdä kuivapastaa (kas!), pitää nauhapastat asetella vapaasti roikkumaan. Tähän on olemassa ihan telineitäkin, mutta olen kuullut huhuja, että jotkut olisivat kuivatelleet pastoja jopa purjeveneen sisätilojen kaiteilla :) Tokihan pastakone kuuluu jokaisen purjeveneen varustukseen.

 Apukäsi on aina lähellä, kun tarvitaan. Ja vaikkei tarvittaisikaan.

Tuoretta tagliatellea


Pastakastikkeesta ei ollut ihan selkeää ajatusta vielä ruuanlaittoa aloitellessani ja kasasin pöydälle mahdollisia ainesosia. Näistä se hyvin pitkälle syntyikin. Ei mitään erikoista, mutta aivan älyttömän maistuvaa. Etualalla suhruisena esiintyvällä savupekonilla oli varmasti osuutta asiaan. Samoin Muttin tomaattisäilykkeillä.

TAGLIATELLE CON FUNGHI, PANCETTA E POMODORO
(tai jotain sinne päin, käännös by Heidi)

n. 150 g savupekonia (tai sitä pancettaa, jos jostain löytyisi)
1-2 sipulia
3-4 valkosipulin kynttä (Stockalta löytyi tuoreita, tosi hyviä)
1 prk Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1/2-1 prk Muttin tomaattimurskaa (voi laittaa myös toisen kirsikkatomaattipurkillisen)
rasiallinen herkkusieniä
mustapippuria
(suolaa)
ripaus sokeria
kourallinen lehtipersiljaa
kourallinen basilikaa

tuoretagliatellea
vastaraastettua parmesaania

Paloittele savupekoni suht ronskeiksi paloiksi ja paista pannulla. (Laita palat kylmälle pannulle ja anna lämmön kohota hiljalleen) Siirrä palat odottelemaan pataan / kattilaan, jossa kastikkeen hauduttelu tapahtuu. Leikkaa sipuli samoin vähän isommiksi paloiksi ja kuullota pekoninrasvassa. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut valkosipulit. Kaada sipulit pekoneiden seuraksi ja lisää tomaattisäilykkeet sekä ripaus sokeria makua pyöristämään. Hauduttele huolella miedolla lämmöllä. Mitä kauemmin, sitä parempaa. Itse hauduttelin toista tuntia, kun odottelin syöjiä saapuviksi. Kastikepohjan pöhistessä hiljakseen, pilko sienet neljään osaan ja paista kevyesti pannulla. Pekoninrasvasta ei ehkä enää ole mitään jäljellä, joten lorauta hieman öljyä pannulle. Lisää paistetut sienetkin hautumaan kastikkeen joukkoon. Lisää loppuvaiheessa mausteet sekä hienonnetut yrtit. Keitä tuorepastaa runsaassa, suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Pinnalle runsaasti parmesaania ja ääntä kohti. Buon appetito!

Kelvollista kuvamateriaalia valmiista pasta-annoksesta ei valitettavasti ole, mutta tätä kannattaa kyllä sokkonakin kokeilla. Jälleen kerran, vähemmän on enemmän.

2 kommenttia:

  1. Niin, kyllä :) Tai siis ei välttämättä veneen vakiovarusteita, mutta kiva lisä erityisesti rinkalla puolen saariston läpi paikalle kuljetettuna. Ko. pastakone lienee nyt Tansaniassa... Ja pastaa kuuluu vääntää kallistuskulman ollessa 10:n ja 15 asteen välillä, niin maku vain paranee! Herkun näköistä (ja veikkaan jotenkin että vähintään yhtä hyvää, heh) tuo teidän :) No, me ei taideta pastaa vääntää pitkään aikaan; P osoittautui oikein kunnolla vehnälle allergiseksi. Jo pelkkä käden länttääminen mannapuuroon saa käden hehkumaan punaisena. Siis ihan jäähtyneestä puurosta kyse ;)

    VastaaPoista
  2. Niin juu ja pancettaa on yleensä kyllä ainakin meidän K-supermarketissa. Ehkä vähän pitkä matka peruskauppareissulle, mut tulkaa samalla käymään. Kyllä me taas joskus parannutaan...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.