torstai 12. huhtikuuta 2012

Kasariruokaa

Olen näköjään jo sen verran norjalaistunut, että Suomessakin pitää saada jotain katkarapuruokaa. Huolestuttavaa. Siis se norjalaistuminen, ei katkaravunhimo. Mummulassa pyöräytin iltapalaksi kunnon kasariruuan eli katkarapukasarin. Ohje löytyi Bon Appétit 2 -kirjasta.

Katkarapupata


2 rkl oliiviöljyä
2 dl hienonnettua sipulia
5 murskattua valkosipulin kynttä
1 tlk tomaattimurskaa
1 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1/2 dl kuivaa valkoviiniä (taisin lorauttaa vähän reilummallakin kädellä)
(suolaa)
mustapippuria myllystä
muutama lehti tuoretta basilikaa tai 1 tl kuivattua
400 g kuorittuja katkarapuja
1 dl raastettua parmesania (jätin tämän pois ja laitoin pari rkl ruohosipulituorejuustoa)


Tarjoiluun
reilusti patonkia


Kuullota sipuli öljyssä. Lisää valkosipuli ja tomaattimurska, freesaa hetki. Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja valkoviini ja mausta mustapippurilla ja basilikalla. Keittele hetken aikaa. Lisää katkaravut ja kuumenna, mutta älä enää keitä, etteivät katkat sitkisty. Jos käytät tuorejuustoa, lisää se tässä vaiheessa. Tarjoa pienistä kulhoista ja lisää parmesanraaste juuri ennen tarjoilua. Dippaa patonkia liemeen ja nauti! Ja juomaksi tietenkin hyvää valkoviiniä.


Meikäläinen on tässä tänään jälleen vanhentunut vuodella ja pienimuotoista ikäkriisiä on ensimmäistä kertaa aistittavissa. Pientä (tai no aika suurtakin) helpotusta tähän ahdistukseen tuo kuitenkin tieto siitä, että kotona odottelee laite, jolla voin aloittaa kahvihifistelyn. Kyseessä on hassunnäköinen kahvinvalmistuslaite nimeltään AeroPress, josta varmaankin jatkossa kertoilen käyttökokemusten myötä lisää.

Meidän tournee jatkuu huomenna täältä Pirkanmaalta Helsingin suuntaan. Toivotaan hyviä hermoja 2,5-tuntiselle junaosuudelle... Matkustan siis yksin poikien kanssa.

5 kommenttia:

  1. Paljon onnea!

    Ja tuota reseptiä täytyy kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Hyvää syntymäpäivää!

    Kasari näyttää hyvältä. Voisi kelvata miehellekin ;)

    VastaaPoista
  3. Kiitos!

    Tällaisiin ruokiin sopii mielestäni vallan hyvin valmiiksi kuoritut pakastekatkaravut, joita en ole Norjasta löytänyt. Tätä tehdessäni oikein tarkistin, että mistä ne katkaravut olivat Suomeen lennätetty ja kas vain, Norjastapa hyvinkin. Ilmeisesti norjalaiset ovat niin ylpeitä hyvistä katkaravuistaan, ettei heille itselleen kelpaa valmiiksi kuoritut lainkaan. On vaan aikamoinen nysvääminen kuoria tähänkin 400g katkarapuja. Siis niin, että lopputulemaksi jää syötävää 400g!

    Vai onko teillä parempaa arvausta tähän kuorittujen pakastekatkarapujen puuttumiseen Norjasta?

    VastaaPoista
  4. Katkarapupadat ovat ihania, niinkuin kaikki äyriäispohjaiset njam. Kuorittuja pakastettuja katkarapuja en ole minäkään montaa kertaa löytänyt. Jättirapuja joskus.
    Täällä meilläpäin on ollut perinteenä myydä katkaravut kokonaisena tai kuorittuina jossain liemessä tai sitten satamissa kokonaisena tuoreeltaan.
    Kokonaisena pakastettuna myyminen on tullut myöhemmin tärkeimmäksi vaikka itseään kunnnioittava katkarapualueen asukki (kuten minun kipparini) ei tänäkään päivänä suostu ostamaan ns. sekundaa. Hän oli kalastajanuransa ensimmäiset vuosikymmenet katkaraputroolaaja Lyngenin vuonossa ja aina muistaa mainita kuinka pakastukseen meni se epäkurantti, siitä sai surkean hinnan.
    Minusta kirkkaan kauniin väriset, pakastetut ovat aivan tuoreen veroisia , mitään muuta eroa ei ole kuin hinta (viidesosa tuoreiden hinnasta)
    Hailakoita pakasterapuja en osta oletan että niiden kylmäketju on katkennut tai ne on pakastettu hieman vanhoina.
    Katkaravut ovat herkkuani, syön niitä varmaan liikaa. Ne ovat vakiotuliaisia Suomeen vietäväksi.
    Hyvää lomanjatkoa ja kiitoksia herkullisista postauksistasi.

    VastaaPoista
  5. Mä juuri eilen kahvia juodessanai mietinkin, että millainen kahvinkeitin teillä olikaan. Että hifistelläänkö sillä saralla lainkaan...:) Kerro sitten miten lahjasi toimi...
    Nina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.