Matkalla kotiin

Mummulavierailuiden päätteeksi teimme vielä muutaman päivän mittaisen pit stopin serkkujen luona Helsingissä ennen kotiinpaluuta. Juho pääsi mm. ihan ensimmäistä kertaa oikeaan teatteriin, kun kävimme katsomassa lastennäytelmän Kolme iloista rosvoa Helsingin kaupunginteatterissa. Tämä norjalainen satu oli luettu kotona ja hyvissä ajoin, joten tarina oli entuudestaan tuttu. Esitys kesti yli kaksi tuntia, mutta oli niin hienosti toteutettu, että Juho jaksoi istua aivan liikkumatta paikoillaan koko näytelmän ajan. Itsellenikin tämä samainen rosvonäytelmä on ihan ensimmäisiä teatterikokemuksiani sieltä jostain 1980-luvun alkuvuosilta :)

Äidillä ja pojalla oli alkuun hieman eriävä mielipide siitä, laitetaanko huivi kaulaan vai ei. Onneksi näytelmän päätteeksi, pois kävellessämme, Jesperkin totesi Juholle, että onpas hieno huivi. Ehkäpä jatkossa huivin
päälle pukeminen käy hieman helpommin :)

Hyvä ruoka, parempi mieli! Tällä kertaa hyvää ruokaa nautittiin Ristorante & Pizzeria Villettassa. Ilmeistäkin voi päätellä, että hyvää oli.

Koska maalla mummulassa ei ole enää eläimiä tallissa, paikkasimme tämän vajeen sitten Helsingissä. Maalainen menee kaupungissakin navettaan :)

Karitsat olivat juuri syntyneet ja niissähän riitti halattavaa ja pussattavaa. Lasse suukottelee omia pehmoeläimiäänkin, joten luonnollisesti näitäkin pehmoisia eläimiä piti hieman muiskautella.
Nämä karitsat asustelevat siis Haltialassa.

Ennen kotiinpaluutamme ehdimme vielä treffata ystävääni lapsineen. (No nyt alkoi soida "Ystävä sä lapsien" päässä...) Poikkesimme myös pikaisesti leikkipuistossa, jossa tapasin kaksikin tuttuani. Aikamoisia yhteensattumia, etenkin kun toista näistä olin viimeksi nähnyt noin 15 vuotta sitten!

Lento oli hieman myöhässä, mutta se ei näitä lentokonebongareita harmittanut tippaakaan. Äitiä sen sijaan harmitti jonkin verran se, että joutui maksamaan ihan kohtalaisen summan laukun ylipainosta. Ei auttanut sekään, että meillä oli liput kaikille kolmelle, mutta vain yksi, painavahko laukku. No painoihan se kai liki 10 kiloa liikaa, mutta silti en oikein jaksa ymmärtää tällaista nipotusta. Eikä kone ollut edes täynnä. Mur.

Eipä tuo ylipainomaksu kuitenkaan niin kovin kauan jaksanut harmittaa, kun olimme kuitenkin matkalla kotiin. Reissuilla on kiva käydä, mutta mukava on myös palata kotiin. Tällä hetkellä koti tosin on kuin pommin jäljiltä, mutta kai nuo pyykkikasat ja puoliksi puretut kassit vähitellen johonkin katoavat.

Loppuun vielä loppukevennys :) Näin käy, kun äiti koittaa tehdä jauhelihakeiton lounaaksi niin nopeasti, ettei edes kauppakasseja ehdi kunnolla tyhjentämään:

 Alkupaloiksi puoli rasiaa vadelmia

Vauhdikasta viikon jatkoa!