torstai 8. marraskuuta 2012

Bierstuberuokaa

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta Tessa Kirosin keittokirjan Hillasoilta oliivilehtoihin ja löysin sieltä ruokalajin, jonka olemassaolon olin ihan tyystin unohtanut. Leivitetyt porsaanleikkeet, wieninleikkeet tai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Juho nimesi nämä possuista tehdyiksi kalapuikoiksi. Siitäkin huolimatta, etteivät kovin puikkomaisia olleet. Mahtavaa löytää ja innostua tällaisista klassikoistakin välillä!

Tuo epämääräinen läjä tuossa etuoikealla sisältää keittämisen jälkeen voissa paistettuja punajuurilohkoja. Muina lisukkeina hapankaalia ja maustekurkkuja. Niin ja perunamuusia tietty myös.

Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjassa leikkeet ohjeistetaan valmistamaan näin:

PORSAANLEIKKEET
(3 annosta)

2 kananmunaa
1 valkosipulinkynsi (hienoksi .silputtuna)
1/2 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariininlehtiä (hienoksi silputtuna)
6 viipaletta porsaan ulkofilettä (à n. 60 g, paksuus n. 1 cm)
50 g korppujauhoja
voita paistamiseen
sitruunanlohkoja tarjoiluun

Vatkaa munat suuressa kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon valkosipuli, paprika ja rosmariini. Laita porsaanfileviipaleet munaseokseen, kääntele kunnolla ja jätä marinoitumaan ainakin 15 minuutiksi.
Levitä korppujauhot lautaselle. Nostele lihaviipaleet marinadista, valuta liika neste pois ja korppujauhota viipaleet kummaltakin puolelta; painele reilusti kämmenellä, jotta jauhot tarttuvat kunnolla.
Sulata voi pannulla; jos pelkäät voin kärähtämistä, lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Laita jauhotetut leikkeet pannuun ja paista ne ripeästi kummaltakin puolelta niin, että pinta on kullanruskea ja liha läpikypsä

Tällaista tuhtia äijäruokaa edelsi hieman kevyempi lounassalaatti, jonka kasasin kaapeista löytyvistä aineksista. Granaattiomenaa en ollut koskaan aiemmin omaan keittiöön hankkinut, mutta nyt sellainen tarttui kauppareissulla mukaan muutaman ruokablogin innoittamana. Kivasti toi väriä ja pirteyttä tähän salaattiin.


2 kommenttia:

  1. Kylläpä näyttää hyvälle! Mä en ole viime aikoina jaksanut panostaa kokkailuun lainkaan. Tosin aitoja schnitzeleitä saatiin kerran itävaltalaisen kaverin luona ja sen jälkeen innostuttiin itsekin tekemään. Ei ole samanlaista itse tehtynä kuin kämäset ruokalaversiot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen Saksassa syönyt varsinaisia sydänkohtaus-schnitzeleitä, jotka ovat olleet lautasta suurempia ja sisältäneet luultavasti enemmän leivitystä ja voita kuin lihaa. Ja seurana rasvaisia ranskalaisia ja niin etikkaista salaattia, ettei sitä kai ollut edes tarkoitettu syötäväksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.