Terveisiä Kööpenhaminasta

Reissusta tosin on jo yli viikko, mutta jotenkin en vaan ole ehtinyt tänne asti siitä raportoimaan ja myös tietokoneeni on hieman temppuillut asettaen lisähaasteita blogin päivittämiselle. Nyt kuitenkin luvassa paikasta ja asiasta toiseen poukkoileva matkaraportti kuvineen.

Olimme Kööpenhaminassa kahdestaan Tomin kanssa torstaista lauantaihin tavoitteenamme syödä hyvin ja katsella rennosti kaupunkia ympäriinsä kävellen. Tavoitteet täyttyivät (kuten myös vatsat), eikä edes harmaa ja kolea sää pahemmin haitanneet. Mitä nyt valokuvat ovat tavanomaistakin suhruisempia.

Ei kai Kööpenhaminassa voi käydäkään näitä karvahattuja näkemättä? Vahdinvaihto kuninkaanlinnan edessä on kyllä niin turistitouhua, mutta kaikessa kliseisyydessään ihan viihdyttävää. Joulun odotuksen kunniaksi vetäisivät sikermän joululaulujakin pilleillään. Tai pikkolohuiluilla ja rummuilla kai tarkemmin ajatellen.

Ja tässä Pietarinkirkko  ...eikun Kööpenhaminassahan me oltiinkin. Kuvassa Marmorikirkko, jonka esikuvana Vatikaanin Pietarinkirkko on ollut.

Kaunista kaupunkikuvaa matkalla Rosenborgin linnan ohitse Amalienborgiin.

Rosenborgin linnan edustalle, Kongens have -puistoon, toivat väriä nämä punaiset koristekirsikat (?)

Nyhavnin satamamakasiinit olivat omalla "must see" -listallani melko korkealla. Nyhavnissa lämmittelimme itseämme hetken glögin ääressä ennen kuin taas jatkoimme kävelykierrostamme.

Tämä talo oli ikuistettuna myös ostamassani astiapyyhkeessä.

Idyllinen sisäpiha, jossa joku Urpå Turisti tutkii kivannäköisen l'Alsace-ravintolan ruokalistaa. Jos listalta olisi löytynyt ranskalaista sipulikeittoa, olisimme välittömästi menneet lämmittämään sillä sisuskalujamme. Vaikka pakkasasteita ei montaa ollut, oli ilma niin kostea, että kylmyys tunki luihin ja ytimiin saakka.

Ja kun nyt ruuasta tuli puhe, niin vinkkaanpa käyntikohteeksi Kööpenhaminan kauppahallin (tai hallit) eli Torvehallerne. Siellä nautimme hyvän aamiaisen sekä silmänruokaa lukuisista eri myyntipisteistä. Tuliaisiksi mukaan tarttui kaksi isoa pinjamännyn käpyä (!) joulukoristeiksi sekä Summerbirdin suklaata.

 Tivoliin halusimme mennä nimenomaan illalla, jotta näemme huikean jouluvalaistuksen. Tunnelma oli kyllä aika satumainen ja näyttävä.

Hotel Nimb (ei kuitenkaan meidän hotellimme)

Itsenäisyyspäivän kunniaksi nautimme mahtavan illallisen Michelin-ravintola Era Orassa. Italialaista fine dining -ruokaa, joka vei kielen mennessään. Ravintolassa ei ollut minkäänlaista ruokalistaa vaan kaikille tarjoiltiin sama, erittäin pitkä menu.

 No Meat, but lots of Love

Sunset on a Purple Sky

Kaiken tämän syötyämme emme varsinaisesti edes harkinneet poikkeamista pølsevognille paluumatkalla hotellille. Ruoka oli loistavaa ja palvelu ensiluokkaista. Ravintola ei ollut liian hieno pönötyspaikka, vaan enneminkin tunnelmallinen ja intiimi. Erittäin suositeltava paikka!

Toisena iltana söimme vietnamilaisessa ravintolassa nimeltään Lê Lê Nha Hang. Oivallinen ravintola sekin. Ja jossain välissä ehdimme nauttia nuudelit Wagamamassa. Lyhyillä kaupunkilomilla on aina se sama ongelma: niin paljon hyvää ruokaa ja niin vähän aikaa. Onneksi Kööpenhamina on kuitenkin sen verran lähellä, että sinnehän pääsee joku toinen kerta uudelleen testailemaan muita hyviä ravintoloita ja löytämään uusia kivoja kadunpätkiä ja sisäpihoja.