Kotiutumista ja kotoutumista

Lähes kuukauden kestäneen blogihiljaisuuden aikana olemme vähitellen kotiutuneet taas vanhoille kotikonnuillemme. Kolme Norjassa vietettyä vuotta kuluivat ihan hujauksessa ja hetkittäin tulee ihan sellainen olo kuin ei olisi koskaan missään ollutkaan. Ja tämä on siis ihan positiivinen fiilis, eikä tulkittavissa esimerkiksi niin, että Suomessa olisi jämähdetty kolmeksi vuodeksi paikoilleen. Tietynlainen tuttuus ja asioiden helppous on mukavaa, mutta samalla olen erittäin iloinen ja kiitollinen siitä, että saimme kokea myös ulkomailla asumisen ja elämisen. Itse ainakin kuvittelen, että muutama vuosi pois tutuista ympyröistä avarsi jollain tasolla maailmankatsomusta, lisäsi suvaitsevaisuutta ja avoimuutta sekä poisti ennakkoluuloja. Siitäkin huolimatta, että ulkomaankokemuksemme oli niinkin eksoottisesta maasta kuin Norjasta :) Aina oppii uutta, kun on kotoa pois.

Varsinainen muuttomme sujui lopulta ihan hyvin, vaikka ainahan muuttaminen on ihan kamalaa. Meillä oli onneksi täyden palvelun muutto eli muuttomiehet myös pakkasivat tavaramme. Toki meistä toisen piti olla paikan päällä hieman katsomassa päälle ja kaksi pitkää päivää Tomilla siihen sitten kuluikin. Hieman ikävä maku jäi Oslosta suuhun, sillä vihon viimeisenä yönä autoomme murtauduttiin. Olimme tuolloin siis ihan Oslon keskustassa väliaikaismajoituksessa. Viimeinen päivä ennen lentoamme Suomeen oli tarkoitus viettää Osloa fiilistellen, mutta se kuluikin Tomin osalta lähinnä poliisiasemalla. Harmitus ja ketutus, ei sen isompaa.

Muuttorekan matka Suomeen kesti huomattavasti kauemmin kuin omamme, joten asuimme monta päivää melko niukalla varustuksella Suomen kodissamme. Muuttokuorman saapuminen olikin aika iloinen hetki, joka tosin nopeasti muuttui tavarapaljouden kauhisteluksi. Kuinka paljon turhaa rompetta sitä onkaan ympärilleen haalinut... Tavarat ovat vähitellen löytäneet oman paikkansa ja oman osuutensa saivat myös UFFin keräyslaatikko sekä paikallinen kierrätyskeskus. Oli oikeastaan todella vapauttavaa luopua turhasta tavarasta!

Jotta tästä postauksesta ei tulisi aivan megapitkä, lisään loppuun muutamia sekalaisia kuvia selityksineen muuttomme jälkeisestä ajasta.

Lähiretkeily jatkuu Suomessakin. Tässä kohteena Tuorlan majatalo ja observatorio / planetaario.

Ystäviemme häitäkin olemme ehtineet juhlia yhtenä kauniina syyskuun lauantaina. Tämä rouva löysi muuttolaatikoistaan vuosia vanhan mekon ja sai sen ilokseen kiskottua päälleen.

Kyllähän Suomessakin on kauniita ja idyllisiä kaupunkeja.

Lähiruokaa muutaman kymmenen metrin päässä takaoveltamme. Juho on osoittautunut erittäin tarkkasilmäiseksi sienestäjäksi ja bongailee suppilovahveroita niistäkin paikoista, joista äidin silmä ei sieniä huomannut lainkaan.

Yksi suurimmista ilonaiheistani on, että lähin ruokakauppamme on lähiruokakauppa! Ja samalla tietenkin myös luomuruokakauppa. Äkkiseltään ei luulisi viinirypäleiden kuuluvan kumpaankaan kategoriaan, mutta niinpä vain ovat suomalaisia luomuviinirypäleitä. Sauvosta kotoisin, jos en ihan väärin muista. Ihana kauppa ja aivan mahtavia raaka-aineita! Minä aion ainakin osaltani pitää huolen, että tuo Aito ruokakauppa myös pysyy tuossa lähistöllämme.