Talobongausta

Olen näköjään jo marraskuussa napannut kuvia erilaisisista taloista kävelylenkkini varrella ja ajatellut kirjoittelevani niistä tänne blogiin. Talot ja asuinalueet ja niiden erilaisuus Suomeen verrattuina nimittäin olivat ensimmäisiä asioita, joihin tänne muuttaessa kiinnitin huomiota. Teksti on kuitenkin jäänyt tähän asti tekemättä, koska muutama mielestäni oleellinen norjalaistalo jäi uupumaan otoksistani. Olin melkein jo unohtanut koko jutun, kunnes Norjalaisen päiväkirjan Heli kirjoitteli hetki sitten ihan samasta aiheesta ja niinpä minäkin päätin juttuni tehdä, puutteista huolimatta.

Olen ottanut kuvia taloista useampaankin otteeseen tässä meidän lähiympäristössä ja joka kerralla on ollut ihan rikollinen olo kuvatessa. Kuvien laatu voi osittain siitäkin syystä olla vähän mitä sattuu, koska kovin pitkään en tohtinut tähtäillä ja hakea parempia kuvakulmia. Toivottavasti näistä nyt kuitenkin vähän saa jotain käsitystä, millaisissa asumuksissa norjalaiset asuvat. Tai tarkemmin nämä bærumlaiset, joilla Norjankin mittakaavassa on taloasiat ilmeisesti aika mallillaan.

Tässä on jotenkin tosi tyypillinen talorykelmä meidän nurkillamme. Valkoisia puutaloja on huomattavan paljon ja miltei joka talon pihassa liehuu viiri Norjan lipun väreissä. Puutaloja täällä on muutenkin merkittävä määrä ja ihan oman havaintoni mukaan myös uudisrakentamisessa puu on muita materiaaleja suositumpaa. Itselläni on sellainen kuva, että Suomessa uudet talot hyvin usein ovat jonkinlaista kiveä ja paljon modernimpia ulkonäöltään. Täällä uudetkin talot tehdään perinteisen näköisiksi.

Siinähän se stalker itse on kuvassa... Tällaisia kartanotyylisiä taloja täällä on myös paljon. Nämä ovat kadunpätkältä, jota nimitän Wisteria Laneksi. Etenkin etupihan puolelta tiettyä yhdennäköisyyttä on vieri vieressä olevissa taloissa hyvinhoidettuine pihoineen. Mahdetaanko tuolla kuitenkaan viettää ihan Täydellisten naisten kaltaista elämää...

Tähän kuvaan yritin havainnollistaa ensinnäkin maaston kumpuilevuutta sekä (osittain tietenkin edellisestä johtuvaa) talojen sijoittelua ei-ruutukaavamaisesti. Tämähän on pelkästään viehättävää, kun vertaa suomalaiseen tiukan säänneltyyn tonttien ja talojen sijoitteluun. Etualan talossa on muuten täkäläisittäin yllättävän iso tontti. Rakennuskelpoinen maa on kallista ja niinpä tontteja lohkotaan ja taloja rakennetaan vieri viereen. Norjaan muuttaessamme kävimme katsomassa mm. sellaista omakotitaloa, jonka pihaan talon omistaja oli rakennuttanut kolmen asunnon rivitalon ja myynyt asunnot sitten arvatenkin hyvään hintaan eteen päin. Minua kyllä hiukan häiritsi ajatus, että istuessani talon terassilla, olisi kolmesta melkein kosketusetäisyydellä olevasta asunnosta pystynyt esteettömästi seurailemaan touhujani.

Lisää valkoisia puutaloja ja mansardikattoja. Auringossa paistattelevassa talossa näkyy muuten täkäläisten talojen ihan normivarustus eli hillitön terassi, mieluiten vielä useammassa tasossakin. Onhan se tietenkin ihan ymmärrettävää, jos pihat ovat pieniä ja usein myös jyrkkiä, kun on rakennettu rinteeseen.

No jotain muuta kuin valkoista! Tässä nyt vaan oli herkullisia värejä, ei sen kummempaa.

Tässä yksi harvoista modernimmista taloista. Ja aivan hirvittävän ruma leikkihökötys pihassa...

White picket fence, heh :) No ihan soma talo sinisine ikkunaluukkuineen.

Yritin tähän kuvaan havainnollistaa yhtä jännää ilmiötä, mutta tuo mänty ja pikkukuuset vähän pilasivat yritystäni. Joka tapauksessa, tässä on rakennettu vanhempaan puutalo-osaan lisäosa täysin eri materiaaleista. Muutenkin kaikenlaisten elintasosiipien rakentelu tuntuu olevan hyvin yleistä (ja villiä!). Voi sitä kilkatusta taas pääsiäisen tienoilla, kun vähän joka talossa tehdään pientä pintaremonttia! Siis puolalaisten rakennusmiesten toimesta tietenkin.

Pystyisin ehkä asumaan tässä maisemassa.

Nämä pääsivät mukaan hauskan hevoskuvionsa ja värityksensä vuoksi.

Vielä kerran, valkoista kartanotyyliä.

Ja sitten tyystin erilaista. Tällaisia vanhoja hirsitalojakin on yllättävän paljon. Tai ei varsinaisesti juuri tämännäköisiä, mutta perusajatukseltaan samanlaisia kuitenkin. Tässäkin on joku viikinkilaivakuvio ikkunamosaiikissa. Joistakin tämäntyylisistä norjalaisista taloista tulee ensimmäisenä mieleen jonkun alppikylän mökit.

Ja kuin aasinsiltana edelliseen, esittelen lopuksi sveitserhusin sekä dragestiliä edustavan talotyypin. Näitä en onnistunut itse kuvaamaan, mutta tällaisiakin täällä jonkin verran yhä on. Kuvat kävin nappaamassa täältä ja täältä.

Semmoinen talopaketti tällä erää :) Nyt nukkumaan!

Sunnuntaitunnelmia

Pulkkamäkeä ja ravintolaruokaa. Ei kai sunnuntaina sen enempää tarvitsekaan tehdä?

Tämä maisema löytyy naapurikunnasta Askerista, Vollenin kylästä. Vuonon rannalla on idyllinen Vollen Handelssted, jossa on pieniä putiikkeja, kiva kahvila sekä tänään testaamamme ravintola M&M. Kyseisen ravintolan toinen toimipaikka onkin testattu moneen otteeseen jo aiemmin ja ihan hyväksi havaittu.

Nämä kuvat halusin vain jakaa ennen kuin Nukku-Matti saapuu :) Pirteää alkavaa viikkoa!

Lauantairesepti

Leppoisan lauantain ainekset:

1 kpl hyvin nukuttuja öitä (erittäin tärkeä ainesosa ja tätä voidaan lisätä ohjeeseen äärettömästi)
4 kpl täysiä vatsoja hotelliaamiaisella (etenkin Holmenkollen Park Hotel Rica sopii tarkoitukseen mainiosti)
ihan vähän stressitöntä kurahousushoppailua
riittävästi hyväntuulista ruokaostosten tekoa
väh. 1 h kävelyä auringonpaisteessa
jonkin verran luistelua
tarpeeksi ulkohommia (piha lumeton ja jäätön!)
poskettomasti macaroneja ja kahvia
määrittelemättömästi oleilua, löhöilyä, hölmöilyä ja pelleilyä koko perheen kesken
sopivasti ruuanlaittoa (myös hiiligrillausta!)
paljon syömistä ja ruokapöydässä viihtymistä
2 kpl helposti nukahtavia poikia

Sekoitetaan ja nautitaan.

Ruotsalaista retroruokaa

Pääsimme joitakin viikkoja sitten tavallisena tiistai-iltana valmiiseen pöytään lähes naapuriin, ruotsalaisten ystäviemme luokse. Perheen äiti tarjosi meille ruotsalaista klassikkoruokaa suoraan 70-luvulta ja hyvin se kyllä upposikin. Tämä on jälleen kerran sarjassamme helppoa ja hyvää nopeasti. Ei kai lopputuloksesta voi kovin huonoa tullakaan, jos ruoka sisältää pekonia, sieniä ja kermaa...? Tässä minun versioni ohjeesta testattuani tätä pari päivää sitten.

FLYGANDE JAKOB eli Lentävä Jaakoppi


1 valmiiksi grillattu broileri
150 g pekonia
200 g tuoreita herkkusieniä, viipaloituina
2-3 dl (ruoka)kermaa
n. 1 dl ranskankermaa
0,5-1 dl chilikastiketta (itse käytin Heinzin chili saucea)
1 dl suolapähkinöitä
mustapippuria

Paloittele broileri pienemmiksi paloiksi ja levitä palat voidellun uunivuoan pohjalle. Paloittele pekoni ja paista kevyesti paistinpannulla. Pekoni kannattaa laittaa kylmälle pannulle, jolloin lämpötila nousee vähitellen ja rasva irtoaa eikä pala. Laita paistetut pekonit talouspaperin päälle hetkeksi lepäämään. Paista myös herkkusieniviipaleet paistinpannulla.
Sekoita kerma, ranskankerma, chilikastike ja mustapippuri. Kaada puolet kermaseoksesta broileripalojen päälle, lisää herkkusienet ja pekonit ja kaada loput seoksesta vuokaan.
Gratinoi uunissa 225 asteessa 15-20 minuuttia ja ripottele maapähkinät puolivälissä ruuan päälle. Tarjoillaan keitetyn riisin kanssa.

Googlaamalla löytyy ohjeita pilvin pimein. Joissakin ohjeissa lisätään vielä banaaniviipaleitakin päälle, mutta itse jätin ne pois. Kaikissa lukaisemissani ohjeissa neuvotaan lisäämään kermaseos vain kanojen päälle ja pekonit ja sienet päällimmäisiksi. Epäilin niiden kovasti kuivahtavan siten, joten rohkenin hieman muokata ohjetta tältä osin. Luultavasti mamma Svensson nyt kääntyy haudassaan.

Jälleen yksi epämääräinen ruokakuva... Mutta jos vieressä kiljuu kaksi nälkäistä pikkupoikaa niin eipä siinä kovasti stailailla :)

Ja loppuun vielä pari kuvaa meidän laskiaistiistain pulkkaretkeltä, kun en niitä aiemmin saanut aikaiseksi postailla.

Kevät tulee kohisten! Nyt on ollut koko viikko lämpötilat plussan puolella ja ennusteiden mukaan jatkuu vaan, joten näinköhän tässä jo kevät alkaa puskea päälle?

Kaikilla mausteilla

Laskiaisena kuuluu kai käydä keskustelua siitä, miten pullansa syö. Siis mantelimassalla vai hillolla. Nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että olen ollut hillotyyppiä, mutta ehkä en kyllä ihan varmuudella ole edes siihen mantelimassapullaan koskenut. Ennen kuin nyt. Täällä oli ohje itse tehtyyn mantelimassaan ja heureka -olin myyty!

Tässäpä tuo ohje nyt sitten vielä kertaalleen, jos ei jaksa klikata linkkiä auki :)



Mantelimassa (n. 2-2,5 dl)

100 g kuorettomia manteleita
1,5 dl tomusokeria
1 kananmunanvalkuainen

Laita mantelit tehosekoittimeen tai yleiskoneeseen ja jauha jauheeksi. Lisää joukkoon tomusokeri ja sekoita hyvin.
Kaada manteli-sokeriseos kulhoon ja lisää valkuaista vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mieleisesi. Helpoiten saat massan tasaiseksi ”nyppimällä” valkuaisen sormin manteli-sokeriseoksen joukkoon. Laskiaispullia varten voi laittaa kokonaisen valkuaisen, sillä hieman löysempi mantelimassa sopii niihin hyvin. Jos kuitenkin haluat esim. muovailla mantelimassasta jotain, voit tehdä siitä hieman kovempaa lisäämällä valkuaista vähemmän.

No eipä ollut kovin monimutkaista, mutta ei ollut koskaan käväissyt mielen vieressäkään valmistaa mantelimassaa itse.

Tällä kerralla myös pullat onnistuivat ihan yli odotusteni. En pidä itseäni kovin kummoisenakaan pullaleipurina, mutta nyt tuli hyviä pullia! Ohjeen nappasin Myllyn Paras -nettisivuilta ja uskoakseni onnistunut lopputulos johtui todella pitkästä alustuksesta. Yleiskone vaivasi taikinaa hetken jos toisenkin samalla, kun lämmittelin jo nälkäisille pojille edellispäiväistä lasagnea ja autoin pienempää poikaa myös vähän ruuan haarukoinnissa. Välillä kävin vain lisäilemässä hieman jauhoja taikinakulhoon. Koskaan aiemmin ei ohjeessa annettu jauhomäärä ole riittänyt, mutta nyt laitoin tasan ohjeen mukaisesti, enkä käyttänyt edes pullien pyörittelyvaiheessa jauhoja. Taikina ole pehmeää, mutta ei liian tahmeaa. Täydellistä siis.

Tai ehkä kuun ja tähtien asento vaan oli kohdallaan ja taikina siksi onnistui.

Mitäs sitä kursailemaan, kun laskiaispullia kerran vuodessa syödään. Ihan hyvin sopii niin mantelimassa, hillo kuin kermavaahtokin pullan sisälle. Siis samanaikaisesti.

Laskiaissunnuntai

Tänään oli jälleen laskiaisrieha, jonka järjestivät yhteistyössä Oslon suomalainen lastenkerho ja Norsk-Finsk Forening. Sää oli viimevuotiseen tapaan suotuisa ja ohjelmassa oli niin mäenlaskua kuin hiihtelyäkin. Ja tietenkin hernekeiton ja laskiaispullien nauttimista.

Juho sai testata murtsikkasuksia ja hyvältähän tuo meno näytti. Nyt tässä pohdimmekin, että olisiko kuitenkin syytä hankkia pojalle omat sukset vielä täksi talveksi. Tosin sitten pitäisi ehkä laittaa hankintaan myös yhdet aikuisten sukset. Vanhemman esimerkki kun lienee paras hiihdonkin oppimisessa. Jokohan ne verenmakuiset kouluhiihtomuistot olisivat unohtuneet? Päällimmäisinä tuntemuksina koulun hiihtotunneista ovat valitettavasti jääneet kipakassa pakkasessa veren maku suussa lipsuvilla suksilla hinkutetut lenkit. Jospa Juhon kanssa ei tuota veren makua ainakaan ihan alkuun olisi luvassa :)

Norjalaistumista havaittavissa... Kannoimme muutaman klapin mukanamme, jotta saimme pølset grillattua. Taustalla sentään asiaan kuuluvat Suomen liput :)

Nuotioon päätyi myös suklaata sisuksiinsa saanut banaani. Näyttää erittäin härskiltä epäilyttävältä, mutta on oikeasti tosi hyvä retkiherkku.

Helmikuu on Norjassa myös karnevaalikuukausi ja myös Juhon päiväkodissa karnevaaleja juhlittiin perjantaina. Norjassa asuvan suomalaiskaverini kanssa pohdittiin, että karnevaalit ovat katolista alkuperää ja liittyvät paaston alkamiseen. Päiväkotijuhlissa oli myös piñata, joka sekin uskoakseni viittaa katoliseen kulttuuriin. Miten tämä juhla sitten on Norjaan päätynyt, jäi avoimeksi.

Norjalaiseen karnevaalijuhlintaan kuuluu olennaisena osana naamiaisasut ja Juhon valinta oli tällä kertaa erittäin helppo: palomies. Palomiestä leikitään meillä muutenkin päivittäin ja kummisetä joulupukki toi sopivasti hienon puvun joululahjaksi.

Juho totesi kuvaa otettaessa, että palomiehet eivät hymyile. No, vakavalla naamalla sitten vaan.

Tulta päin! Tai no ainakin uuteen viikkoon.

Pollo limonello

Tämä kanapasta oli jo päässyt ihan unohduksiin, kunnes se pompsahti eteeni selaillessani joululahjaksi saamaani keittokirjaa eli Elina Halttusen Äidiltä tyttärille -kirjaa. Ruoka on ymmärtääkseni peräisin helsinkiläisestä Bar9:stä, jonka listoilla se vieläkin taitaa olla. Itse bongasin ohjeen vuosia sitten (mistäs muualtakaan kuin) Pastanjauhannasta. Ja nyt se oli sitten päätynyt myös tuohon Halttusen keittokirjaan.

Yksinkertaista, hyvää ja vähän erilaista. Kokeile itse.

POLLO LIMONELLO eli Kanaa sitruuna-jogurttikastikkeessa (4 annosta)
3 broilerin rintafilettä
50 g voita ja/tai liraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunan mehua
yhden sitruunan raastettu kuori (tätä ei ollut Pastanjauhajien ohjeessa)
2 rkl hunajaa
3 rkl fariinisokeria (tätäkään ei ollut Pastanjauhajien ohjeessa)
suolaa
2 dl maustamatonta jogurttia

400-500 g pastaa (esim. nauhapastaa)
raastettua parmesania tai pecorinoa
tuoreita yrttejä (esim. lehtipersiljaa)

Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki. Laita tässä välissä pasta kiehumaan. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja -kuori, hunaja ja fariinisokeri. Jatka kypsennystä hiljaisella tulella. Lisää lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan. Sekoita kastike hyvin valutetun pastan joukkoon. Tarjoa ruoka syviltä lautasilta, ripottele päälle juustoa ja koristele annokset lehtipersiljalla tai muilla tuoreilla yrteillä.


Pollo pääsi pöytään ystävänpäivänä ja jälkkäriksi nautimme hempeitä porkkanamuffinsseja (ei siis mitään muffineja!) päivän teeman mukaisesti.Ohje löytyy täältä.