Vähän parempaa pastaa

Tarkoitukseni oli eilen väsätä jokin pikainen pasta ja käyttää siihen joskus Italiasta tuomaamme sydämenmallista pastaa, koska Juho on jo useampaan kertaan niitä kärttänyt. Silmiini osui kuitenkin viimeisen myyntipäivän korvilla oleva durumjauhopussi ja siitähän se ajatus tällä kertaa sitten lähti. Sain päähäni testata, että vieläkö sujuu pastan vääntäminen tältä kotikokilta.

Pastataikinan teko on erittäin yksinkertaista. Ainakin munapastan, jollaista aina teen. Minä käytän aina koko kananmunan, mutta halutessaan voi käyttää vain pelkät keltuaiset tai kokonaisten kananmunien lisäksi muutaman keltuaisen. Minä olen kuitenkin pitänyt homman simppelinä ja käyttänyt kokonaista kananmunaa kohden aina 100 grammaa durumjauhoja. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, voi siihen lisätä tilkan vettä. Oikeaoppisesti jauhot pitäisi kai kasata keoksi pöydälle, tehdä kasan keskelle kuoppa ja rikkoa munat kuoppaan. Olen tätäkin tapaa testannut ja todennut aika sotkevaksi. Helpommalla pääsee, kun mittaa jauhot isoon kulhoon ja tekee sen kuopan munia varten sinne. Minulla kuoppa hieman falskasi, kuten kuvasta näkee. Lopputulokseen tuolla kai ei ole yhtään mitään vaikutusta, sillä tarkoitus on joka tapauksessa sekoittaa jauhot ja munat ja saada niistä aikaan sileä taikina. Taikinaa saa siis veivata ihan ronskisti jonkin aikaa. Sen jälkeen taikinapallo kelmun sisään lepäämään viileään noin puoleksi tunniksi.

Tämän jälkeen taikinasta otetaan noin pienen kämmenen kokoisia paloja, litistetään niitä ensin käsin hieman litteämmiksi ja ajetaan pastakoneen läpi telan ollessa leveimmässä asennossa. Taikina taitellaan kolmeen osaan (eli sivut keskelle) ja taas ajellaan telojen läpi. Taittelua jatketaan pari kertaa ja sitten pienennetään telojen leveyttä. Enää ei siis taitella vaan taikina ajetaan pastakoneen läpi, jolloin pastalevy pitenee ja ohenee. Käyttötarkoituksesta riippuu, kuinka ohueksi levyn kaulii. Itse tein mahdollisimman ohutta ja käytin pastakoneeni pienintä asetusta ja lopuksi vielä ajelin taikinan leikkuriterien läpi, jolloin sain aikaiseksi nauhapastaa. Koska keittelin nämä pastat lähes välittömästi, laitoin ne vain kasaksi keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan. Jos pastat joutuvat odottelemaan kauemmin, on niihin syytä ripotella hieman jauhoa, jotta eivät tartu kiinni toisiinsa. Kuivumisen estämiseksi päälle kannattaa laittaa kelmua tai kostutettu keittiöpyyhe. Jos taas halua kuivattaa pastat eli tehdä kuivapastaa (kas!), pitää nauhapastat asetella vapaasti roikkumaan. Tähän on olemassa ihan telineitäkin, mutta olen kuullut huhuja, että jotkut olisivat kuivatelleet pastoja jopa purjeveneen sisätilojen kaiteilla :) Tokihan pastakone kuuluu jokaisen purjeveneen varustukseen.

 Apukäsi on aina lähellä, kun tarvitaan. Ja vaikkei tarvittaisikaan.

Tuoretta tagliatellea

Pastakastikkeesta ei ollut ihan selkeää ajatusta vielä ruuanlaittoa aloitellessani ja kasasin pöydälle mahdollisia ainesosia. Näistä se hyvin pitkälle syntyikin. Ei mitään erikoista, mutta aivan älyttömän maistuvaa. Etualalla suhruisena esiintyvällä savupekonilla oli varmasti osuutta asiaan. Samoin Muttin tomaattisäilykkeillä.

TAGLIATELLE CON FUNGHI, PANCETTA E POMODORO

(tai jotain sinne päin, käännös by Heidi)

n. 150 g savupekonia (tai sitä pancettaa, jos jostain löytyisi)

1-2 sipulia

3-4 valkosipulin kynttä (Stockalta löytyi tuoreita, tosi hyviä)

1 prk Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja

1/2-1 prk Muttin tomaattimurskaa (voi laittaa myös toisen kirsikkatomaattipurkillisen)

rasiallinen herkkusieniä

mustapippuria

(suolaa)

ripaus sokeria

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen basilikaa

tuoretagliatellea

vastaraastettua parmesaania

Paloittele savupekoni suht ronskeiksi paloiksi ja paista pannulla. (Laita palat kylmälle pannulle ja anna lämmön kohota hiljalleen) Siirrä palat odottelemaan pataan / kattilaan, jossa kastikkeen hauduttelu tapahtuu. Leikkaa sipuli samoin vähän isommiksi paloiksi ja kuullota pekoninrasvassa. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut valkosipulit. Kaada sipulit pekoneiden seuraksi ja lisää tomaattisäilykkeet sekä ripaus sokeria makua pyöristämään. Hauduttele huolella miedolla lämmöllä. Mitä kauemmin, sitä parempaa. Itse hauduttelin toista tuntia, kun odottelin syöjiä saapuviksi. Kastikepohjan pöhistessä hiljakseen, pilko sienet neljään osaan ja paista kevyesti pannulla. Pekoninrasvasta ei ehkä enää ole mitään jäljellä, joten lorauta hieman öljyä pannulle. Lisää paistetut sienetkin hautumaan kastikkeen joukkoon. Lisää loppuvaiheessa mausteet sekä hienonnetut yrtit. Keitä tuorepastaa runsaassa, suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Pinnalle runsaasti parmesaania ja ääntä kohti. Buon appetito!

Kelvollista kuvamateriaalia valmiista pasta-annoksesta ei valitettavasti ole, mutta tätä kannattaa kyllä sokkonakin kokeilla. Jälleen kerran, vähemmän on enemmän.

Saisinko maksaa?

Tänään ruokalistalla oli jauhemaksapihvejä. Ei mitenkään erityisen suunniteltu juttu, mutta kun lähikaupassamme oli hyvännäköistä, paikalla jauhettua naudan maksaa niin siitähän se ajatus sitten lähti.

Jauhemaksapihvit

300 g jauhettua naudan maksaa
200-300 g raastettua (raakaa) perunaa
suolaa
valkopippuria
meiramia
voita paistamiseen

Raasta perunat ja sekoita kaikki ainekset hyvin. Paista pieniä pihvejä voissa, esim. lättypannulla. Tarjoile perunamuusin, puolukkasurvoksen ja kuullotettujen sipulirenkaiden kanssa.

Useimmissa ohjeissa taikinaan lisätään myös kananmuna, mutta oikein hyviä niistä tulee ilmankin. Itse tein ainakin tupla-annoksen ja pakastan ylimääräiset pihvit.

En malta olla kertomatta hauskaa tarinaa jauhemaksapihveihin liittyen. Äitini oli uutena, nuorena maatalon emäntänä valmistanut lähes ensimmäisenä aterianaan jauhemaksapihvejä (tällä samaisella ohjeella) ja ilmeisesti ajatellut viimeistään tällä ruualla vakuuttavansa isäni (ja ehkä anoppinsakin) emännäntaidoillaan. Vasta vuosien päästä isäni oli tunnustanut, ettei oikeastaan liiemmin välitä jauhemaksapihveistä. Aika harvassa ovat ne ruokalajit, jotka eivät isälleni maistuisi, mutta juuri tämä oli yksi niistä ainoista. Emännäntaidot taisivat silti olla aika vakuuttavat, koskapa tapahtuneesta on kohta jo liki 50 vuotta :)

Sunnuntain hidasta ruokaa

Omalla to cook -listallani on jo hetken ollut kahteen kertaan paistetut ranskalaiset sekä jonkinlainen ylikypsä lihaköntti possusta. Ankean harmaa sunnuntai oli oivallinen päivä molempien ruokien testaukseen ja kieltämättä lähes koko päivä menikin enemmän tai vähemmän keittiössä hääriessä. Tekemistä ei ehkä ollut ihan joka hetkeen, mutta ajallisesti tämä toisaalla pikaruuaksi kutsuttu ateria vei kyllä hyvän tovin. Eipä mennyt kuitenkaan ajankäyttö hukkaan, sillä sen verran hyvää vatsantäytettä näistä syntyi!

Riivitty, ylikypsä possu eli pulled pork on tullut vastaan useasta ruokablogista ja -lehdestä ja saanut myös mahtavan suomenkielisen vastineen nyhtöpossu. Kunnia tästä uudissanasta kuuluu Campasimpukka-blogille. Riivittyä possua on kai useimmiten tarjottu jonkinlaisen leivän päällä tai välissä ja meidänkin possumme päätyi hampurilaissämpylöiden väliin. Ohjeistusta vilkuilin sekä suolaa&hunajaa -blogista että Kulinaarimurulasta ja lopputuloksena oli suurin piirtein näiden ohjeiden välimuoto.

Pulled pork

Rubiin:
1 rkl fariinisokeria
2 tl paprikajauhetta
2 tl karkeaa suolaa
reilut pyöräytykset Santa Marian roasted garlic & pepper -maustemyllystä
1/4 tl chilijauhetta
mustapippuria

Mausteliemeen:
n. 1-1,5 kg porsaan kassleria
1 dl sherryä
2 rkl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
4 rkl ruskeaa ruokosokeria
5 cm:n pätkä inkivääriä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1/2-1 punainen chili
1 tähtianis

BBQ-kastike:
2 dl coca colaa
1/2 dl ketsuppia
1 limen mehu
2 rkl ruokosokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 sipuli
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattipyrettä
kuivattua chiliä (myllystä)

Leikkasin edellisenä iltana noin kiloisen kasslerköntin kolmeen osaan ja hieroin morttelissa murjotut rubin ainekset lihan pintaan. Siirsin lihat kylmiöön maustumaan ja odottelemaan jatkokäsittelyä seuraavaan aamupäivään saakka.

Seuraavana päivänä muistin siirtää lihat huoneenlämpöön noin tunniksi ennen kuin laitoin ne hautumaan mausteliemessä uunin lämpöön. Mausteliemen sipulit, chili ja inkivääri pilkotaan ronskisti ja lisätään pikkukattilassa pikaisesti kuumennettujen muiden ainesosien sekaan ja lopulta koko soosi lihapalojen päälle uuninkestävään vuokaan tai pataan. Vuoka peitetään foliolla (tai pata kannella) ja lykätään tunniksi 250-asteiseen uuniin. Tunnin päästä lihat käännellään ja lämpotila lasketaan 175 asteeseen. Lihaa kypsennetään pari tuntia, käännetään jälleen ja jatketaan hauduttelua vielä noin pari tuntia. Tarkoitus on, että liha hajoaa ihan käsiin.

Lihan muhiessa uunissa ehtii hyvin valmistaa barbecue-kastikkeen sekä karamellisoidut punasipulit hampurilaisen lisukkeiksi. Ai niin ja leipoa ne hampurilaissämpylätkin tietenkin. Myös perunat voi pestä, kuivata ja pilkkoa sopiviksi tikuiksi ranskalaisia varten. BBQ-soosin sipuli ja valkosipuli pilkotaan ja lisätään muiden aineksien kanssa kattilaan hiljakseen kiehumaan noin puoleksi tunniksi, jonka jälkeen keitos survaistaan sauvasekoittimella sileäksi.

Kun liha on kypsää ja hajoavaa, riivitään se hieman jäähtyneenä esim. kahden haarukan avulla pieneksi muhjuksi. Riivityn lihan sekaan sekoitellaan maun mukaan barbecue-kastiketta sekä siivilöityä maustelientä ja laitetaan liha foliolla tai kannella peiteltynä edelleen uuniin noin puoleksi tunniksi 175 asteeseen.

Hampurilaissämpylät (Heléne Johansson: Leipä)

5 dl täysmaitoa

75 g hiivaa
12 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
1 rkl suolaa

Liota hiiva lämpimään maitoon ja lisää loput ainekset. Vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia.

Jaa taikina noin 12 osaan. Pyörittele paloista sämpylöitä. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota kaksinkertaisiksi huoneenlämmössä 1 1/2 tunnin ajan.

Paista sämpylöitä 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.


Karamellisoidut punasipulit

noin 20 g voita
2 punasipulia renkaiksi leikattuina
2 rkl ruokosokeria
2 rkl punaviinietikkaa / valkoviinietikkaa/ balsamicoa
suolaa
mustapippuria
(vettä)

Sulata voi pannulla ja kuullota sipuleita hetki miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää etikka. Keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä tarvittaessa hieman vettä. Hauduta sipuleita, kunnes ne ovat pehmeitä.


Kahteen kertaan paistetut ranskalaiset (Glorian ruoka&viini)

6–8 Rosamunda-perunaa
n. 1 l rypsiöljyä
1–2 tl sormisuolaa

Pese ja kuivaa perunat huolellisesti. Leikkaa niistä suorakaiteen muotoisia paksuhkoja tankoja (noin 6 x 1 cm). Kaada kattilan pohjalle noin 5 cm rypsiöljyä. Kuumenna öljy 150-asteiseksi, käytä apuna paistolämpömittaria.

Friteeraa eli uppopaista perunoita öljyssä kauhallinen kerrallaan, n. 5–10 min. Nosta perunat reikäkauhalla tai friteerauskorissa talouspaperin päälle valumaan. Anna jäähtyä. Nosta öljyn lämpö 180 asteeseen. Paista perunat öljyssä kullankeltaisiksi. Valuta perunat ja mausta suolalla. Kahteen kertaan paistetuista perunoista tulee erityisen rapeita ja maukkaita.

Hyvää oli, ihan kaikki. Ranskalaisista tuli rapsakoita, hampurilaissämpylöistä muhkean kuohkeita ja lihasta ihanan mehevää ja maistuvaa. Jos nyt jotain negatiivista tästä löydän niin ranskispaistelun jälkeen itselläkin oli sen verran uppopaistettu olo, että syönnin jälkeen oli pakko mennä suihkuun ja laittaa koko vaatekerta pesuun.