Pastaa uunissa

Täällä ollaan, vaikka blogin puolella onkin ollut kovin hiljaista viime aikoina. Pieni pikapäivitys siis kännykkäkuvien muodossa ennen kuin pääsen otsikon ruoka-asiaan.

Lähes 20 vuoden tauon jälkeen minäkin omistan taas sukset ja niitä käytiin Juhon kanssa testailemassa. Jälkeen päin tosin kuulin, että kyseiset zero-sukset alkavat toimia kunnolla vasta noin 200 hiihtokilometrin jälkeen. Saattaapi mennä useampi talvi ennen kuin sukset ovat iskussaan...

Kotikunnastamme löytyy lapsiystävällinen retkeilyreitistö, jonka varrella on myös laavu- ja nuotiopaikka. Siellä kävimme muutama viikko sitten aamupäiväretkellä grillaamassa makkaraa. Kuinkahan monta makkaransyöntikuvaa tästä blogista oikein löytykään...?

Muumit heräävät talviuniltaan juuri sopivasti hiihtoloman ajaksi ja mekin kävimme katsomassa, millaista Muumilaaksossa on talvella. Sää oli suotuisa ja tapahtuma oikein onnistunut. Testasimme napakelkkaa jäällä ja söimme Muumimamman hernesoppaa ja pannukakkuja. Ja tietenkin halasimme muumeja.

Ja sitten siihen ruokaohjeeseen. Olen ihan koukussa puhelimeeni lataamaani foodgawker-appsiin, joka näköjään toimii myös nettisivuna. Kyseessä on palvelu, joka kerää ja päivittää jatkuvasti ruokablogeista toinen toistaan upeampia ruokakuvia. Tuon appsin kautta päädyin testaamaan herkullisen oloista uunipastaa, jonka löysin tästä yhdysvaltalaisesta ruokablogista.

Kokkailu oli yllättävän aikaavievää, koska koitin samalla kääntää mittayksiköitä hieman tutumpaan muotoon ja lisäksi vielä tehdä annoksesta pienemmän version. Käytin kuorellisia kypsiä pakastekatkarapuja (jotka tietenkin kuorin ensin...) ja niitä oli minulla vähemmän kuin ohjeessa. Veikkaukseni on, että alkuperäisessä ohjeessa on tarkoitettu raakoja katkarapuja. Tässä kuitenkin minun tulkintani ohjeesta, mutta kannattanee vilkaista alkuperäinenkin, jos joku kohta kummaksuttaa :)

KATKARAPUPASTA GRUYERELLÄ JA HERNEILLÄ

n. 2 - 2,5 dl pastaa (esim. orecchiette, cavatelli, gnocchi tms.)
3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
5 dl maitoa (kevyt- tai täysmaitoa)
5 dl gruyere-juustoa raastettuna
1 rkl voita
n. 500 - 600 g katkarapuja
3 valkosipulinkynttä
2 rkl valkoviiniä
1/4 tl cayennepippuria / kuivattua chiliä
5 dl pakasteherneitä
ruokaöljyä
(tarjoiluun ja koristeluun lehtipersiljaa)


Lämmitä uuni 200 C asteeseen. Voitele uunivuoka kevyesti ruokaöljyllä.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta hyvin.
Sekoita jauhot ja suola pinnoitetussa kattilassa, siirrä hellan keskilämmölle ja lisää maito vähitellen hyvin sekoittaen. Keitä koko ajan sekoittaen noin minuutin ajan tai kunnes kastike sakenee hieman. Siirrä kattila sivuun ja sulata joukkoon 3 dl raastettua juustoa.
Lisää voi paistinpannulle ja kuullota pieni hetki hienonnettua valkosipulia ja katkarapuja, lisää valkoviini ja mausta ripauksella cayennepippuria tai chiliä.
Lisää keitetty, valutettu pasta, katkarapuseos ja herneet juustokastikkeen joukkoon ja sekoita huolellisesti.
Kaada uunivuokaan ja lisää loppu juustoraaste koko komeuden päälle. Gratinoi uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut sopivasti.
Tarjoile välittömästi.

Hyväähän tämä olikin. Ihan alunperin resepti on peräisin Cooking light -sivustolta, mutta ei tämä mielestäni kuitenkaan ihan kevyttä ole. Gruyere pitää huolen, että muutama kalori tässäkin annoksessa sentään on. Ehkäpä meren toisella puolella on vähän eri käsitykset keveydestä...

Hevostelua ja mainio ruokaohje (joka ei sisällä hevosta)

Kävimme eilen poikien kanssa kävelyetäisyydellä olevalla Keiramon tallilla katselemassa hevosia. Pojat tosin olisivat halunneet myös ratsastaa ja hieman pettyivät, kun tätä mahdollisuutta ei tällä kertaa heille tarjottu. Täyskokoiset hevoset taitavat olla näille pojille vielä turhan kookkaita menopelejä, joten tyydymme vielä toistaiseksi talutusratsastukseen shetlanninponeilla. Alla oleva kuva on otettu omakotiyhdistyksen talvitapahtumasta toissasunnuntaina, jossa Juho sai jälleen testata pikkuponin kyytiä. Ymmärtääkseni tämäkin töppöjalka asustelee samaisella Keiramon tallilla.

Eilen ei aurinko näyttäytynyt, mutta onneksi heppoja näkyi senkin edestä. Lasse suhtautui pelottomasti kaikkein isoimpiakin hevosia kohtaan. Taitaa tosin olla ihan yleistä 2-vuotiaille. Yhtä rohkea oli isoveli pari vuotta sitten, vaikka onkin nykyään hieman varautuneempi isojen eläinten seurassa.

Ja kuten otsikossa lupasin, tässä tulee mainio ruokaohje, joka ei sisällä hevosenlihaa. (Kuten Finduksen pakastelasagne...) Ohjeen löysin kirjastosta lainaamastani Hans Välimäen Lusikka Soppaan! -kirjasta. Ainesosaluettelo näytti siltä, että ei niistä voi syntyä mitään muuta kuin maistuvaa ruokaa. Hyväähän siitä tulikin. Erityisesti kastike oli oikein hyvää; täyteläistä, mutta ei liian tuhtia. Ainekset eivät suuresti poikkea tavallisesta juustokastikkeesta, mutta silti tämä oli ilahduttavan erilaista.

MOZZARELLA-LEIPÄVUOKA

4 tomaattia
2 Bufala-mozzarellaa
1/2 patonkia
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Mornaykastike
1 pieni sipuli
50 g voita
1/2 dl jauhoja
4 dl maitoa
1 dl raastettua gruyère- tai emmentaljuustoa
1 munankeltuainen
muskottia
suolaa, pippuria

Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi ja asettele ne limittäin pieneen uunivuokaan. Pane patonkiviipaleiden väliin mozzarella- ja tomaattiviipaleet. Kaada päälle mornaykastike ja gratinoi 235-asteisessa uunissa kauniin ruskeaksi. Pirskota päälle hyvää oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.

Kastike: Hauduta sipulia voissa, mutta älä ruskista. Lisää jauhot. Kypsyttele jauhoja, mutta varo edelleen ruskistamasta. Lisää kuuma maito vähän kerrallaan jatkuvasti sekoittaen. Kypsennä noin 10 minuuttia. Lisää juustoraaste ja sekoita. Lisää lopuksi munankeltuainen ja mausta.

Näyttää kyllä epäilyttävästi uunimakkaralta, mutta älä annan kuvan hämätä. 

Vähän parempaa pastaa

Tarkoitukseni oli eilen väsätä jokin pikainen pasta ja käyttää siihen joskus Italiasta tuomaamme sydämenmallista pastaa, koska Juho on jo useampaan kertaan niitä kärttänyt. Silmiini osui kuitenkin viimeisen myyntipäivän korvilla oleva durumjauhopussi ja siitähän se ajatus tällä kertaa sitten lähti. Sain päähäni testata, että vieläkö sujuu pastan vääntäminen tältä kotikokilta.

Pastataikinan teko on erittäin yksinkertaista. Ainakin munapastan, jollaista aina teen. Minä käytän aina koko kananmunan, mutta halutessaan voi käyttää vain pelkät keltuaiset tai kokonaisten kananmunien lisäksi muutaman keltuaisen. Minä olen kuitenkin pitänyt homman simppelinä ja käyttänyt kokonaista kananmunaa kohden aina 100 grammaa durumjauhoja. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, voi siihen lisätä tilkan vettä. Oikeaoppisesti jauhot pitäisi kai kasata keoksi pöydälle, tehdä kasan keskelle kuoppa ja rikkoa munat kuoppaan. Olen tätäkin tapaa testannut ja todennut aika sotkevaksi. Helpommalla pääsee, kun mittaa jauhot isoon kulhoon ja tekee sen kuopan munia varten sinne. Minulla kuoppa hieman falskasi, kuten kuvasta näkee. Lopputulokseen tuolla kai ei ole yhtään mitään vaikutusta, sillä tarkoitus on joka tapauksessa sekoittaa jauhot ja munat ja saada niistä aikaan sileä taikina. Taikinaa saa siis veivata ihan ronskisti jonkin aikaa. Sen jälkeen taikinapallo kelmun sisään lepäämään viileään noin puoleksi tunniksi.

Tämän jälkeen taikinasta otetaan noin pienen kämmenen kokoisia paloja, litistetään niitä ensin käsin hieman litteämmiksi ja ajetaan pastakoneen läpi telan ollessa leveimmässä asennossa. Taikina taitellaan kolmeen osaan (eli sivut keskelle) ja taas ajellaan telojen läpi. Taittelua jatketaan pari kertaa ja sitten pienennetään telojen leveyttä. Enää ei siis taitella vaan taikina ajetaan pastakoneen läpi, jolloin pastalevy pitenee ja ohenee. Käyttötarkoituksesta riippuu, kuinka ohueksi levyn kaulii. Itse tein mahdollisimman ohutta ja käytin pastakoneeni pienintä asetusta ja lopuksi vielä ajelin taikinan leikkuriterien läpi, jolloin sain aikaiseksi nauhapastaa. Koska keittelin nämä pastat lähes välittömästi, laitoin ne vain kasaksi keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan. Jos pastat joutuvat odottelemaan kauemmin, on niihin syytä ripotella hieman jauhoa, jotta eivät tartu kiinni toisiinsa. Kuivumisen estämiseksi päälle kannattaa laittaa kelmua tai kostutettu keittiöpyyhe. Jos taas halua kuivattaa pastat eli tehdä kuivapastaa (kas!), pitää nauhapastat asetella vapaasti roikkumaan. Tähän on olemassa ihan telineitäkin, mutta olen kuullut huhuja, että jotkut olisivat kuivatelleet pastoja jopa purjeveneen sisätilojen kaiteilla :) Tokihan pastakone kuuluu jokaisen purjeveneen varustukseen.

 Apukäsi on aina lähellä, kun tarvitaan. Ja vaikkei tarvittaisikaan.

Tuoretta tagliatellea

Pastakastikkeesta ei ollut ihan selkeää ajatusta vielä ruuanlaittoa aloitellessani ja kasasin pöydälle mahdollisia ainesosia. Näistä se hyvin pitkälle syntyikin. Ei mitään erikoista, mutta aivan älyttömän maistuvaa. Etualalla suhruisena esiintyvällä savupekonilla oli varmasti osuutta asiaan. Samoin Muttin tomaattisäilykkeillä.

TAGLIATELLE CON FUNGHI, PANCETTA E POMODORO

(tai jotain sinne päin, käännös by Heidi)

n. 150 g savupekonia (tai sitä pancettaa, jos jostain löytyisi)

1-2 sipulia

3-4 valkosipulin kynttä (Stockalta löytyi tuoreita, tosi hyviä)

1 prk Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja

1/2-1 prk Muttin tomaattimurskaa (voi laittaa myös toisen kirsikkatomaattipurkillisen)

rasiallinen herkkusieniä

mustapippuria

(suolaa)

ripaus sokeria

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen basilikaa

tuoretagliatellea

vastaraastettua parmesaania

Paloittele savupekoni suht ronskeiksi paloiksi ja paista pannulla. (Laita palat kylmälle pannulle ja anna lämmön kohota hiljalleen) Siirrä palat odottelemaan pataan / kattilaan, jossa kastikkeen hauduttelu tapahtuu. Leikkaa sipuli samoin vähän isommiksi paloiksi ja kuullota pekoninrasvassa. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut valkosipulit. Kaada sipulit pekoneiden seuraksi ja lisää tomaattisäilykkeet sekä ripaus sokeria makua pyöristämään. Hauduttele huolella miedolla lämmöllä. Mitä kauemmin, sitä parempaa. Itse hauduttelin toista tuntia, kun odottelin syöjiä saapuviksi. Kastikepohjan pöhistessä hiljakseen, pilko sienet neljään osaan ja paista kevyesti pannulla. Pekoninrasvasta ei ehkä enää ole mitään jäljellä, joten lorauta hieman öljyä pannulle. Lisää paistetut sienetkin hautumaan kastikkeen joukkoon. Lisää loppuvaiheessa mausteet sekä hienonnetut yrtit. Keitä tuorepastaa runsaassa, suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Pinnalle runsaasti parmesaania ja ääntä kohti. Buon appetito!

Kelvollista kuvamateriaalia valmiista pasta-annoksesta ei valitettavasti ole, mutta tätä kannattaa kyllä sokkonakin kokeilla. Jälleen kerran, vähemmän on enemmän.

Uunilohta uusin maustein

Silmäilin joskus kirjakaupassa Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä -keittokirjaa ja silmiini osui kardemummalohen ohje. Arvelin, että ohjetta on varmasti ehditty jo useammassa blogissa testailla ja googlailemallahan tuo helposti löytyikin. Niinpä ajattelin tänään testata, miltä lohi, kardemumma ja vaahterasiirappi yhdessä oikein maistuvatkaan.

Ensin vain piti saada sitä lohta. Marketin kalatiski ei taaskaan oikein vakuuttanut tuoreudellaan. Olenkohan sitten vain nirso, kun en halua ostaa 10 päivää sitten pyydystettyä lohta... Onneksi läheltämme löytyy Aitoruokakauppa, jonka omistaja hankki iltapäiväksi varta vasten minulle hovihankkijaltaan takuulla tuoretta lohta. Aivan mahtavaa asiakaspalvelua!

Kuvassa esiintyvä lohi ei liity juttuun. (Tai no sen verran liittyy, että se on Aitoruokakaupasta hankittua Herkkunuotan maailman parasta lime-inkivääri-graavilohta.)

Kardemummalohen maisteluraati oli tällä kerralla arvioissaan aika kriittistä ja epäluuloista. Pääkokki itse kyllä oli ihan tyytyväinen kokeiluunsa, mutta pojille tämä ei nyt oikein uponnut. "Tämä ei ole oikein minun makuuni", totesi Juho diplomaattisesti. Ehkä se kardemumma oli vähän turhan eksoottista. Jälkeenpäin mietin, että olisi ehkä kannattanut käyttää kaikkein hienorakeisinta kardemummaa, jolloin maku on ehkä hieman lempeämpi. Tosin en kyllä ole varma, myydäänkö Suomessa sellaista ihan hienoa, jauhemaista kardemummaa. Norjassa sellaista oli ja siellä olisin sitten taas välillä pullaan kaivannut hieman rouheampaa versiota.

Ihan putkeen ei mennyt kardemummalohen lisukekaan. Ajattelin vaihtelun vuoksi lisätä perunamuusin sekaan hieman porkkanaa, mutta sehän olikin sitten paha virhe. Voisi kuvitella, että jos sekä perunamuusi että höyrytetyt porkkanat ovat suurta herkkua, on myös näiden yhdistelmä hyvä juttu. Väärin. Molemmat pojat tökkivät ihmeissään tuota epämuusia ja nuorempi ei suostunut edes maistamaan. Juho totesikin hetken mietittyään: "Ei tää mittää muussii oo." Ja kyllä, meille on muuttanut Markku Heikkilän miniversio.

Kaikesta huolimatta uskallan kyllä suositella kokeilemaan tätä ohjetta. Erittäin simppeli, mutta hyvällä tavalla erilainen uunilohiresepti. Alkuperäistä ohjetta voisi vaikka virittää tuoreella chilillä, jos haluaa lisäpotkua muuten aika miedonmakeaan makuun.

KARDEMUMMALOHI

4 lohifileetä, á noin 150 g
1 luomusitruuna

Kastike
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia

Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja suojaa pelti leivinpaperilla.

Voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä uunissa tai grillissä noin 10 minuuttia. Purista lohen päälle hieman sitruunamehua ja tarjoile.

Saisinko maksaa?

Tänään ruokalistalla oli jauhemaksapihvejä. Ei mitenkään erityisen suunniteltu juttu, mutta kun lähikaupassamme oli hyvännäköistä, paikalla jauhettua naudan maksaa niin siitähän se ajatus sitten lähti.

Jauhemaksapihvit

300 g jauhettua naudan maksaa
200-300 g raastettua (raakaa) perunaa
suolaa
valkopippuria
meiramia
voita paistamiseen

Raasta perunat ja sekoita kaikki ainekset hyvin. Paista pieniä pihvejä voissa, esim. lättypannulla. Tarjoile perunamuusin, puolukkasurvoksen ja kuullotettujen sipulirenkaiden kanssa.

Useimmissa ohjeissa taikinaan lisätään myös kananmuna, mutta oikein hyviä niistä tulee ilmankin. Itse tein ainakin tupla-annoksen ja pakastan ylimääräiset pihvit.

En malta olla kertomatta hauskaa tarinaa jauhemaksapihveihin liittyen. Äitini oli uutena, nuorena maatalon emäntänä valmistanut lähes ensimmäisenä aterianaan jauhemaksapihvejä (tällä samaisella ohjeella) ja ilmeisesti ajatellut viimeistään tällä ruualla vakuuttavansa isäni (ja ehkä anoppinsakin) emännäntaidoillaan. Vasta vuosien päästä isäni oli tunnustanut, ettei oikeastaan liiemmin välitä jauhemaksapihveistä. Aika harvassa ovat ne ruokalajit, jotka eivät isälleni maistuisi, mutta juuri tämä oli yksi niistä ainoista. Emännäntaidot taisivat silti olla aika vakuuttavat, koskapa tapahtuneesta on kohta jo liki 50 vuotta :)

Kriisiapua

Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta nuhanenäisen raitapaidan.

Olen metsästänyt täydellistä kanakeittoa ja tähän pyrkiessäni testannut ties kuinka monta versiota tästä klassisesta lohturuuasta, jonka pitäisi tehota niin flunssaan kuin sydänsuruihinkin. Tähän asti keittelemykseni ovat olleet aina jollain tavalla vähän pliisuja. Melkein kelvolliseen tulokseen olin jo liemen suhteen päässyt, kunnes tajusin yhden yksinkertaisen, mutta kokonaisuuden kannalta olennaisen asian. Kanan tulee olla kypsää ja siis mieluiten grillattua. Olin ehkä sivullisten mielestä turhankin innoissani tämän yksinkertaisen asian tajutessani, mutta nyt minulla on se; täydellisen kanakeiton ohje! Ja koska en ole mikään kovin innovatiivinen amatöörikokki, menee kunnia tästä ohjeesta ruokablogiin suolaa&hunajaa, jota näköjään nyt oikein urakalla linkitän.

Opiskelen tällä hetkellä mm. terveyden ja mielenterveyden psykologiaa ja kriisityöhön liittyvällä luennolla luennoitsija totesi näin: Traumaattisen kriisin reaktiovaiheessa oleva ihminen tarvitsee kanakeittoa. Ei tällä keitolla ehkä kokonaan kuitata kriisityötä, mutta tuskin se ainakaan haitaksi on. Lämmittääpä se mukavasti myös tämän nuhaisen tenttiinlukijan oloa. Kaikki lämpöä, lohtua ja hyvää mieltä tuovat ruuat ovat varmasti enemmän kuin tervetulleita tässä marraskuun pimeydessä. Täydellisen kanakeiton ohjeen etsimisen voi lopettaa, se on tässä:

Täydellinen kanakeitto

3 rkl voita
1 sipuli
2 porkkanaa
2 tl keltaista currytahnaa (tai maun mukaan)

pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna
8-10 dl kanalientä
1/2-1 grillattu broileri
2 dl pakastemaissia
2 dl kermaa
n. 1,5 dl raakaa riisiä (esim. jasmiini)

korianteria tarjoiluun

Pilko sipulit ja porkkana pienenpieniksi kuutioiksi. Sulata voi kattilassa. Lisää sipuli, porkkana ja curry ja hauduttele erittäin miedolla lämmöllä kannen alla 25 minuuttia. 

Jos haluat keittoon riisiä, kuullota sitä hetki tässä vaiheessa ja lisää sen jälkeen kanaliemi. Lisää kana paloiteltuna. Keitä kunnes riisi on melkein kypsää ja lisää sen jälkeen maissi. Keitä kunnes maissi on kypsää ja lisää lopuksi kerma. Kuumenna vielä keitto. Lisää annoksen päälle korianteria.

Mikäli teet keittoa koko kattilallisen ja sitä jää mahdollisesti myös seuraavan päivän lounaaksi, kannattaa riisi keitellä erikseen ja lisätä sitä sitten valmiiseen keittoon. Muussa tapauksessa riisit imaisevat liemen keitosta ja muuttuvat ehkä muutenkin hieman mössöksi. Riisin voi myös jättää kokonaan pois, jos siltä tuntuu. Valkosipuli sopisi varmasti myös oivallisesti flunssakeittoon.

Torstai on toivoa täynnä ;)

Sunnuntain hidasta ruokaa

Omalla to cook -listallani on jo hetken ollut kahteen kertaan paistetut ranskalaiset sekä jonkinlainen ylikypsä lihaköntti possusta. Ankean harmaa sunnuntai oli oivallinen päivä molempien ruokien testaukseen ja kieltämättä lähes koko päivä menikin enemmän tai vähemmän keittiössä hääriessä. Tekemistä ei ehkä ollut ihan joka hetkeen, mutta ajallisesti tämä toisaalla pikaruuaksi kutsuttu ateria vei kyllä hyvän tovin. Eipä mennyt kuitenkaan ajankäyttö hukkaan, sillä sen verran hyvää vatsantäytettä näistä syntyi!

Riivitty, ylikypsä possu eli pulled pork on tullut vastaan useasta ruokablogista ja -lehdestä ja saanut myös mahtavan suomenkielisen vastineen nyhtöpossu. Kunnia tästä uudissanasta kuuluu Campasimpukka-blogille. Riivittyä possua on kai useimmiten tarjottu jonkinlaisen leivän päällä tai välissä ja meidänkin possumme päätyi hampurilaissämpylöiden väliin. Ohjeistusta vilkuilin sekä suolaa&hunajaa -blogista että Kulinaarimurulasta ja lopputuloksena oli suurin piirtein näiden ohjeiden välimuoto.

Pulled pork

Rubiin:
1 rkl fariinisokeria
2 tl paprikajauhetta
2 tl karkeaa suolaa
reilut pyöräytykset Santa Marian roasted garlic & pepper -maustemyllystä
1/4 tl chilijauhetta
mustapippuria

Mausteliemeen:
n. 1-1,5 kg porsaan kassleria
1 dl sherryä
2 rkl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
4 rkl ruskeaa ruokosokeria
5 cm:n pätkä inkivääriä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1/2-1 punainen chili
1 tähtianis

BBQ-kastike:
2 dl coca colaa
1/2 dl ketsuppia
1 limen mehu
2 rkl ruokosokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 sipuli
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattipyrettä
kuivattua chiliä (myllystä)

Leikkasin edellisenä iltana noin kiloisen kasslerköntin kolmeen osaan ja hieroin morttelissa murjotut rubin ainekset lihan pintaan. Siirsin lihat kylmiöön maustumaan ja odottelemaan jatkokäsittelyä seuraavaan aamupäivään saakka.

Seuraavana päivänä muistin siirtää lihat huoneenlämpöön noin tunniksi ennen kuin laitoin ne hautumaan mausteliemessä uunin lämpöön. Mausteliemen sipulit, chili ja inkivääri pilkotaan ronskisti ja lisätään pikkukattilassa pikaisesti kuumennettujen muiden ainesosien sekaan ja lopulta koko soosi lihapalojen päälle uuninkestävään vuokaan tai pataan. Vuoka peitetään foliolla (tai pata kannella) ja lykätään tunniksi 250-asteiseen uuniin. Tunnin päästä lihat käännellään ja lämpotila lasketaan 175 asteeseen. Lihaa kypsennetään pari tuntia, käännetään jälleen ja jatketaan hauduttelua vielä noin pari tuntia. Tarkoitus on, että liha hajoaa ihan käsiin.

Lihan muhiessa uunissa ehtii hyvin valmistaa barbecue-kastikkeen sekä karamellisoidut punasipulit hampurilaisen lisukkeiksi. Ai niin ja leipoa ne hampurilaissämpylätkin tietenkin. Myös perunat voi pestä, kuivata ja pilkkoa sopiviksi tikuiksi ranskalaisia varten. BBQ-soosin sipuli ja valkosipuli pilkotaan ja lisätään muiden aineksien kanssa kattilaan hiljakseen kiehumaan noin puoleksi tunniksi, jonka jälkeen keitos survaistaan sauvasekoittimella sileäksi.

Kun liha on kypsää ja hajoavaa, riivitään se hieman jäähtyneenä esim. kahden haarukan avulla pieneksi muhjuksi. Riivityn lihan sekaan sekoitellaan maun mukaan barbecue-kastiketta sekä siivilöityä maustelientä ja laitetaan liha foliolla tai kannella peiteltynä edelleen uuniin noin puoleksi tunniksi 175 asteeseen.

Hampurilaissämpylät (Heléne Johansson: Leipä)

5 dl täysmaitoa

75 g hiivaa
12 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
1 rkl suolaa

Liota hiiva lämpimään maitoon ja lisää loput ainekset. Vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia.

Jaa taikina noin 12 osaan. Pyörittele paloista sämpylöitä. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota kaksinkertaisiksi huoneenlämmössä 1 1/2 tunnin ajan.

Paista sämpylöitä 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.


Karamellisoidut punasipulit

noin 20 g voita
2 punasipulia renkaiksi leikattuina
2 rkl ruokosokeria
2 rkl punaviinietikkaa / valkoviinietikkaa/ balsamicoa
suolaa
mustapippuria
(vettä)

Sulata voi pannulla ja kuullota sipuleita hetki miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää etikka. Keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä tarvittaessa hieman vettä. Hauduta sipuleita, kunnes ne ovat pehmeitä.


Kahteen kertaan paistetut ranskalaiset (Glorian ruoka&viini)

6–8 Rosamunda-perunaa
n. 1 l rypsiöljyä
1–2 tl sormisuolaa

Pese ja kuivaa perunat huolellisesti. Leikkaa niistä suorakaiteen muotoisia paksuhkoja tankoja (noin 6 x 1 cm). Kaada kattilan pohjalle noin 5 cm rypsiöljyä. Kuumenna öljy 150-asteiseksi, käytä apuna paistolämpömittaria.

Friteeraa eli uppopaista perunoita öljyssä kauhallinen kerrallaan, n. 5–10 min. Nosta perunat reikäkauhalla tai friteerauskorissa talouspaperin päälle valumaan. Anna jäähtyä. Nosta öljyn lämpö 180 asteeseen. Paista perunat öljyssä kullankeltaisiksi. Valuta perunat ja mausta suolalla. Kahteen kertaan paistetuista perunoista tulee erityisen rapeita ja maukkaita.

Hyvää oli, ihan kaikki. Ranskalaisista tuli rapsakoita, hampurilaissämpylöistä muhkean kuohkeita ja lihasta ihanan mehevää ja maistuvaa. Jos nyt jotain negatiivista tästä löydän niin ranskispaistelun jälkeen itselläkin oli sen verran uppopaistettu olo, että syönnin jälkeen oli pakko mennä suihkuun ja laittaa koko vaatekerta pesuun.

Bierstuberuokaa

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta Tessa Kirosin keittokirjan Hillasoilta oliivilehtoihin ja löysin sieltä ruokalajin, jonka olemassaolon olin ihan tyystin unohtanut. Leivitetyt porsaanleikkeet, wieninleikkeet tai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Juho nimesi nämä possuista tehdyiksi kalapuikoiksi. Siitäkin huolimatta, etteivät kovin puikkomaisia olleet. Mahtavaa löytää ja innostua tällaisista klassikoistakin välillä!

Tuo epämääräinen läjä tuossa etuoikealla sisältää keittämisen jälkeen voissa paistettuja punajuurilohkoja. Muina lisukkeina hapankaalia ja maustekurkkuja. Niin ja perunamuusia tietty myös.

Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjassa leikkeet ohjeistetaan valmistamaan näin:

PORSAANLEIKKEET
(3 annosta)

2 kananmunaa
1 valkosipulinkynsi (hienoksi .silputtuna)
1/2 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariininlehtiä (hienoksi silputtuna)
6 viipaletta porsaan ulkofilettä (à n. 60 g, paksuus n. 1 cm)
50 g korppujauhoja
voita paistamiseen
sitruunanlohkoja tarjoiluun

Vatkaa munat suuressa kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon valkosipuli, paprika ja rosmariini. Laita porsaanfileviipaleet munaseokseen, kääntele kunnolla ja jätä marinoitumaan ainakin 15 minuutiksi.
Levitä korppujauhot lautaselle. Nostele lihaviipaleet marinadista, valuta liika neste pois ja korppujauhota viipaleet kummaltakin puolelta; painele reilusti kämmenellä, jotta jauhot tarttuvat kunnolla.
Sulata voi pannulla; jos pelkäät voin kärähtämistä, lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Laita jauhotetut leikkeet pannuun ja paista ne ripeästi kummaltakin puolelta niin, että pinta on kullanruskea ja liha läpikypsä

Tällaista tuhtia äijäruokaa edelsi hieman kevyempi lounassalaatti, jonka kasasin kaapeista löytyvistä aineksista. Granaattiomenaa en ollut koskaan aiemmin omaan keittiöön hankkinut, mutta nyt sellainen tarttui kauppareissulla mukaan muutaman ruokablogin innoittamana. Kivasti toi väriä ja pirteyttä tähän salaattiin.

Sunnuntaitunnelmissa

Tänään oli pitkästä aikaa sunnuntaipäivä ilman ohjelmaa ja/tai vesisadetta, joten suuntasimme koko perheen voimin päiväkävelylle naapurikaupunkiimme. Tuttua, entistä kotikaupunkiakin, katseli ehkä hieman uusin silmin kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Kauniita maisemia meillä täällä Suomessakin on.

Levollinen tunnelma joen varrella 

Harmi, ettei tämä hurmaavan oloinen kahvila ole sunnuntaisin auki. Fabbes Cafe Tehtaankadulla kannattaa kuulemma ehdottomasti käydä testaamassa ;) Fabben sijaan kävimme brunssilla Fontanassa, eikä sekään huono vaihtoehto ollut.

Jokirantaan olivat poikenneet myös nämä jampat. Kyseessä on taideteos Tapaaminen Turussa 1812, joka julkistettiin elokuun lopussa Venäjän keisari Aleksanteri I:n ja Ruotsin kruununprinssi Karl Johanin tapaamisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Lisätietoa aiheesta löytyy vaikkapa täältä.

Illalliseksi herkuttelimme tänään Viskilän tilan kukonpojasta valmistamaani "kukkoa viinissä". Oli kyllä ehdottomasti parasta koskaan tekemääni coq au vin'iä. Tosin koskaan aiemmin en olekaan tehnyt tätä ruokaa kukosta vaan broilerista. Jos siis törmäät Viskilän kukkoihin niin kannattaa ehdottomasti hankkia omaan keittiöön! Kukonpojat (tai kukonpojan rintapalat) valmistin suurin piirtein täältä löytyvää ohjetta noudatellen.

Vatsat täynnä uuteen viikkoon!

Väriä keittiöön (ja sormiin, paitaan ja pöytäliinaan...)

Otsikosta voi joku nokkela päätellä, että täällä on sotkettu punajuurien kanssa. Minulla on melko tuore suhde punajuureen ja kuuleman mukaan olin appivanhemmilleni joskus seurustelumme alkuvaiheessa todennutkin, että olen kaikkiruokainen, mutta punajuuresta en liiemmin välitä. Tämä tietenkin aiheutti luultavasti kulmakarvojen hienoista kohoamista, sillä Tomin perheessä on pitkät perinteet juuri tämän kyseisen juureksen nauttimisesta. Puolustuksekseni voin kuitenkin kertoa, että tuolloin punajuuri tarkoitti minulle etikkapunajuurta, josta en kyllä edelleenkään suuremmin pidä. Jostain käsittämättömästä syystä en kai ollut syönyt tuolloin reilu kymmenen vuotta sitten ihanan makeaa tuoretta punajuurta lainkaan, joten olipa onni, että tämä seikka korjaantui Tomiin tutustumisen myötä.

Pitkähkön johdannon jälkeen sitten itse asiaan eli helppoon ja maistuvaan punajuuripestopastaan.

Punajuuripesto (noin 2:lle)

2 keitettyä ja keittämisen jälkeen kuorittua keskikokoista punajuurta
1/2 dl oliiviöljyä
pieni siivu parmesaania
2 rkl pinjansiemeniä
1 pieni valkosipulinkynsi
muutama tippa sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä sileäksi tahnaksi. Keitä spagetti (tai muu pasta) kypsäksi, valuta ja sekoita punajuuripesto joukkoon. Itse murustelin pastan sekaan vielä hieman homejuustoa, koska se nyt vaan sopii niin älyttömän hyvin yhteen punajuuren kanssa. Lisäksi kipasin hakemassa takapihan metsästä muutaman suppilovahveron, jotka paistoin pastan oheen. Hyvää oli.

Hesarissa oli tänään juttu avokadopastasta, josta on tullut varsinainen hitti sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-keittokirjassa ohjeistetusta pastasta, joka toden totta onkin ällistyttävän hyvä pasta. Minäkin tätä joskus taannoin testailin, mutta jostain syystä (luultavasti luokattoman huonon kuvan vuoksi) jäi tänne postaamatta. Kamalan huonosta kuvasta huolimatta laitan ohjeen jakoon, jos joku vielä on tältä voinut välttyä :)

Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi
1/2 chili (siemenet poistettuna)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
n. 1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia


Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko val­ko­si­pu­li ja chi­li, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avul­la kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te.

Pis­tä hom­ma se­kai­sin lu­si­kan avul­la, mais­ta. Kas­tik­kees­sa tu­lee ol­la tar­peek­si suo­laa, muu­ten lop­pu­tu­los on mau­ton.

Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta lä­vi­kös­sä.

Lo­rau­ta osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyö­rit­te­le spa­get­ti kas­tik­keen kimp­puun.

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.

Helppo, hyvä ja nopea

Tämän lounaan valmistamiseen ei juuri varttia kauemmin aikaa kulu. Sopii siis oikein hyvin tilanteisiin, kun kaksi nälkäistä pikkupoikaa toteaa, että nälkä on NYT. Tänään kävi ehkä jotakuinkin noin ja tuon ruuanlaittoon kuluneen vartin aikana pojat söivät nälissään alkupaloiksi kärttämäänsä parmesania.

Tässä ohjeessa oikaistaan ja käytetään valmista tuoretäytepastaa. Toki vielä parempaa varmasti tulisi itse tehden, mutta sitten voi ainakin unohtaa tuon otsikon sanan "nopea". Suurin piirtein alla oleva ohje on peräisin norjalaisesta ruokablogista Trines matblogg.

Raviolia sitruuna-parmesankastikkeessa

2 pakettia täytettyä tuorepastaa (ei ehkä kuitenkaan lihatäytteisiä)

2 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
n. 50 g raastettua parmesania
1/2-1 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
rucolaa / basilikaa

parmesania lastuina
kirsikkatomaatteja puolitettuina
(ohuita suiroja sitruunankuorta)

Keittele kana/kasvilientä ja kermaa niin kauan, että jäljellä on noin kolmannes. Lisää juusto, sitruunamehu, suola ja mustapippuri. Sekoita hetki.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jaa pastat lautasille, lisää rucolaa ja/tai basilikaa ja lopuksi kastiketta. Laita lautasille myös kirsikkatomaatinpuolikkaita ja pastan päälle parmesanlastuja. Halutessasi voit korostaa sitruunan makua raastetulla sitruunankuorella.


Loppuun täytyy vielä lisätä kuva pienestä mustikkapiirakan nautiskelijasta. Ei ehkä ihan fiksuin veto äidiltä tarjota mustikkapiirakkaa kylvyn jälkeen...

Pellillinen patonkia

Jostain syystä vuosia sitten ostamani Anna & Fanny Bergenströmin Rakkautta, oliiveja ja timjamia -keittokirja oli päässyt hautautumaan johonkin kaapin perukoille lähes koskemattomana. Pari kuukautta sitten löysin tuon ihanuuden ja ihmettelin tosissani, miten olin moisen loisto-opuksen noin tyystin ohittanut. Vieläkään en siihen täysin ole ehtinyt syventyä, mutta juttelin kuitenkin ohimennen kirjasta jotain ruotsalaiskaverini kanssa (jonka kirjahyllystä tämä ruotsalaiskirja tietenkin myös löytyy) ja hän vinkkasi testaamaan kirjasta löytyvää patonkiohjetta. Javisst, hyviä tuli!


Annan kaurapatongit
(4 kpl)


1/2 pakettia hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
6 dl haaleaa vettä
2 1/2 dl kauraleseitä tai kauraplus-hiutaleita
10-10 1/2 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon, ripottele päälle suola ja nokare hunajaa. Kaada päälle vähän vettä ja liuota hiiva siihen. Kaada sekaan loput vedestä. Lisää kauraleseet tai kuidulla rikastetut kaurahiutaleet ja lopuksi vehnäjauhot. Vaivaa kaikki tasaiseksi taikinaksi (yksinkertaista puuhaarukalla). Ripottele päälle 1-2 rkl vehnäjauhoja ja peitä kulho pyyhkeellä. Kohota taikinaa 1-2 tuntia.

Kuumenna uuni 260 asteeseen. Pane leivinpaperi pellille. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Älä vaivaa! Se on tärkeää, etteivät kaikki pienet ja suuret taikinassa olevat kuplat tuhoudu. Leikkaa vain taikina 4 osaan. Muotoile taikinapalat pitkiksi, kapeiksi patongeiksi - pellin pituisiksi.

Jauhota leipiä kevyesti ja nosta leipä kerrallaan pellille ja väännä kierteelle. Paista heti 15 minuuttia. Alenna sitten lämpöä 150 asteeseen ja paista vielä 12-15 minuuttia.

Tack för tipset, Anna!

Vähemmän on enemmän

Viikonlopun jäljiltä jääkaapin sisältö oli melko laihanlainen (tai ainakin kovin sekalainen), joten ajattelin pyöräyttää lounaaksi pyttipannuhenkisen pastan. Kasasin keittiösaarekkeelle broileria, sipulia, parsakaalia, tomaattimurskaa, fetaa, valkosipulia ja varmaan jotain muutakin, kunnes pysähdyin hetkeksi miettimään lounasta vielä toiseenkin kertaan. Mitäs, jos en tunkisikaan sen seitsemää sorttia sekaisin, jolloin oikeastaan mikään ei maistu miltään, vaan yksinkertaistaisin ja valitsisin vain muutaman aineksen. Alan ehkä vähitellen päästä jyvälle tästä ajatuksesta, että vähemmän voi tosiaan olla enemmän. Ja niinpä syntyi simppeli ja nopea, kesäinen lounaspasta.

Spaghettia ja sitruunapestoa

pastaa (nauhapastaa tai mitä nyt sattuu löytymään)

noin yhden sitruunan mehu
hieman raastettua sitruunankuorta
loraus oliiviöljyä (ehkä pari ruokalusikallista)
valkosipulin kynsi
kourallinen basilikanlehtiä
noin 50 g parmesania
suolaa, mustapippuria

kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
kourallinen herneitä
pieni pala fetajuustoa / vuohenjuustoa

Keitä pasta kypsäksi ja tee sillä välin sitruunapesto. Pesto syntyy helpoiten monitoimikoneessa, jolloin kaikki ainekset voi mitata suoraan leikkurikulhoon ja surauttaa tahnaksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Valuta pasta, lisää joukkoon pesto ja herneet. Annostele lautasille ja lisää päälle pinjansiemenet sekä murusteltu feta- tai vuohenjuusto.

Ja nyt tämä porukka lähtee pyörällä leikkipuiston kautta kauppaan hankkimaan tuonne jääkaappiin jotain täydennystä. Äiti polkee ja pojat istuvat peräkärryssä :)

Munia ja makkaraa eli lisää pastaa

Ihan alkuun täytyy hehkuttaa; voitin liput Taste of Helsinki -tapahtumaan :) En koskaan voita mitään, joten tämä voitto oli kyllä aivan mahtava yllätys! Olin joka tapauksessa suunnitellut meneväni noille ruokafestareille, kun ihan sattumalta olen Helsingissä noin puolitoista päivää juuri sopivasti samaan aikaan tämän tapahtuman kanssa. Hyvä ajoitus, kerrankin!

Ja sitten siihen pastaohjeeseen. Tämäkin on peräisin siitä samasta Jamie Italiassa -kirjasta. Oli niin hyvä pasta, että tätä syödään meillä tänään jo toistamiseen kuukauden sisään. Muutenkin tällä hetkellä makuhermoon iskee ruuat, joissa on sitruunan kuorta :)

Linguine alla carbonara di salciccia (eli Makkaraa carbonara)

4 lihaisaa (italialaista) raakamakkaraa
oliiviöljyä
4 pancetta- tai pekoniviipaletta hienonnettuna
450 g linguinea
4 suurta (luomu)keltuaista
1 dl kuohukermaa
100 g vastaraastettua parmesaania
1 sitruunan raastettu kuori
1 hienonnettu silopersiljanoksa
neitsytoliiviöljyä

Leikkaa terävällä veitsellä makkarankuoret halki ja irrota sisus. Pyörittele kostutetuin käsin makkaramassasta pieniä, noin marmorikuulan kokoisia pyöryköitä ja pane ne odottamaan.
Kuumenna paistinpannu ja lorauta siihen reilusti oliiviöljyä. Paista makkarapallot varovasti joka puolelta kullanruskeiksi. Lisää sitten joukkoon pancetta- tai pekonipalat ja jatka paistamista pari minuuttia, kunnes ne ovat kauniin värisiä. Kuumenna suolalla maustettu vesi kattilassa kiehuvaksi ja keitä siinä linguine pakkauksen ohjeen mukaan.
Pane keltuaiset, kerma, puolet parmesaanista, raastettu sitruunankuori sekä persilja suureen kulhoon ja vatkaa sekaisin. Valuta kypsä pasta siivilässä, mutta ota vähän keitinvettä talteen. Sekoita pasta välittömästi keltuais-kermaseokseen. Lisää joukkoon kuumat makkarapallot ja sekoita kaikki aineet keskenään. Kuuma pasta kypsentää munan sopivan herkulliseksi niin, että se hyytyy osittain, mutta ei aivan kokonaan. Kastikkeen pitää olla pehmeää. Jos linguinet tarttuvat toisiinsa, lisää joukkoon muutama lusikallinen keitinvettä, jolloin ne irtoavat ja kastike kostuu. Ripottele päälle loput juustoraasteesta, mausta tarvittaessa ja valuta pinnalle vähän neitsytoliiviöljyä. Syö heti!

Ja kun makkara-aiheeseen päästiin, niin laitan loppuun vielä "tarjoiluehdotuksen" bratwurstista. Siitäkin huolimatta, että kuva on ehkä aavistuksen härskin näköinen.

Turun Keskiaikaisilla markkinoilla on bratwurstit tarjoiltu kaalinlehteen käärittyinä ja itsekin usein syön bratwurstini näin. Siis silloin harvoin, kun kyseistä makkaraa syön. Jos joisin olutta, niin uskoisin sen sopivan tähän yhdistelmään oikein hyvin. Testatkaapa vaikka juhannuksena!

Pastaa!

Lupasin jo ennen Italian matkaamme lisätä tänne pari hyvää pastaohjetta, joten lunastetaanpa tuo lupaus nyt ensimmäisellä ohjeella:) Itse asiassa ei muuten olla taidettu mitään pastaruokaa syödäkään tuon reissun jälkeen, sillä pastakiintiö taisi hetkellisesti hieman tulla täyteen. Tässä kuitenkin loistava ohje, jos pastakiintiössä on vielä tilaa. Ohje on peräisin Jamie Italiassa -kirjasta.

Spaghetti con gamberetti e rucola (Spagettia, katkarapuja ja rucolaa)
4 annosta

450g spagettia
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
neitsytoliiviöljyä
2 kuorittua valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 kuivattua punaista chiliä rouheena
400 g kuorittuja raakoja katkarapuja (käytin tuoreita ja keitettyjä, jotka kuorin itse)
1 pieni lasillinen valkoviiniä
6 aurinkokuivattua tomaattia (soseuta monitoimikoneessa)
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 kourallista rucolaa (revi tarvittaessa)

Kuumenna suolalla maustettu vesi kiehuvaksi suuressa kattilassa, lisää joukkoon spagetti ja keitä se pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna sillä aikaa 3 lorausta neitsytoliiviöljyä suuressa paistinpannussa ja sekoita öljyn joukkoon valkosipuli ja chili. Lisää katkaravut, kun valkosipuli alkaa saada väriä, ja paista niitä noin minuutti. Kaada päälle valkoviini sekä soseutetut aurinkokuivatut tomaatit ja anna hautua pari minuuttia. Valuta kypsä pasta lävikössä, mutta ota vähän keitinvettä talteen. Sekoita spagetti kastikkeen joukkoon, purista mausteeksi sitruunamehu ja lisää joukkoon puolet rucolasta sekä vähän keitinvettä, jos haluat ohentaa kastiketta. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen ja maun mukaan. Jaa ruoka neljälle pastalautaselle ja ripottele päälle raastettu sitruunankuori sekä loput rucolanlehdet.

Vietnamilaiset kesärullat

Fotograf: Anna H. (Tusen takk!!!)

Tällainen herkku meinasi mennä minulta ihan sivu suun, vaikka olinkin ohimennen lukenut aiheesta Kauhaa ja Rakkautta -blogista. Vasta suomalaisen ruokaintoilijavieraamme bongattua riisipaperiarkit lähikaupassamme, ymmärsin minäkin innostua aiheesta. Jälkijunassa tullaan!

Keskellä päivää sain ajatuksen, että minäpä pyöräytän näitä rullia ruotsalaisystävillemme ja viestittelin saman tien, josko sopisi pakata kori täyteen herkkuja ja loihtia heille illallinen. Tai no ainakin käyttää heitä koekaniineina tämän ruuan suhteen. Oli tässä hieman omaakin lehmää ojassa; Tomi oli työmatkalla, joten sain helpotusta samalla iltaohjelmaankin, kun meillä kaikilla oli ikäistämme seuraa.

Kesärullat (tai kevätrullat) tein hyvin pitkälti tuon mainitun blogin ohjeistuksella. Scampitkin marinoin ja valmistin ihan huomaamattani lähes samalla tavoin, vaikka en tuossa vaiheessa ollut vielä ohjetta vilkuillutkaan.

Kannattaa lukaista tuo Eeva Kolun loistava ohjeistus blogistaan, sillä minä naputtelen tähän nyt ihan vaan hyvin lyhennetyn version.

Vietnamilaiset kesäkääryleet


riisipaperiarkkeja (Blue Dragon -merkkiä sai meidän lähikaupasta)
riisivermicelliä
kasviksia (porkkanaa, kurkkua, rapsakoita salaatteja, kevätsipulia, ituja, avokadoa...)
korianteria, minttua
(katka)rapuja/kalaa/kanaa/tofua...

kastikkeeseen

1 hienonnettu valkosipulinkynsi
hienonnettua chiliä maun mukaan
1/2 limen mehu
1 rkl sokeria
1 tl riisietikkaa / valkoviinietikkaa
2 rkl vietnamilaista kalakastiketta
1 dl vettä


Marinoi halutessasi scampit (esim. kalakastike, öljy, lime, valkosipuli, chili, korianteri) ja paista ne sitten nopeasti pannulla. Toki tähän voi käyttää kypsiäkin rapuja tai mistä nyt sattuu pitämään. Limemehulla kypsytetty ja ehkäpä inkiväärillä ja soijalla maustettu lohikin voisi aika hyvin sopia näihin rulliin.

Valmista riisivermicellit pakkauksen ohjeen mukaan eli kaada kuumaa vettä nuudelien päälle ja anna levätä kannen alla noin 3 min. Valuta vesi pois ja jätä nuudelit odottelemaan seuraavaa vaihetta. (Näitä ei muuten kovin paljon yhteen rullaan mene, joten ihan valtavaa määrää ei kannata valmistaa.)

Suikaloi kaikki kasvikset ohuiksi tikuiksi tai muuten pieniksi paloiksi. Hienonna yrtit. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Liota riisipaperilättyjä lämpimässä vedessä noin puoli minuuttia, kunnes levy muuttuu kauttaaltaan taipuisaksi. Paketissa ohjeistettiin nostamaan uitettu lätty pyyhkeen päälle ja taputtelemaan sitä hieman kuivemmaksi, jolloin se muuttuu samalla hieman tahmeammaksi, mutta minä läiskäsin lätyn suoraan lautaselle ja aloin täyttää. Alimmaiseksi kuuluu kuulemma laittaa rapu (tai vastaavasti kai sitten joku muu ei-vihannes) ja kasata sen päälle sitten muut ainekset. Itselläni iski hieman ahneus tässä kohtaa ja täytteitä tuli mätkäistyä aika isolla kädellä, jolloin rullistakin tuli aika ...näyttäviä. Vähempikin määrä täytettä varmaan riittäisi, jolloin rullista tulisi hieman sopusuhtaisempia ja helpommin työstettäviä ja kasassa pysyviä. Rullan saa kätevimmin rullattua taittamalla ensin alaosan täytteiden päälle ja sen jälkeen reunat ja sitten vaan rullataan loppuun saakka. Valmiita rullia ei kannata kasata päällekäin, koska ne tarttuvat helposti toisiinsa ja repeilevät.

Rullat kannattaa nauttia heti ja dippailla niitä tuohon kastikkeeseen. Eevan blogissa oli myös maapähkinävoikastike, joka varmasti on myös kokeilemisen arvoinen. Minulla ei nyt sattunut olemaan aineksia siihen valmiina, joten testaan sitä sitten seuraavalla kerralla. Dippailimme rullia myös sweet chili sauceen, mutta tuo ohjeistettu soosi oli kyllä paljon parempaa. Autenttisen makuinen, kuten sitä koekaniineilleni kuvailin.

Leppoisaa viikonloppua! Tai oikeastaan kai voisi toivottaa juhlavaa viikonloppua, sillä nythän on kevätjuhla-aika :)

Ps. Projektin alla on tunnisteiden lisääminen niin, että ruokaohjeiden löytäminen hieman helpottuisi. Ohjeita kun on huomaamatta kerääntynyt jo jonkin verran, vaikkei tämä mikään varsinainen ruokablogi olekaan.

Raparperiraparperiraparperi

Ennen kuin pääsen tuohon otsikon asiaan niin vilautan nopeasti viime viikon tunnelmia. Nekin toki olivat kovasti ruokapainotteisia, olihan vierainamme varsinaisia herkkusuita ja mestariruuanlaittaja :)

Jos en vielä ole muistanut mainita niin Pascalista saa mielestäni aivan parhaita macaron-leivoksia. Tämä siis kaikille oslolaisille tiedoksi. Mums mums.

En ole vielä keksinyt, millä logiikalla tämä Oslon raatihuoneen rannassa oleva katkarapulaiva on auki (siis muulloinkin kuin klo 7 aamulla), mutta kerrankin osuimme paikalle oikeaan aikaan. Ja voi jösses, aivan mahtavia katkarapuja olivatkin. Suosittelen. (kuva on napattu joskus talvella, tänne ei siis tullut takatalvi)

Meriahven. Hy-vää.

Salsiccia menossa grilliin. Monesti olen tätä kaupassa katsellut sillä silmällä, joten nyt oli aika napata se mukaan. Kannatti.

Paahtopaisti saamassa paistopintaa itseensä. Tämäkin on ruokalaji, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt, koska tuollaisen ison lihaköntin syömisessä meillä menisi oman perheen kesken varmaan viikko. Ihan pienestä lihapalasta tätä ei nimittäin kannata valmistaa, jottei paisti kuivu. Niin ja jos ihan tarkkoja ollaan, en minä kyllä tälläkään kertaa tätä ruokaa valmistanut...

Ja pakollinen turistikierros tietenkin Holmenkollenille :)

Nyt sitten tuohon otsikon asiaan eli raparperiin. Raparperimme alkavat olla jo aika vakuuttavissa mitoissa, joten väsäsin niistä kevään ensimmäisen raparperipiirakan. Olen jumittunut yhteen ja samaan ohjeeseen, jolla aina teen tuon piirakan ja tässäpä tuo ohje sitten tulee. Peräisin Maku-lehdestä.

Raparperipiirakka

Murotaikina
100 g voita
1 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 muna

Täyte
10 dl raparperia (paloiteltuna)
(2 rkl maissitärkkelystä)
2 dl ranskankermaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Tee murotaikina. Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet. Nypi seos muruiksi, eli puristele seosta sormillasi, kunnes se on tasaista murua. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi.

Voitele ja jauhota piirakkavuoka. Taputtele taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät pakastettuja raparperipaloja, sekoita niiden joukkoon maissitärkkelys. Sekoita keskenään ranskankerma tai kermaviili, muna ja sokerit.

Paista pohjaa ensin noin 5 minuuttia ilman täytettä. Levitä raparperit pohjalle ja kaada päälle ranskankermaseos. Paista raparperipiirakkaa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja raparperit ovat pehmeitä.

Minusta tämä piirakka on parasta hieman levänneenä, jopa vasta seuraavana päivänä.