Hyvä päivä

Retki rannalle ja päivällinen ystävien seurassa. Siitä on hyvä päivä tehty.

Hellekelit loppuivat tietenkin sopivasti meidän kotiinpaluuseemme, mutta siitäkin huolimatta teimme retken Kalvøyalle ruotsalaisystäviemme seurassa. Ja oikein hyvä retki siitä tulikin. Isommat pojat kahlailivat meressä ja Lasse tutustui rantahiekkaan ja vedenrajaan. Ja äidit ehtivät hieman jopa kahvitella :) Retken päätteeksi pääsimme valmiiseen pöytään nauttimaan grillin antimista ja hyvästä seurasta. Onnea on hyvät ruotsalaisystävät kävelyetäisyydellä!

Tähän oli hyvä päättää lomailu. Mukavaa alkuviikkoa sinnekin kaikille!

Retkipäivä

Eiliselle, eli perjantaille, oli luvattu aurinkoista säätä, joten suunnittelin jonkinlaista retkeä tuolle päivälle poikien kanssa. Pakkasasteita tuntui kuitenkin olevan sen verran rapsakasti (no ei kuitenkaan enempää kuin -14 astetta, mutta onhan siinäkin riittävästi), joten kokopäiväulkoilu jäi pois laskuista. Retkiseuramme, eli Oslossa asuva suomalaisäiti lapsineen, ehdotti kohteeksi Oslon Reptilparkia, joten sinnepä sitten suuntasimme. Tosin käärmeet ja muut matelijat eivät varsinaisesti ole suosikkieläinteni listalla, mutta mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi :)

Iloiset metromatkaajat

Reptilpark, "matelijapuisto", sijaitsee ihan Oslon keskustassa, josta voinee päätellä, että kyseessä ei kovin mittava eläinpuisto ole. Paikka oli oikeastaan todella pieni ja itseäni jäi hieman vaivaamaan vaikkapa krokotiilin pieni asumus. Jotenkin jäi vaikutelma, ettei se kroko mahtunut edes kääntymään pienessä ammeessaan... Käärmeitäkin toki oli, samoin hämähäkkejä, sammakoita, liskoja, etanoita, kipikonnia, torakoita, silkkiapinoita ja papukaija. Epäselväksi jäi, mitä tekemistä näillä viimeksi mainituilla on matelijoiden kanssa, mutta etenkin nuo silkkiapinat oli kyllä ihan söpöjä otuksia. Toisin kuin se käärme, jota hoitaja ulkoilutti päiväkotilasten iloksi ja pääsi yllättämään samalla myös yhden suomalaisäidin. Taisin hypätä puoli metriä taaksepäin, kun tämä työntekijä ilmestyi viereeni käärme käsivarsillaan kysyen, haluaisiko Juho laittaa käärmeen kaulaansa. No ei halunnut, vaikka toki olisi halutessaan saanutkin kokeilla tuota luikertelevaa kaulahuivia. 

Mikä lie gekko

Matelijoiden jälkeen retkiseurueemme siirtyi kahvittelemaan erittäin rauhallisissa ja harmonisissa merkeissä Litteraturhusetiin. Meno oli ihan just niin leppoisaa kuin kahden 3-vuotiaan, toisiaan villitsevän pojan ja kahden, joka paikkaan ehtivän 1-vuotiaan kanssa voi olla. Tätä kokemusta piti hieman sulatella ulkoilmassa, joten kävelin poikien kanssa linnanpuiston kautta, Raatihuoneen ohitse Aker Bryggelle, josta löytyi Juhon jo kaipailema leikkipuisto. Tässäpä siis pieni turistikuvapläjäys:

Kunkulla on kattoremppa meneillään

Vaikkei tämä raatihuone ehkä kaunis ole, niin kellotornista soitetaan tasatunnein kivoja melodioita :) Tämän talven biisilista löytyy täältä. Kesällä ohjelmistossa oli muistaakseni hieman kevyempääkin populaarimusiikkia ja näköjään kesäkuukausina esitetään sunnuntaisin ihan konserttikin kellotornista. Kaikkea sitä!

Tämäkin kuuluu osastoon "pitäisi joskus kokeilla".

Satamakello (?), jonka takana näkyy Akershus festning

Ai niin pitikö niitä kuvia ottaa pois päin auringosta?

Leikkipaikka melko keskeisellä paikalla

Näillä aurinkoisilla kuvilla onkin hyvä toivotella aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Talviriehaa

Tänään oli juuri sellainen päivä kuin talvella kuuluukin olla: muutama pakkasaste ja auringonpaistetta. Niin ja sen verran lunta, että pääsee pulkkailemaan.

Suuntasimme pulkkinemme Holmenkollenille, tai tarkemmin vielä Tryvannin maisemiin. Ylempänä oli luntakin selvästi enemmän kuin meillä kotona. Ulkoilemaan tänä aurinkoisena sunnuntaina oli tainnut lähteä vähintään puoli-Osloa, mutta onneksi olimme kuitenkin sen verran aikaisin liikkeellä, että saimme auton parkkiin pulkkamäen lähellä olevalle parkkipaikalle.

Lasse istui ensimmäistä kertaa pulkassa ja laski mäkeä. Naama pysyi aika peruslukemilla, mutta kai hän silti tykkäsi. Äiti ainakin tykkäsi.

Mäenlasku ja raikas talvisää sai koko porukan nälkäisiksi ja niinpä Tomi viritteli nuotion, jossa paistettiin joululahjamakkarakepillä pølset. Ja ne tietenkin kääräistiin tuttuun tapaan lompen sisään. Lasse tosin nautti omansa ihan sellaisenaan hyvällä ruokahalulla.

Mukana pulkkailemassa oli mainiot ruotsalaiset ystävämme lapsineen. Perheen äiti reippaili pulkkailun päätteeksi vielä reilun 20 kilometrin hiihtolenkin. Kunnioitettavaa hiihtohulluutta.

Missä norjalainen, siellä vohvelikärry. Olen aiemminkin maininnut tästä norjalaisten viehtymyksestä vohveleihin ja kuinka niitä myydään mitä mielikuvituksellisimmissakin paikoissa. Tämä pulkkamäen vierus ja hiihtoladun varsi oli tietenkin ihan itsestäänselvä paikka ja kauppa kävi. Meillekin.

Reippaan pulkkailun päätteeksi oli helppo nukahtaa vatsa täynnä pølseä ja vohvelia. Ja mikäs tuossa nukkuessa.

Tällaisia talvipäiviä lisää, kiitos!

Päivä kuvina

Blogi on ollut ihan hunningolla, mutta korjataan tilanne nyt pikimmiten. Syytä radiohiljaisuuteen ei sen suuremmin ole tai siis kirjoittaja ei nyt vaan ole saanut aikaiseksi mitään naputella. Pitkäksi venyneen tauon aikana on mm. sairastettu ja parannuttu, saatu ystäviä Suomesta vierailulle, käyty treffeillä (ooh!) ja vietetty ihan normipäiviä.

Aurinko näyttäytyi eilen todella pitkästä aikaa ja intouduin siksi tallentamaan päivämme kulkua valokuvin. Ajattelin, että nämä meille ihan arkiset asiat voisivat olla muiden silmiin ihan hauskaa katseltavaa, joten tässäpä seuraa varsinainen kuvapläjäys eiliseltä.

Ryhmä valmiina viemään Juhoa päiväkotiin. Auringonpaisteesta huolimatta aamulla (öh, tai aamupäivällä) oli jo sen verran kylmää, että minäkin kaivelin pipon esille. (Kuvitelkaa nuo romuläjät laatikoston päältä pois. Mistä lie ilmaantuneet.)

Päiväkotiin on noin 5 minuutin kävelymatka. Ainakin silloin, kun Juhokin istuu rattaissa.

Siellähän se barnehage jo näkyykin.

Takaisin kotona. Me siis asutamme tuota etummaista taloa.

Pikainen pastalounas.

Ja taas mennään. Tosin ennen metroon hyppäämistä kiepattiin vielä kirjakaupan ja postin kautta lähettämässä pikkuinen paketti vaarille. Lasse kylläkin simahti jo ennen kuin oli edes päästy pois kotipihasta.

Metro vei meidät jälleen kerran Holmenkollenin maisemiin. Matkaseuranikin heräsi sopivasti perille päästyämme, sillä olihan siirtymiseen mennyt kaikkien mutkien kanssa jo pitkälle toista tuntia. Tässä olemme Øvresetertjernin rannalla.

Välipalan nautimme tietenkin Frognerseterenillä Kafe Seterstuassa. Blogin ylätunnisteen kuva on napattu samaisen kuppilan ikkunasta eli näkymät ovat varsin kohtuulliset.

Matkalla Frognersetereniltä voi ihailla näkymää alas Osloon sekä mm. mäkihyppytorneja. Upeat maisemat eivät vaan valitettavasti kovin hyvin välity näistä valokuvista.

Tämän suurmäen ohi nyt ei vaan voinut kävellä kuvaa nappaamatta, vaikka hyppyrimäkeä on täällä blogissakin jo aiemmin esitelty.

Norjalaistalojen katolla saattaa näköjään kasvaa heinän lisäksi myös pieniä puita.

Aurinko alkoi jo laskea, kun otimme metron Holmenkollenin pysäkiltä keskustaan päin.

Päivän toinen pastaruoka, hups... Mutta kun oli jo aika nälkä ja piti saada nopeasti ruokaa pöytään.

Lasse ihmettelee takkatulta. (Ja taas voi kuvitella, ettei tuolla taustalla ole yhtään leluja lattialla levällään.)

Nukkumaanmenoaika! Tästä kului noin 2 minuuttia, kun uni jo tuli.

Hiljaisuus laskeutui.

Näyttää olevan toinen aurinkoinen päivä putkeen, joten me lähdetään tästä Lassen kanssa ulos. Tällä kertaa kuitenkin pysytään lähimaisemissa.

Maatilan eläimiä kaupungissa

Aurinkoisen syyspäivän kunniaksi teimme poikien kanssa retken kotieläintilalle Oslon Ekebergiin. Samaisessa paikassa kävimme jo heinäkuun lopussa, mutta eläimiähän nyt on aina kiva nähdä uudelleenkin. Kotieläinpihalla pääsee kävelemään eläinten sekaan ja kaikki eläimet ovatkin hyvin kesyjä ja kilttejä. Riikinkukko ja minipossu tosin olivat ehkä liiankin rohkeita ja meinasivat viedä eväät käsistämme.

Alkuun Juhoa hieman jännitti ainakin se minipossu, mutta uteliaisuus kuitenkin voitti ja pian olimmekin jo kanien kanssa samassa häkissä.

Mitähän tässä jutellaan vuohipukille?

Tämä oli se hieman jännittävä minipossu, joka tosin otti välillä myös aika lunkisti. Kuvaajakin pääsi mukaan kuvaan :)

Tämä oli kyllä varmasti pienin koskaan näkemäni hevonen. Tai siis poni. Ilmeisesti shetlanninponin varsa. Juho asiantuntevasti esitteli norjalaiselle tädille norjaksi myös tämän vauvaponin äidin ja isän. On kyllä tosi hauska kuulla, kun Juho puhuu norjaa ja uskaltaa tosiaan jutella sitä jo vieraillekin.

Juho halusi myös ratsaille, joten täytyihän sitä sitten testata. Eikä kuulemma edes yhtään pelottanut.

Leppoisaa viikonloppua!

Ut på tur

Mikä voisikaan olla paljon sen norjalaisempaa kuin søndagstur. Uansett vær, uansett årstid. Søndagsturen er et av Norges sunneste kulturfenomen. (lisää aiheesta vaikkapä täältä) Mekin olimme pienellä retkellä, paitsi emme sunnuntaina vaan jo eilen lauantaina, koska sääennusteiden mukaan sunnuntairetkestä olisi tullut kovin vetinen. Mukaan retkelle saimme houkuteltua myös ruotsalaisen ystäväperheemme, joten Juholla (no miksei Lassellakin) oli myös leikkiseuraa mukanaan.

Ulkoilumahdollisuudet ovat täällä todella hyvät ja lyhyitä päiväretkikohteita on pilvin pimein. Ja vieläpä sellaisia, joihin pääsee helposti vaunuilla. Eilen starttasimme matkaan Linderudkollenin tuntumasta määränpäänämme Trollvannstua, jossa on sekä nuotiopaikkoja että kahvimaja. Ja toki myös uimaranta, mutta se jäi kyllä meiltä testaamatta.

Matkalla riitti ihmeteltävää. Tässä kai ihmettelyn aiheena lampeen virtaava vesi.

Ja tässä muurahaisten koti.

Kivaa!

Perheessä työnjako kohdallaan...

Norjalainen sää teki taas tepposet ja aurinko peittyi hetkessä paksun sumuverhon taakse. Mutta eipä tuo makkaran(nakin)paistoa haitannut. Asiaankuuluvina lisukkeina tietenkin kätevä lompe eli perunalettunen, jonka sisään tuo pølse kietaistaan.

Masut täynnä retkieväitä ja hiihtomajan vohvelia. Paluumatka voi alkaa.

Tässä se järvi vielä tullessamme oli...

Tässä lukulistani tämänhetkinen top3. Tosin tuo Oslon kartta on kuulunut vakilukemistooni ihan tänne muutostamme saakka. Piti jo ostaa päivitetty versiokin, kun ensimmäinen oli puhki luettu :)

Toivottavasti kaunista ja kuivaa syyskeliä jatkuisi vielä pitkään, jotta ehdimme testaamaan muitakin kohteita vielä ennen lumentuloa. Tosinorjalainenhan tietenkin siirtyisi sitten suksien päälle ja pakkaisi lapset ahkioon, mutta siihen meistä ei kyllä toistaiseksi taida vielä olla.

Iltalenkki

Lähdimme eilen iltapäivällä "ihan vaan nopeasti" katsomaan maisemia Kongens utsiktilla naapurikunnassa Holessa. Näköalapaikka on yli 400 metrin korkeudella merenpinnasta ja vaikka suurimman osan matkasta taitoimme autolla (Kleivstualle saakka), jäi kävellenkin kivuttavaa vielä 1,5 km ja korkeuseroa 80 metriä eli keskimääräisen suomalaisen laskettelurinteen verran. Jälkikäteen tohdin Tomille myöntää, että matkan pituus ja rankkuus pääsivät ehkä vähän yllättämään. Minä kun olin etukäteen todennut, että käydään vaan nopeasti tsekkaamassa tuo paikka, eikä se nyt mikään pitkä lenkki ole. Toki lisäpainot (=pojat) molemmilla sekä erittäin kivikkoinen ja viime päivien sateista liukas polku lisäsivät myös hieman vaikeuskerrointa. Mutta olipa tuo hikinen iltalenkki kuitenkin tekemisen arvoinen :)

Nämä kaksi kuvaa on otettu autotien varrelta matkalla Kleivstualle. Sää oli vielä mukavan aurinkoinen tuossa vaiheessa.

Perillä näköalapaikalla (ja hölmö ilme...) Taustalla näkyy jo uhkaavat sadepilvet tunturien päällä. Popsimme pikaisesti eväämme ja harpoimme takaisin autolle.

Reppu edessä ja takana. Sade alkoi juuri, kun pääsimme takaisin autolle. Melko täydellinen ajoitus!

Holen kuntahan on valitettavasti tunnettu myös siksi, että Utøyan saari sijaitsee siellä. Itse asiassa ihan tuossa kuvissakin näkyvässä vuonossa. Ajoreittimme kulki ihan rannan tuntumassa ja niinpä mekin näimme tuon saaren omin silmin. Menomatkalla auringon vielä paistaessa siniseltä taivaalta, näytti vuono niin idylliseltä, että tuntui ihan absurdilta, että siellä on voinut tapahtua jotain niin kamalaa. Toki teot tuntuvat kamalilta, vaikka ne olisivat sattuneet ankeammissakin maisemissa, mutta jotenkin kontrasti vaan tuntui ihan käsittämättömältä. 

 Paluumatkalla pysähdyimme ottamaan kuvan tien varren muistopaikalta. Utøya näkyy taustalla.

Onneksi tässä maassa riittää kaunista katseltavaa yllin kyllin, joten keskitytään mieluummin niihin. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!