Vähän parempaa pastaa

Tarkoitukseni oli eilen väsätä jokin pikainen pasta ja käyttää siihen joskus Italiasta tuomaamme sydämenmallista pastaa, koska Juho on jo useampaan kertaan niitä kärttänyt. Silmiini osui kuitenkin viimeisen myyntipäivän korvilla oleva durumjauhopussi ja siitähän se ajatus tällä kertaa sitten lähti. Sain päähäni testata, että vieläkö sujuu pastan vääntäminen tältä kotikokilta.

Pastataikinan teko on erittäin yksinkertaista. Ainakin munapastan, jollaista aina teen. Minä käytän aina koko kananmunan, mutta halutessaan voi käyttää vain pelkät keltuaiset tai kokonaisten kananmunien lisäksi muutaman keltuaisen. Minä olen kuitenkin pitänyt homman simppelinä ja käyttänyt kokonaista kananmunaa kohden aina 100 grammaa durumjauhoja. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, voi siihen lisätä tilkan vettä. Oikeaoppisesti jauhot pitäisi kai kasata keoksi pöydälle, tehdä kasan keskelle kuoppa ja rikkoa munat kuoppaan. Olen tätäkin tapaa testannut ja todennut aika sotkevaksi. Helpommalla pääsee, kun mittaa jauhot isoon kulhoon ja tekee sen kuopan munia varten sinne. Minulla kuoppa hieman falskasi, kuten kuvasta näkee. Lopputulokseen tuolla kai ei ole yhtään mitään vaikutusta, sillä tarkoitus on joka tapauksessa sekoittaa jauhot ja munat ja saada niistä aikaan sileä taikina. Taikinaa saa siis veivata ihan ronskisti jonkin aikaa. Sen jälkeen taikinapallo kelmun sisään lepäämään viileään noin puoleksi tunniksi.

Tämän jälkeen taikinasta otetaan noin pienen kämmenen kokoisia paloja, litistetään niitä ensin käsin hieman litteämmiksi ja ajetaan pastakoneen läpi telan ollessa leveimmässä asennossa. Taikina taitellaan kolmeen osaan (eli sivut keskelle) ja taas ajellaan telojen läpi. Taittelua jatketaan pari kertaa ja sitten pienennetään telojen leveyttä. Enää ei siis taitella vaan taikina ajetaan pastakoneen läpi, jolloin pastalevy pitenee ja ohenee. Käyttötarkoituksesta riippuu, kuinka ohueksi levyn kaulii. Itse tein mahdollisimman ohutta ja käytin pastakoneeni pienintä asetusta ja lopuksi vielä ajelin taikinan leikkuriterien läpi, jolloin sain aikaiseksi nauhapastaa. Koska keittelin nämä pastat lähes välittömästi, laitoin ne vain kasaksi keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan. Jos pastat joutuvat odottelemaan kauemmin, on niihin syytä ripotella hieman jauhoa, jotta eivät tartu kiinni toisiinsa. Kuivumisen estämiseksi päälle kannattaa laittaa kelmua tai kostutettu keittiöpyyhe. Jos taas halua kuivattaa pastat eli tehdä kuivapastaa (kas!), pitää nauhapastat asetella vapaasti roikkumaan. Tähän on olemassa ihan telineitäkin, mutta olen kuullut huhuja, että jotkut olisivat kuivatelleet pastoja jopa purjeveneen sisätilojen kaiteilla :) Tokihan pastakone kuuluu jokaisen purjeveneen varustukseen.

 Apukäsi on aina lähellä, kun tarvitaan. Ja vaikkei tarvittaisikaan.

Tuoretta tagliatellea

Pastakastikkeesta ei ollut ihan selkeää ajatusta vielä ruuanlaittoa aloitellessani ja kasasin pöydälle mahdollisia ainesosia. Näistä se hyvin pitkälle syntyikin. Ei mitään erikoista, mutta aivan älyttömän maistuvaa. Etualalla suhruisena esiintyvällä savupekonilla oli varmasti osuutta asiaan. Samoin Muttin tomaattisäilykkeillä.

TAGLIATELLE CON FUNGHI, PANCETTA E POMODORO

(tai jotain sinne päin, käännös by Heidi)

n. 150 g savupekonia (tai sitä pancettaa, jos jostain löytyisi)

1-2 sipulia

3-4 valkosipulin kynttä (Stockalta löytyi tuoreita, tosi hyviä)

1 prk Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja

1/2-1 prk Muttin tomaattimurskaa (voi laittaa myös toisen kirsikkatomaattipurkillisen)

rasiallinen herkkusieniä

mustapippuria

(suolaa)

ripaus sokeria

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen basilikaa

tuoretagliatellea

vastaraastettua parmesaania

Paloittele savupekoni suht ronskeiksi paloiksi ja paista pannulla. (Laita palat kylmälle pannulle ja anna lämmön kohota hiljalleen) Siirrä palat odottelemaan pataan / kattilaan, jossa kastikkeen hauduttelu tapahtuu. Leikkaa sipuli samoin vähän isommiksi paloiksi ja kuullota pekoninrasvassa. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut valkosipulit. Kaada sipulit pekoneiden seuraksi ja lisää tomaattisäilykkeet sekä ripaus sokeria makua pyöristämään. Hauduttele huolella miedolla lämmöllä. Mitä kauemmin, sitä parempaa. Itse hauduttelin toista tuntia, kun odottelin syöjiä saapuviksi. Kastikepohjan pöhistessä hiljakseen, pilko sienet neljään osaan ja paista kevyesti pannulla. Pekoninrasvasta ei ehkä enää ole mitään jäljellä, joten lorauta hieman öljyä pannulle. Lisää paistetut sienetkin hautumaan kastikkeen joukkoon. Lisää loppuvaiheessa mausteet sekä hienonnetut yrtit. Keitä tuorepastaa runsaassa, suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Pinnalle runsaasti parmesaania ja ääntä kohti. Buon appetito!

Kelvollista kuvamateriaalia valmiista pasta-annoksesta ei valitettavasti ole, mutta tätä kannattaa kyllä sokkonakin kokeilla. Jälleen kerran, vähemmän on enemmän.

Uunilohta uusin maustein

Silmäilin joskus kirjakaupassa Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä -keittokirjaa ja silmiini osui kardemummalohen ohje. Arvelin, että ohjetta on varmasti ehditty jo useammassa blogissa testailla ja googlailemallahan tuo helposti löytyikin. Niinpä ajattelin tänään testata, miltä lohi, kardemumma ja vaahterasiirappi yhdessä oikein maistuvatkaan.

Ensin vain piti saada sitä lohta. Marketin kalatiski ei taaskaan oikein vakuuttanut tuoreudellaan. Olenkohan sitten vain nirso, kun en halua ostaa 10 päivää sitten pyydystettyä lohta... Onneksi läheltämme löytyy Aitoruokakauppa, jonka omistaja hankki iltapäiväksi varta vasten minulle hovihankkijaltaan takuulla tuoretta lohta. Aivan mahtavaa asiakaspalvelua!

Kuvassa esiintyvä lohi ei liity juttuun. (Tai no sen verran liittyy, että se on Aitoruokakaupasta hankittua Herkkunuotan maailman parasta lime-inkivääri-graavilohta.)

Kardemummalohen maisteluraati oli tällä kerralla arvioissaan aika kriittistä ja epäluuloista. Pääkokki itse kyllä oli ihan tyytyväinen kokeiluunsa, mutta pojille tämä ei nyt oikein uponnut. "Tämä ei ole oikein minun makuuni", totesi Juho diplomaattisesti. Ehkä se kardemumma oli vähän turhan eksoottista. Jälkeenpäin mietin, että olisi ehkä kannattanut käyttää kaikkein hienorakeisinta kardemummaa, jolloin maku on ehkä hieman lempeämpi. Tosin en kyllä ole varma, myydäänkö Suomessa sellaista ihan hienoa, jauhemaista kardemummaa. Norjassa sellaista oli ja siellä olisin sitten taas välillä pullaan kaivannut hieman rouheampaa versiota.

Ihan putkeen ei mennyt kardemummalohen lisukekaan. Ajattelin vaihtelun vuoksi lisätä perunamuusin sekaan hieman porkkanaa, mutta sehän olikin sitten paha virhe. Voisi kuvitella, että jos sekä perunamuusi että höyrytetyt porkkanat ovat suurta herkkua, on myös näiden yhdistelmä hyvä juttu. Väärin. Molemmat pojat tökkivät ihmeissään tuota epämuusia ja nuorempi ei suostunut edes maistamaan. Juho totesikin hetken mietittyään: "Ei tää mittää muussii oo." Ja kyllä, meille on muuttanut Markku Heikkilän miniversio.

Kaikesta huolimatta uskallan kyllä suositella kokeilemaan tätä ohjetta. Erittäin simppeli, mutta hyvällä tavalla erilainen uunilohiresepti. Alkuperäistä ohjetta voisi vaikka virittää tuoreella chilillä, jos haluaa lisäpotkua muuten aika miedonmakeaan makuun.

KARDEMUMMALOHI

4 lohifileetä, á noin 150 g
1 luomusitruuna

Kastike
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia

Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja suojaa pelti leivinpaperilla.

Voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä uunissa tai grillissä noin 10 minuuttia. Purista lohen päälle hieman sitruunamehua ja tarjoile.

Saisinko maksaa?

Tänään ruokalistalla oli jauhemaksapihvejä. Ei mitenkään erityisen suunniteltu juttu, mutta kun lähikaupassamme oli hyvännäköistä, paikalla jauhettua naudan maksaa niin siitähän se ajatus sitten lähti.

Jauhemaksapihvit

300 g jauhettua naudan maksaa
200-300 g raastettua (raakaa) perunaa
suolaa
valkopippuria
meiramia
voita paistamiseen

Raasta perunat ja sekoita kaikki ainekset hyvin. Paista pieniä pihvejä voissa, esim. lättypannulla. Tarjoile perunamuusin, puolukkasurvoksen ja kuullotettujen sipulirenkaiden kanssa.

Useimmissa ohjeissa taikinaan lisätään myös kananmuna, mutta oikein hyviä niistä tulee ilmankin. Itse tein ainakin tupla-annoksen ja pakastan ylimääräiset pihvit.

En malta olla kertomatta hauskaa tarinaa jauhemaksapihveihin liittyen. Äitini oli uutena, nuorena maatalon emäntänä valmistanut lähes ensimmäisenä aterianaan jauhemaksapihvejä (tällä samaisella ohjeella) ja ilmeisesti ajatellut viimeistään tällä ruualla vakuuttavansa isäni (ja ehkä anoppinsakin) emännäntaidoillaan. Vasta vuosien päästä isäni oli tunnustanut, ettei oikeastaan liiemmin välitä jauhemaksapihveistä. Aika harvassa ovat ne ruokalajit, jotka eivät isälleni maistuisi, mutta juuri tämä oli yksi niistä ainoista. Emännäntaidot taisivat silti olla aika vakuuttavat, koskapa tapahtuneesta on kohta jo liki 50 vuotta :)

Kriisiapua

Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta nuhanenäisen raitapaidan.

Olen metsästänyt täydellistä kanakeittoa ja tähän pyrkiessäni testannut ties kuinka monta versiota tästä klassisesta lohturuuasta, jonka pitäisi tehota niin flunssaan kuin sydänsuruihinkin. Tähän asti keittelemykseni ovat olleet aina jollain tavalla vähän pliisuja. Melkein kelvolliseen tulokseen olin jo liemen suhteen päässyt, kunnes tajusin yhden yksinkertaisen, mutta kokonaisuuden kannalta olennaisen asian. Kanan tulee olla kypsää ja siis mieluiten grillattua. Olin ehkä sivullisten mielestä turhankin innoissani tämän yksinkertaisen asian tajutessani, mutta nyt minulla on se; täydellisen kanakeiton ohje! Ja koska en ole mikään kovin innovatiivinen amatöörikokki, menee kunnia tästä ohjeesta ruokablogiin suolaa&hunajaa, jota näköjään nyt oikein urakalla linkitän.

Opiskelen tällä hetkellä mm. terveyden ja mielenterveyden psykologiaa ja kriisityöhön liittyvällä luennolla luennoitsija totesi näin: Traumaattisen kriisin reaktiovaiheessa oleva ihminen tarvitsee kanakeittoa. Ei tällä keitolla ehkä kokonaan kuitata kriisityötä, mutta tuskin se ainakaan haitaksi on. Lämmittääpä se mukavasti myös tämän nuhaisen tenttiinlukijan oloa. Kaikki lämpöä, lohtua ja hyvää mieltä tuovat ruuat ovat varmasti enemmän kuin tervetulleita tässä marraskuun pimeydessä. Täydellisen kanakeiton ohjeen etsimisen voi lopettaa, se on tässä:

Täydellinen kanakeitto

3 rkl voita
1 sipuli
2 porkkanaa
2 tl keltaista currytahnaa (tai maun mukaan)

pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna
8-10 dl kanalientä
1/2-1 grillattu broileri
2 dl pakastemaissia
2 dl kermaa
n. 1,5 dl raakaa riisiä (esim. jasmiini)

korianteria tarjoiluun

Pilko sipulit ja porkkana pienenpieniksi kuutioiksi. Sulata voi kattilassa. Lisää sipuli, porkkana ja curry ja hauduttele erittäin miedolla lämmöllä kannen alla 25 minuuttia. 

Jos haluat keittoon riisiä, kuullota sitä hetki tässä vaiheessa ja lisää sen jälkeen kanaliemi. Lisää kana paloiteltuna. Keitä kunnes riisi on melkein kypsää ja lisää sen jälkeen maissi. Keitä kunnes maissi on kypsää ja lisää lopuksi kerma. Kuumenna vielä keitto. Lisää annoksen päälle korianteria.

Mikäli teet keittoa koko kattilallisen ja sitä jää mahdollisesti myös seuraavan päivän lounaaksi, kannattaa riisi keitellä erikseen ja lisätä sitä sitten valmiiseen keittoon. Muussa tapauksessa riisit imaisevat liemen keitosta ja muuttuvat ehkä muutenkin hieman mössöksi. Riisin voi myös jättää kokonaan pois, jos siltä tuntuu. Valkosipuli sopisi varmasti myös oivallisesti flunssakeittoon.

Torstai on toivoa täynnä ;)

Sunnuntain hidasta ruokaa

Omalla to cook -listallani on jo hetken ollut kahteen kertaan paistetut ranskalaiset sekä jonkinlainen ylikypsä lihaköntti possusta. Ankean harmaa sunnuntai oli oivallinen päivä molempien ruokien testaukseen ja kieltämättä lähes koko päivä menikin enemmän tai vähemmän keittiössä hääriessä. Tekemistä ei ehkä ollut ihan joka hetkeen, mutta ajallisesti tämä toisaalla pikaruuaksi kutsuttu ateria vei kyllä hyvän tovin. Eipä mennyt kuitenkaan ajankäyttö hukkaan, sillä sen verran hyvää vatsantäytettä näistä syntyi!

Riivitty, ylikypsä possu eli pulled pork on tullut vastaan useasta ruokablogista ja -lehdestä ja saanut myös mahtavan suomenkielisen vastineen nyhtöpossu. Kunnia tästä uudissanasta kuuluu Campasimpukka-blogille. Riivittyä possua on kai useimmiten tarjottu jonkinlaisen leivän päällä tai välissä ja meidänkin possumme päätyi hampurilaissämpylöiden väliin. Ohjeistusta vilkuilin sekä suolaa&hunajaa -blogista että Kulinaarimurulasta ja lopputuloksena oli suurin piirtein näiden ohjeiden välimuoto.

Pulled pork

Rubiin:
1 rkl fariinisokeria
2 tl paprikajauhetta
2 tl karkeaa suolaa
reilut pyöräytykset Santa Marian roasted garlic & pepper -maustemyllystä
1/4 tl chilijauhetta
mustapippuria

Mausteliemeen:
n. 1-1,5 kg porsaan kassleria
1 dl sherryä
2 rkl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
4 rkl ruskeaa ruokosokeria
5 cm:n pätkä inkivääriä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1/2-1 punainen chili
1 tähtianis

BBQ-kastike:
2 dl coca colaa
1/2 dl ketsuppia
1 limen mehu
2 rkl ruokosokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 sipuli
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattipyrettä
kuivattua chiliä (myllystä)

Leikkasin edellisenä iltana noin kiloisen kasslerköntin kolmeen osaan ja hieroin morttelissa murjotut rubin ainekset lihan pintaan. Siirsin lihat kylmiöön maustumaan ja odottelemaan jatkokäsittelyä seuraavaan aamupäivään saakka.

Seuraavana päivänä muistin siirtää lihat huoneenlämpöön noin tunniksi ennen kuin laitoin ne hautumaan mausteliemessä uunin lämpöön. Mausteliemen sipulit, chili ja inkivääri pilkotaan ronskisti ja lisätään pikkukattilassa pikaisesti kuumennettujen muiden ainesosien sekaan ja lopulta koko soosi lihapalojen päälle uuninkestävään vuokaan tai pataan. Vuoka peitetään foliolla (tai pata kannella) ja lykätään tunniksi 250-asteiseen uuniin. Tunnin päästä lihat käännellään ja lämpotila lasketaan 175 asteeseen. Lihaa kypsennetään pari tuntia, käännetään jälleen ja jatketaan hauduttelua vielä noin pari tuntia. Tarkoitus on, että liha hajoaa ihan käsiin.

Lihan muhiessa uunissa ehtii hyvin valmistaa barbecue-kastikkeen sekä karamellisoidut punasipulit hampurilaisen lisukkeiksi. Ai niin ja leipoa ne hampurilaissämpylätkin tietenkin. Myös perunat voi pestä, kuivata ja pilkkoa sopiviksi tikuiksi ranskalaisia varten. BBQ-soosin sipuli ja valkosipuli pilkotaan ja lisätään muiden aineksien kanssa kattilaan hiljakseen kiehumaan noin puoleksi tunniksi, jonka jälkeen keitos survaistaan sauvasekoittimella sileäksi.

Kun liha on kypsää ja hajoavaa, riivitään se hieman jäähtyneenä esim. kahden haarukan avulla pieneksi muhjuksi. Riivityn lihan sekaan sekoitellaan maun mukaan barbecue-kastiketta sekä siivilöityä maustelientä ja laitetaan liha foliolla tai kannella peiteltynä edelleen uuniin noin puoleksi tunniksi 175 asteeseen.

Hampurilaissämpylät (Heléne Johansson: Leipä)

5 dl täysmaitoa

75 g hiivaa
12 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
1 rkl suolaa

Liota hiiva lämpimään maitoon ja lisää loput ainekset. Vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia.

Jaa taikina noin 12 osaan. Pyörittele paloista sämpylöitä. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota kaksinkertaisiksi huoneenlämmössä 1 1/2 tunnin ajan.

Paista sämpylöitä 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.


Karamellisoidut punasipulit

noin 20 g voita
2 punasipulia renkaiksi leikattuina
2 rkl ruokosokeria
2 rkl punaviinietikkaa / valkoviinietikkaa/ balsamicoa
suolaa
mustapippuria
(vettä)

Sulata voi pannulla ja kuullota sipuleita hetki miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää etikka. Keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä tarvittaessa hieman vettä. Hauduta sipuleita, kunnes ne ovat pehmeitä.


Kahteen kertaan paistetut ranskalaiset (Glorian ruoka&viini)

6–8 Rosamunda-perunaa
n. 1 l rypsiöljyä
1–2 tl sormisuolaa

Pese ja kuivaa perunat huolellisesti. Leikkaa niistä suorakaiteen muotoisia paksuhkoja tankoja (noin 6 x 1 cm). Kaada kattilan pohjalle noin 5 cm rypsiöljyä. Kuumenna öljy 150-asteiseksi, käytä apuna paistolämpömittaria.

Friteeraa eli uppopaista perunoita öljyssä kauhallinen kerrallaan, n. 5–10 min. Nosta perunat reikäkauhalla tai friteerauskorissa talouspaperin päälle valumaan. Anna jäähtyä. Nosta öljyn lämpö 180 asteeseen. Paista perunat öljyssä kullankeltaisiksi. Valuta perunat ja mausta suolalla. Kahteen kertaan paistetuista perunoista tulee erityisen rapeita ja maukkaita.

Hyvää oli, ihan kaikki. Ranskalaisista tuli rapsakoita, hampurilaissämpylöistä muhkean kuohkeita ja lihasta ihanan mehevää ja maistuvaa. Jos nyt jotain negatiivista tästä löydän niin ranskispaistelun jälkeen itselläkin oli sen verran uppopaistettu olo, että syönnin jälkeen oli pakko mennä suihkuun ja laittaa koko vaatekerta pesuun.

Bierstuberuokaa

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta Tessa Kirosin keittokirjan Hillasoilta oliivilehtoihin ja löysin sieltä ruokalajin, jonka olemassaolon olin ihan tyystin unohtanut. Leivitetyt porsaanleikkeet, wieninleikkeet tai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Juho nimesi nämä possuista tehdyiksi kalapuikoiksi. Siitäkin huolimatta, etteivät kovin puikkomaisia olleet. Mahtavaa löytää ja innostua tällaisista klassikoistakin välillä!

Tuo epämääräinen läjä tuossa etuoikealla sisältää keittämisen jälkeen voissa paistettuja punajuurilohkoja. Muina lisukkeina hapankaalia ja maustekurkkuja. Niin ja perunamuusia tietty myös.

Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjassa leikkeet ohjeistetaan valmistamaan näin:

PORSAANLEIKKEET
(3 annosta)

2 kananmunaa
1 valkosipulinkynsi (hienoksi .silputtuna)
1/2 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariininlehtiä (hienoksi silputtuna)
6 viipaletta porsaan ulkofilettä (à n. 60 g, paksuus n. 1 cm)
50 g korppujauhoja
voita paistamiseen
sitruunanlohkoja tarjoiluun

Vatkaa munat suuressa kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon valkosipuli, paprika ja rosmariini. Laita porsaanfileviipaleet munaseokseen, kääntele kunnolla ja jätä marinoitumaan ainakin 15 minuutiksi.
Levitä korppujauhot lautaselle. Nostele lihaviipaleet marinadista, valuta liika neste pois ja korppujauhota viipaleet kummaltakin puolelta; painele reilusti kämmenellä, jotta jauhot tarttuvat kunnolla.
Sulata voi pannulla; jos pelkäät voin kärähtämistä, lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Laita jauhotetut leikkeet pannuun ja paista ne ripeästi kummaltakin puolelta niin, että pinta on kullanruskea ja liha läpikypsä

Tällaista tuhtia äijäruokaa edelsi hieman kevyempi lounassalaatti, jonka kasasin kaapeista löytyvistä aineksista. Granaattiomenaa en ollut koskaan aiemmin omaan keittiöön hankkinut, mutta nyt sellainen tarttui kauppareissulla mukaan muutaman ruokablogin innoittamana. Kivasti toi väriä ja pirteyttä tähän salaattiin.

Väriä keittiöön (ja sormiin, paitaan ja pöytäliinaan...)

Otsikosta voi joku nokkela päätellä, että täällä on sotkettu punajuurien kanssa. Minulla on melko tuore suhde punajuureen ja kuuleman mukaan olin appivanhemmilleni joskus seurustelumme alkuvaiheessa todennutkin, että olen kaikkiruokainen, mutta punajuuresta en liiemmin välitä. Tämä tietenkin aiheutti luultavasti kulmakarvojen hienoista kohoamista, sillä Tomin perheessä on pitkät perinteet juuri tämän kyseisen juureksen nauttimisesta. Puolustuksekseni voin kuitenkin kertoa, että tuolloin punajuuri tarkoitti minulle etikkapunajuurta, josta en kyllä edelleenkään suuremmin pidä. Jostain käsittämättömästä syystä en kai ollut syönyt tuolloin reilu kymmenen vuotta sitten ihanan makeaa tuoretta punajuurta lainkaan, joten olipa onni, että tämä seikka korjaantui Tomiin tutustumisen myötä.

Pitkähkön johdannon jälkeen sitten itse asiaan eli helppoon ja maistuvaan punajuuripestopastaan.

Punajuuripesto (noin 2:lle)

2 keitettyä ja keittämisen jälkeen kuorittua keskikokoista punajuurta
1/2 dl oliiviöljyä
pieni siivu parmesaania
2 rkl pinjansiemeniä
1 pieni valkosipulinkynsi
muutama tippa sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä sileäksi tahnaksi. Keitä spagetti (tai muu pasta) kypsäksi, valuta ja sekoita punajuuripesto joukkoon. Itse murustelin pastan sekaan vielä hieman homejuustoa, koska se nyt vaan sopii niin älyttömän hyvin yhteen punajuuren kanssa. Lisäksi kipasin hakemassa takapihan metsästä muutaman suppilovahveron, jotka paistoin pastan oheen. Hyvää oli.

Hesarissa oli tänään juttu avokadopastasta, josta on tullut varsinainen hitti sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-keittokirjassa ohjeistetusta pastasta, joka toden totta onkin ällistyttävän hyvä pasta. Minäkin tätä joskus taannoin testailin, mutta jostain syystä (luultavasti luokattoman huonon kuvan vuoksi) jäi tänne postaamatta. Kamalan huonosta kuvasta huolimatta laitan ohjeen jakoon, jos joku vielä on tältä voinut välttyä :)

Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi
1/2 chili (siemenet poistettuna)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
n. 1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia


Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko val­ko­si­pu­li ja chi­li, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avul­la kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te.

Pis­tä hom­ma se­kai­sin lu­si­kan avul­la, mais­ta. Kas­tik­kees­sa tu­lee ol­la tar­peek­si suo­laa, muu­ten lop­pu­tu­los on mau­ton.

Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta lä­vi­kös­sä.

Lo­rau­ta osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyö­rit­te­le spa­get­ti kas­tik­keen kimp­puun.

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.

Helppo, hyvä ja nopea

Tämän lounaan valmistamiseen ei juuri varttia kauemmin aikaa kulu. Sopii siis oikein hyvin tilanteisiin, kun kaksi nälkäistä pikkupoikaa toteaa, että nälkä on NYT. Tänään kävi ehkä jotakuinkin noin ja tuon ruuanlaittoon kuluneen vartin aikana pojat söivät nälissään alkupaloiksi kärttämäänsä parmesania.

Tässä ohjeessa oikaistaan ja käytetään valmista tuoretäytepastaa. Toki vielä parempaa varmasti tulisi itse tehden, mutta sitten voi ainakin unohtaa tuon otsikon sanan "nopea". Suurin piirtein alla oleva ohje on peräisin norjalaisesta ruokablogista Trines matblogg.

Raviolia sitruuna-parmesankastikkeessa

2 pakettia täytettyä tuorepastaa (ei ehkä kuitenkaan lihatäytteisiä)

2 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
n. 50 g raastettua parmesania
1/2-1 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
rucolaa / basilikaa

parmesania lastuina
kirsikkatomaatteja puolitettuina
(ohuita suiroja sitruunankuorta)

Keittele kana/kasvilientä ja kermaa niin kauan, että jäljellä on noin kolmannes. Lisää juusto, sitruunamehu, suola ja mustapippuri. Sekoita hetki.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jaa pastat lautasille, lisää rucolaa ja/tai basilikaa ja lopuksi kastiketta. Laita lautasille myös kirsikkatomaatinpuolikkaita ja pastan päälle parmesanlastuja. Halutessasi voit korostaa sitruunan makua raastetulla sitruunankuorella.


Loppuun täytyy vielä lisätä kuva pienestä mustikkapiirakan nautiskelijasta. Ei ehkä ihan fiksuin veto äidiltä tarjota mustikkapiirakkaa kylvyn jälkeen...

Pastaa!

Lupasin jo ennen Italian matkaamme lisätä tänne pari hyvää pastaohjetta, joten lunastetaanpa tuo lupaus nyt ensimmäisellä ohjeella:) Itse asiassa ei muuten olla taidettu mitään pastaruokaa syödäkään tuon reissun jälkeen, sillä pastakiintiö taisi hetkellisesti hieman tulla täyteen. Tässä kuitenkin loistava ohje, jos pastakiintiössä on vielä tilaa. Ohje on peräisin Jamie Italiassa -kirjasta.

Spaghetti con gamberetti e rucola (Spagettia, katkarapuja ja rucolaa)
4 annosta

450g spagettia
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
neitsytoliiviöljyä
2 kuorittua valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 kuivattua punaista chiliä rouheena
400 g kuorittuja raakoja katkarapuja (käytin tuoreita ja keitettyjä, jotka kuorin itse)
1 pieni lasillinen valkoviiniä
6 aurinkokuivattua tomaattia (soseuta monitoimikoneessa)
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 kourallista rucolaa (revi tarvittaessa)

Kuumenna suolalla maustettu vesi kiehuvaksi suuressa kattilassa, lisää joukkoon spagetti ja keitä se pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna sillä aikaa 3 lorausta neitsytoliiviöljyä suuressa paistinpannussa ja sekoita öljyn joukkoon valkosipuli ja chili. Lisää katkaravut, kun valkosipuli alkaa saada väriä, ja paista niitä noin minuutti. Kaada päälle valkoviini sekä soseutetut aurinkokuivatut tomaatit ja anna hautua pari minuuttia. Valuta kypsä pasta lävikössä, mutta ota vähän keitinvettä talteen. Sekoita spagetti kastikkeen joukkoon, purista mausteeksi sitruunamehu ja lisää joukkoon puolet rucolasta sekä vähän keitinvettä, jos haluat ohentaa kastiketta. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen ja maun mukaan. Jaa ruoka neljälle pastalautaselle ja ripottele päälle raastettu sitruunankuori sekä loput rucolanlehdet.