Pastaa uunissa

Täällä ollaan, vaikka blogin puolella onkin ollut kovin hiljaista viime aikoina. Pieni pikapäivitys siis kännykkäkuvien muodossa ennen kuin pääsen otsikon ruoka-asiaan.

Lähes 20 vuoden tauon jälkeen minäkin omistan taas sukset ja niitä käytiin Juhon kanssa testailemassa. Jälkeen päin tosin kuulin, että kyseiset zero-sukset alkavat toimia kunnolla vasta noin 200 hiihtokilometrin jälkeen. Saattaapi mennä useampi talvi ennen kuin sukset ovat iskussaan...

Kotikunnastamme löytyy lapsiystävällinen retkeilyreitistö, jonka varrella on myös laavu- ja nuotiopaikka. Siellä kävimme muutama viikko sitten aamupäiväretkellä grillaamassa makkaraa. Kuinkahan monta makkaransyöntikuvaa tästä blogista oikein löytykään...?

Muumit heräävät talviuniltaan juuri sopivasti hiihtoloman ajaksi ja mekin kävimme katsomassa, millaista Muumilaaksossa on talvella. Sää oli suotuisa ja tapahtuma oikein onnistunut. Testasimme napakelkkaa jäällä ja söimme Muumimamman hernesoppaa ja pannukakkuja. Ja tietenkin halasimme muumeja.

Ja sitten siihen ruokaohjeeseen. Olen ihan koukussa puhelimeeni lataamaani foodgawker-appsiin, joka näköjään toimii myös nettisivuna. Kyseessä on palvelu, joka kerää ja päivittää jatkuvasti ruokablogeista toinen toistaan upeampia ruokakuvia. Tuon appsin kautta päädyin testaamaan herkullisen oloista uunipastaa, jonka löysin tästä yhdysvaltalaisesta ruokablogista.

Kokkailu oli yllättävän aikaavievää, koska koitin samalla kääntää mittayksiköitä hieman tutumpaan muotoon ja lisäksi vielä tehdä annoksesta pienemmän version. Käytin kuorellisia kypsiä pakastekatkarapuja (jotka tietenkin kuorin ensin...) ja niitä oli minulla vähemmän kuin ohjeessa. Veikkaukseni on, että alkuperäisessä ohjeessa on tarkoitettu raakoja katkarapuja. Tässä kuitenkin minun tulkintani ohjeesta, mutta kannattanee vilkaista alkuperäinenkin, jos joku kohta kummaksuttaa :)

KATKARAPUPASTA GRUYERELLÄ JA HERNEILLÄ

n. 2 - 2,5 dl pastaa (esim. orecchiette, cavatelli, gnocchi tms.)
3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
5 dl maitoa (kevyt- tai täysmaitoa)
5 dl gruyere-juustoa raastettuna
1 rkl voita
n. 500 - 600 g katkarapuja
3 valkosipulinkynttä
2 rkl valkoviiniä
1/4 tl cayennepippuria / kuivattua chiliä
5 dl pakasteherneitä
ruokaöljyä
(tarjoiluun ja koristeluun lehtipersiljaa)


Lämmitä uuni 200 C asteeseen. Voitele uunivuoka kevyesti ruokaöljyllä.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta hyvin.
Sekoita jauhot ja suola pinnoitetussa kattilassa, siirrä hellan keskilämmölle ja lisää maito vähitellen hyvin sekoittaen. Keitä koko ajan sekoittaen noin minuutin ajan tai kunnes kastike sakenee hieman. Siirrä kattila sivuun ja sulata joukkoon 3 dl raastettua juustoa.
Lisää voi paistinpannulle ja kuullota pieni hetki hienonnettua valkosipulia ja katkarapuja, lisää valkoviini ja mausta ripauksella cayennepippuria tai chiliä.
Lisää keitetty, valutettu pasta, katkarapuseos ja herneet juustokastikkeen joukkoon ja sekoita huolellisesti.
Kaada uunivuokaan ja lisää loppu juustoraaste koko komeuden päälle. Gratinoi uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut sopivasti.
Tarjoile välittömästi.

Hyväähän tämä olikin. Ihan alunperin resepti on peräisin Cooking light -sivustolta, mutta ei tämä mielestäni kuitenkaan ihan kevyttä ole. Gruyere pitää huolen, että muutama kalori tässäkin annoksessa sentään on. Ehkäpä meren toisella puolella on vähän eri käsitykset keveydestä...

Vähän parempaa pastaa

Tarkoitukseni oli eilen väsätä jokin pikainen pasta ja käyttää siihen joskus Italiasta tuomaamme sydämenmallista pastaa, koska Juho on jo useampaan kertaan niitä kärttänyt. Silmiini osui kuitenkin viimeisen myyntipäivän korvilla oleva durumjauhopussi ja siitähän se ajatus tällä kertaa sitten lähti. Sain päähäni testata, että vieläkö sujuu pastan vääntäminen tältä kotikokilta.

Pastataikinan teko on erittäin yksinkertaista. Ainakin munapastan, jollaista aina teen. Minä käytän aina koko kananmunan, mutta halutessaan voi käyttää vain pelkät keltuaiset tai kokonaisten kananmunien lisäksi muutaman keltuaisen. Minä olen kuitenkin pitänyt homman simppelinä ja käyttänyt kokonaista kananmunaa kohden aina 100 grammaa durumjauhoja. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, voi siihen lisätä tilkan vettä. Oikeaoppisesti jauhot pitäisi kai kasata keoksi pöydälle, tehdä kasan keskelle kuoppa ja rikkoa munat kuoppaan. Olen tätäkin tapaa testannut ja todennut aika sotkevaksi. Helpommalla pääsee, kun mittaa jauhot isoon kulhoon ja tekee sen kuopan munia varten sinne. Minulla kuoppa hieman falskasi, kuten kuvasta näkee. Lopputulokseen tuolla kai ei ole yhtään mitään vaikutusta, sillä tarkoitus on joka tapauksessa sekoittaa jauhot ja munat ja saada niistä aikaan sileä taikina. Taikinaa saa siis veivata ihan ronskisti jonkin aikaa. Sen jälkeen taikinapallo kelmun sisään lepäämään viileään noin puoleksi tunniksi.

Tämän jälkeen taikinasta otetaan noin pienen kämmenen kokoisia paloja, litistetään niitä ensin käsin hieman litteämmiksi ja ajetaan pastakoneen läpi telan ollessa leveimmässä asennossa. Taikina taitellaan kolmeen osaan (eli sivut keskelle) ja taas ajellaan telojen läpi. Taittelua jatketaan pari kertaa ja sitten pienennetään telojen leveyttä. Enää ei siis taitella vaan taikina ajetaan pastakoneen läpi, jolloin pastalevy pitenee ja ohenee. Käyttötarkoituksesta riippuu, kuinka ohueksi levyn kaulii. Itse tein mahdollisimman ohutta ja käytin pastakoneeni pienintä asetusta ja lopuksi vielä ajelin taikinan leikkuriterien läpi, jolloin sain aikaiseksi nauhapastaa. Koska keittelin nämä pastat lähes välittömästi, laitoin ne vain kasaksi keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan. Jos pastat joutuvat odottelemaan kauemmin, on niihin syytä ripotella hieman jauhoa, jotta eivät tartu kiinni toisiinsa. Kuivumisen estämiseksi päälle kannattaa laittaa kelmua tai kostutettu keittiöpyyhe. Jos taas halua kuivattaa pastat eli tehdä kuivapastaa (kas!), pitää nauhapastat asetella vapaasti roikkumaan. Tähän on olemassa ihan telineitäkin, mutta olen kuullut huhuja, että jotkut olisivat kuivatelleet pastoja jopa purjeveneen sisätilojen kaiteilla :) Tokihan pastakone kuuluu jokaisen purjeveneen varustukseen.

 Apukäsi on aina lähellä, kun tarvitaan. Ja vaikkei tarvittaisikaan.

Tuoretta tagliatellea

Pastakastikkeesta ei ollut ihan selkeää ajatusta vielä ruuanlaittoa aloitellessani ja kasasin pöydälle mahdollisia ainesosia. Näistä se hyvin pitkälle syntyikin. Ei mitään erikoista, mutta aivan älyttömän maistuvaa. Etualalla suhruisena esiintyvällä savupekonilla oli varmasti osuutta asiaan. Samoin Muttin tomaattisäilykkeillä.

TAGLIATELLE CON FUNGHI, PANCETTA E POMODORO

(tai jotain sinne päin, käännös by Heidi)

n. 150 g savupekonia (tai sitä pancettaa, jos jostain löytyisi)

1-2 sipulia

3-4 valkosipulin kynttä (Stockalta löytyi tuoreita, tosi hyviä)

1 prk Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja

1/2-1 prk Muttin tomaattimurskaa (voi laittaa myös toisen kirsikkatomaattipurkillisen)

rasiallinen herkkusieniä

mustapippuria

(suolaa)

ripaus sokeria

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen basilikaa

tuoretagliatellea

vastaraastettua parmesaania

Paloittele savupekoni suht ronskeiksi paloiksi ja paista pannulla. (Laita palat kylmälle pannulle ja anna lämmön kohota hiljalleen) Siirrä palat odottelemaan pataan / kattilaan, jossa kastikkeen hauduttelu tapahtuu. Leikkaa sipuli samoin vähän isommiksi paloiksi ja kuullota pekoninrasvassa. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut valkosipulit. Kaada sipulit pekoneiden seuraksi ja lisää tomaattisäilykkeet sekä ripaus sokeria makua pyöristämään. Hauduttele huolella miedolla lämmöllä. Mitä kauemmin, sitä parempaa. Itse hauduttelin toista tuntia, kun odottelin syöjiä saapuviksi. Kastikepohjan pöhistessä hiljakseen, pilko sienet neljään osaan ja paista kevyesti pannulla. Pekoninrasvasta ei ehkä enää ole mitään jäljellä, joten lorauta hieman öljyä pannulle. Lisää paistetut sienetkin hautumaan kastikkeen joukkoon. Lisää loppuvaiheessa mausteet sekä hienonnetut yrtit. Keitä tuorepastaa runsaassa, suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Pinnalle runsaasti parmesaania ja ääntä kohti. Buon appetito!

Kelvollista kuvamateriaalia valmiista pasta-annoksesta ei valitettavasti ole, mutta tätä kannattaa kyllä sokkonakin kokeilla. Jälleen kerran, vähemmän on enemmän.

Väriä keittiöön (ja sormiin, paitaan ja pöytäliinaan...)

Otsikosta voi joku nokkela päätellä, että täällä on sotkettu punajuurien kanssa. Minulla on melko tuore suhde punajuureen ja kuuleman mukaan olin appivanhemmilleni joskus seurustelumme alkuvaiheessa todennutkin, että olen kaikkiruokainen, mutta punajuuresta en liiemmin välitä. Tämä tietenkin aiheutti luultavasti kulmakarvojen hienoista kohoamista, sillä Tomin perheessä on pitkät perinteet juuri tämän kyseisen juureksen nauttimisesta. Puolustuksekseni voin kuitenkin kertoa, että tuolloin punajuuri tarkoitti minulle etikkapunajuurta, josta en kyllä edelleenkään suuremmin pidä. Jostain käsittämättömästä syystä en kai ollut syönyt tuolloin reilu kymmenen vuotta sitten ihanan makeaa tuoretta punajuurta lainkaan, joten olipa onni, että tämä seikka korjaantui Tomiin tutustumisen myötä.

Pitkähkön johdannon jälkeen sitten itse asiaan eli helppoon ja maistuvaan punajuuripestopastaan.

Punajuuripesto (noin 2:lle)

2 keitettyä ja keittämisen jälkeen kuorittua keskikokoista punajuurta
1/2 dl oliiviöljyä
pieni siivu parmesaania
2 rkl pinjansiemeniä
1 pieni valkosipulinkynsi
muutama tippa sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä sileäksi tahnaksi. Keitä spagetti (tai muu pasta) kypsäksi, valuta ja sekoita punajuuripesto joukkoon. Itse murustelin pastan sekaan vielä hieman homejuustoa, koska se nyt vaan sopii niin älyttömän hyvin yhteen punajuuren kanssa. Lisäksi kipasin hakemassa takapihan metsästä muutaman suppilovahveron, jotka paistoin pastan oheen. Hyvää oli.

Hesarissa oli tänään juttu avokadopastasta, josta on tullut varsinainen hitti sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-keittokirjassa ohjeistetusta pastasta, joka toden totta onkin ällistyttävän hyvä pasta. Minäkin tätä joskus taannoin testailin, mutta jostain syystä (luultavasti luokattoman huonon kuvan vuoksi) jäi tänne postaamatta. Kamalan huonosta kuvasta huolimatta laitan ohjeen jakoon, jos joku vielä on tältä voinut välttyä :)

Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi
1/2 chili (siemenet poistettuna)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
n. 1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia


Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko val­ko­si­pu­li ja chi­li, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avul­la kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te.

Pis­tä hom­ma se­kai­sin lu­si­kan avul­la, mais­ta. Kas­tik­kees­sa tu­lee ol­la tar­peek­si suo­laa, muu­ten lop­pu­tu­los on mau­ton.

Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta lä­vi­kös­sä.

Lo­rau­ta osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyö­rit­te­le spa­get­ti kas­tik­keen kimp­puun.

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.

Helppo, hyvä ja nopea

Tämän lounaan valmistamiseen ei juuri varttia kauemmin aikaa kulu. Sopii siis oikein hyvin tilanteisiin, kun kaksi nälkäistä pikkupoikaa toteaa, että nälkä on NYT. Tänään kävi ehkä jotakuinkin noin ja tuon ruuanlaittoon kuluneen vartin aikana pojat söivät nälissään alkupaloiksi kärttämäänsä parmesania.

Tässä ohjeessa oikaistaan ja käytetään valmista tuoretäytepastaa. Toki vielä parempaa varmasti tulisi itse tehden, mutta sitten voi ainakin unohtaa tuon otsikon sanan "nopea". Suurin piirtein alla oleva ohje on peräisin norjalaisesta ruokablogista Trines matblogg.

Raviolia sitruuna-parmesankastikkeessa

2 pakettia täytettyä tuorepastaa (ei ehkä kuitenkaan lihatäytteisiä)

2 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
n. 50 g raastettua parmesania
1/2-1 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
rucolaa / basilikaa

parmesania lastuina
kirsikkatomaatteja puolitettuina
(ohuita suiroja sitruunankuorta)

Keittele kana/kasvilientä ja kermaa niin kauan, että jäljellä on noin kolmannes. Lisää juusto, sitruunamehu, suola ja mustapippuri. Sekoita hetki.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jaa pastat lautasille, lisää rucolaa ja/tai basilikaa ja lopuksi kastiketta. Laita lautasille myös kirsikkatomaatinpuolikkaita ja pastan päälle parmesanlastuja. Halutessasi voit korostaa sitruunan makua raastetulla sitruunankuorella.


Loppuun täytyy vielä lisätä kuva pienestä mustikkapiirakan nautiskelijasta. Ei ehkä ihan fiksuin veto äidiltä tarjota mustikkapiirakkaa kylvyn jälkeen...

Vähemmän on enemmän

Viikonlopun jäljiltä jääkaapin sisältö oli melko laihanlainen (tai ainakin kovin sekalainen), joten ajattelin pyöräyttää lounaaksi pyttipannuhenkisen pastan. Kasasin keittiösaarekkeelle broileria, sipulia, parsakaalia, tomaattimurskaa, fetaa, valkosipulia ja varmaan jotain muutakin, kunnes pysähdyin hetkeksi miettimään lounasta vielä toiseenkin kertaan. Mitäs, jos en tunkisikaan sen seitsemää sorttia sekaisin, jolloin oikeastaan mikään ei maistu miltään, vaan yksinkertaistaisin ja valitsisin vain muutaman aineksen. Alan ehkä vähitellen päästä jyvälle tästä ajatuksesta, että vähemmän voi tosiaan olla enemmän. Ja niinpä syntyi simppeli ja nopea, kesäinen lounaspasta.

Spaghettia ja sitruunapestoa

pastaa (nauhapastaa tai mitä nyt sattuu löytymään)

noin yhden sitruunan mehu
hieman raastettua sitruunankuorta
loraus oliiviöljyä (ehkä pari ruokalusikallista)
valkosipulin kynsi
kourallinen basilikanlehtiä
noin 50 g parmesania
suolaa, mustapippuria

kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
kourallinen herneitä
pieni pala fetajuustoa / vuohenjuustoa

Keitä pasta kypsäksi ja tee sillä välin sitruunapesto. Pesto syntyy helpoiten monitoimikoneessa, jolloin kaikki ainekset voi mitata suoraan leikkurikulhoon ja surauttaa tahnaksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Valuta pasta, lisää joukkoon pesto ja herneet. Annostele lautasille ja lisää päälle pinjansiemenet sekä murusteltu feta- tai vuohenjuusto.

Ja nyt tämä porukka lähtee pyörällä leikkipuiston kautta kauppaan hankkimaan tuonne jääkaappiin jotain täydennystä. Äiti polkee ja pojat istuvat peräkärryssä :)

Munia ja makkaraa eli lisää pastaa

Ihan alkuun täytyy hehkuttaa; voitin liput Taste of Helsinki -tapahtumaan :) En koskaan voita mitään, joten tämä voitto oli kyllä aivan mahtava yllätys! Olin joka tapauksessa suunnitellut meneväni noille ruokafestareille, kun ihan sattumalta olen Helsingissä noin puolitoista päivää juuri sopivasti samaan aikaan tämän tapahtuman kanssa. Hyvä ajoitus, kerrankin!

Ja sitten siihen pastaohjeeseen. Tämäkin on peräisin siitä samasta Jamie Italiassa -kirjasta. Oli niin hyvä pasta, että tätä syödään meillä tänään jo toistamiseen kuukauden sisään. Muutenkin tällä hetkellä makuhermoon iskee ruuat, joissa on sitruunan kuorta :)

Linguine alla carbonara di salciccia (eli Makkaraa carbonara)

4 lihaisaa (italialaista) raakamakkaraa
oliiviöljyä
4 pancetta- tai pekoniviipaletta hienonnettuna
450 g linguinea
4 suurta (luomu)keltuaista
1 dl kuohukermaa
100 g vastaraastettua parmesaania
1 sitruunan raastettu kuori
1 hienonnettu silopersiljanoksa
neitsytoliiviöljyä

Leikkaa terävällä veitsellä makkarankuoret halki ja irrota sisus. Pyörittele kostutetuin käsin makkaramassasta pieniä, noin marmorikuulan kokoisia pyöryköitä ja pane ne odottamaan.
Kuumenna paistinpannu ja lorauta siihen reilusti oliiviöljyä. Paista makkarapallot varovasti joka puolelta kullanruskeiksi. Lisää sitten joukkoon pancetta- tai pekonipalat ja jatka paistamista pari minuuttia, kunnes ne ovat kauniin värisiä. Kuumenna suolalla maustettu vesi kattilassa kiehuvaksi ja keitä siinä linguine pakkauksen ohjeen mukaan.
Pane keltuaiset, kerma, puolet parmesaanista, raastettu sitruunankuori sekä persilja suureen kulhoon ja vatkaa sekaisin. Valuta kypsä pasta siivilässä, mutta ota vähän keitinvettä talteen. Sekoita pasta välittömästi keltuais-kermaseokseen. Lisää joukkoon kuumat makkarapallot ja sekoita kaikki aineet keskenään. Kuuma pasta kypsentää munan sopivan herkulliseksi niin, että se hyytyy osittain, mutta ei aivan kokonaan. Kastikkeen pitää olla pehmeää. Jos linguinet tarttuvat toisiinsa, lisää joukkoon muutama lusikallinen keitinvettä, jolloin ne irtoavat ja kastike kostuu. Ripottele päälle loput juustoraasteesta, mausta tarvittaessa ja valuta pinnalle vähän neitsytoliiviöljyä. Syö heti!

Ja kun makkara-aiheeseen päästiin, niin laitan loppuun vielä "tarjoiluehdotuksen" bratwurstista. Siitäkin huolimatta, että kuva on ehkä aavistuksen härskin näköinen.

Turun Keskiaikaisilla markkinoilla on bratwurstit tarjoiltu kaalinlehteen käärittyinä ja itsekin usein syön bratwurstini näin. Siis silloin harvoin, kun kyseistä makkaraa syön. Jos joisin olutta, niin uskoisin sen sopivan tähän yhdistelmään oikein hyvin. Testatkaapa vaikka juhannuksena!

Pastaa!

Lupasin jo ennen Italian matkaamme lisätä tänne pari hyvää pastaohjetta, joten lunastetaanpa tuo lupaus nyt ensimmäisellä ohjeella:) Itse asiassa ei muuten olla taidettu mitään pastaruokaa syödäkään tuon reissun jälkeen, sillä pastakiintiö taisi hetkellisesti hieman tulla täyteen. Tässä kuitenkin loistava ohje, jos pastakiintiössä on vielä tilaa. Ohje on peräisin Jamie Italiassa -kirjasta.

Spaghetti con gamberetti e rucola (Spagettia, katkarapuja ja rucolaa)
4 annosta

450g spagettia
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
neitsytoliiviöljyä
2 kuorittua valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 kuivattua punaista chiliä rouheena
400 g kuorittuja raakoja katkarapuja (käytin tuoreita ja keitettyjä, jotka kuorin itse)
1 pieni lasillinen valkoviiniä
6 aurinkokuivattua tomaattia (soseuta monitoimikoneessa)
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 kourallista rucolaa (revi tarvittaessa)

Kuumenna suolalla maustettu vesi kiehuvaksi suuressa kattilassa, lisää joukkoon spagetti ja keitä se pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna sillä aikaa 3 lorausta neitsytoliiviöljyä suuressa paistinpannussa ja sekoita öljyn joukkoon valkosipuli ja chili. Lisää katkaravut, kun valkosipuli alkaa saada väriä, ja paista niitä noin minuutti. Kaada päälle valkoviini sekä soseutetut aurinkokuivatut tomaatit ja anna hautua pari minuuttia. Valuta kypsä pasta lävikössä, mutta ota vähän keitinvettä talteen. Sekoita spagetti kastikkeen joukkoon, purista mausteeksi sitruunamehu ja lisää joukkoon puolet rucolasta sekä vähän keitinvettä, jos haluat ohentaa kastiketta. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen ja maun mukaan. Jaa ruoka neljälle pastalautaselle ja ripottele päälle raastettu sitruunankuori sekä loput rucolanlehdet.