Hei sitten, Oslo!

Eilen Oslo tarjoili parastaan, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jäi siis oikein hyvä maku suuhun lähes viimeisestä päivästä Norjassa. (No tänään on kyllä ollut taas harmaan sateinen päivä, jollaisia on ihan riittävästi ollut kesän aikana.)

Tässäpä luultavasti viimeiset kuvat tällä erää Norjasta. Tällaisena mielelläni Osloa tietenkin muistelenkin.

Eipä ole kunkunkaan kattoremppa vielä valmis.

Aker bryggellä oli tällainen "kiikari" :)

Raatihuoneen tuntumassa oli melko erikoinen ajoneuvo, joka ilmeisesti liittyi edellisen viikonlopun monikulttuurisiin Mela-festareihin.

Tomi on vielä valvomassa, että muuttomiehet saavat kaikki tavaramme mahtumaan muuttokuormaan ja minä ihmettelen täällä Oslon evakkoasunnossa, että missähän mahtaa viipyä pizzakuskimme. Huomenna jätämme jäähyväiset Norjalle ja lennämme Suomeen. Jännää! (Mutta aika raskasta.)

Lähtökuopissa

Hiljaisuus täällä blogissa on ehkä osittain johtunut siitä, että täällä ollaan aika odottavissa tunnelmissa. Vähän kuin välitilassa. Lähtökuopissa jopa. Me meinaan muutetaan takaisin Suomeen, omaan kotiin!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän pitikin olla Norjassa kolme vuotta ja se olisi tullut loppuvuodesta täyteen, mutta jo pidemmän aikaa olimme olleet sitä mieltä, että viivymme täällä vielä muutaman vuoden. Mutta tilanteet muuttuvat ja yks kaks yllättäen olemmekin nyt pakkailemassa kamoja kasaan ja heittämässä hyvästejä Norjalle. Suomeen palaaminen on tietenkin erittäin mukavaa, mutta toki ilmassa on tällä hetkellä hieman myös haikeutta. Näihin liki kolmeen vuoteen on mahtunut paljon hyviä hetkiä, ihania ihmisiä, elämää. Kokemus on ollut reippaasti positiivisen puolella.

Suomessa meitä odottaa tuttu oma koti, sukulaiset ja ystävät. Mutta varmasti kolmen vuoden aikana moni asia on myös muuttunut, vaikka omissa ajatuksissa kuvittelee kaiken olevan juuri samalla tavoin kuin lähtiessämme. Tuskin kukaan kuitenkaan on painanut mitään pause-nappulaa lähtiessämme, jolloin kaikki jatkuisi tasan samasta kohdasta nyt palatessamme. Mielenkiinnolla jo odotan, millaiseksi normipäivämme oikein muotoutuvatkaan Suomessa :)

Vielä en ole päättänyt, mitä tälle blogille tapahtuu Suomeen muuttomme myötä. Blogin alkuperäinen tarkoitus oli kertoilla Norjan  kuulumisistamme, mutta ehkä niitä kuulumisia (ja välillä ruokaohjeitakin) voi kertoilla Suomen maaperältäkin. Jää nähtäväksi.

Tässä parin viikon blogihiljaisuuden aikana olemme vähitellen palailleet arkeen ja Juho päiväkotiin. Tosin heti ensimmäisen päiväkotiviikon jälkeen Juholle nousi kuume ja useampi päivä meni lopulta kotioloissa. Kertaalleen pääsimme nauttimaan harvinaisen kauniista poutasäästä Bygdøyn uimarannalla, josta pari ylläolevaa kuvaakin ovat peräisin. Vietimme myös poikkeuksellisen lämpimässä säässä läksiäisiä suomalaiskavereidemme kanssa. Takapihallamme oli grillailemassa ja chillailemassa yhteensä 13 aikuista ja 12 lasta. Pääsin myös nauttimaan äitikollegoideni seurasta ja hyvästä ruoasta ORO Bar & Grill:ssä. Kiitos vielä; teitä tulee ikävä!

Tein myös 24 tunnin mittaisen pikareissun Suomeen ja samalla kävin tarkistamassa, millainen profiili talollemme on oikein tulossa. Kattoremppa siis meneillään ja optimistinen tavoite valmistua ennen muuttoamme vajaan parin viikon päästä.

Pikareissulla ehdin myös nautiskella näitä saksiniekkoja. Siskolle kiitos! Ihan liian monta vuotta (siis jopa kolme!) kulunut edellisestä ravunsyöntikerrasta.

Huomenna käynnistyvä viikko onkin sitten jo viimeinen kokonainen viikko tässä maassa. Viikon päästä sunnuntaina muutamme pariksi päiväksi evakkoon Oslon keskustaan, sillä muuttomiehet pakkaavat alkuviikon tavaroitamme, jotka sitten viikon puolivälissä aloittavat rekkakyydissä matkansa kohti Suomea. Huh.

Helppo, hyvä ja nopea

Tämän lounaan valmistamiseen ei juuri varttia kauemmin aikaa kulu. Sopii siis oikein hyvin tilanteisiin, kun kaksi nälkäistä pikkupoikaa toteaa, että nälkä on NYT. Tänään kävi ehkä jotakuinkin noin ja tuon ruuanlaittoon kuluneen vartin aikana pojat söivät nälissään alkupaloiksi kärttämäänsä parmesania.

Tässä ohjeessa oikaistaan ja käytetään valmista tuoretäytepastaa. Toki vielä parempaa varmasti tulisi itse tehden, mutta sitten voi ainakin unohtaa tuon otsikon sanan "nopea". Suurin piirtein alla oleva ohje on peräisin norjalaisesta ruokablogista Trines matblogg.

Raviolia sitruuna-parmesankastikkeessa

2 pakettia täytettyä tuorepastaa (ei ehkä kuitenkaan lihatäytteisiä)

2 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
n. 50 g raastettua parmesania
1/2-1 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
rucolaa / basilikaa

parmesania lastuina
kirsikkatomaatteja puolitettuina
(ohuita suiroja sitruunankuorta)

Keittele kana/kasvilientä ja kermaa niin kauan, että jäljellä on noin kolmannes. Lisää juusto, sitruunamehu, suola ja mustapippuri. Sekoita hetki.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jaa pastat lautasille, lisää rucolaa ja/tai basilikaa ja lopuksi kastiketta. Laita lautasille myös kirsikkatomaatinpuolikkaita ja pastan päälle parmesanlastuja. Halutessasi voit korostaa sitruunan makua raastetulla sitruunankuorella.


Loppuun täytyy vielä lisätä kuva pienestä mustikkapiirakan nautiskelijasta. Ei ehkä ihan fiksuin veto äidiltä tarjota mustikkapiirakkaa kylvyn jälkeen...

Sørlandet

Meillä on ollut jo kahtena kesänä tarkoitus reissata Etelä-Norjaan (eli Sørlandetiin), mutta jostain syystä reissu on tähän asti jäänyt tekemättä. Tämäkin kesä meinasi jo mennä ohi, kunnes kuluneen viikon tiistai-iltana keksimme (tai no, keksin), että mitäs sitä sen enempää suunnittelemaan; mehän lähdemme sinne heti seuraavana aamuna! Iltakymmeneltä surffailin vimmatusti netissä ja löysin meille passelin kolmion loistavalla sijainnilla ihan Kristiansandin keskustasta. Päätöksentekoon vaikutti myös lupaavan aurinkoiseksi ja lämpimäksi ennustettu sää sekä se, että Tomi pystyi helposti ottamaan loppuviikon lomaa töistä. Norjassa kaikki (paitsi joku outo suomalainen) ovat lomalla heinäkuussa ja tälle kesälomalle on ihan oma terminsäkin, fellesferie.

Kristiansand on reilulla 80.000 asukkaallaan Norjan viidenneksi suurin kaupunki, mutta ainakin näin kesäaikaan erittäin elävä ja idyllinen merenrantakaupunki. Ymmärtääkseni monelle norjalaiselle Kristiansand ja muut pienemmät kaupungit ja kylät sen ympärillä ovatkin perinteistä kesänviettoaluetta. Kristiansandissa on myös yksi Norjan suosituimmista turistikohteista eli Dyreparken, jossa mekin viihdyimme yhden päivän ajan. Dyreparken eli eläintarha on tosin hieman harhaanjohtava nimi, sillä kyseessä on ennemminkin suuri teemapuisto, jossa on toki niitä eläimiäkin, mutta myös mm. Kardemumma-kylä, Kaptein Sabeltannin merirosvomaa sekä huvipuistolaitteita. Me ainakin olimme oikein vaikuttuneita näkemästämme ja kokemastamme, vaikka emme yhdessä päivässä toki kaikkea ehtineet nähdäkään. Tein muuten mielenkiintoisen huomion: en kuullut kenenkään muun vierailijan puhuvan mitään muuta kieltä kuin norjaa. Tosin Etelä-Norjan murre kuulostaa melkein enemmän tanskalta kuin norjalta minun korviini :)


Kardemumman kaupunki oli omasta mielestäni tietenkin se mielenkiintoisin paikka, sillä Kolme iloista rosvoa oli jo omasta lapsuudestani tuttu satu. Ja hieno kylä se olikin! Kylän taloissa olisi voinut jopa yöpyä.

Kardemommelov: Man skal ikke plage andre, man skal være grei og snill, og for øvrig kan man gjøre som man vil. (Kardemummanlaki: Täytyy aina olla kiltti, muita kiusata ei saa, muuten sopii tehdä mitä huvittaa.)

 Vanhan Topiaan torni

Näkyihän ne rosvotkin, kun ryöstivät Kardemumman raitiovaunun.

Tässä vielä kesyä menoa karusellissa. Hetkeä myöhemmin Juho oli isin kanssa ihan innoissaan niin hurjassa tukkijoessa, ettei äiti olisi kyllä uskaltanut edes tulla mukaan. Enkä olisi kyllä meinannut edes päästää poikaa sinne...

Seepra, minä ja pojat 

Kaptein Sabeltannin merirosvolaiva. Kyseinen kapteeni on norjalaislasten keskuudessa hurjassa suosiossa ja jopa päiväkodissa on vietetty Sabeltann-juhlia. Juho hieman pelkää hurjannäköistä merirosvoa, mutta halusi silti muistoksi merirosvokiikarin, silmälapun ja muuta pientä merirosvorekvisiittaa. Tosin hän ei kuulemma ole Kaptein Sabeltann vaan sen kiltti kaveri. Ihan hyvä niin.

Kotimatkalla poikkesimme vielä muutamaksi tunniksi Kristiansandin lähellä sijaitsevaan pieneen ja kauniiseen Lillesandin kylään. Halusin uskoa, että lounaaksi syömäni sinisimpukat olivat juuri hetkeä aiemmin napattu vieressä liplattavasta merestä... Hyviltä ne ainakin maistuivat.

Osui kyllä kelit kohdilleen noiden parin päivän osalta. Jostain luin, että siinä ne tämän kesän lämpimät päivät sitten olivatkin. Kiva. Mutta tulipahan nyt ainakin koettua ihanan aurinkoinen ja kaunis Etelä-Norja, tai ainakin pieni osa sitä. Näitä kuvia katsellen jaksaa ehkä taas muutaman sateisenkin päivän :)

Pellillinen patonkia

Jostain syystä vuosia sitten ostamani Anna & Fanny Bergenströmin Rakkautta, oliiveja ja timjamia -keittokirja oli päässyt hautautumaan johonkin kaapin perukoille lähes koskemattomana. Pari kuukautta sitten löysin tuon ihanuuden ja ihmettelin tosissani, miten olin moisen loisto-opuksen noin tyystin ohittanut. Vieläkään en siihen täysin ole ehtinyt syventyä, mutta juttelin kuitenkin ohimennen kirjasta jotain ruotsalaiskaverini kanssa (jonka kirjahyllystä tämä ruotsalaiskirja tietenkin myös löytyy) ja hän vinkkasi testaamaan kirjasta löytyvää patonkiohjetta. Javisst, hyviä tuli!


Annan kaurapatongit
(4 kpl)


1/2 pakettia hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
6 dl haaleaa vettä
2 1/2 dl kauraleseitä tai kauraplus-hiutaleita
10-10 1/2 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon, ripottele päälle suola ja nokare hunajaa. Kaada päälle vähän vettä ja liuota hiiva siihen. Kaada sekaan loput vedestä. Lisää kauraleseet tai kuidulla rikastetut kaurahiutaleet ja lopuksi vehnäjauhot. Vaivaa kaikki tasaiseksi taikinaksi (yksinkertaista puuhaarukalla). Ripottele päälle 1-2 rkl vehnäjauhoja ja peitä kulho pyyhkeellä. Kohota taikinaa 1-2 tuntia.

Kuumenna uuni 260 asteeseen. Pane leivinpaperi pellille. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Älä vaivaa! Se on tärkeää, etteivät kaikki pienet ja suuret taikinassa olevat kuplat tuhoudu. Leikkaa vain taikina 4 osaan. Muotoile taikinapalat pitkiksi, kapeiksi patongeiksi - pellin pituisiksi.

Jauhota leipiä kevyesti ja nosta leipä kerrallaan pellille ja väännä kierteelle. Paista heti 15 minuuttia. Alenna sitten lämpöä 150 asteeseen ja paista vielä 12-15 minuuttia.

Tack för tipset, Anna!

Vähemmän on enemmän

Viikonlopun jäljiltä jääkaapin sisältö oli melko laihanlainen (tai ainakin kovin sekalainen), joten ajattelin pyöräyttää lounaaksi pyttipannuhenkisen pastan. Kasasin keittiösaarekkeelle broileria, sipulia, parsakaalia, tomaattimurskaa, fetaa, valkosipulia ja varmaan jotain muutakin, kunnes pysähdyin hetkeksi miettimään lounasta vielä toiseenkin kertaan. Mitäs, jos en tunkisikaan sen seitsemää sorttia sekaisin, jolloin oikeastaan mikään ei maistu miltään, vaan yksinkertaistaisin ja valitsisin vain muutaman aineksen. Alan ehkä vähitellen päästä jyvälle tästä ajatuksesta, että vähemmän voi tosiaan olla enemmän. Ja niinpä syntyi simppeli ja nopea, kesäinen lounaspasta.

Spaghettia ja sitruunapestoa

pastaa (nauhapastaa tai mitä nyt sattuu löytymään)

noin yhden sitruunan mehu
hieman raastettua sitruunankuorta
loraus oliiviöljyä (ehkä pari ruokalusikallista)
valkosipulin kynsi
kourallinen basilikanlehtiä
noin 50 g parmesania
suolaa, mustapippuria

kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
kourallinen herneitä
pieni pala fetajuustoa / vuohenjuustoa

Keitä pasta kypsäksi ja tee sillä välin sitruunapesto. Pesto syntyy helpoiten monitoimikoneessa, jolloin kaikki ainekset voi mitata suoraan leikkurikulhoon ja surauttaa tahnaksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Valuta pasta, lisää joukkoon pesto ja herneet. Annostele lautasille ja lisää päälle pinjansiemenet sekä murusteltu feta- tai vuohenjuusto.

Ja nyt tämä porukka lähtee pyörällä leikkipuiston kautta kauppaan hankkimaan tuonne jääkaappiin jotain täydennystä. Äiti polkee ja pojat istuvat peräkärryssä :)

Sun, sea & sand

Tänäänkin olimme Oslonvuonon rannalla. Tällä kertaa Filtvetissä, jossa on aivan uskomattoman hieno keidas Villa Malla. Tämä oli toinen vierailumme tuolla ja yhä paikka sykähdyttää kauneudellaan. Sijainti on upea aivan meren äärellä, majakka kaunis ja Villa Malla itsessään kuin tupsahtanut palmuineen suoraan Välimereltä tai jostain Tuhannen ja yhden yön sadusta. Ja myös ruoka on erinomaista. Tarjolla on Välimeren ja Lähi-idän makuja henkivä buffet-pöytä. Täydellistä! (Jos tarjolla on aurinkoa, merta ja hyvää ruokaa, olen yleensä aika tyytyväinen :) )

Laiturin päässä on varmuuden vuoksi myös helikopterin laskeutumispaikka. Viime kerralla sinne tosiaan myös laskeutui helikopteri! 

Norjassakin kasvaa palmuja!

Pojat testasivat myös valkeahiekkaisen uimarannan.

Väkisinkin vetää suun muikeaksi :)

Tällä kertaa sai pitää lippiksen päässä ruokapöydässäkin.

Sinne siis! Suosittelen ehdottomasti!