Lomaterveiset

Suomessa siis ollaan, nyt jo viidettä päivää. Poikkeuksellisesti sääkin on ollut ihan suotuisa ja Suomessa tuntuukin jotenkin kesäisemmältä kuin Oslon seudulla sieltä lähtiessämme.

Viivyimme tullessamme tosiaan yhden yön verran Helsingissäkin ja kävin poikien kanssa katsastamassa Taste of Helsinki -ruokatapahtuman. Kuvasatoa tapahtumasta ei juuri ole, sillä kädet loppuivat yksinkertaisesti kesken. Yhdessä kädessä oli viinilasi, toisessa lautanen ja ...öö... kolmannessa lastenrattaat. Tapahtuma oli kuitenkin oikein mukava ja luultavasti ilman lapsia ja aikataulua kokemus olisi ollut vieläkin mahtavampi. Sain kuitenkin maistella erinomaisia ruoka-annoksia muutamista sellaisista ravintoloista, joissa olen halunnutkin vierailla ja joihin haluan nyt entistäkin enemmän mennä aterioimaan. Ehkäpä vielä tämän Suomen loman aikana ehdimme edes johonkin kiinnostavaan ravintolaan nautiskelemaan.

Houkuttelin Juhon mukaan tapahtumaan lupaamalla jäätelöä. Onneksi festarialueella oli HerrgårdsGlassin myyntikoju, josta pojat saivat erinomaista jäätelöä maisteltavakseen.

Helsingistä jatkoimme matkaamme junalla Pohjois-Hämeeseen ja jälleen kerran olin tyytyväinen, että junassa on perhehytti ja meillä paikat siihen. Vaikka junissa on leikkivaunukin, on meno siellä välillä vähän turhankin reipasta, joten perhehytissä voi hieman rauhoittua.

Järvivesi on vielä aika kylmää, mutta eipä se tuntunut lapsia haittaavan. Rantavedessä on jo kahlailtu (ja istuttu) ja saunan jälkeen varmaankin myös uidaan.

Lomaohjelmaan on tähän mennessä sisältynyt myös poikien serkkutytön rippijuhlat. Lassen kanssa emme  osallistuneet itse konfirmaatioon, mutta Juho jaksoi hienosti istua kirkossa mummun ja serkkujen kanssa.

Konfirmaatio-ohjelmat muuttuivat lopulta lennokeiksi, joita testailtiin kirkonpihalla. 

Hyvinhän täällä siis lomailu sujuu! Juhannukseksi saamme lomaseuraksemme myös isin, jolla kuulemma on jo kovin tylsää kotona yksinään :) Uskoisko...

Munia ja makkaraa eli lisää pastaa

Ihan alkuun täytyy hehkuttaa; voitin liput Taste of Helsinki -tapahtumaan :) En koskaan voita mitään, joten tämä voitto oli kyllä aivan mahtava yllätys! Olin joka tapauksessa suunnitellut meneväni noille ruokafestareille, kun ihan sattumalta olen Helsingissä noin puolitoista päivää juuri sopivasti samaan aikaan tämän tapahtuman kanssa. Hyvä ajoitus, kerrankin!

Ja sitten siihen pastaohjeeseen. Tämäkin on peräisin siitä samasta Jamie Italiassa -kirjasta. Oli niin hyvä pasta, että tätä syödään meillä tänään jo toistamiseen kuukauden sisään. Muutenkin tällä hetkellä makuhermoon iskee ruuat, joissa on sitruunan kuorta :)

Linguine alla carbonara di salciccia (eli Makkaraa carbonara)

4 lihaisaa (italialaista) raakamakkaraa
oliiviöljyä
4 pancetta- tai pekoniviipaletta hienonnettuna
450 g linguinea
4 suurta (luomu)keltuaista
1 dl kuohukermaa
100 g vastaraastettua parmesaania
1 sitruunan raastettu kuori
1 hienonnettu silopersiljanoksa
neitsytoliiviöljyä

Leikkaa terävällä veitsellä makkarankuoret halki ja irrota sisus. Pyörittele kostutetuin käsin makkaramassasta pieniä, noin marmorikuulan kokoisia pyöryköitä ja pane ne odottamaan.
Kuumenna paistinpannu ja lorauta siihen reilusti oliiviöljyä. Paista makkarapallot varovasti joka puolelta kullanruskeiksi. Lisää sitten joukkoon pancetta- tai pekonipalat ja jatka paistamista pari minuuttia, kunnes ne ovat kauniin värisiä. Kuumenna suolalla maustettu vesi kattilassa kiehuvaksi ja keitä siinä linguine pakkauksen ohjeen mukaan.
Pane keltuaiset, kerma, puolet parmesaanista, raastettu sitruunankuori sekä persilja suureen kulhoon ja vatkaa sekaisin. Valuta kypsä pasta siivilässä, mutta ota vähän keitinvettä talteen. Sekoita pasta välittömästi keltuais-kermaseokseen. Lisää joukkoon kuumat makkarapallot ja sekoita kaikki aineet keskenään. Kuuma pasta kypsentää munan sopivan herkulliseksi niin, että se hyytyy osittain, mutta ei aivan kokonaan. Kastikkeen pitää olla pehmeää. Jos linguinet tarttuvat toisiinsa, lisää joukkoon muutama lusikallinen keitinvettä, jolloin ne irtoavat ja kastike kostuu. Ripottele päälle loput juustoraasteesta, mausta tarvittaessa ja valuta pinnalle vähän neitsytoliiviöljyä. Syö heti!

Ja kun makkara-aiheeseen päästiin, niin laitan loppuun vielä "tarjoiluehdotuksen" bratwurstista. Siitäkin huolimatta, että kuva on ehkä aavistuksen härskin näköinen.

Turun Keskiaikaisilla markkinoilla on bratwurstit tarjoiltu kaalinlehteen käärittyinä ja itsekin usein syön bratwurstini näin. Siis silloin harvoin, kun kyseistä makkaraa syön. Jos joisin olutta, niin uskoisin sen sopivan tähän yhdistelmään oikein hyvin. Testatkaapa vaikka juhannuksena!

Terveisiä laivalta

Tänään Oslon satamassa järjestettiin Havnelangs-tapahtuma, jossa satama- ja ranta-alueen eri toimijat esittäytyivät omissa pisteissään. Oikein mielenkiintoinen tapahtuma, vaikka emme ehtineet (ja jaksaneet) käydä läpi kuin ihan muutaman kohteen. Pääkohteenamme oli Tanskanlaiva, jonne pääsi sisälle aistimaan risteilytunnelmaa :) Täytyy kyllä myöntää, että kovin paljon tuohon ohjelmapuoleen ei laivassa ollut panostettu, mutta ihan hauska siellä silti oli käydä ja katsella kannelta Osloa hieman tavanomaisesta poikkeavasta vinkkelistä.

Tämä purjealus oli tullut ymmärtääkseni Murmanskista saakka, eikä ilmeisesti liittynyt kyseiseen tapahtumaan millään tavoin. Kunhan nyt oli kiinnittyneenä sopivasti muiden tapahtumapisteiden tuntumaan.

Pelastusvene oopperatalo taustanaan

Veteraanipaloautotkaan eivät ehkä suoranaisesti liity satamatoimintoihin, mutta kyllähän ne toki pikkupoikia kiinnostavat. Tuo oopperatalon lähiympäristö on vielä kovin rumannäköistä lukuisine rakennustyömaineen, mutta parin vuoden päästä näyttää varmasti jo paljon paremmalta. Moottoritie, ja enin liikenne sen myötä, on sentään jo saatu tunneliin, joka kulkee meren alla.

Alkuviikko meneekin kaikenlaisia pikkuasioita hoidellessa sekä pakatessa, sillä aikaisin torstaina lähden poikien kanssa kohti Suomea. Jos siis torstaista lähtien kelit Suomessa ovat aivan surkeat niin tiedätte, ketä syyttää :) 

Pastaa!

Lupasin jo ennen Italian matkaamme lisätä tänne pari hyvää pastaohjetta, joten lunastetaanpa tuo lupaus nyt ensimmäisellä ohjeella:) Itse asiassa ei muuten olla taidettu mitään pastaruokaa syödäkään tuon reissun jälkeen, sillä pastakiintiö taisi hetkellisesti hieman tulla täyteen. Tässä kuitenkin loistava ohje, jos pastakiintiössä on vielä tilaa. Ohje on peräisin Jamie Italiassa -kirjasta.

Spaghetti con gamberetti e rucola (Spagettia, katkarapuja ja rucolaa)
4 annosta

450g spagettia
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
neitsytoliiviöljyä
2 kuorittua valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 kuivattua punaista chiliä rouheena
400 g kuorittuja raakoja katkarapuja (käytin tuoreita ja keitettyjä, jotka kuorin itse)
1 pieni lasillinen valkoviiniä
6 aurinkokuivattua tomaattia (soseuta monitoimikoneessa)
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 kourallista rucolaa (revi tarvittaessa)

Kuumenna suolalla maustettu vesi kiehuvaksi suuressa kattilassa, lisää joukkoon spagetti ja keitä se pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna sillä aikaa 3 lorausta neitsytoliiviöljyä suuressa paistinpannussa ja sekoita öljyn joukkoon valkosipuli ja chili. Lisää katkaravut, kun valkosipuli alkaa saada väriä, ja paista niitä noin minuutti. Kaada päälle valkoviini sekä soseutetut aurinkokuivatut tomaatit ja anna hautua pari minuuttia. Valuta kypsä pasta lävikössä, mutta ota vähän keitinvettä talteen. Sekoita spagetti kastikkeen joukkoon, purista mausteeksi sitruunamehu ja lisää joukkoon puolet rucolasta sekä vähän keitinvettä, jos haluat ohentaa kastiketta. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen ja maun mukaan. Jaa ruoka neljälle pastalautaselle ja ripottele päälle raastettu sitruunankuori sekä loput rucolanlehdet.

Vietnamilaiset kesärullat

Fotograf: Anna H. (Tusen takk!!!)

Tällainen herkku meinasi mennä minulta ihan sivu suun, vaikka olinkin ohimennen lukenut aiheesta Kauhaa ja Rakkautta -blogista. Vasta suomalaisen ruokaintoilijavieraamme bongattua riisipaperiarkit lähikaupassamme, ymmärsin minäkin innostua aiheesta. Jälkijunassa tullaan!

Keskellä päivää sain ajatuksen, että minäpä pyöräytän näitä rullia ruotsalaisystävillemme ja viestittelin saman tien, josko sopisi pakata kori täyteen herkkuja ja loihtia heille illallinen. Tai no ainakin käyttää heitä koekaniineina tämän ruuan suhteen. Oli tässä hieman omaakin lehmää ojassa; Tomi oli työmatkalla, joten sain helpotusta samalla iltaohjelmaankin, kun meillä kaikilla oli ikäistämme seuraa.

Kesärullat (tai kevätrullat) tein hyvin pitkälti tuon mainitun blogin ohjeistuksella. Scampitkin marinoin ja valmistin ihan huomaamattani lähes samalla tavoin, vaikka en tuossa vaiheessa ollut vielä ohjetta vilkuillutkaan.

Kannattaa lukaista tuo Eeva Kolun loistava ohjeistus blogistaan, sillä minä naputtelen tähän nyt ihan vaan hyvin lyhennetyn version.

Vietnamilaiset kesäkääryleet


riisipaperiarkkeja (Blue Dragon -merkkiä sai meidän lähikaupasta)
riisivermicelliä
kasviksia (porkkanaa, kurkkua, rapsakoita salaatteja, kevätsipulia, ituja, avokadoa...)
korianteria, minttua
(katka)rapuja/kalaa/kanaa/tofua...

kastikkeeseen

1 hienonnettu valkosipulinkynsi
hienonnettua chiliä maun mukaan
1/2 limen mehu
1 rkl sokeria
1 tl riisietikkaa / valkoviinietikkaa
2 rkl vietnamilaista kalakastiketta
1 dl vettä


Marinoi halutessasi scampit (esim. kalakastike, öljy, lime, valkosipuli, chili, korianteri) ja paista ne sitten nopeasti pannulla. Toki tähän voi käyttää kypsiäkin rapuja tai mistä nyt sattuu pitämään. Limemehulla kypsytetty ja ehkäpä inkiväärillä ja soijalla maustettu lohikin voisi aika hyvin sopia näihin rulliin.

Valmista riisivermicellit pakkauksen ohjeen mukaan eli kaada kuumaa vettä nuudelien päälle ja anna levätä kannen alla noin 3 min. Valuta vesi pois ja jätä nuudelit odottelemaan seuraavaa vaihetta. (Näitä ei muuten kovin paljon yhteen rullaan mene, joten ihan valtavaa määrää ei kannata valmistaa.)

Suikaloi kaikki kasvikset ohuiksi tikuiksi tai muuten pieniksi paloiksi. Hienonna yrtit. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Liota riisipaperilättyjä lämpimässä vedessä noin puoli minuuttia, kunnes levy muuttuu kauttaaltaan taipuisaksi. Paketissa ohjeistettiin nostamaan uitettu lätty pyyhkeen päälle ja taputtelemaan sitä hieman kuivemmaksi, jolloin se muuttuu samalla hieman tahmeammaksi, mutta minä läiskäsin lätyn suoraan lautaselle ja aloin täyttää. Alimmaiseksi kuuluu kuulemma laittaa rapu (tai vastaavasti kai sitten joku muu ei-vihannes) ja kasata sen päälle sitten muut ainekset. Itselläni iski hieman ahneus tässä kohtaa ja täytteitä tuli mätkäistyä aika isolla kädellä, jolloin rullistakin tuli aika ...näyttäviä. Vähempikin määrä täytettä varmaan riittäisi, jolloin rullista tulisi hieman sopusuhtaisempia ja helpommin työstettäviä ja kasassa pysyviä. Rullan saa kätevimmin rullattua taittamalla ensin alaosan täytteiden päälle ja sen jälkeen reunat ja sitten vaan rullataan loppuun saakka. Valmiita rullia ei kannata kasata päällekäin, koska ne tarttuvat helposti toisiinsa ja repeilevät.

Rullat kannattaa nauttia heti ja dippailla niitä tuohon kastikkeeseen. Eevan blogissa oli myös maapähkinävoikastike, joka varmasti on myös kokeilemisen arvoinen. Minulla ei nyt sattunut olemaan aineksia siihen valmiina, joten testaan sitä sitten seuraavalla kerralla. Dippailimme rullia myös sweet chili sauceen, mutta tuo ohjeistettu soosi oli kyllä paljon parempaa. Autenttisen makuinen, kuten sitä koekaniineilleni kuvailin.

Leppoisaa viikonloppua! Tai oikeastaan kai voisi toivottaa juhlavaa viikonloppua, sillä nythän on kevätjuhla-aika :)

Ps. Projektin alla on tunnisteiden lisääminen niin, että ruokaohjeiden löytäminen hieman helpottuisi. Ohjeita kun on huomaamatta kerääntynyt jo jonkin verran, vaikkei tämä mikään varsinainen ruokablogi olekaan.

Hyvä päivä

Retki rannalle ja päivällinen ystävien seurassa. Siitä on hyvä päivä tehty.

Hellekelit loppuivat tietenkin sopivasti meidän kotiinpaluuseemme, mutta siitäkin huolimatta teimme retken Kalvøyalle ruotsalaisystäviemme seurassa. Ja oikein hyvä retki siitä tulikin. Isommat pojat kahlailivat meressä ja Lasse tutustui rantahiekkaan ja vedenrajaan. Ja äidit ehtivät hieman jopa kahvitella :) Retken päätteeksi pääsimme valmiiseen pöytään nauttimaan grillin antimista ja hyvästä seurasta. Onnea on hyvät ruotsalaisystävät kävelyetäisyydellä!

Tähän oli hyvä päättää lomailu. Mukavaa alkuviikkoa sinnekin kaikille!

Arrivederci nelle Marche!

Italian sanavarastoni koostuu joistakin kymmenistä ruokasanoista, muutamasta lukusanasta, parista verbistä ja lukuisista käsimerkeistä, mutta jotenkin ihmeen kaupalla selvitin pääasiassa vain italiaa puhuvien marchelaisten kanssa sitä sun tätä. Niin kuin vaikkapa kyläkaupan lihatiskin sedältä kyselin, onko kylän ainoa ravintola tänään (siis silloin keskiviikkona) kiinni ja olihan se. Chiuso per turno. Nyt saa valaista, miksi se oli kiinni, sillä tuohon ei kielitaitoni enää venynyt. Tuskin ravintolahenkilökunta oli kuitenkaan lähtenyt turneelle.

Me kuitenkin teimme turneen Civitanova Marchen rantakaupunkiin, joka tosin oli vielä tyhjä rantalomailijoista. Kävimme siitäkin huolimatta kävelemässä rannalla ja katsomassa Adrianmerta. (katso merta, hih. ymmärrä, jos ymmärrät)

Koko ranta oli tällaisten pienten, sileäksi hiotuneiden kivien peitossa. 

Rannalla oli oikeasti ihan lämmintä, vaikka aurinkoa ei näkynytkään.

Civitanova Marchesta löytyi Luigi! Kaikki pikkupoikien vanhemmat ymmärtänevät, mistä on kyse :)

Lounaspastani oli yksinkertaisuudessaan oikein maistuvaa. Ricottatäytteisiä ravioleja, kesäkurpitsaa, sitruunaa ja jättikatkaravun pyrstöjä. Voisi tehdä itsekin joskus.

Vuokratalomme (Villa Barchetta) oli sen verran syrjässä maaseudulla, että vastaan saattoi mutkittelevilla pikkuteillä tulla melkein mitä vaan. Niin kuin vaikka porsas.

Hetken päästä possun perässä juoksi myös isäntä ja possu pääsi takaisin kotiinsa. Lampaitakin tuli vastaan toistamiseen.

Talomme läheltä löysin myös piikkisian piikin todisteeksi, että niitäkin seudulla asustaa. Olisi ollut hauska nähdä piikin omistajakin, siis jostain etäämmältä.

Olin juuri ennen matkaamme lukenut Saku Tuomisen Basta! -keittokirjasta, että heidän Italian kotinsa lähiravintola (ja siis yksi heidän suosikkinsa) ei ole kovinkaan kaukana lomatalostamme. Niinpä teimme Tomin kanssa kahdestaan tutkimusmatkan tuohon kyseiseen ravintolaan eli Urbisaglian kylässä sijaitsevaan Le Loggeen. Oikein hyvä ravintola se olikin, tosin olimme kyllä loppua kohden jo tosi väsyneitä asiakkaita. Olimme nimittäin perillä Urbisaglian kylässä jo kuuden aikoihin ja ravintola ei suinkaan avautunut klo 19, kuten ounastelin, vaan vasta klo 20. Kaiken lisäksi ravintolaan pamahti kymmenen hengen ryhmä jossain antipastojemme loppuvaiheessa ja palvelu keskittyi aika pitkäksi toviksi heihin, jolloin jouduimme odottelemaan secondejamme huomattavan (lue: liian) pitkän ajan. Suomalaiselle (ja pienten lasten vanhemmille...) nämä myöhäiset illalliset vaativat kyllä opettelua. 

Ruuassa ei kyllä oikeastaan ollut moitteen sanaa ja voinkin lämpimästi suositella kyseistä ravintolaa, jos joku sattuu noille nurkille :) Muutaman hätäisen kuvankin räpsäisin ennen kuin kameran akku väsähti.

Mascarponea, luumukastiketta, pistaasipähkinöitä ja pinjansiemeniä / parsaa ja pecorinoa / naudanlihaa (entrecotea?), rucolaa ja kirsikkatomaatteja / melonia, mozzarellaa ja basilikaa / papuja (mitä?) ja fenkolia.

Fenkolista oli käytetty vain nuo vihreät osat ja ne muistuttivat hämäävästi tilliä. Antipastoista ensimmäinen jäi kuvaamatta, koska kuvaaja taisi olla jo aika nälkäinen. Se oli kuitenkin jotain hyvin paikallista leikkelettä soijakastikkeella ja unikonsiemenillä varustettuna. Kaikki ruuat noudattivat kyllä hyvin tuota Tuomisen Basta! -kirjan linjaa eli vähemmän on enemmän. Muutama loistava raaka-aine ja hyvää on. Tosin nämäkin annokset olivat kyllä paljon piperretympiä kuin kotikylämme ainokaisen ravintolan ruuat, jotka myöskin olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hyviä. Niitä lampaankyljyksiä olisi pitänyt kyllä mennä toistamiseen syömään...

Kotiin emme juurikaan kantaneet tuliaisia, mutta muutama ruokamuisto sentään tuli mukanamme.

Kuivattuja tatteja, parsa- ja artisokkarisottosekoituksia sekä pieni pullo ensiluokkaista (ja arvokasta...) balsamicoa. Tämä ei sitten ole mitään rypälemehua vaan aitoa tavaraa :)

Oikein onnistunut loma ja lomailu sen kuin jatkuu täällä kotonakin. Huominen maanantai eli toinen helluntaipäivä on nimittäin Norjassa pyhäpäivä. Niin ja tänne oli muuten viikon aikana tullut ihan täysi kesä; lämpötilakin huitelee toistaiseksi pitkälle päälle 20 asteessa.