Hoosianna, saltimbocca ja elämäsi paras risotto

Tästä pyhästä kolminaisuudesta oli tämä sunnuntai tehty. Sekä karjalanpiirakoista, joita käytiin leipomassa, tai siis syömässä suomalaisessa lastenkerhossa. Ehdimme paikalle sopivasti siinä vaiheessa, kun piirakat oli jo paistettu ja siirryttiin suoraan nauttimisvaiheeseen. Oh well, sellaista sattuu...

Ensimmäiseen adventtiin kuuluu tietenkin ehdottomasti Hoosianna, joka soikin sopivasti Jouluradiossa heti aamulla. Siinä on muuten joululaulu, tai oikeammin virsi, jonka soisin kuulevani muulloinkin kuin ensimmäisenä adventtisunnuntaina. En yhtään ihmettele, että kyseinen veisu vetää adventtina ihmisiä myös kirkkoon, kuten Hesari tänään uutisoi.

Saltimbocca ja elämäsi paras risotto olivat tänään pääosassa illallislautasellamme. Risoton lisänimi (sekä ohje) on napattu suoraan Glorian ruoka&viini -lehdestä (7/2011), ja kieltämättä tämä risotto sieltä paremmasta päästä olikin. Kyseessä on maa-artisokkarisotto, johon maa-artisokkapyree tuo oman, pehmeän täyteläisen makunsa. Saltimboccamme oli valmistettu luomubroilerista ja hyvältähän sekin maistui. Selitin Juholle ruokapöydässä, että saltimbocca on italiaa ja tarkoittaa "hyppää suuhun". Hetken mietittyään Juho totesi, että päiväkodissa hän voi sitten sanoa "hopp inn der" ja osoitti suutaan. Kyllä vain, hopp inn i munnen.

Maa-artisokkarisotto


Risottopohja
3 pientä sipulia
3 valkosipulin kynttä
4 rkl rypsiöljyä
3 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
n. 6 dl kasvislientä (minulla menee kyllä yleensä aina ohjeistusta enemmän)

Lisäksi
4 rkl voita
n. 3 dl maa-artisokkapyreetä
1 dl raastettua parmesaania
1 tl suolaa
2 tl sitruunan mehua

Valmista ensin maa-artisokkapyree (ohje alla). Tee risottopohja. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä kasarissa tai kattilassa öljyssä pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota pari minuuttia, kunnes riisi saa lasimaisen pinnan. Varo ruskistamasta riisiä. Lisää viini ja anna sen imeytyä riisiin.
Lisää kasvislientä 1 dl kerrallaan ja anna sen imeytyä riisiin välillä sekoittaen ennen uuden erän lisäämistä. Hauduta risotto al denteksi eli napakan kypsäksi, noin 20 min. Lisää tarvittaessa lientä.
Kun rakenne näyttää pehmeän risottomaiselta, lisää voi ja maa-artisokkapyreetä maun mukaan. Risotto saa olla löysää. Lisää parmesaani ja nosta kattila liedeltä. Mausta suolalla ja sitruunamehulla. Tarjoa heti.

Paahdettu maa-artisokkapyree
(noin 6 dl)

2 sipulia
10 isoa maa-artisokkaa
1 rkl öljyä
2 rkl voita
3-5 dl vettä

Hienonna sipulit. Kuori ja leikkaa maa-artisokat isoiksi paloiksi. Paahda maa-artisokka kattilassa öljyssä kauniin tummanruskeaksi; se saa paahtua reilusti. Lisää voi ja sipuli ja paahda vielä minuutti. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät. Hauduta kypsäksi, noin 10 min.
Siivilöi kasvikset liemestä ja soseuta ne tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella paksuksi pyreeksi. Ohenna pyreetä tarvittaessa hieman liemellä.

Saltimbocca valmistui ilman sen tarkempia ohjeita kahdesta todella isosta broilerin rintafileestä, jotka leikkasin 2-3 osaan ja nuijin melko ohuiksi. Sitten maustoin nuijitut palat suolalla ja mustapippurilla, lisäsin jokaisen lihapalan päälle 1-2 salvianlehteä sekä prosciuttoa ja kiinnitin nämä cocktail-tikulla.

Lihat paistettiin voissa ensin paljaalta puolelta ja sitten kinkkupuolelta ja siirrettiin odottelemaan uunivuoassa uuniin. Uunissa ei siis ollut tarkoitus enää kypsentää, koska ohuet leikkeet kyllä kypsyvät pannullakin, mutta uunissa nuo pysyivät lämpimänä. Sitten kuumalle paistinpannulle lorautettiin rannemitalla valkoviiniä, valkopippuria, suolaa sekä muutama silputtu salvianlehti ja keiteltiin kasaan. Sitten lisättiin köntti voita ja maistelun päätteeksi lorautettiin vielä hieman kermaa sekaan. Ei varmastikaan kovin oikeaoppista, mutta hyvää se silti oli. Lopuksi kastike kaadettiin broilerileikkeiden päälle ja ruoka oli valmista. Inn i munnen.

Valohoidossa

Oli kyllä todella hyvä idea lähteä viikoksi reissuun juuri marraskuun pimeimpään aikaan. Auringonvalo ja lämpö tulivat tarpeeseen ja akut latautuivat. Oikein hyvä loma siis! Lomakohdevalintakin oli onnistunut ja voimme hyvillä mielin suositella paikkaa muillekin. Eli siis Playa de las Americas ja hotelli Marylanza.

Loma alkakoon!

Olimme varanneet eturivin paikat, joka olikin varsin fiksu veto. Lasse viihtyi osan aikaa jalkatilassa (!) ja muutenkin oli väljempää. Tosin istuivathan nuo veljekset välillä samallakin penkillä ihan sopuisasti. Lennot sujuivat jälleen tosi mallikkaasti ja matkan päätteeksi käytävän toiselta puolelta joku norjalaispariskuntakin ihmetellen ihasteli näitä meidän maailmanmatkaajiamme. Saimme muuten menomatkalla palvelua ihan suomeksi, koska koneessa sattui olemaan suomalainen stuertti. Ei ehkä kovin todennäköistä, jos siis on varannut pakettimatkan Teneriffalle Norjasta.

Näkymä allasalueelle huoneistomme ovelta

Golfkenttä oli suoraan parvekkeemme edessä.

Terassilta pystyi seurailemaan pelaajien avauksia ihan paraatipaikalta. Uskomattomin oli yksikätinen mies, jonka swingi oli vähintään sata kertaa parempi kuin meikäläisen, vaikka minulla sentään on kaikki raajat tallella. Tomillakin oli vakaa aikomus (ja lupa vaimolta!) pelata yksi kierros, mutta niinpä se sitten kuitenkin jäi.

Sää oli oikeastaan koko viikon tällainen puolipilvinen ja lämpöä keskimäärin 23 astetta. Ihan passeli ja riittävä meille. 

Mennään tonne!

Kato, äitin aurinkolasit!

Teimme myös retken saaren pohjoispuolelle Loro Parque -eläinpuistoon. Oikein kiva paikka, josta äidin mieleen jäivät erityisesti miekkavalaat. Niin ja tietenkin ne papukaijat (=loro), jotka pitivät sietämättömän kovaa metakkaa häkeissään...

Kuvat ovat näköjään kovin vesieläinpainotteisia, mutta toki puistossa oli myös mm. gorilloita ja tiikereitä.

Nyt on d-vitamiinivarastot hetkeksi täytetty, joten eiköhän tällä jouluun ja seuraavaan lomaan asti sinnitellä :) Vaikka on tuolla ulkona vaan ankean pimeää...

Odotusta

Nimittäin joulun odotusta :)

Äiti väänsi tortut. Heh... Eihän täällä tietenkään valmista torttutäytettä myydä, mutta kuivatuista luumuista saa kyllä näppärästi keiteltyä ihan oikean makuista hilloa.

Joulutorttujen lisäksi ajattelin virittäytyä vähitellen joulunodotustunnelmiin kuvan joulukirjan parissa. Eihän tässä ole enää viikkoakaan ensimmäiseen adventtiin.

Tuskin vieläkään löydän itsestäni mitään askartelijanäpertelijää, mutta kauniita kuvia on silti kiva katsella.

Reissustakin on muuten kyllä tulossa jotain juttua, kun vaan saan kuvat jonkinlaiseen ojennukseen.

Hyvää isänpäivää!

Meillä aloitettiin isänpäivänjuhlinta jo perjantai-iltapäivänä, koska lähdemme sunnuntaiaamuna (liian) aikaisin reissuun, emmekä siksi ehdi juhlimaan oikeana päivänä, ainakaan perinteisen kaavan mukaan. Syy, että juhlimme jo perjantaina, oli osittain se, että tämä lauantai oli varattu pakkailulle, mutta myös se, että näin pystyimme syömään isänpäiväkakkua kahtena päivänä ja saimme sen jopa tuhottua ihan kokonaan :) Tämän tosiasian hoksasin tosin vasta perjantaisella kauppareissulla ja niinpä mukaan tarttui valmis kakku paikalliselta Baker Hansenilta. (No, totuuden nimissä, kakkujen leipominen ei muutenkaan ole ihan mun juttu...)

Juhon mielestä kakussa pitää tietenkin olla aina kynttilä ja hän mielellään auttaa myös puhaltamisessa. Tomi sai isänpäivälahjaksi kuvassakin näkyvän hienon hamahelmi-dinosauruksen sekä liput The Real Groupin joulukonserttiin Oslon konserttitalolle. Lahjan antajalla saattoi olla hieman omakin lehmä ojassa tämän lahjan suhteen...

Illalliseksi nautimme sienileikkeitä, joita siskoni joskus vuosia sitten valmisti muistaakseni äitienpäivänä lapsuudenkodissamme. Hyvältä maistuu yhä vaan, joten kiitoksia siskolle vinkistä! Ohje löytyy luultavasti jostain erittäin vanhasta Gloriasta, mutta myös Glorian parhaasta ruokakirjasta vuodelta 1996. Tämä on erittäin simppeli kanaruoka (tai vaikka vasikanliharuoka, jos jostain vasikkaa onnistuu käsiinsä saamaan), mutta valkoviinin ja smetanan yhdistelmä nostaa ruuan jotenkin ihan omalle, juhlavalle tasolleen. Suosittelen!

Sienileikkeet

4 vasikanleikettä, broilerinrintaa tai kalkkunan rintaviipaletta.

1/2 sitruunan mehu

2 rkl vehnäjauhoja

suolaa

2 rkl ruokaöljyä

4 rkl voita

Kastike:

500 g herkkusieniä

valkopippuria

salottisipuli

purkki smetanaa

noin 1,5 dl valkoviiniä

Nuiji leikkeitä nyrkillä vähän litteämmiksi, jos se on tarpeen. Hiero ne runsaalla sitruunamehulla ja mausta suolalla. Kääntele vehnäjauhoissa. Paista kauniin kullanruskeiksi öljyn ja voin seoksessa molemmin puolin. Ohuet leikkeet kypsyvät nopeasti.

Viipaloi herkkusienet ja paista nekin kauniin kullanruskeiksi pannulla. Lisää hiukan sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria. Lisää hienonnettu salottisipuli ja anna senkin kuullottua. Kaada sitten joukkoon valkoviini ja smetana. Anna seoksen kiehua kunnes se sakenee. Lisää leikkeet kastikkeen joukkoon ja tarjoa heti.

Mielestäni puolikkaan sitruunan mehu ei kyllä riitä alkuunkaan, mutta kannattaa silti olla maltillinen, ettei kastikkeesta tule liian sitruunaista ja kirpeää. Smetanaa (tai Norjassa rømmeä) voi olla reippaamminkin, kunhan sitten vastaavasti lisää ehkä myös hieman valkoviiniä. Valkoviinin tulisi maistua hienostuneen hedelmäisen pirskahtelevana :) Lisukkeena voi tarjota vaikka risottoa tai röstiperunoita, joita me tällä kerralla viritimme hieman homejuustolla. Nuo röstiperunat löytyivät suoraan kaupan pakastealtaasta, vaikka tulisihan niistä itse tehden paljon parempia. Joskus vaan täytyy yleisen hyvän nimissä hieman oikaista.

Tjaa, näyttää vähän epämääräiseltä läjältä, mutta on kyllä oikeasti erittäin hyvää. Niin ja salottisipulia ei nyt juuri sattunutkaan olemaan kaapissa, joten sen korvasimme punasipulilla.

Kuten jo totesin, aamulla on lähtö edessä. Täältä tullaan, aurinko, meri ja lämpö! Näkymisiin reilun viikon päästä!

Päivä kuvina

Blogi on ollut ihan hunningolla, mutta korjataan tilanne nyt pikimmiten. Syytä radiohiljaisuuteen ei sen suuremmin ole tai siis kirjoittaja ei nyt vaan ole saanut aikaiseksi mitään naputella. Pitkäksi venyneen tauon aikana on mm. sairastettu ja parannuttu, saatu ystäviä Suomesta vierailulle, käyty treffeillä (ooh!) ja vietetty ihan normipäiviä.

Aurinko näyttäytyi eilen todella pitkästä aikaa ja intouduin siksi tallentamaan päivämme kulkua valokuvin. Ajattelin, että nämä meille ihan arkiset asiat voisivat olla muiden silmiin ihan hauskaa katseltavaa, joten tässäpä seuraa varsinainen kuvapläjäys eiliseltä.

Ryhmä valmiina viemään Juhoa päiväkotiin. Auringonpaisteesta huolimatta aamulla (öh, tai aamupäivällä) oli jo sen verran kylmää, että minäkin kaivelin pipon esille. (Kuvitelkaa nuo romuläjät laatikoston päältä pois. Mistä lie ilmaantuneet.)

Päiväkotiin on noin 5 minuutin kävelymatka. Ainakin silloin, kun Juhokin istuu rattaissa.

Siellähän se barnehage jo näkyykin.

Takaisin kotona. Me siis asutamme tuota etummaista taloa.

Pikainen pastalounas.

Ja taas mennään. Tosin ennen metroon hyppäämistä kiepattiin vielä kirjakaupan ja postin kautta lähettämässä pikkuinen paketti vaarille. Lasse kylläkin simahti jo ennen kuin oli edes päästy pois kotipihasta.

Metro vei meidät jälleen kerran Holmenkollenin maisemiin. Matkaseuranikin heräsi sopivasti perille päästyämme, sillä olihan siirtymiseen mennyt kaikkien mutkien kanssa jo pitkälle toista tuntia. Tässä olemme Øvresetertjernin rannalla.

Välipalan nautimme tietenkin Frognerseterenillä Kafe Seterstuassa. Blogin ylätunnisteen kuva on napattu samaisen kuppilan ikkunasta eli näkymät ovat varsin kohtuulliset.

Matkalla Frognersetereniltä voi ihailla näkymää alas Osloon sekä mm. mäkihyppytorneja. Upeat maisemat eivät vaan valitettavasti kovin hyvin välity näistä valokuvista.

Tämän suurmäen ohi nyt ei vaan voinut kävellä kuvaa nappaamatta, vaikka hyppyrimäkeä on täällä blogissakin jo aiemmin esitelty.

Norjalaistalojen katolla saattaa näköjään kasvaa heinän lisäksi myös pieniä puita.

Aurinko alkoi jo laskea, kun otimme metron Holmenkollenin pysäkiltä keskustaan päin.

Päivän toinen pastaruoka, hups... Mutta kun oli jo aika nälkä ja piti saada nopeasti ruokaa pöytään.

Lasse ihmettelee takkatulta. (Ja taas voi kuvitella, ettei tuolla taustalla ole yhtään leluja lattialla levällään.)

Nukkumaanmenoaika! Tästä kului noin 2 minuuttia, kun uni jo tuli.

Hiljaisuus laskeutui.

Näyttää olevan toinen aurinkoinen päivä putkeen, joten me lähdetään tästä Lassen kanssa ulos. Tällä kertaa kuitenkin pysytään lähimaisemissa.

Terveisiä keittiöstä

Tästä uhkaa nyt tulla vallan ruokapainotteinen blogi, mutta silläkin uhalla laitan taas muutaman ohjeen jakoon. Uusimassa Glorian ruoka&viini -lehdessä oli ohje porkkana-cashewpihveihin ja niitähän sitten tänään tein meille lounaaksi. Ihan mukiinmeneviä, vaikkakin melkoisen hankalia paistaa, koska taikina oli erittäin löysää. Ensimmäisen paistoerän jälkeen lisäsinkin hieman korppujauhoja taikinaa tukevoittamaan.

Porkkana-cashewpihvit (noin 12 kpl)

500 g porkkanoita
1 dl cashewpähkinöitä
2 rkl ananas- tai appelsiinimehua
2 kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä
2 dl hienonnettuja yrttejä (esim. korianteri, persilja tai minttu)
2 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa (eli jeeraa)
1 tl jauhettua korianteria
2-3 rkl vehnäjauhoja

paistamiseen voita ja öljyä

Mittaa cashewpähkinät ja mehu kulhoon ja anna liota 5 min. Kuori porkkanat ja raasta hienoksi raasteeksi. Mittaa cashewpähkinät liemineen, porkkanaraaste, kananmunat, oliiviöljy, yrtit, hunaja, suola, mausteet ja vehnäjauhot monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi taikinaksi. Porkkanoiden mehukkuudesta riippuu, kuinka paksua taikinasta tulee. Jos taikina tuntuu liian juoksevalta, lisää vähän vehnäjauhoja joukkoon. (Tai vaikka korppujauhoja.) Kuumenna pieni nokare voita ja tilkka öljyä lettupannun koloissa. Lisää noin 3 rkl taikinaa koloihin ja tasoita pinta. Paista 3 min molemmin puolin.

Meillä tämä tarjoiltiin ihan vaan ronskisti perunamuusin sekä kylmän kermaviilikastikkeen kanssa. Hyvin maistui vegeruoka kaikille pojillekin :) (No illalla otettiin kyllä vähän takaisin uunimakkaran muodossa...)

Naputtelenpa nyt samalla pari kalaruokaakin, joita kokkailin tässä joskus aiemmin. Ensimmäinen niistä on jonkinlainen versio perinorjalaisesta kalapihvistä (=fiskekake). Tosin en kyllä koskaan ole sellaista syönyt ja kieltämättä kaupan valmiskalapihvit ei ihan heti syömään houkuttelekaan kalvakkaalla ulkonäöllään. Mutta siis kaikesta huolimatta, kuvittelen niiden ehkä olevan (parhaimmillaan) jotain valmistamieni kalapihvien kaltaisia. Ohjeen näihin löysin Ruokatorstai-kirjasta.

Kalamurekepihvit (12-14 kpl)

500-600 g tuoreita, nahattomia kalafileitä (itse käytin turskaa ja ruijanpallasta eli kveiteä)
1,5 dl korppujauhoja
2 dl (kevyt)ranskankermaa tai ruokakermaa
1/2 sitruunan mehu
1 tl kuivattua tilliä (korvasin tämän tuoreella, kun ei kuivattua löytynyt kaapeista)
1 ruukku ruohosipulia
1 sipuli
1 rkl öljyä
2 munaa
1 tl suolaa
1/2 tl sitruunapippuria
öljyä paistamiseen

1. Mittaa kulhoon korppujauhot ja sekoita niihin ranskankerma tai ruokakerma, sitruunamehu, tilli ja silputtu ruohosipuli.
2. Silppua sipuli hienoksi ja paista pehmeäksi öljyssä. Lisää sipulit ja munat kulhoon ja sekoita.
3. Jauha ruodottomiksi käsitellyt ja paloitellut kalafileet monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa hienoksi. Jos et ole poistanut lihasruotoja, jauha kala lihamyllyssä kahteen tai kolmeen kertaan.
4. Lisää kala ja suola sekä sitruunapippuri kulhoon muiden aineiden joukkoon ja sekoita hyvin.
5. Kuumenna pannu. Lisää öljyä kuumalle pannulle. Paista ensin pieni koepihvi ja maista, onko suolaa sopivasti. Muotoile kalamureketaikinasta pulleita pihvejä ja laita ne pannulle kypsymään. Vähennä lämpöä ja paista pihvit kypsiksi sekä kauniin ruskeiksi molemmin puolin.

Näidenkin kanssa taisin tarjota perunamuusia sekä tillipestoa, johon googlailin ohjeita ja lopulta sovelsin ja sävelsin hieman omasta päästäni. Hyvää tuli, vaikken muistakaan, miten sen tein.

Toinenkin kalaruokaohje on peräisin Ruokatorstai-kirjasta. Siihenkin käytin turskaa (no kun kerran Norjassa ollaan!) sekä ihan uteliaisuuttani seitä, jota täällä myydään tietenkin myös tuoreena.

Kalaa kookosmaidossa

500 g kalafileetä
200 g katkarapuja
2 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta mietoa thai-chiliä
1 tl inkivääriä
2 pientä laakerinlehteä
4 neilikkaa
1/2 tl murskattuja kardemummansiemeniä
1/2 tl jeeraa
4 dl kookosmaitoa (1 tlk)
1 tl tummaa sokeria
1,5 tl suolaa
tuoretta korianteria

1. Silppua sipuli ja valkosipulit, hienonna chilit, raasta inkivääri, murskaa laakerinlehdet ja neilikat ja kuullota niitä sekä kardemummaa ja jeeraa kuumassa öljyssä muutaman minuutin ajan. Chilillä voit säädellä seoksen tulisuutta.
2. Lisää kookosmaito, hieman sokeria ja suola. Kiehauta.
3. Leikkaa kalafilee reiluiksi paloiksi. Voit käyttää useampaakin erilaista kalaa.
4. Lisää kalapalat kastikkeeseen ja kypsennä lempeällä lämmöllä kannen alla 5-7 minuuttia. Lisää katkaravut vasta lopuksi, vain kuumenemaan.
5. Hienonna pinnalle tuoretta korianteria ja tarjoa keitetyn riisin kera.

Mausteita lisäsin hieman reilummallakin kädellä.Tosin chilin kanssa pihistelin, koska tarjosin tätä myös Lasselle ja ajattelin, että ehkä on viisainta totuttaa pikkumies tulisempiin mausteisiin vähän kerrallaan. Hyvin kyllä maistui jälleen molemmille pojille ja oli mukavaa vaihtelua sille "lohta uunissa" -tyyppiselle vakioratkaisulle. Kuvaa tästä ruuasta ei valitettavasti löytynyt, mutta toivottavasti joku uskaltautuu tätä sokkonakin kokeilemaan :)

Täällä vietetään rauhallista viikonloppua, sillä Juholle nousi päivällä kuume ihan puskista. Toivottavasti menee yhtä pian pois kuin tulikin, koska sairastelu nyt vaan on niin tylsää.

Lemppariruokaa monessa polvessa

Yksi lempiruuistani lapsena oli äitini tekemä kana-riisivuoka eli kanaherkku, kuten se on seuraavan sukupolven keskuudessa nimetty. Joku tässä ruuassa vetoaa etenkin lapsiin, eikä meidänkään pojat tee tämän suhteen poikkeusta. Tänään taas tätä kanaherkkua valmistin ja molemmat pojat kauhoivat ruokaa menemään huomattavia määriä ja jopa poikkeuksellisen vauhdikkaasti.

Varsinaista ohjetta tähän kanaruokaan ei kyllä ole olemassa tai sitten se on niin salainen, etten sitä ole äidiltäni saanut. Jonkin verran olen kuitenkin saanut urkittua ohjeistusta ja päätellyt loput itse. Alun perin (siis vuosikymmeniä sitten) ruoka tehtiin pakastekanasta (siis tosiaankin luultavasti kanasta eikä mistään broilerista), mutta sen verran saa oikoa, että broileriksi käy vallan mainiosti myös kaupassa valmiiksi grillattu versio. Kastikkeen nesteenä on kai alkujaan ollut pelkkää kermaa, mutta kanaliemellä jatkettuna ruuasta ei tule liian tuhtia. Toki onhan sitä kermaa tässäkin versiossa ihan riittävästi...

Kanaherkku

1 kokonainen grillattu broileri

n. 150-200 g riisiä (voi olla kokojyväriisiäkin)

Kastike

n. 50 g voita / margariiniä

n. 1 dl vehnäjauhoja

n. 5 dl kanalientä

n. 2-3 dl kermaa

currya

mustapippuria

(juustoraastetta)

Keitä riisiä noin puolet siitä ajasta, mitä ohjeessa lukee. Riisit kyllä kypsyvät uunissa muhiessaan. Paloittele broileri sopivan pieniksi suupaloiksi. Kaada riisi riittävän syvän (ja voidellun) uunivuoan pohjalle ja kippaa broileripalat päälle. Sulata voi (teflon)kattilassa. Lisää sekaan jauhot hyvin sekoitellen. Lisää kanalientä vähitellen, koko ajan voimakkaasti vispaten. Lisää seuraavaksi kermaa, kunnes kastikkeen koostumus on sopiva; ei liian tönkkö, mutta ei myöskään liian juokseva. Mausta maltillisesti currylla ja mustapippurilla ja kiehauta. Kaada sitten kastike riisien ja broileripalojen päälle ja lisää vielä halutessasi pinnalle hieman juustoraastetta. Sitten vaan vuoka uuniin (200 astetta) noin puoleksi tunniksi tai kunnes pinta saa hieman väriä.

Kiitos äidille ja mummulle tästäkin ruuasta!