Pikalounas

Usein tuskaillaan, kun ei ehditä valmistaa kunnollista ruokaa. Pöh, sanon minä. Ei itse tehdyn ruuan tarvitse aina olla mitään kovin ihmeellistä ja aikaavievää. Muutamalla hyvällä raaka-aineella saa tehtyä ihan oikeaa ruokaa tarvittaessa hyvinkin nopeasti. En oikeastaan ollenkaan kuvitellut kirjoittavani tämän päiväisestä vauhdissa kehitellystä lounaastani, mutta kun tajusin, että ruoka valmistui alle 10 minuutissa ja maistui sekä jopa näyttikin hyvältä niin tännehän se sitten päätyi. Muistuttamaan muitakin, että pikaruokaa saa tehtyä ilman mikroa ja eineksiäkin :)



Lautaselle päätyi pala pannulla paistettua lohta, kuskusia, turkkilaista jogurttia, korianteria ja papuja. Ei todellakaan mitään ihmeellistä, mutta silti oikein hyvää. Korianteri jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta minulle se kyllä maistuu. Pavut löytyivät pakastimesta. Tuoreet olisivat toki parempia ja niiden keittämiseen saa varata ehkä hieman enemmän aikaa. Lohesta tuli ehkä vähän liiankin rapsakka pinnaltaan, koska päätin ruokarauhan turvatakseni ruokkia pienimmän pojan paistamisen ohessa.

Loppuun vielä kuva Juhon ja Tomin lumihommista eiliseltä. Lumitöitä on kyllä jouduttu saatu tehdä ihan riittävästi tänä talvena. Jokohan lumentulo vähitellen riittäisi ja maaliskuu toisi kevään tullessaan..?

 

Tuolta se tuli ja tuonne se meni

Hirvi meinaan. Jolkotteli meidän pihan poikki. Ei kyllä ihan jokapäiväinen näky täällä meillä! Sattui kyllä hyvin, että meillä oli juuri tänään suomalaisia lapsi- ja äitikavereita kylässä todistamassa hirven kaupunkireissua. Ja kyllä tätä tapausta varmaan muistellaan vielä useaan otteeseen :) Kävimme sitten myöhemmin vielä pihalla ihmettelemässä hirven jälkiä ja löytyipä sieltä pari hirven karvaakin.

Smidig som en älg

Tänään starttasivat myös hiihdon MM-kisat Holmenkollenilla. Nähtäväksi jää, seuraammeko niitä kotisohvalta vaiko sittenkin ihan paikan päältä.

Mieto vai tulinen?

Olen viikon sisään bongannut kahdestakin eri lehdestä ruokaohjeita, joihin liittyy pitaleipää ja erilaisia kastikkeita ja siitähän se ajatus sitten lähti. Tehdään itse kebabia. Ja tietenkin niitä pitaleipiä ja erilaisia kastikkeita.

Muistin lukeneeni vuosia sitten suosikkiruokablogistani kotitekoisesta kebabista ja ajatus on jäänyt muhimaan mieleeni. Kebabin himon iskiessä muutaman kerran vuodessa on tähän asti ollut jokseenkin näppärämpää kipaista Turkin poikien kioskille. Tämä pikaruoka kun ei kotikeittiössä synny ihan tuossa tuokiossa. Täällä Norjassa en ole vielä törmännyt kovinkaan kummoiseen versioon tästä mättöruuasta, joten uskaltauduin sitten vihdoin testaamaan tämänkin ruokalajin ihan omin pikku kätösin tehtynä. Ja kyllä kannatti! Itse tehty kebab hakkasi mennen tullen norjalais-kebabit :)

Ohjeistus kebabiin löytyy tuolta linkin takaa ja sitä noudattelinkin melko tarkkaan. Pitaleivät pyöräytin niin ikään Pastanjauhajien ohjeella. Tomaattikastike, joka ei muuten ollut mieto eikä tulinen vaan jotain siltä väliltä, koostui tomaattimurskasta ja -pyreestä, valkosipulista, sipulista, chilistä, sokerista, mustapippurista ja suolasta, joita keittelin vajaan tunnin ja survaisin sitten sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisukkeena oli myös tsatsikia (turkkilaista jogurttia, kurkkua ja mausteita), salaattia, kurkkua ja tomaattia. Kerrassaan toimiva setti.

Uusi kamera ei näköjään poistakaan silmäpusseja

Ihan uskottavan näköinen pitakebab, eikö?

God helg!

Viikko on vierähtänyt nopeasti, vaikkei edes olla tehty mitään erityisen mullistavaa. Juho on ollut kolmena päivänä päiväkodissa, yhtenä päivänä teimme odotetun retken suomalaisten leikkikavereiden luokse ja tänään parannellaan eilen alkuillasta noussutta kuumetta. Lämpöä tuntuisi olevan vieläkin hieman, mutta muuten Juho ei vaikuta erityisen kipeältä. Päiväkotiuran alettua on näitä pieniä räkätauteja ollut kyllä harmillisen paljon, mutta toivotaan, että tämäkin menee päivässä, parissa ohitse.

Luvassa siis todennäköisesti melko rauhallinen viikonloppu. God helg!

Viikonloppu kuvina

Olipa mahtava viikonloppu, niin kelien kuin seurankin puolesta! Saimme talon täyteen kavereita Suomesta ja Oslo näytti kyllä parhaat puolensa aurinkoisessa talvisäässä. Muutuimme jälleen lapsiksi ja laskimme Holmenkollenilla pari kilometriä pitkän Korketrekkeren-kelkkamäen. Ja noustiin sitten kelkkoinemme metrolla takaisin ylös :) Only in Oslo.

Täytyyhän sitä lunta vähän maistaa



Frognerseterenin terassilla



Sunnuntaibrunssilla

Nämä ilmestyivät tarkkailemaan ruuanlaittoa

Ystävänpäiväterveinen perunapussista



Norjassa on tänään vietetty äitienpäivää, mutta me päätimme viettää sitä vasta toukokuussa :) Huomenna kuitenkin on yhteinen juhlapäivä niin Suomessa kuin Norjassa, joten

Hyvää ystävänpäivää!

Kolaa ja vohveleita

Täällä sateli melko reippaasti lunta eilisen illan ja yön aikana. Jopa niin paljon, että naapuri näki aiheelliseksi käynnistää lumilinkonsa sekä illalla klo 22 että aamulla klo 6. Arvatkaa, olisinko halunnut herätä klo 6?

Meillä ei ole lumilinkoa vaan ihan perinteinen Fiskarsin lumikola. Silläpä me sitten Juhon kanssa putsattiin pihaa ja nautittiin lumesta ja aurinkoisesta kelistä. Syötiin jopa lounas terassilla lampaantaljan päällä istuen. "Lounaaksi" meillä oli norjalaisten kansallisruokaa pølse med lompe eli makkara (Juhon termein nakkara) käärittynä perunarieskaan tai johonkin sen tapaiseen.

Välipalalla jatkoimme norjalaisten suosikkiruokien parissa, kun paistoin meille vohveleita. Osaako joku kertoa, mistä johtuu tämä norjalaisten viehtymys vohveleihin? Niitä kun on siis tarjolla ja myynnissä ihan kaikkialla. Kadunvarrella, uimarannalla, urheilukisoissa, kahviloissa ja kodeissa kahvipöydässä. Onhan ne ihan hyviä vastapaistettuina, mutta useimmiten ainakin kahviloissa vohvelit ovat jo tovin seisseet tarjolla ja ovat lähinnä sellaisia rapsakkuutensa menettäneitä ja kylmiä lörpäkkeitä. Suurta herkkua on tietenkin tarjoilla vohveli ruskean juuston kanssa... Meillä oli tänään mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja tulee jatkossakin olemaan.

Jälleen kerran siis ihan normipäivä poikien kanssa kotona. Huomenna on tarkoitus lähteä seikkailemaan bussilla ja metrolla Oslon toiselle puolelle treffaamaan suomalaisia leikkikavereita.

Ihan tavallinen viikonloppu

Tälle viikonlopulle ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, mikä olikin ihan hyvä, sillä muutamat viime yöt ovat olleet tavallista hieman levottomampia. Otettiin siis ihan rennosti ilman sen suurempaa suorittamista.

Lauantain illallinen piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan olla "jotain yksinkertaista ja nopeaa". Ihmettelin itsekin ruokaa laittaessani, että mahtaako karitsan sisäfileet, rosmariinikermaperunat ja papu-pekonihöystö ihan mennä tuohon kategoriaan. Sellaista meillä kuitenkin lauantaina syötiin ja hyvää oli, jälleen kerran. Lampaiden marinadin avainsanat ovat Parhialan Lammasmauste, valkosipuli ja hunaja. Muita aineksia voi sitten roiskia sekaan ihan fiiliksellä. Kermaperunoita olemme viime aikoina tehneet siten, että perunaviipaleita keitellään ensin jonkin aikaa kermassa ja sitten hieman pehmenneinä kipataan uunivuokaan ja uuniin. Kiitos vaan anopille ideasta :)

Tähtikokkimme sai uudet ammattivaatteet ja niitähän piti sitten tietenkin heti testailla. Tositoimiin vaatteet pääsivät sunnuntaina suomalaisen lastenkerhon tapaamisessa, jossa koristeltiin Runebergin torttuja ja leivottiin pullia. Pienen leipurin kiinnostus tosin lopahti jo ennen pullien leipomista. Taisi kerhopaikkamme lelut kiinnostaa enemmän kuin leipominen.

Juho sai myös ensimmäiset luistimensa tänä viikonloppuna. Tänään niitä sitten testailtiin, mutta jätettiin nyt kuitenkin sirklaamisen opettelu vielä ensi kertaan. Ehkä jopa sitä seuraavaan.

Poikien keskinäisen suhteen kehittymistä on hauska seurailla. Juho on kovin kiinnostunut pikkuveljestään ja menee usein pitämään Lassea kädestä kiinni tai vie tälle leluja. Usein kuultu lause Juhon suusta on myös "ei hätää, Lasse". Tällä Juho siis rauhoittelee itkevää pikkuveljeään. Lasse sitten taas vuorostaan seuraa silmä tarkkana isoveljen tekemisiä. Eipä aikaakaan, kun pojilla on varmaankin jo yhteiset leikit.

Juhon sanoin: Hyvää Hyötä!