Leikkipäivä

Olipa hauska ja vauhdikas päivä! Juholla riitti touhua suomalaisen leikkikaverinsa kanssa ja minäkin sain vaihteeksi aikuista lounas- ja kahvitteluseuraa. Niin ja Lassellakin oli ikäistään seuraa, vaikka tuskin hän sitä juuri ymmärsikään.

En sitten ole vielä jaksanut opetella sitä kuvankäsittelyä. Tai edes kuvaamista...

Oslon seudulla on kyllä ihan kiitettävästi suomalaisia lapsiperheitä torjumassa pahinta Suomi-ikävää. Joka toinen viikko treffaammekin Suomi-seuran lastenkerhossa ja toki välillä muutenkin. Tavallaan on tosi hauskakin ilmiö tämä "omiensa" pariin hakeutuminen. Tulinpa sitten Norjaan tutustumaan toisiin suomalaisiin... Mutta yhteinen kieli ja synnyinmaa vaan kovasti yksinkertaistavat asioita ja ystävystymistä. Ja kun kaikki olemme samassa tilanteessa, vieraalla maaperällä, toki sekin vaikuttaa. Todennäköisesti monessa muussakin maassa suomalaiset ovat ainakin jollakin tavoin verkoittuneet keskenään.

Asiasta ihan toiseen. Tänään paikallinen omakotitaloyhdistys tms. keräsi taas naapuruston joulukuuset. Tosi fiksu systeemi! Maksamalla yhdistyksen vuosimaksun (200 NOK), yhdistyksen puuhamiehet käyvät keräämässä tammikuussa joulukuuset, keväällä ja syksyllä puutarhajätteen ja vielä erikseen kaikenlaista romua. Meillä ei ole kompostia, joten olisimme kyllä syksyllä olleet ihmeissämme, mihin kaikki lehdet ja mädät omenat olisimme lykänneet. Toinen fiksu systeemi on se, että täällä tullaan kolmen viikon välein noutamaan paperi-, pahvi- ja muoviroskat kotipihalta. Paperi/pahviroskiin luetaan myös mm. maitopurkit. Tuo muoviroskien kierrätys on kyllä hyvä juttu ja vähentää sekajätteen määrää huomattavasti. Pisteet Norjalle!

Meillä kyllä muuten syödään (ja tehdään) päivittäin ruokaa, mutta en ole viime aikoina tehnyt mitään mielestäni ohjeen jakamisen arvoista. Katsotaan, jos viikonloppuna kokkailisin jotain jauhelihakeittoa eksoottisempaa :)

Vedän takaisin

Tässä arjessa mitään ihanaa ole. Jäätävää tihkua sataa vaakasuoraan ja mulla on dilemma meidän arkipyörityksen kanssa. Ongelmana on nimittäin pitkään nukkuvat lapset. Joo-o, sekin voi olla ongelma. Juho on siis päiväkodissa, jotta oppii hieman norjaa ja tutustuu siinä samalla myös samanikäisiin norjalaislapsiin (ja koska äiti ei ole mikään varsinainen askartelijapaskartelijaleikki-ihme). Norjassa on muutenkin sellainen meininki, että katsotaan ihmetellen, jos yli 2-vuotias lapsi on vielä kotihoidossa. Epäsosiaalinen kummajainenhan siitä tulee. Mutta tämä ei nyt ollut tämän kirjoituksen pointti vaan se, että nämä kaksi aamutorkkua ja päiväkoti ovat huono yhdistelmä. Tänäänkin Juho heräsi klo 8.45 ja Lassen kävin herättämässä puoli kymmeneltä, että Juho edes lounaaksi ehtisi päiväkotiin. Syövät jo klo 10.30. No, rauhaton ja kaoottinen tilannehan se Juhon päiväkotiin jättäminen taas oli. Lasse huusi vaunuissaan, koska ei kai sitä nyt heti pitkien yöunien jälkeen nukuta. Luontaista olisi varmaan olla hetki hereilläkin heräämisen jälkeen. Ja Juho pisti jarrut päälle päiväkodin pihassa, eikä olisi halunnut sinne jäädä. Pitkien taukojen jälkeen tällaista vastustusta on ollut havaittavissa, mutta pois haettaessa poika on kyllä ihan hyvällä tuulella ja sanoo, että oli kivaa. Muisti vaan on niin lyhyt, että jo seuraavana aamuna harmittaa.... Koska Lasse protestoi vaunuissa, ei mulla ole liikaa aikaa selitellä Juholle päiväkotiin jäämistä ja koko tilanne on jotenkin rauhaton ja stressaava. Eikä sitä yhtään ainakaan helpota se, että kaikki muut lapset on jo "työn" touhussa ja Juho tulee ihan keskelle sitä tohinaa. Tomi lähtee töihin yleensä jo ennen kuin Juho edes on herännyt, viimeistään puoli kahdeksalta. Työmatkaan käytetty aika helposti tuplaantuu, jos lähtee noin kasilta.

Tässä siis muuttujat yhtälöön, joka toimiakseen vaatii nyt jonkun muuttujan joustoa. (Matemaattiset termit ei ole ihan ydinosaamistani, pahoittelut siis mahdollisista asiavirheistä.) Pääni sisällä kuuluu aina Lassea herättäessä ohje: älä herätä nukkuvaa lasta. Ja sama tietty koskee myös Juhon herättämistä Tomin aikatauluun. Ainahan me tietenkin voidaan koittaa aikaistaa Juhon nukkumaanmenoa. Tosin nytkin menee jo noin kahdeksalta. Meillä taitaa olla kriisipalaverin paikka illalla :)

edit. Onneksi pikkuvauvojen kanssa mikään päivärytmi ei ole kovin pysyvää. Pikkumies nukahti yöunilleen noin tuntia aiempaa aikaisemmin, joten ehkäpä huomenaamuna täällä ei olla niin unikekoja.

Ihana arki!

Juhlapyhät ja juhlat muutenkin ovat toki piristäviä, mutta juuri nyt tuntuu oikein hyvältä palata taas arkeen ja tuttuihin rutiineihin. Juhollakin tuli melkein kuukauden tauko päiväkodista, koska oli ensin ennen joulua yli viikon kipeänä kotona ja meni nyt vasta tänään ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella hoitoon. Minä olen purkanut laukkuja ja pessyt pyykkiä. Ja yrittänyt kesyttää tätä kotona vallitsevaa kaaosta, melko huonoin tuloksi tosin. Meillä on vielä joulukuusen raatokin tuossa olkkarin nurkassa, koska ei ehditty (=jaksettu) heivata sitä pihalle ennen Suomen reissua. Tänään se lähtee.

Kotiinpaluu oli eilisiltana melko karu. Täällä oli sitten tosiaan lyhyen Suomi-lomamme aikana satanut aika reippaasti lunta ja niinpä pihamme oli liki puolimetrisen (no ainakin 30 senttisen) lumihangen peittämä. Ja kun keli oli vielä plussan puolella, oli lumi myös erittäin painavaa. Ensitöiksemme oli siis lapioitava edes jonkinlainen kulkureitti sisälle. Sisällä odotti toinen ylläri: makuuhuoneissa oli lämpöä noin 16 astetta. Tämä on ihan kummallinen talo lämmityksen suhteen; yleensä täällä on joko liian kylmä tai liian kuuma, harvemmin täysin sopiva. Olen kyllä kuullut, että muutkin ovat tuskailleet norjalaistalojen lämpösysteemien kanssa.

Juho keskittyy olennaiseen

Suomen reissulla suurin osa lähisuvusta ja osa kavereista näki Lassen ensimmäistä kertaa ja vietettiinpä samalla myös Lassen ristiäisiä vanhempieni luona. Tilaisuus sujui varsin mutkattomasti ja Lasse sai kivat kummit :) Muutenkin oli tietenkin ihana käydä pitkästä aikaa Suomessa, vaikka harmittavan lyhyt reissu tällä kertaa olikin.

Suomessa täytyy tietenkin aina käydä ruokakaupassa ja hankkia sieltä jotain tuliaisiakin mukaan. Tuo HK:n bleu on ihan vitsi, mutta eiköhän sekin tässä joku päivä ruoaksi valmisteta. Syötiin muuten vanhempieni luona varsinaista lähiruokaa. Äidin tekemä, maailman paras imelletty perunalaatikko oli luonnollisesti tehty oman maan perunoista ja palvikinkku oli naapurin possua ja samassa kylässä palvattu. Palvilammas juoksenteli vielä kesällä kotitilan niityllä, samoin kuin hirvipaistin vasa lähimetsissä (ennen kuin sattui veljeni kiväärin tielle...). Nyt vasta myöhemmin olen osannut antaa arvoa sille, että lapsuudessani tällainen lähiruoka oli ihan arkipäivää. Silloin tosin meillä otettiin omat joulukinkut kesällä kasvamaan jouluksi. Sisarusteni lapsille ei hennottu kertoa, että heidän hyvällä ruokahalulla syömänsä joulukinkku oli se samainen suloinen pieni porsas, jota he olivat kesällä rapsutelleet ja syöttäneet. He elivät pitkään siinä uskossa, että possut eivät viihdy kylmässä ja lähtevät talveksi aina Ibizalle. Sieltä ne sitten palaavat alkukesästä laihtuneina, koska ovat olleet hieman huonolla ravinnolla.

Tää jatkaa nyt ihanaa arkipäivää nauttimalla lasin skumppaa.

Juhannukseen on alle puoli vuotta!

Tällaisena päivänä, jolloin raikas talvisää on lunta tulvillaan ja naapurit pärryyttää lumilinkojaan, lienee paikallaan muistella viime kesää. Kas tässä, pieni kuvapläjäys kesältä 2010.



pølse i brød, lähes kansallisruoka



Helvetinkolulla, nuotiolle päätymässä Saarioisten roiskari :)




Helvetinkolu





Lapsuudenkotimaisemia



mummonmökki Korppoossa




ennätyshelteet Suomessa





Toscana





Pieni häävieras Toscanassa





Oslonvuono




Toinen versio kansallisruoasta, pølse med lompe





kaasugrilliautomaatti :)




etualalla oopperatalo





Vigelandsparken



Kyllä se kesä sieltä taas tulee! Ja nää lähtee huomenna syömään ruisleipää, karjalanpiirakoita ja leipäjuustoa. Jee!

Nyhjää tyhjästä

Pyhien jälkeiset maanantait ovat kaltaiselleni suunnittelukyvyttömälle henkilölle oiva tilaisuus improvisointiin keittiössä. Otetaan sitä, mitä kaapista löytyy ja katsotaan, mitä niistä syntyy. Tällä kertaa lounaaksi itselleni ja Juholle syntyi kermainen lohipasta, johon kaapeista löytyy yleensä aina tarvittavat ainekset. Etenkin, kun olen viime aikoina jemmannut ensimmäistä kertaa elämässäni pakasteeseen pakastekalaa. Loogista, kun kerran asutaan maassa, jossa tuorettakin kalaa on varsin kattavasti tarjolla... Ihan muuten kuriositeettina, norjalainen lohi maksaa Norjassa enemmän kuin Suomessa. Mutta se pasta:

Lohipasta

lohta kuutioina / suikaleina (esim. noin 125g / hlö)
1 sipuli hienonnettuna
öljyä
kermaa
valkoviiniä
katkarapuja
tilliä
suolaa
mustapippuria
pastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja lisää pastat aikanaan joukkoon. Kuullota sipuli öljytilkassa. Lisää lohi ja paista ihan pieni hetki. Lisää loraus valkoviiniä. (voinee laittaa vaikka sitruunamehua, jos ei kaapista löydy sopivasti valkkarinjämiä) Lisää kermaa loraus ja keitä hieman kasaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja heitä katkaravut joukkoon ihan loppumetreillä. Valuta kypsä pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Lisää tillisilppua päälle. Valmista tuli, noin vartissa!

Tämä oli kyllä parempaa, miltä näyttää.

Katkarapuja ei löytynyt kaapeista, sillä jostain kumman syystä tässä maassa ei myydä valmiiksi kuorittuja katkarapuja pakasteena. Kokonaisia kuorellisia kyllä löytyy joka kaupasta, tuoreena ja pakastettuna, mutta en jaksa niitä nysväillä yhtä pastaa varten. Ainoat kuoritut katkaravut lilluu suolaliemessä ja niitä käytän useimmiten. Mutta eihän ne ole ollenkaan niin käteviä kuin pakasteet, joita voi sulatella sitten vaan tarvitsemansa määrän. En ymmärrä tämänkään asian logiikkaa... Eikä meillä myöskään ollut tilliä, koska tämä martta ei ole jaksanut tuoreesta tillipuntista saksia silppua pakastimeen juuri näitä hetkiä varten. Heitin pastakastikkeen joukkoon myös ranskankerman (eli creme ranskan ;)) jämät. Parmesan ei varmaankaan ihan oikeaoppisesti kuulu kermaisen kalapastan päälle, mutta ei tässä keittiössä ihan aina olla niin tarkkoja.

Leppoisa sunnuntai

No jopas, päivitystiheyshän on ihan huima! Alkuhuumaa...

Vuosi on alkanut varsin maltillisilla pakkaslukemilla, joten ollaankin ulkoiltu runsaasti viikonlopun aikana. Juho sai ensimmäiset "suksensa" ja niitähän piti tietenkin testata. (auto kävi tänään pesulla)

Juho esittelee myös vaihtoehtoisia keinumismuotoja. Oikeasti taisi vaan mennä hermot, kun keinu heilahti aina pois pepun alta.

Legoista valmistui legokeittiössä ruokaa. Ja oikeassa keittiössä syötiin raclettea. Jälkkäriksi liekitettiin banaaneja jäätelön seuraksi. Ja tajusin vasta jälkikäteen, että liekityksestä olis saattanut saada melko näyttävää kuvamateriaalia... Ehkä mä vähitellen muistan pitää kameran valmiudessa.

 

 

Laitanpa tähän vielä Glorian ruoka&viini -lehdestä napatun ja hyväksi todetun marinadi-reseptinkin jakoon. Liha racletteen oli siis marinoitu tässä.

Teriyakimarinadi naudanlihalle

2 valkosipulinkynttä

1 dl teriyakikastiketta

1 rkl miriniä tai valkoviinietikkaa

1 tl mustapippuria

Simppeliä, mutta maistuvaa :)

Reipasta viikon alkua!

Pullapäivä

Uusi vuosi vaihtui erittäin mukavasti ja maha täynnä hyvää ruokaa. Tekemäni maa-artisokkakeitto oli oikein onnistunutta, samoin ruotsalaisen isäntämme hitaasti matalassa lämmössä kypsytelty naudanfile, sekä norjalais-ruotsalaisen pariskunnan ihanasti valuva suklaafondant mielenkiintoisella, mutta maistuvalla kurpitsakompotilla höystettynä. 

minä ja party baby

Naapurusto oli laittanut raketteihin törkeän paljon rahaa, joten saimme nauttia vapaamatkustajina varsin näyttävästä tulituksesta. Oli muuten molemmat pojatkin vielä vuoden vaihtuessa hereillä. Ja ymmärsivät sitten aamulla vastaavasti nukkua hieman pidempään. Hyvä pojat!

Tänään tämä ehtoisa emäntä päätti rikkoa päätöstään jättää pullien leipomisen ammattilaisten hommiksi. No kun oli hiivapaketti menossa just vanhaksi...

tää olis nyt niinku pullantuoksuinen äiti