Niinhän siinä sitten kävi, että arki imaisi mukaansa, eikä blogin päivittämiselle jäänyt aikaa. Täällä siis eletään ihan normipäiviä ja minäkin olen nyt noin neljän kuukauden ajan totutellut jälleen kahdeksasta neljään -eloon. Luulenpa siis, että tämä blogi oli nyt tässä. Päiviämme voi seurata jatkossa kuvien muodossa Instagramissa käyttäjänimellä heidikaarina. Nähdään siis siellä!
Paluumuuttajien normipäiviä
tiistai 13. elokuuta 2013
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Pastaa uunissa
Täällä ollaan, vaikka blogin puolella onkin ollut kovin hiljaista viime aikoina. Pieni pikapäivitys siis kännykkäkuvien muodossa ennen kuin pääsen otsikon ruoka-asiaan.
Lähes 20 vuoden tauon jälkeen minäkin omistan taas sukset ja niitä käytiin Juhon kanssa testailemassa. Jälkeen päin tosin kuulin, että kyseiset zero-sukset alkavat toimia kunnolla vasta noin 200 hiihtokilometrin jälkeen. Saattaapi mennä useampi talvi ennen kuin sukset ovat iskussaan...
Kotikunnastamme löytyy lapsiystävällinen retkeilyreitistö, jonka varrella on myös laavu- ja nuotiopaikka. Siellä kävimme muutama viikko sitten aamupäiväretkellä grillaamassa makkaraa. Kuinkahan monta makkaransyöntikuvaa tästä blogista oikein löytykään...?
Muumit heräävät talviuniltaan juuri sopivasti hiihtoloman ajaksi ja mekin kävimme katsomassa, millaista Muumilaaksossa on talvella. Sää oli suotuisa ja tapahtuma oikein onnistunut. Testasimme napakelkkaa jäällä ja söimme Muumimamman hernesoppaa ja pannukakkuja. Ja tietenkin halasimme muumeja.
Ja sitten siihen ruokaohjeeseen. Olen ihan koukussa puhelimeeni lataamaani foodgawker-appsiin, joka näköjään toimii myös nettisivuna. Kyseessä on palvelu, joka kerää ja päivittää jatkuvasti ruokablogeista toinen toistaan upeampia ruokakuvia. Tuon appsin kautta päädyin testaamaan herkullisen oloista uunipastaa, jonka löysin tästä yhdysvaltalaisesta ruokablogista.
Kokkailu oli yllättävän aikaavievää, koska koitin samalla kääntää mittayksiköitä hieman tutumpaan muotoon ja lisäksi vielä tehdä annoksesta pienemmän version. Käytin kuorellisia kypsiä pakastekatkarapuja (jotka tietenkin kuorin ensin...) ja niitä oli minulla vähemmän kuin ohjeessa. Veikkaukseni on, että alkuperäisessä ohjeessa on tarkoitettu raakoja katkarapuja. Tässä kuitenkin minun tulkintani ohjeesta, mutta kannattanee vilkaista alkuperäinenkin, jos joku kohta kummaksuttaa :)
KATKARAPUPASTA GRUYERELLÄ JA HERNEILLÄ
n. 2 - 2,5 dl pastaa (esim. orecchiette, cavatelli, gnocchi tms.)
3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
5 dl maitoa (kevyt- tai täysmaitoa)
5 dl gruyere-juustoa raastettuna
1 rkl voita
n. 500 - 600 g katkarapuja
3 valkosipulinkynttä
2 rkl valkoviiniä
1/4 tl cayennepippuria / kuivattua chiliä
5 dl pakasteherneitä
ruokaöljyä
(tarjoiluun ja koristeluun lehtipersiljaa)
Lämmitä uuni 200 C asteeseen. Voitele uunivuoka kevyesti ruokaöljyllä.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta hyvin.
Sekoita jauhot ja suola pinnoitetussa kattilassa, siirrä hellan keskilämmölle ja lisää maito vähitellen hyvin sekoittaen. Keitä koko ajan sekoittaen noin minuutin ajan tai kunnes kastike sakenee hieman. Siirrä kattila sivuun ja sulata joukkoon 3 dl raastettua juustoa.
Lisää voi paistinpannulle ja kuullota pieni hetki hienonnettua valkosipulia ja katkarapuja, lisää valkoviini ja mausta ripauksella cayennepippuria tai chiliä.
Lisää keitetty, valutettu pasta, katkarapuseos ja herneet juustokastikkeen joukkoon ja sekoita huolellisesti.
Kaada uunivuokaan ja lisää loppu juustoraaste koko komeuden päälle. Gratinoi uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut sopivasti.
Tarjoile välittömästi.
Hyväähän tämä olikin. Ihan alunperin resepti on peräisin Cooking light -sivustolta, mutta ei tämä mielestäni kuitenkaan ihan kevyttä ole. Gruyere pitää huolen, että muutama kalori tässäkin annoksessa sentään on. Ehkäpä meren toisella puolella on vähän eri käsitykset keveydestä...
Ja sitten siihen ruokaohjeeseen. Olen ihan koukussa puhelimeeni lataamaani foodgawker-appsiin, joka näköjään toimii myös nettisivuna. Kyseessä on palvelu, joka kerää ja päivittää jatkuvasti ruokablogeista toinen toistaan upeampia ruokakuvia. Tuon appsin kautta päädyin testaamaan herkullisen oloista uunipastaa, jonka löysin tästä yhdysvaltalaisesta ruokablogista.
Kokkailu oli yllättävän aikaavievää, koska koitin samalla kääntää mittayksiköitä hieman tutumpaan muotoon ja lisäksi vielä tehdä annoksesta pienemmän version. Käytin kuorellisia kypsiä pakastekatkarapuja (jotka tietenkin kuorin ensin...) ja niitä oli minulla vähemmän kuin ohjeessa. Veikkaukseni on, että alkuperäisessä ohjeessa on tarkoitettu raakoja katkarapuja. Tässä kuitenkin minun tulkintani ohjeesta, mutta kannattanee vilkaista alkuperäinenkin, jos joku kohta kummaksuttaa :)
KATKARAPUPASTA GRUYERELLÄ JA HERNEILLÄ
n. 2 - 2,5 dl pastaa (esim. orecchiette, cavatelli, gnocchi tms.)
3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
5 dl maitoa (kevyt- tai täysmaitoa)
5 dl gruyere-juustoa raastettuna
1 rkl voita
n. 500 - 600 g katkarapuja
3 valkosipulinkynttä
2 rkl valkoviiniä
1/4 tl cayennepippuria / kuivattua chiliä
5 dl pakasteherneitä
ruokaöljyä
(tarjoiluun ja koristeluun lehtipersiljaa)
Lämmitä uuni 200 C asteeseen. Voitele uunivuoka kevyesti ruokaöljyllä.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta hyvin.
Sekoita jauhot ja suola pinnoitetussa kattilassa, siirrä hellan keskilämmölle ja lisää maito vähitellen hyvin sekoittaen. Keitä koko ajan sekoittaen noin minuutin ajan tai kunnes kastike sakenee hieman. Siirrä kattila sivuun ja sulata joukkoon 3 dl raastettua juustoa.
Lisää voi paistinpannulle ja kuullota pieni hetki hienonnettua valkosipulia ja katkarapuja, lisää valkoviini ja mausta ripauksella cayennepippuria tai chiliä.
Lisää keitetty, valutettu pasta, katkarapuseos ja herneet juustokastikkeen joukkoon ja sekoita huolellisesti.
Kaada uunivuokaan ja lisää loppu juustoraaste koko komeuden päälle. Gratinoi uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut sopivasti.
Tarjoile välittömästi.
Hyväähän tämä olikin. Ihan alunperin resepti on peräisin Cooking light -sivustolta, mutta ei tämä mielestäni kuitenkaan ihan kevyttä ole. Gruyere pitää huolen, että muutama kalori tässäkin annoksessa sentään on. Ehkäpä meren toisella puolella on vähän eri käsitykset keveydestä...
tiistai 12. helmikuuta 2013
Hevostelua ja mainio ruokaohje (joka ei sisällä hevosta)
Kävimme eilen poikien kanssa kävelyetäisyydellä olevalla Keiramon tallilla katselemassa hevosia. Pojat tosin olisivat halunneet myös ratsastaa ja hieman pettyivät, kun tätä mahdollisuutta ei tällä kertaa heille tarjottu. Täyskokoiset hevoset taitavat olla näille pojille vielä turhan kookkaita menopelejä, joten tyydymme vielä toistaiseksi talutusratsastukseen shetlanninponeilla. Alla oleva kuva on otettu omakotiyhdistyksen talvitapahtumasta toissasunnuntaina, jossa Juho sai jälleen testata pikkuponin kyytiä. Ymmärtääkseni tämäkin töppöjalka asustelee samaisella Keiramon tallilla.
Eilen ei aurinko näyttäytynyt, mutta onneksi heppoja näkyi senkin edestä. Lasse suhtautui pelottomasti kaikkein isoimpiakin hevosia kohtaan. Taitaa tosin olla ihan yleistä 2-vuotiaille. Yhtä rohkea oli isoveli pari vuotta sitten, vaikka onkin nykyään hieman varautuneempi isojen eläinten seurassa.
Ja kuten otsikossa lupasin, tässä tulee mainio ruokaohje, joka ei sisällä hevosenlihaa. (Kuten Finduksen pakastelasagne...) Ohjeen löysin kirjastosta lainaamastani Hans Välimäen Lusikka Soppaan! -kirjasta. Ainesosaluettelo näytti siltä, että ei niistä voi syntyä mitään muuta kuin maistuvaa ruokaa. Hyväähän siitä tulikin. Erityisesti kastike oli oikein hyvää; täyteläistä, mutta ei liian tuhtia. Ainekset eivät suuresti poikkea tavallisesta juustokastikkeesta, mutta silti tämä oli ilahduttavan erilaista.
MOZZARELLA-LEIPÄVUOKA
4 tomaattia
2 Bufala-mozzarellaa
1/2 patonkia
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
Mornaykastike
1 pieni sipuli
50 g voita
1/2 dl jauhoja
4 dl maitoa
1 dl raastettua gruyère- tai emmentaljuustoa
1 munankeltuainen
muskottia
suolaa, pippuria
Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi ja asettele ne limittäin pieneen uunivuokaan. Pane patonkiviipaleiden väliin mozzarella- ja tomaattiviipaleet. Kaada päälle mornaykastike ja gratinoi 235-asteisessa uunissa kauniin ruskeaksi. Pirskota päälle hyvää oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.
Kastike: Hauduta sipulia voissa, mutta älä ruskista. Lisää jauhot. Kypsyttele jauhoja, mutta varo edelleen ruskistamasta. Lisää kuuma maito vähän kerrallaan jatkuvasti sekoittaen. Kypsennä noin 10 minuuttia. Lisää juustoraaste ja sekoita. Lisää lopuksi munankeltuainen ja mausta.
Näyttää kyllä epäilyttävästi uunimakkaralta, mutta älä annan kuvan hämätä.
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Vähän parempaa pastaa
Tarkoitukseni oli eilen väsätä jokin pikainen pasta ja käyttää siihen joskus Italiasta tuomaamme sydämenmallista pastaa, koska Juho on jo useampaan kertaan niitä kärttänyt. Silmiini osui kuitenkin viimeisen myyntipäivän korvilla oleva durumjauhopussi ja siitähän se ajatus tällä kertaa sitten lähti. Sain päähäni testata, että vieläkö sujuu pastan vääntäminen tältä kotikokilta.
Pastataikinan teko on erittäin yksinkertaista. Ainakin munapastan, jollaista aina teen. Minä käytän aina koko kananmunan, mutta halutessaan voi käyttää vain pelkät keltuaiset tai kokonaisten kananmunien lisäksi muutaman keltuaisen. Minä olen kuitenkin pitänyt homman simppelinä ja käyttänyt kokonaista kananmunaa kohden aina 100 grammaa durumjauhoja. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, voi siihen lisätä tilkan vettä. Oikeaoppisesti jauhot pitäisi kai kasata keoksi pöydälle, tehdä kasan keskelle kuoppa ja rikkoa munat kuoppaan. Olen tätäkin tapaa testannut ja todennut aika sotkevaksi. Helpommalla pääsee, kun mittaa jauhot isoon kulhoon ja tekee sen kuopan munia varten sinne. Minulla kuoppa hieman falskasi, kuten kuvasta näkee. Lopputulokseen tuolla kai ei ole yhtään mitään vaikutusta, sillä tarkoitus on joka tapauksessa sekoittaa jauhot ja munat ja saada niistä aikaan sileä taikina. Taikinaa saa siis veivata ihan ronskisti jonkin aikaa. Sen jälkeen taikinapallo kelmun sisään lepäämään viileään noin puoleksi tunniksi.
Tämän jälkeen taikinasta otetaan noin pienen kämmenen kokoisia paloja, litistetään niitä ensin käsin hieman litteämmiksi ja ajetaan pastakoneen läpi telan ollessa leveimmässä asennossa. Taikina taitellaan kolmeen osaan (eli sivut keskelle) ja taas ajellaan telojen läpi. Taittelua jatketaan pari kertaa ja sitten pienennetään telojen leveyttä. Enää ei siis taitella vaan taikina ajetaan pastakoneen läpi, jolloin pastalevy pitenee ja ohenee. Käyttötarkoituksesta riippuu, kuinka ohueksi levyn kaulii. Itse tein mahdollisimman ohutta ja käytin pastakoneeni pienintä asetusta ja lopuksi vielä ajelin taikinan leikkuriterien läpi, jolloin sain aikaiseksi nauhapastaa. Koska keittelin nämä pastat lähes välittömästi, laitoin ne vain kasaksi keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan. Jos pastat joutuvat odottelemaan kauemmin, on niihin syytä ripotella hieman jauhoa, jotta eivät tartu kiinni toisiinsa. Kuivumisen estämiseksi päälle kannattaa laittaa kelmua tai kostutettu keittiöpyyhe. Jos taas halua kuivattaa pastat eli tehdä kuivapastaa (kas!), pitää nauhapastat asetella vapaasti roikkumaan. Tähän on olemassa ihan telineitäkin, mutta olen kuullut huhuja, että jotkut olisivat kuivatelleet pastoja jopa purjeveneen sisätilojen kaiteilla :) Tokihan pastakone kuuluu jokaisen purjeveneen varustukseen.
Tämän jälkeen taikinasta otetaan noin pienen kämmenen kokoisia paloja, litistetään niitä ensin käsin hieman litteämmiksi ja ajetaan pastakoneen läpi telan ollessa leveimmässä asennossa. Taikina taitellaan kolmeen osaan (eli sivut keskelle) ja taas ajellaan telojen läpi. Taittelua jatketaan pari kertaa ja sitten pienennetään telojen leveyttä. Enää ei siis taitella vaan taikina ajetaan pastakoneen läpi, jolloin pastalevy pitenee ja ohenee. Käyttötarkoituksesta riippuu, kuinka ohueksi levyn kaulii. Itse tein mahdollisimman ohutta ja käytin pastakoneeni pienintä asetusta ja lopuksi vielä ajelin taikinan leikkuriterien läpi, jolloin sain aikaiseksi nauhapastaa. Koska keittelin nämä pastat lähes välittömästi, laitoin ne vain kasaksi keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan. Jos pastat joutuvat odottelemaan kauemmin, on niihin syytä ripotella hieman jauhoa, jotta eivät tartu kiinni toisiinsa. Kuivumisen estämiseksi päälle kannattaa laittaa kelmua tai kostutettu keittiöpyyhe. Jos taas halua kuivattaa pastat eli tehdä kuivapastaa (kas!), pitää nauhapastat asetella vapaasti roikkumaan. Tähän on olemassa ihan telineitäkin, mutta olen kuullut huhuja, että jotkut olisivat kuivatelleet pastoja jopa purjeveneen sisätilojen kaiteilla :) Tokihan pastakone kuuluu jokaisen purjeveneen varustukseen.
Apukäsi on aina lähellä, kun tarvitaan. Ja vaikkei tarvittaisikaan.
Tuoretta tagliatellea
Pastakastikkeesta ei ollut ihan selkeää ajatusta vielä ruuanlaittoa aloitellessani ja kasasin pöydälle mahdollisia ainesosia. Näistä se hyvin pitkälle syntyikin. Ei mitään erikoista, mutta aivan älyttömän maistuvaa. Etualalla suhruisena esiintyvällä savupekonilla oli varmasti osuutta asiaan. Samoin Muttin tomaattisäilykkeillä.
TAGLIATELLE CON FUNGHI, PANCETTA E POMODORO
(tai jotain sinne päin, käännös by Heidi)
n. 150 g savupekonia (tai sitä pancettaa, jos jostain löytyisi)
1-2 sipulia
3-4 valkosipulin kynttä (Stockalta löytyi tuoreita, tosi hyviä)
1 prk Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1/2-1 prk Muttin tomaattimurskaa (voi laittaa myös toisen kirsikkatomaattipurkillisen)
rasiallinen herkkusieniä
mustapippuria
(suolaa)
ripaus sokeria
kourallinen lehtipersiljaa
kourallinen basilikaa
tuoretagliatellea
vastaraastettua parmesaania
Paloittele savupekoni suht ronskeiksi paloiksi ja paista pannulla. (Laita palat kylmälle pannulle ja anna lämmön kohota hiljalleen) Siirrä palat odottelemaan pataan / kattilaan, jossa kastikkeen hauduttelu tapahtuu. Leikkaa sipuli samoin vähän isommiksi paloiksi ja kuullota pekoninrasvassa. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut valkosipulit. Kaada sipulit pekoneiden seuraksi ja lisää tomaattisäilykkeet sekä ripaus sokeria makua pyöristämään. Hauduttele huolella miedolla lämmöllä. Mitä kauemmin, sitä parempaa. Itse hauduttelin toista tuntia, kun odottelin syöjiä saapuviksi. Kastikepohjan pöhistessä hiljakseen, pilko sienet neljään osaan ja paista kevyesti pannulla. Pekoninrasvasta ei ehkä enää ole mitään jäljellä, joten lorauta hieman öljyä pannulle. Lisää paistetut sienetkin hautumaan kastikkeen joukkoon. Lisää loppuvaiheessa mausteet sekä hienonnetut yrtit. Keitä tuorepastaa runsaassa, suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Pinnalle runsaasti parmesaania ja ääntä kohti. Buon appetito!
Kelvollista kuvamateriaalia valmiista pasta-annoksesta ei valitettavasti ole, mutta tätä kannattaa kyllä sokkonakin kokeilla. Jälleen kerran, vähemmän on enemmän.
tiistai 15. tammikuuta 2013
Uunilohta uusin maustein
Silmäilin joskus kirjakaupassa Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä -keittokirjaa ja silmiini osui kardemummalohen ohje. Arvelin, että ohjetta on varmasti ehditty jo useammassa blogissa testailla ja googlailemallahan tuo helposti löytyikin. Niinpä ajattelin tänään testata, miltä lohi, kardemumma ja vaahterasiirappi yhdessä oikein maistuvatkaan.
Ensin vain piti saada sitä lohta. Marketin kalatiski ei taaskaan oikein vakuuttanut tuoreudellaan. Olenkohan sitten vain nirso, kun en halua ostaa 10 päivää sitten pyydystettyä lohta... Onneksi läheltämme löytyy Aitoruokakauppa, jonka omistaja hankki iltapäiväksi varta vasten minulle hovihankkijaltaan takuulla tuoretta lohta. Aivan mahtavaa asiakaspalvelua!
Kardemummalohen maisteluraati oli tällä kerralla arvioissaan aika kriittistä ja epäluuloista. Pääkokki itse kyllä oli ihan tyytyväinen kokeiluunsa, mutta pojille tämä ei nyt oikein uponnut. "Tämä ei ole oikein minun makuuni", totesi Juho diplomaattisesti. Ehkä se kardemumma oli vähän turhan eksoottista. Jälkeenpäin mietin, että olisi ehkä kannattanut käyttää kaikkein hienorakeisinta kardemummaa, jolloin maku on ehkä hieman lempeämpi. Tosin en kyllä ole varma, myydäänkö Suomessa sellaista ihan hienoa, jauhemaista kardemummaa. Norjassa sellaista oli ja siellä olisin sitten taas välillä pullaan kaivannut hieman rouheampaa versiota.
Ihan putkeen ei mennyt kardemummalohen lisukekaan. Ajattelin vaihtelun vuoksi lisätä perunamuusin sekaan hieman porkkanaa, mutta sehän olikin sitten paha virhe. Voisi kuvitella, että jos sekä perunamuusi että höyrytetyt porkkanat ovat suurta herkkua, on myös näiden yhdistelmä hyvä juttu. Väärin. Molemmat pojat tökkivät ihmeissään tuota epämuusia ja nuorempi ei suostunut edes maistamaan. Juho totesikin hetken mietittyään: "Ei tää mittää muussii oo." Ja kyllä, meille on muuttanut Markku Heikkilän miniversio.
Kaikesta huolimatta uskallan kyllä suositella kokeilemaan tätä ohjetta. Erittäin simppeli, mutta hyvällä tavalla erilainen uunilohiresepti. Alkuperäistä ohjetta voisi vaikka virittää tuoreella chilillä, jos haluaa lisäpotkua muuten aika miedonmakeaan makuun.
KARDEMUMMALOHI
4 lohifileetä, á noin 150 g
1 luomusitruuna
Kastike
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia
Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja suojaa pelti leivinpaperilla.
Voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä uunissa tai grillissä noin 10 minuuttia. Purista lohen päälle hieman sitruunamehua ja tarjoile.
Ensin vain piti saada sitä lohta. Marketin kalatiski ei taaskaan oikein vakuuttanut tuoreudellaan. Olenkohan sitten vain nirso, kun en halua ostaa 10 päivää sitten pyydystettyä lohta... Onneksi läheltämme löytyy Aitoruokakauppa, jonka omistaja hankki iltapäiväksi varta vasten minulle hovihankkijaltaan takuulla tuoretta lohta. Aivan mahtavaa asiakaspalvelua!
Kuvassa esiintyvä lohi ei liity juttuun. (Tai no sen verran liittyy, että se on Aitoruokakaupasta hankittua Herkkunuotan maailman parasta lime-inkivääri-graavilohta.)
Kardemummalohen maisteluraati oli tällä kerralla arvioissaan aika kriittistä ja epäluuloista. Pääkokki itse kyllä oli ihan tyytyväinen kokeiluunsa, mutta pojille tämä ei nyt oikein uponnut. "Tämä ei ole oikein minun makuuni", totesi Juho diplomaattisesti. Ehkä se kardemumma oli vähän turhan eksoottista. Jälkeenpäin mietin, että olisi ehkä kannattanut käyttää kaikkein hienorakeisinta kardemummaa, jolloin maku on ehkä hieman lempeämpi. Tosin en kyllä ole varma, myydäänkö Suomessa sellaista ihan hienoa, jauhemaista kardemummaa. Norjassa sellaista oli ja siellä olisin sitten taas välillä pullaan kaivannut hieman rouheampaa versiota.
Ihan putkeen ei mennyt kardemummalohen lisukekaan. Ajattelin vaihtelun vuoksi lisätä perunamuusin sekaan hieman porkkanaa, mutta sehän olikin sitten paha virhe. Voisi kuvitella, että jos sekä perunamuusi että höyrytetyt porkkanat ovat suurta herkkua, on myös näiden yhdistelmä hyvä juttu. Väärin. Molemmat pojat tökkivät ihmeissään tuota epämuusia ja nuorempi ei suostunut edes maistamaan. Juho totesikin hetken mietittyään: "Ei tää mittää muussii oo." Ja kyllä, meille on muuttanut Markku Heikkilän miniversio.
Kaikesta huolimatta uskallan kyllä suositella kokeilemaan tätä ohjetta. Erittäin simppeli, mutta hyvällä tavalla erilainen uunilohiresepti. Alkuperäistä ohjetta voisi vaikka virittää tuoreella chilillä, jos haluaa lisäpotkua muuten aika miedonmakeaan makuun.
KARDEMUMMALOHI
4 lohifileetä, á noin 150 g
1 luomusitruuna
Kastike
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia
Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja suojaa pelti leivinpaperilla.
Voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä uunissa tai grillissä noin 10 minuuttia. Purista lohen päälle hieman sitruunamehua ja tarjoile.
torstai 10. tammikuuta 2013
Saisinko maksaa?
Tänään ruokalistalla oli jauhemaksapihvejä. Ei mitenkään erityisen suunniteltu juttu, mutta kun lähikaupassamme oli hyvännäköistä, paikalla jauhettua naudan maksaa niin siitähän se ajatus sitten lähti.
Jauhemaksapihvit
300 g jauhettua naudan maksaa
200-300 g raastettua (raakaa) perunaa
suolaa
valkopippuria
meiramia
voita paistamiseen
Raasta perunat ja sekoita kaikki ainekset hyvin. Paista pieniä pihvejä voissa, esim. lättypannulla. Tarjoile perunamuusin, puolukkasurvoksen ja kuullotettujen sipulirenkaiden kanssa.
Useimmissa ohjeissa taikinaan lisätään myös kananmuna, mutta oikein hyviä niistä tulee ilmankin. Itse tein ainakin tupla-annoksen ja pakastan ylimääräiset pihvit.
En malta olla kertomatta hauskaa tarinaa jauhemaksapihveihin liittyen. Äitini oli uutena, nuorena maatalon emäntänä valmistanut lähes ensimmäisenä aterianaan jauhemaksapihvejä (tällä samaisella ohjeella) ja ilmeisesti ajatellut viimeistään tällä ruualla vakuuttavansa isäni (ja ehkä anoppinsakin) emännäntaidoillaan. Vasta vuosien päästä isäni oli tunnustanut, ettei oikeastaan liiemmin välitä jauhemaksapihveistä. Aika harvassa ovat ne ruokalajit, jotka eivät isälleni maistuisi, mutta juuri tämä oli yksi niistä ainoista. Emännäntaidot taisivat silti olla aika vakuuttavat, koskapa tapahtuneesta on kohta jo liki 50 vuotta :)
Jauhemaksapihvit
300 g jauhettua naudan maksaa
200-300 g raastettua (raakaa) perunaa
suolaa
valkopippuria
meiramia
voita paistamiseen
Raasta perunat ja sekoita kaikki ainekset hyvin. Paista pieniä pihvejä voissa, esim. lättypannulla. Tarjoile perunamuusin, puolukkasurvoksen ja kuullotettujen sipulirenkaiden kanssa.
Useimmissa ohjeissa taikinaan lisätään myös kananmuna, mutta oikein hyviä niistä tulee ilmankin. Itse tein ainakin tupla-annoksen ja pakastan ylimääräiset pihvit.
En malta olla kertomatta hauskaa tarinaa jauhemaksapihveihin liittyen. Äitini oli uutena, nuorena maatalon emäntänä valmistanut lähes ensimmäisenä aterianaan jauhemaksapihvejä (tällä samaisella ohjeella) ja ilmeisesti ajatellut viimeistään tällä ruualla vakuuttavansa isäni (ja ehkä anoppinsakin) emännäntaidoillaan. Vasta vuosien päästä isäni oli tunnustanut, ettei oikeastaan liiemmin välitä jauhemaksapihveistä. Aika harvassa ovat ne ruokalajit, jotka eivät isälleni maistuisi, mutta juuri tämä oli yksi niistä ainoista. Emännäntaidot taisivat silti olla aika vakuuttavat, koskapa tapahtuneesta on kohta jo liki 50 vuotta :)
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Uuteen vuoteen
Joulu oli ja meni ja vuosi vaihtui täälläkin, vaikken asiasta olekaan erikseen raportoinut. Syitä on joka lähtöön (en jaksanut, ei huvittanut, vanha tietokoneeni irtisanoutui lopulta kokonaan hommistaan, uusi kone ei ole vielä täysin yhteistyökykyinen kanssani ja jonkinlainen käänteinen Midaksen kosketukseni sai ilmeisesti kameran muistikortinlukulaitteenkin hajoamaan..), mutta yritän nyt tällä postauksella ja muutamalla valokuvalla kuitata niin joulun kuin alkuvuodenkin kuulumiset.
Joulua vietimme kotonamme neljän sukupolven voimin. Joulupukin tuloa odotti sekä Lasse (2 v.) että Iso-Pappa (86 v.) ja etenkin nuorimmat joulunviettäjät olivat kyllä aika tohkeissaan, kun Joulupukki viimein ilmestyi ikkunasta näkyviin.
Pukin pyytäessä Juhoa laulamaan, haki poika kirjan mallisen soittorasian, joka soittaa Joulupukki-laulua ja kuuntelutti sitä Joulupukilla. Juho ei ainakaan vielä ole varsinaisia laulumiehiä, vaikka musiikki muuten kovasti kiinnostaakin. Ensi vuodeksi lupasimme kuitenkin treenata ihan oikean lauluesityksenkin. Lasse sen sijaan ajatteli tarjoilla Joulupukille leikkikahvia ja haki leluhuoneesta ison laatikollisen leluruokia ja -astioita.
Lahjapaketeista paljastui mm. sukset, joita testailtiinkin kotipihassa heti joulupäivänä. Harmillisesti tuo lumitilanne vaan on joulun jälkeen heikentynyt huomattavasti.
Joulusta selviydyttyämme poikkesimme muutamaksi päiväksi myös omien vanhempieni luokse Pirkanmaalle, jossa säätila vaihteli 20 pakkasasteesta plussan puolelle. Alla olevat kuvat ovat arvatenkin pakkaspäivältä.
Joulua vietimme kotonamme neljän sukupolven voimin. Joulupukin tuloa odotti sekä Lasse (2 v.) että Iso-Pappa (86 v.) ja etenkin nuorimmat joulunviettäjät olivat kyllä aika tohkeissaan, kun Joulupukki viimein ilmestyi ikkunasta näkyviin.
Pukin pyytäessä Juhoa laulamaan, haki poika kirjan mallisen soittorasian, joka soittaa Joulupukki-laulua ja kuuntelutti sitä Joulupukilla. Juho ei ainakaan vielä ole varsinaisia laulumiehiä, vaikka musiikki muuten kovasti kiinnostaakin. Ensi vuodeksi lupasimme kuitenkin treenata ihan oikean lauluesityksenkin. Lasse sen sijaan ajatteli tarjoilla Joulupukille leikkikahvia ja haki leluhuoneesta ison laatikollisen leluruokia ja -astioita.
Joulusta selviydyttyämme poikkesimme muutamaksi päiväksi myös omien vanhempieni luokse Pirkanmaalle, jossa säätila vaihteli 20 pakkasasteesta plussan puolelle. Alla olevat kuvat ovat arvatenkin pakkaspäivältä.
Savusauna lämpiämässä
Tänään aamupäivällä aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa, joten pakkasimme nopeasti luistimet ja pojat pulkkaan ja lähdimme läheiselle luistelukentälle testaamaan, miten se luistelu tällä kerralla sujuu.
Äiti koittaa havainnollistaa, että missä asennossa niiden jalkojen oikein pitäisi olla. Tosi paljon Juho oli taas edistynyt harjoituksissaan. Tasapaino on jo oikein hyvä ja kärsivällisyyskin on kasvanut.
Lassekin sai joululahjaksi luistimet ja niitä testattiin tänään ensimmäistä kertaa. Vaikka tasapainoa ei luistimet jalassa vielä oikein ollutkaan, voi positiiviseksi puoleksi varmasti laskea sen, että poika ylipäänsä jaksoi hienosti olla pitkän pätkän luistimet jalassaan. Muistaakseni Juhon kohdalla ensimmäinen luistelukerta loppui hyvin lyhyeen, kun luistimet piti saada äkkiä pois jaloista. Pitänee ehkä Lassen kanssa ensin seisoskella eteisen paksun maton päällä luistimet jalassa, jotta hän saa niihin paremmin tuntumaa. Tänään jalat olivat vielä aikamoista makaroonia.
Äitikin pysyy jo melko hyvin pystyssä luistimillaan. Nämä noin 6 vuotta sitten joululahjaksi saamani luistimet ovat muuten ensimmäiset omat, uudet luistimeni! Sisarus- ja serkkuparven nuorimmaisen traumoja...
Tästä alkaa taas paluu arkeen. Ihan jo hyvillä mielin odotan normipäivien rutiineja :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)